Suomen autoalan ja virityskulttuurin nykytilasta autoilun perintöä kunnioittaen

Lentävien suomalaisten maasta virkamiesdystopiaan – Miten byrokratia kuristi suomalaisen auto-osaamisen

 

Suomi on tunnettu maailmalla "lentävien suomalaisten" maana. Ari Vatasen, Juha Kankkusen ja Tommi Mäkisen kaltaiset legendat ajoivat tämän sitkeän pohjoisen kansakunnan maailmankartalle. Heidän menestyksensä takana ei ollut vain kylmäpäinen ajotaito, "auton kesyttäminen", kuten Vatanen sen sanoitti, vaan poikkeuksellinen suomalainen insinööriosaaminen, autokulttuuri ja kyky ottaa mekaanisista laitteista irti kaikki mahdollinen.

 

Suomi on tosiaan lentävien suomalaisten – "tuulitukka" Vatasen, jonka kanssa on esimerkiksi saunottu savusaunassa hänen kotikonnuillaan Tuupovaarassa, Hannu Mikkolan, Juha Kankkusen, Mika Häkkisen ja Kimi Räikkösen Rovanperästä nyt puhumattakaan – luvattu maa, ja tällainen saatanallinen sääntelyviidakko tuntuu iskevän suoraan siihen suomalaiseen ytimeen, joka rakensi maamme maineen maailmalla. 

 

Suomi on maa, joka on ajettu maailmankartalle Suomessa viritetyillä "peleillä" suomalaisten kumppaneiden toimesta. Meillä on maailmanluokan moottoriurheiluperintö, käsittämätöntä teknistä osaamista ja aitoa insinööritaitoa. Siksi tuntuu käsittämättömältä, miten ulkomailta ohjatut / lobatut  virkamieskoneistot helvetin etovan oksettavassa vihreässä dystooppisessa keskinäisen kaheliuden konseksuksessaan ja muutkin erilaiset lahjotut instanssit samassa narratiivissa haluavat nyt lainsäädännöllä kuristaa / hirttää suomalaista yrittäjyyttä, elinkeinoelämää ja sitä kautta myös tulevaisuuden kilpaurheilun edellytyksiä.

 

Nyt tämä perintö on vaarassa pyyhkiytyä historiasta. Vuosien 2024 ja 2025 aikana voimaan astuneet lakimuutokset ja ankarat seuraamusmaksut ovat ajaneet suomalaisen autoalan, moottorioptimoinnin ja virityskulttuurin ennennäkemättömään umpikujaan. Se, mikä ennen oli arvostettua teknistä osaamista, on nyt tehty lainsäädännöllä käytännössä kriminalisoiduksi toiminnaksi.

 

 

Traficom-paradoksi: Vaatimuksia ilman ratkaisuja

 

Alan huippuammattilaisten arki on muuttunut selviytymistaisteluksi tuulimyllyjä vastaan. Uusien säädösten mukaan siviiliajoneuvon moottorinohjauksen muuttaminen tai mekaaninen virittäminen vaatii virallisen, hyväksytyn päästömittauksen. Paperilla tämä kuulostaa sääntely-yhteiskunnan loogiselta jatkumolta, mutta käytännössä kyseessä on täydellinen paradoksi.

 

Todellisuus suomalaisilla korjaamoilla ja säätöpajoilla on tyrmistyttävä: Suomessa ei tällä hetkellä ole yhtäkään hyväksyttyä laitosta, joka näitä vaadittavia mittauksia suorittaisi tavalliselle kuluttajalle tai yrittäjälle. Traficomin ohjeistuksissa väläytellään toimijoita, joilta todistuksen pitäisi saada, mutta käytännössä mittauksia ei ole mahdollista saada edes rahalla.

 

Yrittäjät on ajettu tilanteeseen, jossa heiltä vaaditaan lupalappua, jonka myöntäjää ei ole olemassa. Seurauksena on toiminnan pysähtyminen. Siviiliajoneuvojen moottoreiden säätö ilman hyväksyttyä päästömittausta tieliikennekäyttöön on ollut käytännössä kriminalisoitua. Dynamometri- ja säätöpalvelut ovat toistaiseksi vain puhtaille kilpa-autoille, joilla ei liikenteessä saa ajaa.

 

Päättäjien tulisi tunnustaa ehdottomasti suomalaisen autokulttuurin perintö ja osoittaa, että tavallinen harrastajaKIN jo ymmärtää vastuuttomien päättäjien autoalanKIN yrittäjille aiheuttaman ahdingon. 

 

Täytyy heittää tiskin alta se klassinen ja erittäin suosittu kevennys "lastutus-palveluista"- "autoharrastajan vinkki", vaikka suomalaiset yrittäjät eivät voi yrityksenä ottaa riskiä ja myydä palvelua Suomessa jättisakkojen pelossa, niin on olemassa takaportti, jota monet suomalaiset käyttävät juuri nyt.

 

Kukaanhan esimerkiksi ei estä - vielä, käymästä auton kanssa lomamatkalla esimerkiksi Virossa, Ruotsissa tai Saksassa - ties sitten mitä tuliaisia saattaaKIN tulla mukaan.

 

Hyvin tehty ohjelmahan ei näy mitenkään päästömittauksissa ja auton ECU ei myöskään hirveästi itsestään ulos kerro, ilman syvälle menevää tutkimusta.

 

"Ulkomaan tuliaiset" ovat siis varsin suosittuja, koska Suomen Traficomin kesäkuussa 2025 voimaan tullut tiukka sakkolaki sitoo vain Suomessa toimivia yrityksiä, esimerkiksi Viron tai Ruotsin ohjelmointipajat voivat täysin laillisesti virittää suomalaisen auton heidän omien maakohtaisten sääntöjensä puitteissa. Jos auto viritetään ulkomailla, Suomen viranomaiset eivät voi sakottaa virolaista yritystä, ja vastuu jää käytännössä olemattomaksi. 

 

Moni kansalainen päättää juuri näiden lakikiemuroiden vuoksi viheltää pelin poikki oman autonsa osalta ja pitää sen täysin vakiona eikä sitten siis tarvitse lähteä Tallinnaan asti laivalla "hihnapyörää" jne. vaihtamaan, vaikka Baltian tuliaiset ovatKIN kuulemma nykyään niin suosittuja!

 

 

Kun osaaminen pakotetaan pois autoalalta

 

Tämän sääntelyvyöryn seuraukset siirtyvät suoraan elinkeinoelämään. Suomalaiset alan pioneerit, joiden puoleen on käännytty vuosikymmeniä, kun on haluttu optimoida moottorin hyötysuhdetta, polttoainetaloudellisuutta tai suorituskykyä, joutuvat sulkemaan ovensa tai muuttamaan liiketoimintaansa täysin.

 

Legendaariset dynokeskukset ja säätöpajat siirtävät parasta osaamistaan pois autoalalta – esimerkiksi teollisuuden metalliosien suunnitteluun ja koneistukseen tai laittavat vain lapun luukulle – koska siviiliautojen parissa työskentely on tehty juridisesti liian riskialttiiksi. Valtio ei tällä politiikalla poista päästöjä, vaan se poistaa maasta korkean tason teknistä eritysosaamista ja yrittäjyyttä – valtio ajaa kansakuntaa yhä syvemmälle tuhoturbulenssia – ja tietoisesti tällä pirun politiikallaan.

 

 

Kuluttaja maksaa laskun – laadun kustannuksella

 

Samaan aikaan kun uusia virityksiä kuristetaan, sääntely iskee välillisesti myös vanhemman autokannan ylläpitoon.

 

Internet-aikakauden "ylikorjaamisen" trendi ja halpojen tarvikeosien vyöry vaikeuttavat laadukasta autonpitoa.

 

Alan veteraanit muistuttavat, että nykyään markkinoille tulviva halpatuonti on usein laadullisesti heikompaa kuin autossa kiinni oleva, jopa 20 vuotta vanha alkuperäisosa, vaikka paketissa komeilisi tunnetun brändin logo. Alkuperäisyyden ja mekaanisen rehellisyyden arvostus on katoamassa sääntelyn ja kertakäyttökulttuurin jalkoihin.

 

 

Kalkkiviivoilla

 

Suomalainen autoala ei ole pyytänyt erivapauksia saastuttaa, vaan selkeitä, reiluja ja ennen kaikkea "mahdollisia" pelisääntöjä. Nykyinen tilanne, jossa sääntely luo vaatimuksia ilman suorituspaikkoja, kuristaa tehokkaasti vain rehelliset, lakia noudattavat suomalaiset yrittäjät.

 

Jos suunta ei muutu, lentävien suomalaisten maasta tulee lopullisesti vihreän virkamiesdystopian mallimaa, jossa autot ovat harmaita, identtisiä kulutushyödykkeitä ja aito mekaaninen osaaminen pelkkä kaunis muisto historiankirjoissa.

 

 

 

Loppukaneettina vedetään yhteen valtion vihreän sääntelyn todellinen motiivi ja paljastetaan tämän kansakunnan kollegiaalisten keskinäisen kaheliuden konseksuksessa häärivien umpikahjojen päättäjien kansan- ja maanedunvastaisen pelin suunniteltu perimmäinen tarkoitus:

 

Sääntely maskina – Lopullinen päämäärä on autoton Suomi

 

Kun palapelin palaset asettaa kohdalleen, on pakko katsoa totuutta silmiin: tässä vihreässä lainsäädännöllisessä umpikujassa ei ole kyse pelkästään päästöistä tai halusta säädellä tekniikkaa. 

 

Kyseessä on vihreän politiikan tietoinen välitavoite, jossa autoilusta ja sen ylläpidosta tehdään niin byrokraattista, niin kallista ja niin riskialtista, että sekä yrittäjät että kuluttajat luovuttavat vuorollaan.

 

Tämä on kuristus- ja hirttotaktiikkaa, jossa luodaan kurittavia sääntöjä, joita on mahdotonta noudattaa, jotta toiminta saadaan lakkaamaan "luonnollisesti".

 

Kun autoalan erikoisosaaminen pakotetaan muille aloille ja vanhemman, mekaanisesti luotettavan autokannan ylläpito tehdään lailla ja verotuksella sietämättömäksi, siirrytään askel askeleelta lähemmäksi sitä lopullista ideologista vihreää dystooppista päämäärää: täydellistä yksityisautottomuutta.

 

Lentävien suomalaisten maassa auto on aina edustanut vapautta, itsenäisyyttä ja kykyä liikkua omilla ehdoillaan – ja juuri se vapaus on nyt asetettu tähtäimeen. 

 

Jos emme herää puolustamaan aitoa ammattitaitoa ja autoilun kulttuuriperintöä nyt, huomaamme pian elävämme maailmassa, jossa liikkuminen on vain harvojen ja valittujen etuoikeus, ja jossa oma auto on korvattu valtion alistamalle orjalle vihreän dystopian kansanedunvastaisen virkamieskoneiston säännellyllä ja valvotulla julkisella palvelulla – tai liekö silläkään, koska kansalainen, joka tässä vihreässä dystopiassa ei alistu tälle maholle vihreälle despoottityrannialle, esimerkiksi menettää lopulta lopullisesti kansalaisoikeutensa, josta sitten seuraakin

https://thomaskaemper.blogspot.com/2025/02/kansantajuisesti-avattuna-aloite-1062024.html?m=1