Kun hiljaisuus muuttuu rikokseksi – ja yhteisö hajoaa   Arvoisat ystävät, sisaret ja veljet –   Tänään haluan puhua hiljaisuudesta.   Siitä hiljaisuudesta, joka ei enää ole rauhaa, vaan välinpitämättömyyttä.   Siitä hiljaisuudesta, joka historiassa on johtanut vääryyden normalisoitumiseen – ja ihmisen sisäiseen kuolemaan.   Martin Niemöllerin sanat kaikuvat historian hämärästä kuin kaihoisa varoitus:   “Ensin he tulivat hakemaan kommunistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut kommunisti.   Sitten he tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistyksessä.   Sitten he tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.   Sitten he tulivat hakemaan minut — eikä silloin enää ollut ketään, joka olisi puhunut puolestani.”     Tämä runo ei ole vain varoitus totalitarismin ajasta.   Runo on peili, joka paljastaa yhteis...