Suomen autoalan ja virityskulttuurin nykytilasta autoilun perintöä kunnioittaen
Lentävien suomalaisten maasta
virkamiesdystopiaan – Miten byrokratia kuristi suomalaisen auto-osaamisen
Suomi on tunnettu maailmalla "lentävien suomalaisten" maana.
Ari Vatasen, Juha Kankkusen ja Tommi Mäkisen kaltaiset legendat ajoivat tämän
sitkeän pohjoisen kansakunnan maailmankartalle. Heidän menestyksensä takana ei
ollut vain kylmäpäinen ajotaito, "auton kesyttäminen", kuten Vatanen
sen sanoitti, vaan poikkeuksellinen suomalainen insinööriosaaminen,
autokulttuuri ja kyky ottaa mekaanisista laitteista irti kaikki mahdollinen.
Suomi on tosiaan lentävien suomalaisten – "tuulitukka"
Vatasen, jonka kanssa on esimerkiksi saunottu savusaunassa hänen
kotikonnuillaan Tuupovaarassa, Hannu Mikkolan, Juha Kankkusen, Mika Häkkisen ja
Kimi Räikkösen Rovanperästä nyt puhumattakaan – luvattu maa, ja tällainen
saatanallinen sääntelyviidakko tuntuu iskevän suoraan siihen suomalaiseen
ytimeen, joka rakensi maamme maineen maailmalla.
Suomi on maa, joka on ajettu maailmankartalle Suomessa viritetyillä
"peleillä" suomalaisten kumppaneiden toimesta. Meillä on
maailmanluokan moottoriurheiluperintö, käsittämätöntä teknistä osaamista ja
aitoa insinööritaitoa. Siksi tuntuu käsittämättömältä, miten ulkomailta ohjatut
/ lobatut virkamieskoneistot helvetin etovan oksettavassa vihreässä dystooppisessa
keskinäisen kaheliuden konseksuksessaan ja muutkin erilaiset lahjotut instanssit
samassa narratiivissa haluavat nyt lainsäädännöllä kuristaa / hirttää
suomalaista yrittäjyyttä, elinkeinoelämää ja sitä kautta myös tulevaisuuden
kilpaurheilun edellytyksiä.
Nyt tämä perintö on vaarassa pyyhkiytyä historiasta. Vuosien 2024 ja
2025 aikana voimaan astuneet lakimuutokset ja ankarat seuraamusmaksut ovat ajaneet
suomalaisen autoalan, moottorioptimoinnin ja virityskulttuurin
ennennäkemättömään umpikujaan. Se, mikä ennen oli arvostettua teknistä
osaamista, on nyt tehty lainsäädännöllä käytännössä kriminalisoiduksi
toiminnaksi.
Traficom-paradoksi: Vaatimuksia ilman ratkaisuja
Alan huippuammattilaisten arki on muuttunut selviytymistaisteluksi
tuulimyllyjä vastaan. Uusien säädösten mukaan siviiliajoneuvon
moottorinohjauksen muuttaminen tai mekaaninen virittäminen vaatii virallisen,
hyväksytyn päästömittauksen. Paperilla tämä kuulostaa sääntely-yhteiskunnan
loogiselta jatkumolta, mutta käytännössä kyseessä on täydellinen paradoksi.
Todellisuus suomalaisilla korjaamoilla ja säätöpajoilla on
tyrmistyttävä: Suomessa ei tällä hetkellä ole yhtäkään hyväksyttyä laitosta,
joka näitä vaadittavia mittauksia suorittaisi tavalliselle kuluttajalle tai
yrittäjälle. Traficomin ohjeistuksissa väläytellään toimijoita, joilta
todistuksen pitäisi saada, mutta käytännössä mittauksia ei ole mahdollista
saada edes rahalla.
Yrittäjät on ajettu tilanteeseen, jossa heiltä vaaditaan lupalappua,
jonka myöntäjää ei ole olemassa. Seurauksena on toiminnan pysähtyminen.
Siviiliajoneuvojen moottoreiden säätö ilman hyväksyttyä päästömittausta
tieliikennekäyttöön on ollut käytännössä kriminalisoitua. Dynamometri- ja
säätöpalvelut ovat toistaiseksi vain puhtaille kilpa-autoille, joilla ei
liikenteessä saa ajaa.
Päättäjien tulisi tunnustaa ehdottomasti suomalaisen autokulttuurin
perintö ja osoittaa, että tavallinen harrastajaKIN jo ymmärtää vastuuttomien
päättäjien autoalanKIN yrittäjille aiheuttaman ahdingon.
Täytyy heittää tiskin alta se klassinen ja erittäin suosittu kevennys "lastutus-palveluista"-
"autoharrastajan vinkki", vaikka suomalaiset yrittäjät eivät voi
yrityksenä ottaa riskiä ja myydä palvelua Suomessa jättisakkojen pelossa, niin
on olemassa takaportti, jota monet suomalaiset käyttävät juuri nyt.
Kukaanhan esimerkiksi ei estä - vielä, käymästä auton kanssa
lomamatkalla esimerkiksi Virossa, Ruotsissa tai Saksassa - ties sitten mitä
tuliaisia saattaaKIN tulla mukaan.
Hyvin tehty ohjelmahan ei näy mitenkään päästömittauksissa ja auton ECU
ei myöskään hirveästi itsestään ulos kerro, ilman syvälle menevää tutkimusta.
"Ulkomaan tuliaiset" ovat siis varsin suosittuja, koska Suomen
Traficomin kesäkuussa 2025 voimaan tullut tiukka sakkolaki sitoo vain Suomessa
toimivia yrityksiä, esimerkiksi Viron tai Ruotsin ohjelmointipajat voivat
täysin laillisesti virittää suomalaisen auton heidän omien maakohtaisten
sääntöjensä puitteissa. Jos auto viritetään ulkomailla, Suomen viranomaiset
eivät voi sakottaa virolaista yritystä, ja vastuu jää käytännössä
olemattomaksi.
Moni kansalainen päättää juuri näiden lakikiemuroiden vuoksi viheltää
pelin poikki oman autonsa osalta ja pitää sen täysin vakiona eikä sitten siis
tarvitse lähteä Tallinnaan asti laivalla "hihnapyörää" jne.
vaihtamaan, vaikka Baltian tuliaiset ovatKIN kuulemma nykyään niin suosittuja!
Kun osaaminen pakotetaan pois autoalalta
Tämän sääntelyvyöryn seuraukset siirtyvät suoraan elinkeinoelämään.
Suomalaiset alan pioneerit, joiden puoleen on käännytty vuosikymmeniä, kun on
haluttu optimoida moottorin hyötysuhdetta, polttoainetaloudellisuutta tai
suorituskykyä, joutuvat sulkemaan ovensa tai muuttamaan liiketoimintaansa
täysin.
Legendaariset dynokeskukset ja säätöpajat siirtävät parasta osaamistaan
pois autoalalta – esimerkiksi teollisuuden metalliosien suunnitteluun ja
koneistukseen tai laittavat vain lapun luukulle – koska siviiliautojen parissa
työskentely on tehty juridisesti liian riskialttiiksi. Valtio ei tällä politiikalla
poista päästöjä, vaan se poistaa maasta korkean tason teknistä eritysosaamista
ja yrittäjyyttä – valtio ajaa kansakuntaa yhä syvemmälle tuhoturbulenssia – ja tietoisesti
tällä pirun politiikallaan.
Kuluttaja maksaa laskun – laadun kustannuksella
Samaan aikaan kun uusia virityksiä kuristetaan, sääntely iskee
välillisesti myös vanhemman autokannan ylläpitoon.
Internet-aikakauden "ylikorjaamisen" trendi ja halpojen
tarvikeosien vyöry vaikeuttavat laadukasta autonpitoa.
Alan veteraanit muistuttavat, että nykyään markkinoille tulviva
halpatuonti on usein laadullisesti heikompaa kuin autossa kiinni oleva, jopa 20
vuotta vanha alkuperäisosa, vaikka paketissa komeilisi tunnetun brändin logo.
Alkuperäisyyden ja mekaanisen rehellisyyden arvostus on katoamassa sääntelyn ja
kertakäyttökulttuurin jalkoihin.
Kalkkiviivoilla
Suomalainen autoala ei ole pyytänyt erivapauksia saastuttaa, vaan
selkeitä, reiluja ja ennen kaikkea "mahdollisia" pelisääntöjä.
Nykyinen tilanne, jossa sääntely luo vaatimuksia ilman suorituspaikkoja,
kuristaa tehokkaasti vain rehelliset, lakia noudattavat suomalaiset yrittäjät.
Jos suunta ei muutu, lentävien suomalaisten maasta tulee lopullisesti
vihreän virkamiesdystopian mallimaa, jossa autot ovat harmaita, identtisiä
kulutushyödykkeitä ja aito mekaaninen osaaminen pelkkä kaunis muisto
historiankirjoissa.
Loppukaneettina vedetään yhteen valtion vihreän sääntelyn todellinen motiivi ja paljastetaan tämän kansakunnan kollegiaalisten keskinäisen kaheliuden konseksuksessa häärivien umpikahjojen päättäjien kansan- ja maanedunvastaisen pelin suunniteltu perimmäinen tarkoitus:
Sääntely maskina – Lopullinen päämäärä on autoton Suomi
Kun palapelin palaset asettaa kohdalleen, on pakko katsoa totuutta
silmiin: tässä vihreässä lainsäädännöllisessä umpikujassa ei ole kyse
pelkästään päästöistä tai halusta säädellä tekniikkaa.
Kyseessä on vihreän politiikan tietoinen välitavoite, jossa autoilusta
ja sen ylläpidosta tehdään niin byrokraattista, niin kallista ja niin riskialtista,
että sekä yrittäjät että kuluttajat luovuttavat vuorollaan.
Tämä on kuristus- ja hirttotaktiikkaa, jossa luodaan kurittavia sääntöjä,
joita on mahdotonta noudattaa, jotta toiminta saadaan lakkaamaan
"luonnollisesti".
Kun autoalan erikoisosaaminen pakotetaan muille aloille ja vanhemman,
mekaanisesti luotettavan autokannan ylläpito tehdään lailla ja verotuksella
sietämättömäksi, siirrytään askel askeleelta lähemmäksi sitä lopullista ideologista
vihreää dystooppista päämäärää: täydellistä yksityisautottomuutta.
Lentävien suomalaisten maassa auto on aina edustanut vapautta,
itsenäisyyttä ja kykyä liikkua omilla ehdoillaan – ja juuri se vapaus on nyt
asetettu tähtäimeen.
Jos emme herää puolustamaan aitoa ammattitaitoa ja autoilun kulttuuriperintöä nyt, huomaamme pian elävämme maailmassa, jossa liikkuminen on vain harvojen ja valittujen etuoikeus, ja jossa oma auto on korvattu valtion alistamalle orjalle vihreän dystopian kansanedunvastaisen virkamieskoneiston säännellyllä ja valvotulla julkisella palvelulla – tai liekö silläkään, koska kansalainen, joka tässä vihreässä dystopiassa ei alistu tälle maholle vihreälle despoottityrannialle, esimerkiksi menettää lopulta lopullisesti kansalaisoikeutensa, josta sitten seuraakin
Suomi on takapajula, joka torppaa kaiken kehityksen, mutta hyväksyy sairaat ideologiat, jotka vie Suomen totaaliseen turmioon.
VastaaPoista