Kansalainen, ennen 3.5.2026 vastusta jyrkästi ja peruuttamattomasti koko hallituksen esitystä tartuntatautilain uudistukseksi, koska esitys mahdollistaa...
"Valheen aikakautena totuuden puhumisesta tulee vallankumouksellinen teko." George Orwell
https://www.youtube.com/live/
Kansalaiset,
ohessa oleva hallituksen esitys
on selkeä esimerkki kansalaisia kuristavasta, sortavasta ja alistavasta totalitaristisesta tyranniasta, jota ei tahdo Erkkikään - saatikka Maija.
Kansalaiset,
nyt aika herätä ja toimia motolla "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta", Albert Dumas.
Kansalaiset,
nyt on aika vastustaa hallituksen kansalaisia vastaan ajamaa tyranniaa, koska muutoin alkaa kansalaisia vastaan suunnattu valtioterrori WHO:n kuolemansyleilyssä!
Tämä alla oleva lausunto on vapaasti kopioitavissa kokonaan tai osittain ja käytettävissä
kun teet lausunnon 3.5.2026 mennessä, koska 3.5.2026 jälkeen lausuntosi antaminen ei ole enää mahdollista.
Alla oleva lausunto on rakennettu yksinomaan virallisista lähteistä ja on juridisesti aukoton.
Lausunto Sosiaali- ja terveysministeriölle
Asia: Hallituksen esitys eduskunnalle
laiksi tartuntatautilaista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
(STM002:00/2024, diaarinumero VN/25987/2023)
Lausunnon antaja: [Nimi /
Kansalainen]
Päiväys: X.X.2026
Vastustan jyrkästi ja peruuttamattomasti
koko hallituksen esitystä tartuntatautilain uudistukseksi, koska esitys
mahdollistaa
1. 1. pakolliset rokotukset (nykyisen lain § 47 säilyy ja selkeytyy),
2. 2.. korottaa rangaistuksia tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttamisesta jopa
vuoden vankeuteen luomalla uuden rikossäännöksen rikoslain 44 lukuun (uusi
rikoslain 44 luvun 2 a §: tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttaminen, enintään
1 vuosi vankeutta),
3. 3. laajentaa viranomaisten tiedonsaantioikeutta rokotus- ja terveystietoihin
ilman suostumusta (§§ 39–42) sekä
4. 4. antaa avoimia toimivaltuuksia epidemioiden ja pandemioiden varalle ilman
valmiuslain rajoituksia.
5.
Nämä säännökset ovat suoria ja välittömiä loukkauksia Suomen perustuslain,
kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sekä lääketieteellisen etiikan
perusperiaatteiden kanssa.
6.
Ne muuttavat vapaaehtoisen rokotuksen tosiasialliseksi pakoksi ja asettavat
kansalaiset rikosoikeudellisen vastuun alaiseksi pelkästä kehollisen
itsemääräämisoikeuden käyttämisestä.
Lakien tehtävä on suojella kansalaisia
valtiovallalta, ei päinvastoin.
Hallituksen esitys on ihmisoikeusrikkomus, joka vaarantaa kansalaisten terveyttä ehdollisesti hyväksytyillä geeniterapiatuotteilla (mRNA-injektiot) ja rankaisee niiden kieltäytymisestä.
Seuraavassa osoitan jokaisen mainitun normin osalta täsmällisesti, miten esitys
loukkaa sitä kumoamattomasti ja vastaansanomattomasti.
1. 1. Hallituksen esitys rikkoo Suomen Perustuslain 7 §, 8
§, 10 § ja 6 § rakenteellisesti ja kumoamattomasti
1.1.
Hallituksen esitys
rikkoo Suomen Perustuslain 7 §:ää rakenteellisesti ja kumoamattomasti
1) Suomen perustuslaki 7 § (Oikeus elämään
sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen) https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
Perustuslain
7 §: ”Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen,
koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei
saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta.”
Esitys rikkoo tätä säätämällä pakollisen
rokotuksen mahdollisuuden (§ 12 / vastaava) ja rangaistuksen kieltäytymisestä.
Rokotus on lääketieteellinen toimenpide, joka puuttuu kehoon. Sen pakottaminen
– suoraan tai epäsuorasti (työ, liikkuminen, lasten vanhempien rangaistukset) –
on mielivaltaista, koska rokotteet eivät estä tartuntaa eikä leviämistä (kuten
COVID-19-mRNA-injektiot osoittivat). Perustuslakivaliokunta on toistuvasti
korostanut, että perusoikeuksia rajoittavien toimien on oltava tarkkarajaisia
ja proportionaalisia. Esitys antaa avoimia asetuksenantovaltuuksia ja madaltaa
kynnystä ilman poikkeusolojen toteamista.
Syvennetty analyysi Perustuslain 7 §:stä
– oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen
Suomen perustuslaki 7 § kuuluu sanasta
sanaan:
”Jokaisella
on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja
turvallisuuteen. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua
mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta.”
Tämä säännös on yksi perustuslakimme
kivijaloista. Se suojaa kehollisen itsemääräämisoikeuden ydintä: kukaan ei saa
pakottaa toista lääketieteelliseen toimenpiteeseen, injektioon tai muuhun
kehoon kohdistuvaan interventioon ilman vapaaehtoista, informoitua suostumusta.
Perustuslakivaliokunta on toistuvasti korostanut (ks. mm. PeVL 9/2021 vp, PeVL
50/2021 vp), että lääketieteelliseen toimenpiteeseen puuttuminen on
mielivaltaista, jos se ei täytä tarkkarajaisuuden, oikeasuhtaisuuden ja
välttämättömyyden vaatimuksia. Pakko on sallittu vain poikkeuksellisissa,
konkreettisissa ja yksilöllisesti arvioitavissa tilanteissa – ei
ennaltaehkäisevänä, yleisenä väestöön kohdistuvana velvoitteena.
Hallituksen
esitys rikkoo Suomen perustuslain7 §:ää rakenteellisesti ja kumoamattomasti
seuraavasti:
1.
Pakollinen rokotus (§ 47 ja uusi rikoslain 44:2 a §)
Esitys säilyttää ja selkeyttää valtioneuvoston mahdollisuuden määrätä pakollinen rokotus koko väestölle tai tietyille ryhmille vakavan tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Kieltäytyminen tästä velvoitteesta johtaa suoraan rikosoikeudelliseen vastuuseen uuden 2 a §:n nojalla (”tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttaminen”): tahallinen tai törkeästä huolimattomuudesta tapahtunut rikkomus voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi [HE-luonnos TTL.pdf (HE) s. 176 ja 248).
Tämä on mielivaltaista
puuttumista henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Rokotus on fyysinen
interventio (injektio), joka muuttaa kehon immunologista tilaa. Perustuslain 7
§ kieltää tällaisen pakottamisen ilman, että laki osoittaa konkreettinen,
välitön ja yksilöllinen vaara. Esitys perustuu yleiseen ”leviämisvaaraan”, joka
on joustava ja ennaltaehkäisevä – juuri sitä, mitä perustuslakivaliokunta on
kieltänyt (PeVL 44/2020 vp).
2. Epäsuora pakko ja rangaistuksen pelote
Vaikka fyysistä
pakkorokotusta ei suoraan säädetä, taloudellinen, sosiaalinen ja
rikosoikeudellinen uhka (työn menettäminen, lasten vanhempien rangaistukset,
vuoden vankeus) tekee vapaaehtoisuudesta käytännössä tyhjän. Tämä loukkaa 7 §:n
ydintä: oikeutta päättää omasta kehostaan ilman valtion mielivaltaista
painostusta. Perustuslaki ei salli perusoikeuksien ”pehmeää” pakottamista
rangaistuksen uhalla.
3. Puuttumisen perusteen puute – ei välttämättömyyttä eikä
suhteellisuutta
Perustuslain 7 §
edellyttää, että puuttuminen on laissa säädetty ja oikeasuhtainen. Esitys ei
täytä näitä:
- Rokotteet (erityisesti
ehdollisesti hyväksytyt mRNA-injektiot) eivät estä tartuntaa eikä leviämistä
tehokkaasti (kuten COVID-19-pandemia osoitti).
- Toimenpide on kokeellinen
(Euroopan komission asetus 507/2006, artiklat 4–5).
- Vaihtoehtoja (varhainen
hoito, luonnollinen immuniteetti, kohdennetut suojatoimet) ei edes
arvioida.
Perustuslakivaliokunta on
korostanut, että rokotepakko vaatii poikkeuksellisen vahvat, tieteellisesti
osoitetut perusteet – joita esityksessä ei ole (PeVL 7/2021 vp).
4. Yhteys muihin perusoikeuksiin
7 § kytkeytyy suoraan 10
§:ään (yksityiselämän suoja) ja potilaan itsemääräämisoikeuteen (laki potilaan
asemasta ja oikeuksista 6 §). Esitys murentaa molempia mahdollistamalla
tiedonsaannin rokotustiedoista ilman suostumusta (§§ 39–42) ja rankaisemalla
kieltäytymisestä.
Yhteenveto
7 §:n loukkauksesta
Hallituksen esitys ei ole neutraali
torjuntatyön päivitys. Se siirtää vallan yksilöltä valtiolle tekemällä
kehollisesta itsemääräämisoikeudesta rikoksen. Se rikkoo 7 §:ää
mielivaltaisesti, suhteettomasti ja ilman laissa säädettyä riittävää
perustetta. Tämä on perustuslaillinen murros, joka asettaa ”yhteiskunnan
suojelun” ihmisen koskemattomuuden edelle – vastoin perustuslain ja Oviedon
sopimuksen (2 artikla) ydintä. Suomen perustuslaki 7 § suojaa oikeutta elämään
sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Hallituksen esitys
rikkoo tätä mielivaltaisesti pakottamalla lääketieteellisen toimenpiteen
(rokotus) ja rankaisemalla kieltäytymisestä (1 vuosi vankeutta).
1.2.
Hallituksen esitys
rikkoo 10 §:ää rakenteellisesti ja kumoamattomasti (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731)
Syvennetty analyysi Perustuslain 10
§:stä – yksityiselämän, henkilötietojen ja viestinnän suoja
Suomen perustuslaki 10 § kuuluu sanasta
sanaan:
”Jokaisella
on oikeus yksityiselämän, kunnian ja kotirauhan suojaan. Henkilötietojen suojaa
säädetään lailla. Kirjeen, puhelun ja muun yksityisen viestinnän salaisuus on
turvattu.”
Tämä säännös on perustuslaillinen
yksityisyyden ja henkilötietojen suojan kivijalka. Se kattaa oikeuden päättää
omista arkaluonteisista terveystiedoistaan, oikeuden olla paljastamatta
terveydentilaansa viranomaisille ilman suostumusta sekä suojan siltä, että
valtio kerää ja yhdistää henkilötietoja järjestelmällisesti ilman yksilön
tietoa tai hyväksyntää. Perustuslakivaliokunta on korostanut (PeVL 9/2021 vp,
PeVL 50/2021 vp, PeVL 44/2020 vp), että henkilötietojen käsittelyyn
kohdistuvien toimien on oltava tarkkarajaisia, välttämättömiä, oikeasuhtaisia
ja perusteltavissa yksilön perusoikeuksilla. Laaja, ennaltaehkäisevä ja automaattinen
tiedonsaanti ilman suostumusta rikkoo 10 §:n ydintä.
Hallituksen
esitys rikkoo Suomen Perustuslain10 §:ää rakenteellisesti ja kumoamattomasti
seuraavasti:
1.
Laaja tiedonsaantioikeus ilman suostumusta (§§ 39–42)
Esitys antaa THL:lle,
tartuntatautivastuulääkäreille, hyvinvointialueille ja muille viranomaisille
oikeuden saada yksilötason rokotus- ja terveystiedot suoraan rekistereistä
ilman potilaan nimenomaista suostumusta, jos se on ”välttämätöntä” epidemian
selvittämiseksi tai torjuntatyön toteuttamiseksi (HE s. 172, 206–210). Tiedot
voidaan yhdistää muihin rekistereihin ja käyttää torjuntatoimiin, mukaan lukien
painostus rokotukseen tai rangaistus (uusi rikoslain 2 a §).
Tämä on järjestelmällistä
henkilötietojen keräämistä ja valvontaa, joka muuttaa rokotustilan julkiseksi
tiedoksi. Perustuslain 10 § ei salli tällaista automaattista, ennaltaehkäisevää
tiedonhankintaa ilman, että laki osoittaa konkreettinen, välitön uhka yksilölle
itselleen. ”Välttämättömyys” jätetään viranomaisen harkintaan – tämä on
mielivaltaista ja ristiriidassa 10 §:n vaatimuksen kanssa.
2. Yksityiselämän suoja vs. rokotustilan paljastaminen
Terveystiedot (mukaan
lukien rokotustila) ovat kaikkein arkaluonteisimpia henkilötietoja. Oikeus
pitää ne salassa on osa yksityiselämän suojaa. Esitys murentaa
potilas–lääkärisuhdetta ja luo ”kahden kerroksen väkeä” – rokotetut vs.
rokottamattomat – mikä loukkaa myös kunnian suojaa (10 §).
Perustuslakivaliokunta on todennut, että terveydentilaan perustuva syrjintä tai
rekisteröinti ilman suostumusta on perusoikeuksien ydinalueella (PeVL 7/2021
vp).
3. Ei suhteellisuutta eikä vaihtoehtoja
10 § edellyttää, että
puuttuminen on oikeasuhtaista. Esitys ei arvioi vaihtoehtoja (varhainen hoito,
luonnollinen immuniteetti, kohdennetut toimet) eikä osoita, että tiedonsaanti
ilman suostumusta on ainoa keino. Rokotteiden teho tartunnan estämisessä on
rajallinen (kuten COVID-19-pandemia osoitti), joten toimenpide ei täytä
välttämättömyyden vaatimusta. Tämä on suhteeton puuttuminen yksityisyyteen.
4. Yhteys muihin normeihin
- Laki potilaan asemasta ja
oikeuksista 5–6 §: Potilaan tiedonsaantioikeus ja itsemääräämisoikeus
edellyttävät suostumusta tiedonkäsittelyyn.
- Oviedon sopimus 2 ja 5
artikla: Ihmisen ensisijaisuus ja vapaa suostumus.
- ECHR 8 artikla
(yksityiselämän suoja) ja 14 artikla (syrjintä): Esitys luo syrjinnän
rokotustilan perusteella.
- UNESCO artikla 6,
Helsingin julistus, Nürnbergin säännöstö: Kaikki edellyttävät suostumusta ja
yksityisyyden suojaa lääketieteellisissä toimenpiteissä.
Yhteenveto
10 §:n loukkauksesta
Esitys ei ole tekninen tietojen vaihto –
se luo pysyvän valvontainfrastruktuurin, jossa kansalaisen terveydentila
muuttuu valtion valvonnan kohteeksi. Tämä rikkoo 10 §:ää mielivaltaisesti, suhteettomasti
ja ilman laissa säädettyä riittävää perustetta. Yhdessä 7 §:n kanssa se tekee
kehollisesta itsemääräämisoikeudesta ja yksityisyydestä tyhjiä fraaseja. Suomen
perustuslaki 10 § suojaa yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa. Hallituksen
esitys rikkoo tätä mahdollistamalla laajan tiedonsaannin rokotus- ja
terveystiedoista ilman suostumusta (§§ 39–42).
1.3.
Hallituksen esitys
rikkoo Suomen Perustuslain 8 §:ää rakenteellisesti ja kumoamattomasti (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731)
Syvennetty analyysi Perustuslain 8 §:stä
– rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (nullum crimen sine lege, nulla poena
sine lege)
Suomen perustuslaki 8 § kuuluu sanasta sanaan:
”Kukaan
ei saa tuomita rangaistukseen teosta, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty
rangaistavaksi. Rangaistuksen luonnetta tai määrää ei saa koventaa tekohetkellä
voimassa olleeseen lakiin verrattuna.”
Tämä on rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen
perustuslaillinen ydin. Se edellyttää:
- tarkkarajaisuutta (rikosnimikkeen ja
rangaistuksen on oltava ennalta määriteltyjä ja ennakoitavia),
- ei takautuvuutta (tekohetkellä
voimassa oleva laki määrää),
- ei mielivaltaa (rikos ei saa perustua
joustaviin tai avoimiin käsitteisiin),
- suhteellisuutta (rangaistus ei saa
olla kohtuuttoman ankara verrattuna teon moitittavuuteen).
Perustuslakivaliokunta on korostanut
(PeVL 9/2021 vp, PeVL 50/2021 vp, PeVL 44/2020 vp), että rikosoikeudelliset
säännökset eivät saa jättää viranomaisille liian laajaa harkintavaltaa eikä
perusoikeuksien käyttämistä (kuten itsemääräämisoikeutta) saa muuttaa
rikokseksi ilman poikkeuksellisen vahvoja perusteita.
Hallituksen
esitys rikkoo 8 §:ää rakenteellisesti ja kumoamattomasti seuraavasti:
1.
Uusi rikosnimike ja rangaistuksen koventaminen (rikoslain 44 luvun 2 a
§)
Esitys luo kokonaan uuden
rikossäännöksen ”tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttamisesta” (HE s. 176,
248). Se kattaa mm. kieltäytymisen pakollisesta rokotteesta (§ 47),
terveystarkastuksesta tai eristyksestä. Rangaistus nousee nykyisestä enintään 3
kuukauden vankeudesta enintään vuoteen vankeutta (HE s. 176: ”rangaistusvastuun
maksimirangaistuksen nosto”).
Tämä on suora rikkomus 8
§:n toisen virkkeen kanssa: rangaistuksen määrää ei saa koventaa tekohetkellä
voimassa olleeseen lakiin verrattuna. Uusi säännös tekee teosta, joka ei ole
ollut rikoksena (vapaaehtoinen rokotus), rikoksen – ja vielä ankarammalla
rangaistuksella.
2. Epäselvyys and mielivalta – ”leviämisvaara” ja ”törkeä
huolimattomuus”
Säännös on tarkoituksella
löyhä: riittää ”törkeästä huolimattomuudesta” tapahtunut rikkomus, jos se
”voisi aiheuttaa leviämisvaaraa”. Määritelmää ei sidota konkreettiseen,
todettuun tartuntaan tai yksilölliseen vaaraan. Tämä jättää viranomaisille
mielivaltaisen harkintavallan. Perustuslakivaliokunta on toistuvasti kieltänyt
tällaiset avoimet rikossäännökset juuri 8 §:n nojalla – rikosnormin on oltava
ennakoitava ja tarkka (PeVL 7/2021 vp).
3. Kieltäytyminen lääketieteellisestä toimenpiteestä muutetaan
rikokseksi
Kieltäytyminen pakollisesta
rokotteesta (joka itsessään rikkoo 7 §:ää) muutetaan rikokseksi. Tämä rikkoo 8
§:ää, koska perusoikeuden käyttö ei voi olla rikoksen tunnusmerkki. Esitys ei
osoita, että kieltäytyminen aiheuttaisi välitöntä, konkreettista vaaraa –
pelkkä ”mahdollinen” leviämisvaara riittää. Tämä on ennaltaehkäisevää
rikosoikeutta, joka on 8 §:n vastainen.
4. Yhteys muihin normeihin
- 7 § ja 10 §: Uusi
rikoslaki rankaisee itsemääräämisoikeuden ja yksityisyyden
käyttämisestä.
- Oviedon sopimus 5
artikla, UNESCO artikla 6, Helsingin julistus, Nürnbergin säännöstö: Kaikki
edellyttävät vapaaehtoista suostumusta – rangaistus tekee suostumuksesta
pakotetun.
- ECHR 7 artikla (ei
rangaistusta ilman lakia) ja 14 artikla (syrjintä): Esitys luo syrjinnän ja
mielivaltaisen rangaistuksen.
Yhteenveto
8 §:n loukkauksesta
Esitys ei ole tekninen päivitys – se luo
uuden rikosoikeudellisen järjestelmän, jossa perusoikeuksien käyttö (rokotuksesta
kieltäytyminen) on rikoksena, rangaistus kovenee ja säännös on tarkoituksella
epämääräinen. Tämä rikkoo 8 §:ää takautuvasti, mielivaltaisesti ja
suhteettomasti. Rikosoikeutta ei saa käyttää välineenä pakottaa
lääketieteellisiä toimenpiteitä. Suomen perustuslaki 8 § kieltää rangaistuksen
ilman lakia ja takautuvan koventamisen. Hallituksen esitys rikkoo tätä luomalla
uuden rikossäännöksen ja koventamalla rangaistusta.
1.4.
Hallituksen esitys
rikkoo Suomen Perustuslain 6 §:ää rakenteellisesti ja kumoamattomasti https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731)
Syvennetty analyysi Perustuslain 6 §:stä
– yhdenvertaisuus
Suomen perustuslaki 6 § kuuluu sanasta
sanaan:
”Jokaisella
on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää
perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon,
vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön
liittyvän syyn perusteella.”
Tämä on perustuslaillinen
yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden ydinsäännös. Se kieltää nimenomaisesti
erilaiseen kohteluun asettamisen ”terveydentilan tai muun henkilöön liittyvän
syyn perusteella”. Perustuslakivaliokunta on toistuvasti korostanut (PeVL
9/2021 vp, PeVL 50/2021 vp, PeVL 44/2020 vp), että yhdenvertaisuus on
absoluuttinen perusoikeus: erilaista kohtelua saa käyttää vain, jos siihen on
objektiivinen, hyväksyttävä ja oikeasuhtainen peruste, joka on määritelty
tarkasti laissa. Mielipide- tai terveydentilaan perustuva syrjintä on erityisen
tiukasti kiellettyä.
Hallituksen
esitys rikkoo 6 §:ää rakenteellisesti ja kumoamattomasti seuraavasti:
1. Rokotustila luo uuden syrjinnän perusteen
Esitys mahdollistaa ja
edellyttää erilaista kohtelua rokotusstatuksen perusteella: pakollinen rokotus
(§ 47), rangaistus kieltäytymisestä (uusi rikoslain 44:2 a §), tiedonsaanti
ilman suostumusta (§§ 39–42), vanhempien rangaistukset, liikkumis- ja
työskentelyrajoitukset sekä epäsuora pakko työelämässä ja lasten
huoltajuudessa. Rokotustila on suoraan sidoksissa terveydentilaan (rokotuksen
aiheuttama immunologinen muutos) ja henkilöön liittyvään syyhyn
(henkilökohtainen lääketieteellinen valinta). Esitys asettaa rokottamattomat
eri asemaan ilman, että laki osoittaa hyväksyttävää perustetta.
2. Ei hyväksyttävää perustetta – rokotteet eivät estä tartuntaa eikä
leviämistä
Perustuslain 6 § vaatii,
että erottelun peruste on objektiivinen ja hyväksyttävä. Esitys perustuu
oletukseen, että rokote estää tehokkaasti tartunnan ja leviämisen. Tämä oletus
on kumottu COVID-19-mRNA-injektioiden osalta (rokotetutkin tartuttavat). Kun
peruste on virheellinen ja suhteeton, erottelu muuttuu syrjinnäksi.
Perustuslakivaliokunta on korostanut, että terveydentilaan perustuva erottelu
vaatii poikkeuksellisen vahvat, tieteellisesti osoitetut perusteet – joita
esityksessä ei ole.
3. Syrjinnän ulottuvuus
- Työelämä: epäsuora pakko
ja mahdollinen palkkamenetys.
- Perhe: vanhempien
rangaistukset lasten rokotustilan perusteella.
- Liikkuminen ja palvelut:
rajoitukset rokotustilan perusteella.
Tämä luo ”kahden kerroksen
väkeä” terveydentilan perusteella – suoraan 6 §:n vastaisesti.
4. Yhteys muihin normeihin
- Euroopan
ihmisoikeussopimus 14 artikla (syrjintä): Kieltää syrjinnän terveydentilan tai
mielipiteen perusteella.
- PACE Resolution 2361
(2021) 7.3.1–7.3.2 ja 2383 (2021) 4., 5., 8.–10., 13.7: Nimenomaisesti
kieltävät syrjinnän rokotustilan perusteella.
- Oviedon sopimus 2 artikla
(ihmisen ensisijaisuus) ja Euroopan komission asetus 507/2006: Ehdollisesti
hyväksyttyjä tuotteita ei saa käyttää syrjinnän perustana.
- UNESCO artikla 6,
Helsingin julistus, Nürnbergin säännöstö: Vaatii vapaaehtoisuutta ilman
syrjintää.
Yhteenveto
6 §:n loukkauksesta
Esitys ei ole neutraali torjuntatyön
päivitys – se luo uuden syrjinnän muodon terveydentilan ja henkilökohtaisten
lääketieteellisten valintojen perusteella. Tämä rikkoo 6 §:ää suoraan, koska
erottelulle ei ole hyväksyttävää, objektiivista eikä oikeasuhtaista perustetta.
Yhdessä 7 §:n, 8 §:n ja 10 §:n kanssa se tekee yhdenvertaisuudesta tyhjän
fraasin.
2. Hallituksen esitys rikkoo Lakia potilaan asemasta ja oikeuksista 5 § ja
6 § (Tiedonsaantioikeus ja itsemääräämisoikeus) ja on syvennetty analyysi suoraan pykälien
ydinkohtiin, kytketty esityksen pykäliin (§§ 39–42, 47 ja uusi rikoslaki) ja
harmonisoitu aiempien analyysien kanssa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
5
§: Potilaalla on oikeus saada tietoa terveydentilastaan ja hoitovaihtoehdoista.
6 §: Hoito edellyttää yhteisymmärrystä; potilas voi kieltäytyä
toimenpiteestä.
Esitys mahdollistaa tiedonsaannin
rokotustiedoista ilman suostumusta (§§ 39–42) ja rankaisee kieltäytymisestä.
Tämä murentaa potilas–lääkärisuhdetta ja itsemääräämisoikeutta. Ehdollisesti
hyväksyttyjen rokotteiden (ks. kohta 5) osalta informoitu suostumus on
mahdoton, jos pakko uhkaa.
Syvennetty
analyysi Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 5 §:stä ja 6 §:stä
5 § Potilaan
tiedonsaantioikeus
”Potilaalla on oikeus saada
selvitys terveydentilastaan, hoitovaihtoehdoista, niiden vaikutuksista ja
riskeistä sekä muista seikoista, joilla on merkitystä hänen hoidossaan.”
6 § Potilaan
itsemääräämisoikeus
”Potilasta on hoidettava
yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta
tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava
yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä
tavalla.”
Nämä
säännökset muodostavat Suomen potilaslain ydinperusteen: tiedonsaantioikeus ja
itsemääräämisoikeus ovat ehdoton edellytys kaikelle lääketieteelliselle
toiminnalle. Ne ovat suoraan sidoksissa perustuslain 7 §:ään (kehollinen
koskemattomuus) ja 10 §:ään (yksityiselämän suoja) sekä Oviedon sopimuksen 5
artiklaan.
Hallituksen esitys rikkoo
näitä säännöksiä - Laki potilaan asemasta ja
oikeuksista 5 § ja 6 §, rakenteellisesti ja kumoamattomasti:
1. Tiedonsaantioikeuden (5 §) loukkaus
Esitys antaa THL:lle, tartuntatautivastuulääkäreille ja
hyvinvointialueille oikeuden hakea yksilötason rokotus- ja terveystiedot
rekistereistä ilman potilaan nimenomaista suostumusta (§§ 39–42, HE s. 172 ja
206–210). Tiedot voidaan yhdistää muihin rekistereihin ja käyttää
torjuntatoimiin, painostukseen tai rangaistukseen (uusi rikoslain 44:2 a
§).
Tämä on suora kieltäytyminen potilaan tiedonsaantioikeudesta – potilas ei
enää hallitse omia arkaluonteisia terveystietojaan. Laki potilaan asemasta ja
oikeuksista 5 § edellyttää, että potilas saa itse päättää, kenelle tietojaan
luovutetaan. Esitys kääntää tämän päinvastaiseksi: valtio ottaa tiedot ilman
potilaan tietoa tai hyväksyntää.
2. Itsemääräämisoikeuden (6 §)
loukkaus
6 § vaatii, että hoito (mukaan lukien rokotus) perustuu
yhteisymmärrykseen ja potilas voi kieltäytyä ilman, että häntä pakotetaan
muulla tavalla. Esitys tekee rokotuksesta pakollisen (§ 47) ja rankaisee
kieltäytymisestä rikosoikeudellisesti (uusi 2 a §, jopa vuoden vankeus).
Lisäksi epäsuorat pakkokeinot (työ, liikkuminen, lasten vanhempien
rangaistukset) tekevät vapaaehtoisuudesta tyhjän.
Tämä on suora rikkomus: potilas ei voi enää kieltäytyä
”yhteisymmärryksessä” – kieltäytyminen johtaa rangaistukseen tai syrjintään.
Laki edellyttää, että kieltäytyminen hoidetaan muulla hyväksyttävällä tavalla,
ei rangaistuksella.
3. Yhteys muihin
normeihin
Rikkomus ulottuu suoraan perustuslain 7 §:ään (koskemattomuus) ja 10
§:ään (yksityisyys), Oviedon sopimuksen 5 artiklaan (vapaa suostumus),
Nürnbergin säännöstöön (periaate 1), Helsingin julistukseen (kohdat 9–10) sekä
CIOMS Guideline 9:ään. Esitys tekee potilaan itsemääräämisoikeudesta ja
tiedonsaantioikeudesta käytännössä mitättömiä.
Yhteenveto lain potilaan asemasta ja oikeuksista
5 § ja 6 § -loukkauksesta
Laki
potilaan asemasta ja oikeuksista on nimenomaan luotu suojelemaan potilasta
valtiovallalta. Hallituksen esitys kääntää tämän suojan päälaelleen: se riisuu
potilaalta tiedonsaannin ja itsemääräämisoikeuden, tekee kieltäytymisestä
rikoksen ja asettaa viranomaiset potilaan yläpuolelle. Tämä on suora,
perustuslaillinen ja eettinen rikkomus, joka murentaa koko
potilas–lääkärisuhteen luottamuksellisuuden.
3. 3. Hallituksen esitys rikkoo Oviedon sopimusta: 2 artikla
(Ihmisen ensisijaisuus) ja 5 artikla (Yleissääntö)
https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2010/20100024/20100024_2
2
artikla: Ihmisen etu on etusijalla tieteen ja yhteiskunnan edun suhteen.
5 artikla: Toimenpide edellyttää vapaan ja informoidun suostumuksen.
Esitys asettaa ”yhteiskunnan suojelun”
(epidemia) etusijalle yksilön kehollista koskemattomuutta vastaan. Pakollinen
rokotus on biologisen intervention pakottamista ilman suostumusta.
Syvennetty analyysi Oviedon sopimuksesta (Euroopan neuvoston
yleissopimus ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja
lääketieteen alalla, SopS 24/2010)
Oviedon sopimus on Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus, joka
on Suomessa voimassa olevaa lainsäädäntöä (perustuslaki 95 §). Se on erityisen
tärkeä biologian ja lääketieteen alalla, koska se asettaa ihmisen
ensisijaisuuden kaiken muun edelle. Sopimus on suoraan sovellettavissa
rokotuksiin, geeniterapiaan ja pakollisiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin.
2 artikla – Ihmisen
ensisijaisuus
”Ihmisen etu ja
hyvinvointi ovat etusijalla tieteen ja yhteiskunnan edun suhteen.”
5 artikla –
Yleissääntö
”Toimenpide,
joka kohdistuu henkilön terveyteen, voidaan suorittaa vain sen jälkeen, kun
kyseinen henkilö on antanut siihen vapaan ja informoidun suostumuksensa. Tämä
henkilö saa riittävät tiedot toimenpiteen tarkoituksesta, luonteesta,
seurauksista ja riskeistä sekä vaihtoehdoista.”
Hallituksen
esitys rikkoo Oviedon sopimusta rakenteellisesti ja kumoamattomasti:
1. Ihmisen ensisijaisuuden
(2 artikla) loukkaus
Esitys asettaa ”yhteiskunnan torjuntatavoitteen”
(epidemian estäminen) ihmisen hyvinvoinnin ja etu edelle. Pakollinen rokotus (§
47) ja rangaistus kieltäytymisestä (uusi rikoslain 44:2 a §) priorisoivat
valtion etua yksilön kehollista koskemattomuutta vastaan. Oviedon sopimus
kieltää nimenomaan tällaisen hierarkian: ihminen ei saa olla väline yhteiskunnalliselle
tavoitteelle.
2. Vapaan ja informoidun
suostumuksen (5 artikla) loukkaus
5 artikla edellyttää vapaata ja informoitua
suostumusta ennen jokaista terveyteen kohdistuvaa toimenpidettä. Esitys tekee
rokotuksesta pakollisen ja rankaisee kieltäytymisestä rikosoikeudellisesti
(vankeusuhka). Lisäksi tiedonsaanti ilman suostumusta (§§ 39–42) murentaa
potilaan mahdollisuuden saada riittävät tiedot riskeistä.
mRNA-injektiot ovat ehdollisesti hyväksyttyjä
(asetus 507/2006), joten kattavaa pitkäaikaistietoa ei ole – suostumus ei voi
olla aidosti informoitu, kun valtio samalla uhkaa rangaistuksella. Tämä on
suora rikkomus 5 artiklan ydintä vastaan.
3. Yhteys muihin
normeihin
Rikkomus ulottuu suoraan perustuslain 7 §:ään
(koskemattomuus) ja 10 §:ään (yksityisyys), ECHR 8 artiklaan (yksityiselämän suoja),
Nürnbergin säännöstöön (periaate 1), Helsingin julistukseen (kohdat 9–10) sekä
CIOMS Guideline 9:ään. Oviedon sopimus on Euroopan neuvoston
ihmisoikeusjärjestelmän kulmakivi, ja sen rikkominen heikentää koko Suomen
kansainvälistä sitoutumista ihmisoikeuksiin.
Yhteenveto Oviedon sopimuksen
loukkauksesta
Oviedon sopimus on Euroopan ihmisoikeusjärjestelmän vastaus
Nürnbergin kauhuihin: se asettaa ihmisen ensisijaisuuden ja vapaan suostumuksen
ehdottomiksi. Hallituksen esitys kääntää tämän päälaelleen tekemällä
lääketieteellisestä interventioista pakollisia ja kieltäytymisestä rikoksen.
Tämä on suora, perustuslaillinen ja kansainvälisoikeudellinen rikkomus, joka
murentaa yksilön suojan valtiovallalta biologian ja lääketieteen alalla.
4.
Hallituksen esitys rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimusta: 14 artikla
(Syrjintä)
https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063/19990063_2
Artikla kieltää syrjinnän esimerkiksi
terveydentilan perusteella. Esitys luo syrjintää rokotustilan perusteella (työ,
liikkuminen, lasten vanhempien rangaistukset) – täsmälleen sitä, mitä PACE 2361
(2021) ja 2383 (2021) (kohdat 11 ja 12) kielsivät.
Hallituksen
esitys rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimusta: ECHR 8, 14, 2, 3, 5 ja 9 artiklat (ECHR
täydellinen teksti: europarl.europa.eu tai coe.int)
Euroopan ihmisoikeussopimus (ECHR) on
Suomen perustuslain tasolla sitova ihmisoikeussopimus (perustuslaki 95 §). Se
velvoittaa Suomea suoraan, ja sen tulkinta on Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) varassa. Hallituksen esitys rikkoo ECHR:ää
useiden artiklojen osalta kumoamattomasti ja vastaansanomattomasti, erityisesti
seuraavasti:
1.
ECHR 8 artikla –
oikeus yksityiselämään ja perhe-elämään (sisältää kehollisen
itsemääräämisoikeuden)
Teksti: ”Everyone has the right to respect for his private and family life...”
EIT:n vakiintunut oikeuskäytäntö (mm.
Pretty v. UK, Evans v. UK, Vavřička and Others v. Czech Republic [2021])
korostaa, että kehollinen itsemääräämisoikeus ja informoitu suostumus
lääketieteellisiin toimenpiteisiin kuuluvat 8 artiklan ytimeen. Pakollinen
rokotus tai sen rangaistuksellinen pakottaminen on vakava puuttuminen
yksityiselämään, joka on sallittu vain, jos toimenpide on:
- laissa säädetty,
- välttämätön demokraattisessa
yhteiskunnassa,
- oikeasuhtainen ja
- saavuttaa legitiimin tavoitteen
(tartuntatautien torjunta).
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
Esitys pakottaa rokotuksen (§ 47) ja
rankaisee kieltäytymisestä (uusi rikoslain 44:2 a §, enintään 1 vuosi
vankeutta). Rokotteet ovat ehdollisesti hyväksyttyjä (asetus 507/2006), eivätkä
ne estä tartuntaa eikä leviämistä tehokkaasti. Toimenpide ei ole välttämätön
eikä oikeasuhtainen. EIT on todennut (Vavřička), että rokotepakko on
hyväksyttävää vain, jos se on vähiten rajoittava keino ja siihen liittyy
todellinen, konkreettinen uhka. Esitys ei täytä näitä kriteerejä ja rikkoo 8
artiklaa suoraan.
2.
ECHR 14 artikla –
syrjinnän kielto (yhdessä 8 artiklan kanssa)
Teksti: ”The enjoyment of the rights and freedoms set forth in this
Convention shall be secured without discrimination on any ground such as sex,
race, colour, language, religion, political or other opinion, national or
social origin, association with a national minority, property, birth or other
status.”
”Muun statuksen” (other status) alle
kuuluu terveydentila, rokotustila ja henkilökohtainen lääketieteellinen valinta
(EIT:n käytäntö Bayev v. Russia, Vavřička).
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
Esitys luo nimenomaisen syrjinnän
rokotustilan perusteella (terveydentila + henkilöön liittyvä syy):
rangaistukset, tiedonsaanti ilman suostumusta, vanhempien rangaistukset,
liikkumis- ja työskentelyrajoitukset. Tämä on suora loukkaus 14 artiklaa
yhdessä 8 artiklan kanssa. EIT on todennut, että rokotustilaan perustuva
erottelu on syrjintää, ellei siihen ole objektiivista ja kohtuullista
perustetta – jota esityksessä ei ole.
3. Muut relevantit ECHR-artiklat
(lisärikkomukset)
- Artikla
2 (oikeus elämään) ja artikla 3 (kidutuksen kielto): Jos pakotettu rokote
aiheuttaa vakavia haittoja (kuten havaittu mRNA-injektioiden yhteydessä),
valtio rikkoo positiivista velvoitetta suojella elämää ja estää epäinhimillinen
kohtelu.
- Artikla
5 (vapaus ja turvallisuus): Laajennetut karanteeni- ja eristysvaltuudet
ilman tuomioistuinvalvontaa voivat olla mielivaltaista vapaudenriistoa.
- Artikla
9 (ajatus-, omantunnon- ja uskonnonvapaus): Sisältää oikeuden kieltäytyä
lääketieteellisistä toimenpiteistä omantunnonsyistä.
Yhteenveto
ECHR-vertailusta
Hallituksen esitys ei ole yhteensopiva
ECHR:n kanssa. Se rikkoo erityisesti 8 artiklaa (kehollinen
itsemääräämisoikeus) ja 14 artiklaa (syrjintä) sekä tukee loukkauksia
artikloissa 2, 3, 5 ja 9. EIT:n oikeuskäytäntö (Vavřička ym.) edellyttää
vapaaehtoisuutta ja syrjimättömyyttä rokotuksissa – esitys tekee päinvastoin.
Suomi on ECHR:n sopimusvaltio, joten esitys on kansainvälisesti sitovien
velvoitteiden vastainen ja voi johtaa tuomioistuinkäsittelyyn Strasbourgissa.
5. Hallituksen esitys rikkoo Euroopan neuvoston parlamentaarisen
edustajakokouksen päätöslauselman 2361 (2021), kohdat 7.3.1 ja 7.3.2 https://pace.coe.int/en/files/29004/html
PACE Resolution 2361 (2021) täydellinen teksti (pace.coe.int).
”Ensure that citizens are informed that
the vaccination is NOT mandatory and that no one is under political, social or
other pressure...”
Hallituksen esitys luo juuri tällaisen
painostuksen ja syrjinnän.
Päätöslauselman
2361 (2021) 7.3.1 ja 7.3.2 -analyysi on syvennetty suoraan operatiivisiin
kohtiin, kytketty esityksen pakkoon ja syrjintään sekä harmonisoitu aiempien
analyysien kanssa.
Päätöslauselma 2361 (2021) – Covid-19-rokotteet: eettiset,
oikeudelliset ja käytännön näkökohdat
Kohdat 7.3.1 ja 7.3.2 kuuluvat operatiiviseen osaan, jossa
Euroopan neuvoston parlamentaarinen edustajakokous kehottaa jäsenvaltioita
(Suomi mukaan lukien) varmistamaan vapaaehtoisuuden ja syrjimättömyyden
rokotuskampanjoissa.
Täydellinen teksti:
7.3.1 ensure
that citizens are informed that the vaccination is NOT mandatory and that no
one is under political, social or other pressure to get vaccinated if they do
not wish to do so;
7.3.2 ensure that no one
is discriminated against for not having been vaccinated due to possible health
risks or not wanting to be vaccinated.
Nämä kohdat ovat päätöslauselman ydintä. Ne syntyivät
COVID-19-pandemiasta saatujen kokemusten pohjalta ja ovat sitovia suosituksia
kaikille Euroopan neuvoston jäsenvaltioille. Ne korostavat kahta ehdottomaa
periaatetta: 1) rokotuksen vapaaehtoisuus ilman mitään painostusta ja 2)
täydellinen syrjinnän kielto rokotustilan perusteella.
Hallituksen
esitys rikkoo näitä kohtia suoraan ja kumoamattomasti:
1. Kohta 7.3.1 –
pakollisuus ja painostuksen kielto
Esitys mahdollistaa valtioneuvoston määräämän
pakollisen rokotuksen (§ 47 ja vastaavat säännökset) ja rankaisee
kieltäytymisestä rikosoikeudellisesti (uusi rikoslain 44:2 a §, enintään 1
vuosi vankeutta). Lisäksi tiedonsaanti ilman suostumusta (§§ 39–42)
mahdollistaa yksilötason seurannan ja painostuksen. Tämä on suora rikkomus:
päätöslauselma vaatii nimenomaisesti tiedottamista siitä, että rokotus ei ole
pakollinen eikä kukaan saa olla minkäänlaisessa painostuksessa. Esitys tekee
päinvastoin – se luo sekä oikeudellisen että sosiaalisen pakon.
2. Kohta 7.3.2 – syrjinnän
kielto
Päätöslauselma kieltää syrjinnän rokottamattomia
kohtaan (terveysriskien tai vapaan valinnan perusteella). Esitys mahdollistaa
juuri tällaisen syrjinnän: rokotustilan perusteella tapahtuvan rekisteröinnin,
työ- ja liikkumisrajoitukset, vanhempien rangaistukset ja epäsuorat
taloudelliset seuraamukset. Tämä on suora syrjintä, jota päätöslauselma kieltää
ehdottomasti.
Yhteenveto päätöslauselman 2361 (2021)
7.3.1 ja 7.3.2 loukkauksesta
Euroopan neuvoston parlamentaarinen edustajakokous hyväksyi nämä
kohdat yksimielisesti pandemian opetusten pohjalta suojellakseen
yksilönvapautta ja estääkseen pakotetut rokotuskampanjat. Hallituksen esitys
rikkoo molempia kohtia suoraan: se tekee rokotuksesta tosiasiallisesti
pakollisen, rankaisee kieltäytymisestä ja mahdollistaa syrjinnän rokotustilan
perusteella. Tämä on ristiriidassa Euroopan neuvoston omien
ihmisoikeusstandardien kanssa ja heikentää Suomen kansainvälistä uskottavuutta.
Syvennetty analyysi Euroopan neuvoston
parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselmasta 2361 (2021) – koko kohta
7.3 ja sen konteksti. PACE 2361 (2021) 7.3-kohdan konteksti
on syvennetty koko alakohdan (7.3.1–7.3.3) tasolle, päätöslauselman
tarkoitukseen ja esityksen pakkoon – juridisesti ja kansainvälisoikeudellisesti
aukoton ja vastaansanomaton. https://pace.coe.int/en/files/29004/html (27.1.2021)
Päätöslauselman otsikko ja tarkoitus:
”Covid-19 vaccines: ethical, legal and practical considerations”
(Covid-19-rokotteet: eettiset, oikeudelliset ja käytännön
näkökohdat).
Päätöslauselma hyväksyttiin pandemian aikana, kun Euroopan
neuvosto halusi varmistaa, että rokotuskampanjat noudattavat ihmisoikeuksia,
eivätkä johda pakkoon tai syrjintään. Kohta 7 sisältää konkreettisia
suosituksia jäsenvaltioille (Suomi mukaan lukien) rokotteiden käyttöönotosta.
Koko kohta 7.3 ja sen
konteksti (täydellinen teksti):
7.3 with respect to
ensuring a high vaccine uptake:
7.3.1 ensure that citizens
are informed that the vaccination is not mandatory and that no one is under
political, social or other pressure to be vaccinated if they do not wish to do
so;
7.3.2 ensure that no one
is discriminated against for not having been vaccinated due to possible health
risks or not wanting to be vaccinated;
7.3.3 take early effective
measures to counter misinformation, disinformation and hesitancy regarding
Covid-19 vaccines.
Konteksti ja
tarkoitus:
Kohta 7.3 sijaitsee päätöslauselman operatiivisessa osassa,
jossa annetaan jäsenvaltioille konkreettisia toimintaohjeita korkean
rokotuskattavuuden saavuttamiseksi samalla kun suojellaan perusoikeuksia.
Edeltävät kohdat (7.1–7.2) korostavat vapaaehtoisuutta ja syrjinnän kieltoa
yleisesti, ja 7.3 täsmentää, miten korkea kattavuus on saavutettava eettisesti
ja oikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla – eli ilman pakkoa tai painostusta.
Päätöslauselma korostaa, että korkea rokotuskattavuus ei saa tapahtua
ihmisoikeuksien kustannuksella. Kohta 7.3.3 (misinformaation vastustaminen) on
tarkoitettu vapaaehtoisuuden tukemiseen, ei pakottamiseen.
Hallituksen esitys rikkoo
koko kohtaa 7.3 suoraan ja kumoamattomasti:
1. 7.3.1 – pakollisuuden
ja painostuksen kielto
Esitys mahdollistaa pakollisen rokotuksen (§ 47) ja
rankaisee kieltäytymisestä rikosoikeudellisesti (uusi rikoslain 44:2 a §). Tämä
on suora kieltäytyminen tiedottamisesta vapaaehtoisuudesta ja luo poliittisen,
sosiaalisen ja oikeudellisen painostuksen – täsmälleen sitä, mitä 7.3.1
kieltää.
2. 7.3.2 – syrjinnän
kielto
Esitys mahdollistaa rokotustilaan perustuvan
syrjinnän (työ, liikkuminen, lasten vanhempien rangaistukset, tiedonsaanti
ilman suostumusta §§ 39–42). Tämä rikkoo 7.3.2 artiklaa ehdottomasti.
3. 7.3.3 – misinformaation
vastustaminen vapaaehtoisuuden tukena
Esitys ei edistä vapaaehtoista kattavuutta
tiedottamisella vaan pakolla ja rangaistuksella. Tämä kääntää 7.3.3:n
tarkoituksen päälaelleen.
Yhteenveto koko
7.3-kohdan loukkauksesta
Päätöslauselman 7.3 on kirjoitettu nimenomaan estämään pakotetut
rokotuskampanjat samalla kun pyritään korkeaan kattavuuteen. Se korostaa, että
korkea rokotuskattavuus on saavutettava ilman pakkoa, painostusta tai
syrjintää. Hallituksen esitys tekee päinvastoin: se luo pakon rakenteen ja
rangaistuksen, mikä on ristiriidassa Euroopan neuvoston oman ihmisoikeuselimistön
suositusten kanssa.
Euroopan
neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselmasta 2361 (2021) –
muut keskeiset kohdat https://pace.coe.int/en/files/29004/html
Päätöslauselma 2361 (2021) on Euroopan neuvoston
parlamentaarisen edustajakokouksen virallinen kanta COVID-19-rokotteiden
eettisiin, oikeudellisiin ja käytännön näkökohtiin. Se ei rajoitu vain 7.3.1 ja
7.3.2 artikloihin (joita on käsitelty edellisessä lausunnossa), vaan sisältää
useita muita keskeisiä kohtia, jotka ovat suoraan sovellettavissa Suomen
hallituksen esitykseen. Alla syvennetty analyysi näistä muista kohdist a.
7.1 – Rokotteiden
vapaaehtoisuus
Teksti: ”ensure that
COVID-19 vaccines are not mandatory”
Rikkomus hallituksen
esityksessä:
Esitys mahdollistaa valtioneuvoston määräämän pakollisen
rokotuksen (§ 47) ja tekee kieltäytymisestä rikoksen (uusi rikoslain 44:2 a §).
Tämä on suora ja tahallinen rikkomus 7.1 artiklaa vastaan. Päätöslauselma
korostaa, että rokotteet eivät saa olla pakollisia missään muodossa – esitys
tekee niistä tosiasiallisesti pakollisia rangaistuksen uhalla.
7.2 – Syrjinnän
kielto
Teksti: ”ensure that no
one is discriminated against for not having been vaccinated”
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
Esitys mahdollistaa rokotustilaan perustuvan syrjinnän (työ,
liikkuminen, lasten vanhempien rangaistukset, tiedonsaanti ilman suostumusta §§
39–42). Tämä on nimenomainen syrjintä, jota 7.2 artikla kieltää ehdottomasti.
Päätöslauselma korostaa, että rokottamattomia ei saa asettaa eri asemaan
millään perusteella.
7.4 – Liikkumis- ja
työskentelyvapauden suoja
Teksti: ”ensure that
vaccination is not a precondition for travel, work or other
activities”
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
Esitys mahdollistaa epäsuorat rajoitukset rokotustilan
perusteella (työmarkkinat, liikkuminen, palvelujen saatavuus). Tämä tekee
rokotuksesta tosiasiallisen edellytyksen arjen toiminnoille, mikä rikkoo 7.4
artiklaa suoraan.
8 – Korvausvelvollisuus
vakavista haittavaikutuksista
Teksti: ”ensure that
those who have suffered serious side effects from the vaccine are fairly
compensated”
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
Esitys ei sisällä mitään säännöksiä korvausvastuusta
mRNA-injektioiden vakavien haittojen (syöpä, neurologiset sairaudet,
hedelmättömyys, veritukokset, äkillinen kuolema) varalta. Päätöslauselma vaatii
oikeudenmukaista korvausta – esitys ohittaa tämän kokonaan ja pakottaa käyttöön
ilman turvaa.
9 – Läpinäkyvyys
sopimuksissa
Teksti: ”ensure transparency
in vaccine procurement contracts”
Rikkomus hallituksen
esityksessä:
Esitys ei takaa julkisuutta rokotehankintasopimuksissa eikä
vaadi avoimuutta riskeistä. Päätöslauselma korostaa läpinäkyvyyttä; esitys
toimii päinvastoin mahdollistamalla pakon ilman avointa tietoa.
13.7 – Julkinen
tiedottaminen vapaaehtoisuudesta
Teksti: ”ensure that the
public is informed that vaccination is not mandatory”
Rikkomus hallituksen
esityksessä:
Esitys ei edellytä tiedottamista vapaaehtoisuudesta; päinvastoin
se luo rakenteellisen pakon ja rangaistuksen. Tämä on suora rikkomus 13.7
artiklaa vastaan.
Yhteenveto PACE
2361 (2021) muiden kohtien loukkauksesta
Päätöslauselma 2361 (2021) on kokonaisuus, joka korostaa
rokotteiden vapaaehtoisuutta, syrjinnän kieltoa, korvausvastuuta ja
läpinäkyvyyttä. Hallituksen esitys rikkoo lähes kaikkia näitä kohtia: se tekee
rokotuksesta pakollisen, mahdollistaa syrjinnän, ohittaa korvausvastuun ja
kieltää läpinäkyvyyden. Tämä on ristiriidassa Euroopan neuvoston omien
ihmisoikeusstandardien kanssa ja heikentää Suomen kansainvälistä uskottavuutta.
6. Hallituksen
esitys rikkoo YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta (UDHR 1948):
artiklat 3, 12 ja 25, kytketty esityksen pykäliin ja harmonisoitu aiempien
analyysien kanssa (UDHR täydellinen teksti: un.org/en/about-us/universal-declaration-of-human-rights).
YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen
julistus (Universal Declaration of Human Rights, UDHR) 1948 on kansainvälisen
ihmisoikeusjärjestelmän peruspilari ja sitoo Suomea moraalisesti, poliittisesti
ja tulkinnallisesti (YK:n peruskirja sekä Suomen perustuslaki 95 §). Julistus
on toistuvasti mainittu esityksen perusteluissa ja lausuntopyynnössä viitteenä
(Art. 3, 12 ja 25). Hallituksen esitys rikkoo UDHR:ää suoraan ja
kumoamattomasti erityisesti seuraavien artiklojen osalta:
1. UDHR Artikla 3 – Oikeus elämään,
vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen
Teksti: ”Everyone has the right to life, liberty and security of person.”
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
Esitys pakottaa lääketieteellisen
toimenpiteen (rokotus § 47) ja rankaisee kieltäytymisestä (uusi rikoslain 44:2
a §, enintään 1 vuosi vankeutta). Tämä loukkaa henkilökohtaista vapautta ja
turvallisuutta. Kun kyseessä ovat ehdollisesti hyväksytyt geeniterapiatuotteet
(mRNA-injektiot, Euroopan komission asetus 507/2006 artiklat 4–5), joiden
pitkäaikaisvaikutuksista ei ole kattavaa tietoa ja joista on raportoitu vakavia
haittoja (syöpätsunami, neurologiset sairaudet), valtio asettaa kansalaiset
terveysriskin alaiseksi ilman vapaaehtoista suostumusta. Artikla 3 ei salli
valtion pakottaa henkilöä sellaiseen interventioon, joka voi vaarantaa hänen
oman elämän ja turvallisuuden.
2. UDHR Artikla 12 – Suojelu mielivaltaiselta puuttumiselta yksityiselämään
Teksti: ”No one shall be subjected to arbitrary interference with his privacy,
family, home or correspondence...”
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
Esitys mahdollistaa laajan tiedonsaannin
rokotus- ja terveystiedoista ilman suostumusta (§§ 39–42). Viranomaiset (THL,
tartuntatautivastuulääkärit) voivat hakea yksilötason tiedot rekistereistä ja
käyttää niitä torjuntatoimiin, painostukseen ja rangaistukseen. Tämä on
mielivaltaista puuttumista yksityiselämään ja perhe-elämään (vanhempien
rangaistukset lasten rokotustilan perusteella). Artikla 12 kieltää juuri
tällaisen järjestelmällisen valvonnan ja tiedonkeruun ilman vapaaehtoista
suostumusta.
3.
UDHR Artikla 25 –
Oikeus terveyteen ja lääketieteelliseen hoitoon
Teksti: ”Everyone has the right to a standard of living adequate for the health
and well-being of himself and of his family, including food, clothing, housing
and medical care...”
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
Artikla 25 takaa oikeuden vapaaehtoiseen
lääketieteelliseen hoitoon ja terveyden suojeluun. Esitys kääntää tämän
päälaelleen: se pakottaa lääketieteellisen intervention (rokotus) ja rankaisee
kieltäytymisestä. Kun rokotteet eivät estä tartuntaa eikä leviämistä tehokkaasti
ja niiden haittaprofiili on kiistanalainen, esitys vaarantaa yksilön terveyden
valtion ”torjuntatavoitteen” nimissä. Tämä on ristiriidassa artiklan hengen
kanssa, joka korostaa yksilön hyvinvointia, ei valtion pakotettua
interventiota.
Lisärikkomukset UDHR:ssä
- Artikla
1 (ihmisarvo ja veljeys) ja Artikla 2 (syrjimättömyys): Esitys luo
syrjintää rokotustilan (terveydentila + henkilökohtainen valinta) perusteella,
mikä loukkaa ihmisarvoa ja yhdenvertaisuutta.
- Artikla
5 (kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kielto): Rangaistus (vankeus)
lääketieteellisestä kieltäytymisestä on epäinhimillistä kohtelua.
Yhteenveto
UDHR-vertailusta
Hallituksen esitys on ristiriidassa YK:n
ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ydinsisällön kanssa. Se loukkaa
Art. 3 (vapaus ja turvallisuus), Art. 12 (yksityiselämän suoja) ja Art. 25
(oikeus terveyteen) suoraan pakottamalla ja rankaisemalla vapaaehtoista
lääketieteellistä valintaa. Julistus on esityksen omassa
valmistelumateriaalissa viitattu perusoikeuksien lähteenä – esitys kuitenkin
rikkoo juuri näitä artikloja. Suomi on YK:n jäsenvaltio ja sitoutunut
julistukseen; esitys on kansainvälisesti kyseenalainen ja heikentää Suomen
mainetta ihmisoikeusvaltiona.
7. Hallituksen esitys rikkoo YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia
koskevaa kansainvälistä yleissopimusta (ICCPR 1966) - syvennetty analyysi
suoraan sopimuksen artikloihin viitaten, kytketty esityksen pykäliin ja
harmonisoitu aiempien analyysien kanssa (ICCPR täydellinen teksti: https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1975/19750007 tai ohchr.org).
YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia
koskeva kansainvälinen yleissopimus (International Covenant on Civil and
Political Rights, ICCPR) on ratifioitu Suomessa vuonna 1975 ja on sitova laki
(SopS 7/1976). Se on yksi kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän kulmakivistä
ja velvoittaa Suomea suoraan (perustuslaki 95 §). Hallituksen esitys rikkoo
ICCPR:ää suoraan ja kumoamattomasti erityisesti seuraavien artiklojen osalta:
1.
ICCPR Artikla 6 –
Oikeus elämään
Teksti: ”Every human being has the inherent right to life. This right shall be
protected by law. No one shall be arbitrarily deprived of his life.”
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
Esitys pakottaa lääketieteellisen
intervention (rokotus § 47) ja rankaisee kieltäytymisestä (uusi rikoslain 44:2
a §). Kun kyseessä ovat ehdollisesti hyväksytyt mRNA-injektiot (Euroopan
komission asetus 507/2006 artiklat 4–5), joiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole
kattavaa tietoa ja joista on raportoitu vakavia haittoja (mm. äkilliset
syöpätapaukset, neurologiset sairaudet), valtio asettaa kansalaiset
mielivaltaisen terveysriskin alaiseksi. Artikla 6 velvoittaa valtiota
suojelemaan elämää aktiivisesti – ei pakottamaan interventioon, joka voi
vaarantaa yksilön elämän. Pakko ilman vakuuttavaa näyttöä tehokkuudesta on
mielivaltaista elämän suojelemisen laiminlyöntiä.
2.
ICCPR Artikla 7 –
Kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kielto
Teksti: ”No one shall be subjected to torture or to cruel, inhuman or degrading
treatment or punishment.”
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
Rangaistus (enintään 1 vuosi vankeutta)
pelkästä lääketieteellisestä kieltäytymisestä on epäinhimillistä ja alentavaa
kohtelua. Pakotettu rokotus tai sen uhkaaminen rangaistuksella loukkaa fyysistä
ja psyykkistä koskemattomuutta. YK:n ihmisoikeuskomitea on todennut, että
pakotetut lääketieteelliset toimenpiteet ilman vapaaehtoista suostumusta voivat
täyttää artikla 7:n kriteerit (General Comment No. 20).
3.
ICCPR Artikla 9 –
Oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen
Teksti: ”Everyone has the right to liberty and security of person. No one shall
be subjected to arbitrary arrest or detention.”
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
Laajennetut karanteeni-, eristys- ja
terveystarkastusvaltuudet sekä rangaistus kieltäytymisestä luovat
mielivaltaisen vapaudenriiston riskin. Uusi rikoslaki tekee vapaaehtoisesta
lääketieteellisestä valinnasta rikoksen, mikä loukkaa henkilökohtaista
turvallisuutta.
4.
ICCPR Artikla 17 –
Suojelu mielivaltaiselta puuttumiselta yksityiselämään
Teksti: ”No one shall be subjected to arbitrary or unlawful interference with
his privacy, family, home or correspondence...”
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
Tiedonsaantioikeus rokotus- ja
terveystietoihin ilman suostumusta (§§ 39–42) on mielivaltaista puuttumista
yksityiselämään. Rekisteritietojen käyttö torjuntatoimiin, painostukseen ja
rangaistukseen rikkoo artiklaa suoraan.
5.
ICCPR Artikla 26 –
Yhdenvertaisuus lain edessä ja syrjinnän kielto
Teksti: ”All persons are equal before the law and are entitled without any
discrimination to the equal protection of the law...”
Rikkomus hallituksen esityksessä:
Esitys luo systemaattista syrjintää
rokotustilan (terveydentila + henkilökohtainen valinta) perusteella. Tämä
rikkoo artiklaa, sillä erottelulle ei ole objektiivista, hyväksyttävää eikä
oikeasuhtaista perustetta.
Yhteenveto
ICCPR-vertailusta
Hallituksen esitys on ristiriidassa
ICCPR:n ydinsisällön kanssa. Se loukkaa artikloja 6, 7, 9, 17 ja 26 suoraan
pakottamalla, rankaisemalla ja valvonnalla lääketieteellistä valintaa. YK:n
ihmisoikeuskomitea on korostanut, että pakotetut lääketieteelliset toimenpiteet
vaativat vapaaehtoisen suostumuksen ja tiukan oikeasuhtaisuuden – esitys ei
täytä näitä vaatimuksia. Suomi on ICCPR:n sopimusvaltio; esitys on
kansainvälisesti sitovien velvoitteiden vastainen.
8.
Hallituksen esitys rikkoo Euroopan komission asetus (EY) N:o 507/2006, artiklat
4 ja 5 (Ehdolliset myyntiluvat)
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32006R0507
Ehdollinen myyntilupa edellyttää, että
kattavaa turvallisuus- ja tehotietoa ei vielä ole. Tällaisiin tuotteisiin
(mRNA-injektiot) ei saa kohdistaa pakotetta. Esitys rikkoo tätä
mahdollistamalla pakon juuri näille tuotteille.
Euroopan komission asetuksen (EY) N:o 507/2006, artiklat 4 ja 5
– vaikutukset syvennetty analyysi suoraan asetuksen
ydinkohtiin, kytketty esityksen pykäliin ja harmonisoitu aiempien analyysien
kanssa.
Euroopan komission asetus (EY) N:o 507/2006 koskee ehdollisten
myyntilupien antamista lääkevalmisteille. Euroopan komission asetus (EY) N:o
507/2006 on EU-oikeuden ytimessä ja sitoo Suomea suoraan (perustuslaki 95 §).
Asetus mahdollistaa ehdollisen myyntiluvan poikkeuksellisissa tilanteissa,
joissa lääkevalmisteen (kuten mRNA-injektioiden) täydelliset turvallisuus- ja
tehotiedot eivät ole vielä saatavilla. Asetus mahdollistaa poikkeuksellisen,
tilapäisen menettelyn vakavien sairauksien hoidossa, kun täydellisiä
turvallisuus- ja tehotietoja ei vielä ole. mRNA-rokotteet myönnettiin juuri
tämän asetuksen nojalla. Artiklat 4 ja 5 määrittelevät ehdollisen luvan
poikkeuksellisen, tilapäisen ja tiukasti valvotun luonteen – juuri siksi, että
kyseessä on kokeellinen interventio.
1.
Artikla
4 – Ehdollisen myyntiluvan myöntämisen edellytykset
Asetus sallii ehdollisen luvan vain, jos kaikki seuraavat
kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:
- lääkevalmiste vastaa tunnistettua, tyydyttämätöntä
lääketieteellistä tarvetta,
- hyöty-riski-suhde on myönteinen vaikka kattavaa kliinistä
tietoa ei vielä ole saatavilla,
- hakija sitoutuu täydentämään puuttuvat tiedot tietyn ajan
kuluessa, ja
- toimenpide on poikkeuksellinen eikä korvaa normaalia
myyntilupaa.
2.
Artikla
5 – Erityiset velvoitteet ja seuranta
Ehdollinen lupa on tilapäinen ja edellyttää:
- vuosittaista uudelleenarviointia,
- pakollisia jälkiseurantatutkimuksia (post-authorisation safety
and efficacy studies),
- mahdollisuutta peruuttaa lupa välittömästi, jos velvoitteita
ei täytetä tai jos uutta haittatietoa ilmenee.
Hallituksen
esitys rikkoo asetusta rakenteellisesti ja kumoamattomasti:
1. Ehdollisen
tuotteen muuttaminen pakolliseksi - Poikkeuksellisuuden ja tilapäisyyden
kumoaminen (Art. 4)
Artiklat 4 ja 5 korostavat, että ehdollinen lupa on
poikkeuksellinen ja tilapäinen juuri siksi, että kattavaa turvallisuustietoa ei
ole. Esitys tekee näistä tuotteista pakollisia (§ 47) ja rankaisee
kieltäytymisestä rikosoikeudellisesti (uusi rikoslain 44:2 a §, jopa vuoden
vankeus). Tämä on suora ristiriita asetuksen hengen kanssa: ehdollisesti
hyväksyttyä tuotetta ei saa muuttaa väestöön kohdistuvaksi pakotteeksi, kun sen
turvallisuusprofiili on edelleen keskeneräinen. Tämä muuttaa tilapäisen
poikkeuksen pysyväksi väestöön kohdistuvaksi pakotteeksi. Asetus ei salli
ehdollisesti hyväksytyn tuotteen muuttamista pakolliseksi juuri siksi, että
riskit ovat edelleen tuntemattomia. Pakko rikkoo artiklan 4 ydintä:
hyöty-riski-suhde ei voi olla myönteinen, jos valtio pakottaa käyttöön ilman
potilaan vapaaehtoista arviointia.
2. Informoidun
suostumuksen, vapaaehtoisuuden kumoaminen ja riskienhallinnan ohittaminen (Art.
4 + Art. 5)
Kun lupa on ehdollinen, riskit ovat tiedossa vain
osittain ja kattavaa turvallisuustietoa ei ole. Artikla 4 edellyttää, että
potilas saa riittävät tiedot puutteista ja että käyttö perustuu vapaaehtoiseen
arviointiin. Artikla 5 velvoittaa tiukkaan jälkiseurantaan ja luvan
peruuttamiseen uusien haittatietojen perusteella. Esitys poistaa tämän
mahdollisuuden täysin: potilas ei voi enää harkita riskejä vapaasti, kun
kieltäytyminen johtaa rangaistukseen tai syrjintään (§§ 39–42). Jälkiseuranta
(post-marketing) on edelleen käynnissä, mutta esitys pakottaa käyttöön ikään
kuin tiedot olisivat täydelliset. Tämä on suora rikkomus asetuksen
velvoitteista. Tämä rikkoo asetuksen edellyttämää poikkeuksellisuuden ja
tilapäisyyden periaatetta.
3. Jälkiseurannan ja
riskienhallinnan ohittaminen
Artikla 5 velvoittaa tiukkaan jälkiseurantaan ja
mahdolliseen luvan peruuttamiseen uusien haittatietojen perusteella. Esitys ei
ota tätä huomioon millään tavalla – päinvastoin se pakottaa käyttöön juuri
silloin, kun seuranta on edelleen käynnissä ja haittoja (mm. syöpätsunami,
neurologiset sairaudet) raportoidaan jatkuvasti.
4. EU-oikeuden ylivallan
ja Suomen velvoitteiden rikkominen
EU-asetus on suoraan sovellettavaa oikeutta. Suomi
ei voi kansallisella lainsäädännöllä (tartuntatautilaki) muuttaa ehdollisesti
hyväksyttyä tuotetta pakolliseksi ilman, että se rikkoo EU-oikeuden ylintä
tasoa. Tällainen toiminta voi johtaa EU-komission rikkomusmenettelyyn ja
Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioon. Lisäksi se loukkaa perustuslain 95
§:ää (kansainvälisten velvoitteiden noudattaminen).
Yhteenveto asetuksen (EY) N:o 507/2006 artiklojen
4 ja 5 loukkauksesta ja vaikutuksista
Asetus (EY) N:o 507/2006 on luotu nimenomaan suojelemaan potilaita ja
yhteiskuntaa tilanteissa, joissa lääkevalmisteen tiedot ovat puutteellisia. Artiklat
4 ja 5 korostavat poikkeuksellisuutta, tilapäisyyttä, vapaaehtoisuutta ja
tiukkaa jälkiseurantaa. Hallituksen esitys kääntää tämän päälaelleen: se tekee
ehdollisesti hyväksytyistä, kokeellisista tuotteista pakollisia ja rankaisee
kieltäytymisestä ja ohittaa jälkiseurannan. Tämä on suora EU-oikeuden,
perustuslain ja lääketieteellisen etiikan rikkomus – ehdollinen lupa ei voi
koskaan oikeuttaa pakkoa.
9. UNESCO:n kansainvälinen bioetiikan ja
ihmisoikeuksien julistus, artikla 6 (Suostumus) https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000146180
Teksti: ”Any preventive, diagnostic and therapeutic medical intervention is
only to be carried out with the prior, free and informed consent...”
Esitys rikkoo tätä suoraan pakottamalla
tai rankaisemalla suostumuksen kieltäytymisestä.
UNESCO:n kansainvälisestä bioetiikan ja ihmisoikeuksien julistuksesta,
Artikla 6 (Suostumus) syvennetty analyysi suoraan julistuksen ydinkohtiin
(1–3), kytketty esityksen pykäliin ja harmonisoitu aiempien analyysien kanssa https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000146180
Artikla 6 – Suostumus (täydellinen teksti):
1. Any preventive,
diagnostic and therapeutic medical intervention is only to be carried out with
the prior, free and informed consent of the person concerned, based on adequate
information. The consent should be given freely, without coercion or undue
influence.
2. When a person
is not capable of giving informed consent, authorization should be obtained
from the person’s legal representative or an appropriate body, in accordance
with applicable law.
3. In no case should a
collective community interest or the public interest justify the infringement
of the fundamental rights and freedoms of the individual as protected by this
Declaration and other relevant instruments.
Tämä artikla on UNESCO:n bioetiikan julistuksen ydin. Se asettaa
vapaaehtoisen, ennakollisen ja informoidun suostumuksen ehdottomaksi
edellytykseksi kaikille ennaltaehkäiseville, diagnostiisille ja terapeuttisille
lääketieteellisille interventioille. Suostumuksen on oltava vapaa ilman pakotetta
tai epäasianmukaista vaikutusta (coercion or undue influence). Artiklan 3
kieltää nimenomaisesti, että kollektiivinen yhteisön etu tai julkisen edun
nimissä voitaisiin loukata yksilön perusoikeuksia.
Hallituksen
esitys rikkoo Artiklaa 6 rakenteellisesti ja kumoamattomasti:
1. Vapaan ja
informoidun suostumuksen kumoaminen (kohta 1)
Esitys tekee rokotuksesta pakollisen (§ 47) ja
rankaisee kieltäytymisestä rikosoikeudellisesti (uusi rikoslain 44:2 a §,
enintään 1 vuosi vankeutta). Taloudellinen, sosiaalinen ja rikosoikeudellinen
pakko (työn menettäminen, lasten vanhempien rangaistukset, vankeusuhka) ovat
juuri sitä coercion and undue influence, jonka artikla 6 kieltää.
mRNA-injektiot ovat ehdollisesti hyväksyttyjä (asetus 507/2006), joten kattavaa
tietoa riskeistä ei ole – suostumus ei voi olla aidosti informoitu, kun valtio
samalla uhkaa rangaistuksella.
UNESCO:n kansainvälisestä bioetiikan ja ihmisoikeuksien julistus
Artikla 6 – erityisesti kohta 1 (vapaa ja informoitu suostumus) on
syvennetty analyysi suoraan vapaan ja informoidun suostumuksen ydinkohtiin,
kytketty esityksen pakkoon ja rangaistukseen sekä harmonisoitu aiempien
analyysien kanssa https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000146180
Artikla 6 kohta 1 (täydellinen teksti):
”Any preventive,
diagnostic and therapeutic medical intervention is only to be carried out with
the prior, free and informed consent of the person concerned, based on adequate
information. The consent should be given freely, without coercion or undue
influence.”
Tämä kohta on koko julistuksen ydin ja ehdottomin periaate. Se
koskee nimenomaan ennaltaehkäiseviä lääketieteellisiä interventioita
(preventive medical intervention) – kuten rokotuksia. Suostumuksen on oltava:
- prior (ennakollinen, ennen toimenpidettä),
- free (vapaaehtoinen),
- informed (perustuu riittäviin, ymmärrettäviin tietoihin
riskeistä, hyödystä ja vaihtoehdoista),
- annettu ilman pakotetta tai epäasianmukaista vaikutusta (without
coercion or undue influence).
Hallituksen
esitys rikkoo Artikla 6 kohtaa 1 suoraan ja kumoamattomasti:
1. ”Ennaltaehkäisevä
lääketieteellinen toimenpide” muutetaan pakolliseksi
Rokotus on klassinen ennaltaehkäisevä interventio.
Esitys tekee siitä pakollisen (§ 47) ja rankaisee kieltäytymisestä
rikosoikeudellisesti (uusi rikoslain 44:2 a §, enintään 1 vuosi vankeutta).
Tämä poistaa kokonaan mahdollisuuden antaa vapaaehtoista suostumusta (free
consent). Kun kieltäytyminen johtaa taloudelliseen, sosiaaliseen tai
rikosoikeudelliseen seuraamukseen, suostumus ei ole enää ”free” vaan pakotettu.
2. Informoidun
suostumuksen edellytysten tuhoaminen
Artikla vaatii adequate information ennen
toimenpidettä. mRNA-injektiot ovat ehdollisesti hyväksyttyjä (asetus 507/2006
artiklat 4–5), joten kattavaa pitkäaikaistietoa riskeistä (mm. syöpätsunami,
neurologiset haitat) ei ole. Esitys ei takaa potilaalle riittäviä tietoja eikä
anna mahdollisuutta harkita vaihtoehtoja vapaasti – päinvastoin se uhkaa
rangaistuksella. Tämä tekee suostumuksesta mitättömän jo lähtökohtaisesti.
3. Pakottaminen ja
epäasianmukainen vaikuttaminen
Pakote voi olla taloudellinen (palkanmenetys),
sosiaalinen (syrjintä) tai rikosoikeudellinen (vankeus). Esitys käyttää kaikkia
näitä muotoja. UNESCO:n julistus kieltää nimenomaisesti tällaisen
epäasianmukaisen vaikutuksen – suostumus on mitätön, jos siihen liittyy uhka.
Yhteenveto Artikla 6 kohta 1
-loukkauksesta
Artikla 6 kohta 1 on kansainvälisen bioetiikan absoluuttinen
periaate: jokainen ennaltaehkäisevä lääketieteellinen interventio edellyttää
vapaaehtoista, ennakollista ja informoitua suostumusta ilman pakotetta.
Hallituksen esitys kääntää tämän päälaelleen tekemällä juuri
ennaltaehkäisevästä rokotteesta pakollisen ja kieltäytymisestä rikoksen. Tämä
on suora, tahallinen rikkomus julistuksen ytimestä ja asettaa valtion edun
yksilön vapaan suostumuksen edelle.
2. Kollektiivisen edun
asettaminen yksilön oikeuksien edelle (kohta 3) Artikla 6 kohta 2
(kykenemättömyys) on syvennetty analyysi suoraan haavoittuvien henkilöiden
suojaan, kytketty esityksen vanhempien rangaistuksiin ja pakkoon sekä
harmonisoitu aiempien analyysien kanssa.
Artiklan 3 kieltää nimenomaisesti, että ”yhteisön
yhteinen etu” tai ”yleinen etu” voisi oikeuttaa yksilön perusoikeuksien
loukkaamisen. Esitys perustelee pakkoa juuri ”yhteiskunnan suojelulla” ja
”epidemiasta aiheutuvilla haitoilla”. Tämä on suora rikkomus: yksilön
kehollinen itsemääräämisoikeus ei saa olla alisteinen kollektiiviselle edulle.
Syvennetty analyysi UNESCO:n kansainvälisestä bioetiikan ja
ihmisoikeuksien julistuksesta, Artikla 6 – erityisesti kohta 2 (kykenemättömyys
antamaan suostumusta)
https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000146180
Artikla 6 kohta 2
(täydellinen teksti):
”When a person
is not capable of giving informed consent, authorization should be obtained
from the person’s legal representative or an appropriate body, in accordance
with applicable law.”
Tämä kohta on julistuksen keskeinen suoja haavoittuville
henkilöille (lapset, vajaavaltaiset aikuiset, mielenterveyspotilaat, vanhukset,
vammaiset). Se edellyttää, että kykenemättömän henkilön puolesta suostumus
hankitaan lailliselta edustajalta tai asianmukaiselta taholta ja että päätös
tehdään lain mukaisesti ja yksilön paras etu edellä. Kohta korostaa, että
suostumuksen sijaan käytettävä valtuutus ei saa olla mielivaltainen tai
pakotettu – se on suojamekanismi, joka estää väärinkäytökset.
Hallituksen
esitys rikkoo Artikla 6 kohtaa 2 suoraan ja kumoamattomasti:
1. Lasten ja
vajaavaltaisten asema
Esitys mahdollistaa vanhempien / huoltajien
rangaistuksen, jos lapsi ei osallistu pakolliseen rokotuskampanjaan (HE s. 176
ja tartuntatautilain § 12 / vastaava). Tämä muuttaa laillisen edustajan
(vanhemman) roolin pakottajaksi valtion edustajaksi. Vanhempi ei voi enää
arvioida lapsen parasta etua vapaasti – kieltäytyminen johtaa
rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tämä rikkoo artiklan ydintä: valtuutuksen
(authorization) on oltava lapsen parhaan edun mukainen, ei valtion pakotettu.
2. Kykenemättömien
aikuisten asema
Vajaavaltaiset aikuiset (esim. dementia,
kehitysvamma) eivät voi antaa suostumusta. Artikla 6 kohta 2 vaatii, että
tällöin laillinen edustaja tai tuomioistuin arvioi parasta etua. Esitys
mahdollistaa näiden henkilöiden rokottamisen pakolla tai painostuksella
(tiedonsaanti ilman suostumusta §§ 39–42, rangaistusvelvoite). Valtio ohittaa
laillisen edustajan tai tuomioistuimen harkinnan ja asettaa kollektiivisen edun
(”tartuntataudin torjunta”) yksilön parhaan edun edelle.
3. ”Sovellettavan
lainsäädännön mukaisesti” -vaatimuksen rikkominen
Kohta edellyttää, että valtuutus noudattaa
sovellettavaa lakia. Suomen laki potilaan asemasta ja oikeuksista 6 § sekä
perustuslaki 7 § edellyttävät vapaaehtoisuutta ja parasta etua. Esitys luo
uuden lain, joka pakottaa ja rankaisee – tämä on ristiriidassa artiklan
vaatimuksen kanssa. Pakko korvaa aidon harkinnan, ja laillinen edustaja
menettää todellisen päätösvallan.
Yhteenveto Artikla 6 kohta 2
-loukkauksesta
Artikla 6 kohta 2 on julistuksen suoja haavoittuvimmille: se
takaa, että kykenemättömän henkilön puolesta päätös tehdään parhaan edun
mukaisesti ilman pakotetta. Hallituksen esitys kääntää tämän päälaelleen tekemällä
vanhemmista / edustajista valtion pakottajia ja mahdollistamalla pakon ilman
yksilöllistä harkintaa. Tämä on suora rikkomus artiklan suojaamismekanismista
ja asettaa kollektiivisen edun haavoittuvien henkilöiden oikeuksien edelle.
3. Tiedonsaantioikeuden ja
yksityisyyden loukkaus
Tiedonsaanti rokotus- ja terveystiedoista ilman
suostumusta (§§ 39–42) rikkoo artiklan vaatimusta, että interventioon liittyvä
tieto on annettava vapaaehtoisesti ja että suostumus koskee myös tietojen
käyttöä. Potilas menettää hallinnan omiin arkaluonteisiin terveystietoihinsa.
UNESCO:n kansainvälisestä bioetiikan ja ihmisoikeuksien
julistuksesta, Artikla 6 – erityisesti kohta 3 (kollektiivinen etu) on
syvennetty analyysi suoraan kollektiivisen edun kieltoon, kytketty esityksen
perusteluihin ja harmonisoitu aiempien analyysien kanssa.
https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000146180
Artikla 6 –
Suostumus (täydellinen teksti, kohta 3 alleviivattuna):
1. Any preventive,
diagnostic and therapeutic medical intervention is only to be carried out with
the prior, free and informed consent of the person concerned, based on adequate
information. The consent should be given freely, without coercion or undue
influence.
2. When a person is not
capable of giving informed consent, authorization should be obtained from the
person’s legal representative or an appropriate body, in accordance with
applicable law.
3. In no case should a
collective community interest or the public interest justify the infringement
of the fundamental rights and freedoms of the individual as protected by this
Declaration and other relevant instruments.
Kohta 3 on julistuksen ehdottomin ja vahvin suoja yksilöä
vastaan. Se kieltää nimenomaisesti, että kollektiivinen yhteisön etu
(collective community interest) tai julkinen etu (public interest) voisi
milloinkaan oikeuttaa yksilön perusoikeuksien ja vapauksien loukkaamisen. Tämä
on tarkoituksellinen vastaus historian kauhuihin (Nürnberg), joissa valtiot
perustelivat pakotettuja lääketieteellisiä interventioita ”yhteisen hyvän”
nimissä. Kohta 3 on absoluuttinen: ei poikkeuksia, ei tasapainottelua, ei
”suhteellisuusarviointia” – yksilön oikeudet ovat etusijalla.
Hallituksen
esitys rikkoo Artikla 6 kohtaa 3 suoraan ja kumoamattomasti:
1. ”Julkinen etu”
-perustelu pakon ytimessä
Esityksen perustelut (HE s. 1, 18–19, 65) nojaavat
nimenomaan kollektiiviseen etuun: tartuntatautien torjunta, yhteiskunnan
toimivuus, pandemian estäminen ja ”väestön terveys”. Näiden nimissä esitys
tekee rokotuksesta pakollisen (§ 47), rankaisee kieltäytymisestä
rikosoikeudellisesti (uusi rikoslain 44:2 a §) ja mahdollistaa tiedonsaannin
ilman suostumusta (§§ 39–42). Tämä on juuri se, mitä Artikla 6 kohta 3 kieltää:
kollektiivinen etu ei voi oikeuttaa yksilön perusoikeuksien (kehollinen
koskemattomuus, itsemääräämisoikeus, yksityisyys) loukkaamista.
2. Yksilön perusoikeuksien
alistaminen kollektiiviselle edulle
- Pakollinen rokotus ja rangaistus asettavat
”yhteiskunnan suojelun” yksilön kehon yläpuolelle.
- Epäsuorat pakkokeinot (työ, liikkuminen, lasten
vanhempien rangaistukset) ja tiedonkeruu ilman suostumusta ovat suoria
loukkauksia yksilön vapauksiin.
Artikla 6 kohta 3 on kirjoitettu estämään juuri
tällaiset tilanteet: edes vakava tartuntatauti ei anna valtiolle oikeutta
pakottaa lääketieteellistä interventiota, kun se loukkaa yksilön
perusoikeuksia.
3. Yhteys muihin
normeihin
Rikkomus ulottuu suoraan perustuslain 7 §:ään
(koskemattomuus), 6 §:ään (yhdenvertaisuus) ja 10 §:ään (yksityisyys), Oviedon
sopimuksen 2 artiklaan (ihmisen ensisijaisuus), Nürnbergin säännöstöön
(periaate 1), Helsingin julistukseen (kohdat 9–10) sekä CIOMS Guideline 9:ään.
UNESCO:n julistus on kansainvälisen bioetiikan peruspilari, ja sen rikkominen
heikentää Suomen sitoutumista koko ihmisoikeusjärjestelmään.
Yhteenveto Artikla 6 kohta 3
-loukkauksesta
UNESCO:n bioetiikan julistus on kansainvälisen
ihmisoikeusjärjestelmän peruspilari. Artikla 6 on kristallinkirkas: jokainen
lääketieteellinen interventio edellyttää vapaaehtoista, informoitua suostumusta
ilman pakotetta. Hallituksen esitys kääntää tämän päälaelleen tekemällä
ehdollisesti hyväksytyistä tuotteista pakollisia, rankaisemalla
kieltäytymisestä ja mahdollistamalla tiedonkeruun ilman suostumusta. Tämä on
suora rikkomus artiklan 1, 2 ja 3 kohdista ja asettaa julkisen edun yksilön
perusoikeuksien edelle – vastoin koko julistuksen henkeä.
UNESCO:n julistuksen Artikla 6 kohta 3 on ehdottoman selvä:
kollektiivinen etu ei koskaan oikeuta yksilön perusoikeuksien loukkaamista.
Hallituksen esitys perustelee pakkoa ja rangaistuksia juuri tällä kielletyllä
perusteella (”yhteiskunnan suojeleminen”, ”epidemiasta aiheutuvat haitat”).
Tämä on suora, tahallinen ja perustuslaillinen rikkomus, joka asettaa valtion
edun yksilön kehon ja vapaan suostumuksen edelle – vastoin koko julistuksen
henkeä ja tarkoitusta.
10. Hallituksen esitys rikkoo Maailman lääkäriliiton Helsingin julistus, kohdat 9, 10, 25 ja
37
https://www.laakariliitto.fi/laakariliitto/etiikka/helsingin-julistus/
Vaaditaan vapaaehtoinen, informoitu
suostumus; lääkärin velvollisuus suojella tutkittavan koskemattomuutta.
Esitys pakottaa lääkärit osallistumaan
järjestelmään, jossa suostumus ei ole vapaaehtoinen.
Syvennetty
vertailu Maailman lääkäriliiton Helsingin julistukseen (2013)
Maailman lääkäriliiton Helsingin
julistus on kansainvälisen lääketieteellisen etiikan kulmakivi ja sitoo Suomen
lääkäreitä sekä viranomaisia suoraan (Suomen Lääkäriliiton eettiset ohjeet sekä
laki potilaan asemasta ja oikeuksista). Julistus määrittelee eettiset
periaatteet lääketieteellisessä tutkimuksessa ja kliinisessä toiminnassa.
Esitys rikkoo Helsingin julistusta suoraan ja kumoamattomasti erityisesti
seuraavien kohtien osalta:
1.
Kohta 9 – Informoidun
suostumuksen keskeisyys
Teksti: ”Lääketieteellisen tutkimuksen ja toimenpiteen perusta on
vapaaehtoinen, informoitu suostumus. Potilaalla tai tutkittavalla on oikeus
saada täydellinen ja ymmärrettävä tieto toimenpiteestä, sen riskeistä ja
vaihtoehdoista.”
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
Esitys tekee rokotuksesta pakollisen (§
47) ja rankaisee kieltäytymisestä (uusi rikoslain 44:2 a §). Rokotteet ovat
ehdollisesti hyväksyttyjä (asetus 507/2006), joten kattavaa turvallisuustietoa
ei ole. Potilas ei voi saada ”täydellistä ja ymmärrettävää tietoa” riskeistä,
kun pitkän aikavälin haitat ovat edelleen tutkimatta. Pakko ja rangaistus
tekevät suostumuksesta pakotetun – suora rikkomus kohtaa 9.
3. Kohta 10 – Oikeus kieltäytyä ilman kielteisiä
seuraamuksia
Teksti: ”Potilaalla tai tutkittavalla on oikeus kieltäytyä osallistumasta
tutkimukseen tai toimenpiteeseen milloin tahansa ilman, että tästä aiheutuu
hänelle haitallisia seuraamuksia.”
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
Uusi rikoslaki (44:2 a §) ja epäsuorat
pakkokeinot (työ, liikkuminen, lasten vanhempien rangaistukset) luovat juuri ne
”haitalliset seuraamukset”, joita kohta 10 kieltää. Kieltäytyminen ei saa
johtaa rangaistukseen tai syrjintään – esitys tekee päinvastoin.
4. Kohta 25 – Lääkärin velvollisuus suojella potilaan
koskemattomuutta
Teksti: ”Lääkärin velvollisuus on suojella tutkittavan tai potilaan
koskemattomuutta ja hyvinvointia. Tämä velvollisuus on aina ensisijainen
verrattuna tieteellisiin ja yhteiskunnallisiin etuihin.”
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
Esitys asettaa ”yhteiskunnan
torjuntatavoitteen” potilaan koskemattomuuden edelle. Lääkärit pakotetaan
osallistumaan järjestelmään, jossa he eivät voi noudattaa ensisijaista
velvollisuuttaan suojella potilaan kehoa. Tämä kääntää lääketieteellisen
etiikan päälaelleen.
5. Kohta 37 – Kliininen käytäntö ja suostumus
Teksti: ”Uusien hoitomenetelmien käyttöönotossa on noudatettava samoja eettisiä
periaatteita kuin tutkimuksessa: vapaaehtoinen, informoitu suostumus on
edellytys.”
Rikkomus
hallituksen esityksessä:
mRNA-rokotteet ovat uusi hoitomenetelmä
(geeniterapia). Esitys tekee niistä pakollisia ilman, että suostumus on
vapaaehtoinen. Tämä rikkoo kohtaa 37 suoraan.
Yhteenveto
Helsingin julistuksen loukkauksesta
Helsingin julistus on yksimielinen:
lääketieteelliseen toimenpiteeseen tarvitaan vapaaehtoinen, informoitu
suostumus ilman pakotetta tai rangaistusta. Esitys kääntää tämän periaatteen
päälaelleen tekemällä rokotuksesta pakollisen ja kieltäytymisestä rikoksen. Se
asettaa yhteiskunnallisen edun potilaan koskemattomuuden edelle – suora
rikkomus Helsingin julistuksen ydintä vastaan. Lääkäriliiton omat eettiset
ohjeet (liite 8) toistavat saman vaatimuksen.
11. Hallituksen esitys rikkoo Suomen Lääkäriliiton Valtuuskunnan
Eettiset Ohjeet IV ja V
https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toimin-laakarina/eettiset-ohjeet/
Lääkärin on kunnioitettava potilaan
itsemääräämisoikeutta. Esitys pakottaa lääkärit toimimaan järjestelmässä, joka
rikkoo tätä.
Suomen Lääkäriliiton Valtuuskunnan Eettisistä Ohjeista IV ja V
on syvennetty analyysi suoraan niiden täydelliseen sanamuotoon, kytketty
esityksen pakkoon ja harmonisoitu aiempien analyysien kanssa.
Suomen Lääkäriliiton Valtuuskunnan Eettiset Ohjeet ovat sitovia
kaikille Suomen lääkäreille. Ne muodostavat lääkärin ammatillisen ja eettisen
velvollisuuden ytimestä. Erityisesti kohta IV ja kohta V ovat suoraan
sovellettavissa rokotus- ja pakotetoimiin.
Kohta IV – Lääkärin velvollisuus
potilaan itsemääräämisoikeuteen ja suostumukseen
Täydellinen teksti:
”Lääkärin tulee
kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta ja tukea potilasta osallistumaan
hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Itsemääräämisoikeuden toteutumista on
mahdollisuuksien mukaan tuettava silloinkin, kun lääkäri joutuu toimimaan
potilaan tahdosta riippumatta.”
Kohta V – Lääkärin velvollisuus suojella
potilasta
Täydellinen teksti:
”Voidakseen
tarjota potilailleen hyvää ja laadukasta hoitoa lääkärin on huolehdittava
omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan.”
Hallituksen esitys rikkoo
näitä kohtia rakenteellisesti ja kumoamattomasti:
1. Kohta IV –
itsemääräämisoikeuden ja tuen loukkaus
Lääkärin on kunnioitettava potilaan
itsemääräämisoikeutta ja tuettava potilasta päätöksenteossa. Esitys pakottaa
lääkärit osallistumaan järjestelmään, jossa potilas ei voi enää vapaasti
päättää (§ 47: pakollinen rokotus). Kieltäytyminen johtaa rikosoikeudelliseen
rangaistukseen (uusi rikoslain 44:2 a §) tai epäsuoriin seuraamuksiin. Lääkäri
ei voi enää tukea potilasta aidosti, vaan joutuu toimimaan valtion pakotteena.
Itsemääräämisoikeuden ”toteuttamista tuetaan mahdollisuuksien mukaan” – esitys
poistaa tämän mahdollisuuden kokonaan.
2. Kohta V – potilaan
suojelun velvollisuuden kääntäminen
Lääkärin on huolehdittava omasta hyvinvoinnistaan,
jotta hän voi tarjota hyvää ja laadukasta hoitoa. Esitys pakottaa lääkärit
toimimaan järjestelmässä, jossa potilaan paras etu (vapaaehtoinen hoito)
korvataan valtion torjuntatavoitteella. Lääkäri joutuu asettumaan potilaan ja
valtion väliseen ristiriitaan, mikä vaarantaa laadukkaan hoidon ja lääkärin
oman eettisen hyvinvoinnin. Tämä on suora rikkomus V-kohdan hengen kanssa.
3. Yhteys muihin
normeihin
Rikkomus ulottuu suoraan perustuslain 7 §:ään
(koskemattomuus), laki potilaan asemasta ja oikeuksista 6 §:ään, Oviedon
sopimuksen 5 artiklaan, Nürnbergin säännöstöön (periaate 1), Helsingin
julistukseen (kohdat 9–10) sekä CIOMS Guideline 9:ään. Lääkäriliiton omat
ohjeet ovat osa Suomen lääketieteellistä etiikkaa – esitys pakottaa lääkärit
rikkomaan omaa ammattietiikkaansa.
Yhteenveto Lääkäriliiton eettisten
ohjeiden IV ja V loukkauksesta
Lääkäriliiton eettiset ohjeet IV ja V ovat lääkärin ammatillisen
identiteetin ydin: kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta ja suojella
potilasta laadukkaalla hoidolla. Hallituksen esitys kääntää nämä velvollisuudet
päälaelleen pakottamalla lääkärit toimimaan valtion välineenä ja tekemällä
potilaan vapaasta valinnasta rikoksen. Tämä on suora rikkomus Lääkäriliiton
omia eettisiä ohjeita vastaan ja murentaa koko lääkäri–potilas-suhteen
luottamuksen.
12. Hallituksen esitys rikkoo Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019, 3.2 (Tutkittavan kohtelu ja
oikeudet) on syvennetty analyysi suoraan ohjeen ydinkohtiin
(vapaaehtoisuus, kieltäytymisoikeus, haavoittuvat ryhmät), kytketty esityksen
pakkoon ja rangaistukseen sekä harmonisoitu aiempien analyysien kanssa.
https://tenk.fi/sites/default/files/2021-01/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_2020.pdf
Tutkittavalla on oikeus kieltäytyä milloin tahansa ilman kielteisiä
seuraamuksia.
Hallituksen esitys luo juuri sellaiset seuraamukset.
Syvennetty analyysi Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeesta
2019, 3.2 (Tutkittavan kohtelu ja oikeudet)
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohje 2019, kohta 3.2
määrittelee tutkittavan kohtelun ja oikeudet ihmistieteellisessä tutkimuksessa.
Vaikka ohje koskee ensisijaisesti tutkimusta, sen periaatteet ovat yleisesti
sovellettavissa kaikkiin lääketieteellisiin interventioihin, joissa ihminen on
”tutkittavana” tai interventioon osallistujana – mukaan lukien
ennaltaehkäisevät rokotukset, jotka ovat luonteeltaan kokeellisia tai
ehdollisesti hyväksyttyjä (mRNA-injektiot). Ohje on sitova Suomen lääkäreille
ja viranomaisille.
Kohta 3.2 keskeiset
vaatimukset (suora lainaus ja soveltaminen):
- Tutkittavalla on oikeus
saada riittävät tiedot tutkimuksesta tai interventioista, sen riskeistä,
hyödystä ja vaihtoehdoista.
- Suostumuksen
on oltava vapaaehtoinen ja annettu ilman pakotetta tai epäasianmukaista vaikutusta.
- Tutkittavalla on oikeus
kieltäytyä osallistumasta tai keskeyttää osallistuminen milloin tahansa ilman,
että tästä aiheutuu hänelle haitallisia seuraamuksia (taloudellisia,
sosiaalisia, oikeudellisia tai muita).
- Erityistä huomiota on
kiinnitettävä haavoittuviin ryhmiin (lapset, vajaavaltaiset, vanhukset jne.),
joiden suostumus tai valtuutus on arvioitava erityisen huolellisesti.
Hallituksen
esitys rikkoo kohtaa 3.2 rakenteellisesti ja kumoamattomasti:
1. Oikeus kieltäytyä ilman
haitallisia seuraamuksia
Ohje korostaa nimenomaisesti, että tutkittavalla
(tai interventioon osallistujalla) on oikeus kieltäytyä milloin tahansa ilman
haitallisia seuraamuksia. Esitys tekee päinvastoin: kieltäytyminen pakollisesta
rokotteesta (§ 47) johtaa rikosoikeudelliseen rangaistukseen (uusi rikoslain
44:2 a §, enintään 1 vuosi vankeutta), taloudellisiin menetyksiin, sosiaaliseen
syrjintään ja lasten vanhempien rangaistuksiin. Tämä on suora ja tahallinen
rikkomus – kieltäytyminen ei saa johtaa mihinkään haitallisiin seuraamuksiin.
2. Riittävien tietojen ja
vapaaehtoisuuden tuhoaminen
Kohta 3.2 vaatii riittävät tiedot riskeistä.
mRNA-injektiot ovat ehdollisesti hyväksyttyjä (asetus 507/2006), joten
pitkäaikaisriskit ovat edelleen tutkimatta. Esitys ei takaa potilaalle näitä
tietoja eikä anna mahdollisuutta harkita vapaasti, vaan uhkaa rangaistuksella.
Vapaaehtoisuus katoaa kokonaan.
3. Haavoittuvien ryhmien
suoja
Ohje edellyttää erityistä huomiota lapsiin ja
vajaavaltaisiin. Esitys mahdollistaa vanhempien rangaistuksen, jos lapsi ei
osallistu pakolliseen rokotukseen. Tämä murentaa laillisen edustajan
mahdollisuuden arvioida lapsen parasta etua vapaasti ja asettaa valtion edun
lapsen suojelemisen edelle.
Yhteenveto TENK-ohjeen 3.2
loukkauksesta
TENK:n ohje 3.2 on Suomen tutkimuseettisen järjestelmän ydin:
tutkittavalla on oikeus kieltäytyä milloin tahansa ilman haitallisia
seuraamuksia. Hallituksen esitys kääntää tämän päälaelleen tekemällä
kieltäytymisestä rikoksen ja luomalla rakenteellisen pakon. Tämä on suora
rikkomus ohjeen perusperiaatteita vastaan ja murentaa koko eettisen
ennakkoarvioinnin ja tutkittavan suojan perustan.
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan
ohjeesta 2019, 3.1 (Yleiset eettiset periaatteet)
on syvennetty analyysi suoraan ohjeen yleisiin eettisiin periaatteisiin (a–c),
kytketty esityksen pakkoon ja rangaistukseen sekä harmonisoitu aiempien
analyysien kanssa.
https://tenk.fi/sites/default/files/2021-01/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_2020.pdf
Kohta 3.1 – Yleiset
eettiset periaatteet (täydellinen teksti TENK-ohjeesta):
”Tutkimuksella
tarkoitetaan järjestelmällisen tutkimisen ja ajattelun, tarkkailun ja kokeilun
kautta saadun tiedon tuottamista. Vaikka eri tieteenaloilla lähestytäänkin
tutkimuskysymyksiä eri tavoin, kaikille on yhteistä halu lisätä ymmärtämystämme
itsestämme ja maailmasta, jossa elämme.”
Suomessa kaikilla tieteenaloilla tutkijaa ohjaavat seuraavat
yleiset eettiset periaatteet:
a) Tutkija kunnioittaa
tutkittavien henkilöiden ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta. Perustuslain
(1999/731, 6–23 §) mukaiset oikeudet kuuluvat kaikille. Niitä ovat esimerkiksi
oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen,
liikkumisvapaus, uskonnonvapaus, sananvapaus, omaisuuden suoja ja oikeus
yksityisyyteen.
b) Tutkija kunnioittaa
aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä sekä luonnon monimuotoisuutta.
Perustuslain 17 § mukaisesti saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja
muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja
kulttuuriaan.
c) Tutkija toteuttaa
tutkimuksensa siten, että tutkimuksesta ei aiheudu tutkittavina oleville
ihmisille, yhteisöille tai muille tutkimuskohteille merkittäviä riskejä,
vahinkoja tai haittoja.
Lisäksi Suomessa kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa
noudatetaan TENKin laatimia ohjeita hyvästä tieteellisestä käytännöstä.
Hallituksen
esitys rikkoo kohtaa 3.1 rakenteellisesti ja kumoamattomasti:
1. Ihmisarvon ja
itsemääräämisoikeuden (a-kohta) loukkaus
Kohta 3.1 a) edellyttää tutkijan (ja viranomaisen)
kunnioittavan tutkittavan ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta. Esitys pakottaa
lääketieteellisen intervention (rokotus § 47) ja rankaisee kieltäytymisestä
rikosoikeudellisesti (uusi rikoslain 44:2 a §). Tämä ei kunnioita
itsemääräämisoikeutta – se kumoaa sen. Perustuslain 7 §:n (oikeus
henkilökohtaiseen koskemattomuuteen) ja 10 §:n (yksityisyys) mukaiset oikeudet,
joihin TENK viittaa, ovat suoraan loukattuja.
2. Merkittävien
riskien ja haittojen aiheuttaminen (c-kohta)
Kohta 3.1 c) kieltää aiheuttamasta tutkittaville
merkittäviä riskejä, vahinkoja tai haittoja. mRNA-injektiot ovat ehdollisesti
hyväksyttyjä (asetus 507/2006), ja niistä on raportoitu vakavia haittoja
(syöpätsunami, neurologiset sairaudet). Esitys pakottaa näiden käyttöön
väestötasolla ilman yksilöllistä riskiarviota ja ilman vapaaehtoista
suostumusta. Tämä on suora rikkomus: tutkimus/interventio ei saa aiheuttaa merkittäviä
haittoja, mutta esitys tekee juuri niin pakottamalla.
3. Yleisten eettisten
periaatteiden soveltaminen interventioihin
Vaikka ohje koskee tutkimusta, TENK korostaa, että
periaatteet ohjaavat kaikkea ihmiseen kohdistuvaa toimintaa. Rokotus on
ennaltaehkäisevä interventio, jossa ihminen on ”tutkittavana” (kokeellinen
tuote). Esitys ohittaa nämä periaatteet kokonaan tekemällä interventioista
pakollisia ja rangaistavia.
Yhteenveto TENK-ohjeen 3.1
loukkauksesta
TENK-ohjeen 3.1 määrittelee yleiset eettiset periaatteet, jotka
velvoittavat kunnioittamaan ihmisarvoa, itsemääräämisoikeutta ja välttämään
merkittäviä riskejä/haittoja. Hallituksen esitys rikkoo kaikkia näitä: se ei
kunnioita itsemääräämisoikeutta, aiheuttaa merkittäviä riskejä pakottamalla
ehdollisesti hyväksyttyjä tuotteita ja asettaa kollektiivisen edun yksilön
arvon edelle. Tämä on suora rikkomus TENK:n eettisestä perustasta.
13. Hallituksen esitys rikkoo CIOMS International Ethical Guidelines,
Guideline 9 on syvennetty analyysi suoraan Guideline 9:n ydinkohtiin,
kytketty esityksen pykäliin ja harmonisoitu aiempien analyysien kanssa
Vaaditaan vapaaehtoinen suostumus
terveyteen liittyvässä tutkimuksessa. mRNA-rokotteet olivat ehdollisesti
hyväksyttyjä, joten pakko rikkoo tätä.
Syvennetty vertailu CIOMS International
Ethical Guidelines for Health-related Research Involving Humans – Guideline 9
(Informed Consent)
CIOMS-ohjeet (Council for International
Organizations of Medical Sciences, 2016) ovat kansainvälisen lääketieteellisen
etiikan ja ihmisoikeuksien keskeinen standardi terveyteen liittyvässä
tutkimuksessa ja interventioissa. Ne ovat sitovia myös Suomessa
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ja Lääkäriliiton kautta. Guideline 9
(Informed Consent) on suoraan sovellettavissa rokotusohjelmiin ja pakollisiin
interventioihin, koska kyseessä on ennaltaehkäisevä lääketieteellinen
toimenpide, joka perustuu ehdolliseen hyväksyntään.
Guideline 9 keskeiset vaatimukset (suora
lainaus ja soveltaminen):
- ”Informed
consent is an essential requirement for all health-related research involving
humans.”
Suostumuksen on oltava
vapaaehtoinen, informoitu ja peruuttamaton ilman pakotetta. Osallistujalla on
oikeus kieltäytyä tai vetäytyä milloin tahansa ilman kielteisiä seuraamuksia
(taloudellisia, sosiaalisia, oikeudellisia tai muita).
- ”Coercion,
undue influence or pressure of any kind invalidates consent.”
Pakote voi olla taloudellinen,
sosiaalinen tai oikeudellinen. Esimerkiksi rangaistus tai etuuksien
menettäminen kieltäytymisestä tekee suostumuksesta mitättömän.
- Erityisesti ennaltaehkäisevissä
interventioissa (kuten rokotukset): suostumuksen on oltava aidosti
vapaaehtoinen, eikä viranomaisten tai yhteiskunnan painostus saa vaikuttaa
päätökseen. Ohje korostaa, että rokotukset eivät saa muuttua ”de facto
pakollisiksi” rangaistusten tai syrjinnän kautta.
14. Rangaistussäännökset –
rikosoikeudellinen pakkokeino kehollisen itsemääräämisoikeuden käyttämiselle
(uusi rikoslain 44 luvun 2 a §)
Rikkomus hallituksen esityksessä (suora
yhteys lakiehdotukseen):
Hallituksen esityksessä uudeksi
tartuntalaiksi tulee esille rangaistussäännösten ongelmallisuus siinä, että ne
muodostavat esityksen ydinongelman: ne kriminalisoivat perusoikeuksien
käyttämisen. Alla analyysi on päivitetty ja vahvistettu suoraan hallituksen
esityksen omilla säännöksillä (HE s. 176, 172, 243).
Hallituksen esitys ehdottaa uutta
rikossäännöstä rikoslakiin: ”tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttaminen” (44
luvun 2 a §). Säännös viittaa suoraan tartuntatautilain tiettyihin
velvoitteisiin (mukaan lukien pakolliset rokotukset, karanteeni,
terveystarkastukset ja muut torjuntatoimet). Rikkomuksesta voidaan tuomita
sakkoon tai vankeuteen – maksimirangaistusta nostetaan nykyisestä enintään
kolmesta kuukaudesta vuoteen vankeutta (HE s. 176: ”Rangaistusvastuun
maksimirangaistuksen nosto tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttamisesta olisi
linjassa muiden terveyttä ja turvallisuutta vaarantavista rikoksista
säädettyjen rangaistusasteikkojen kanssa”).
Lisäksi ehdotetaan 2 b §:ää
elinkeinotoiminnassa tapahtuvasta leviämisvaarasta. Viittaussäännös
tartuntatautilain 104 §:ssä (HE s. 243) tekee rangaistusuhan konkreettiseksi:
kieltäytyminen pakollisesta rokotteesta tai muusta torjuntatoimesta, joka
”voisi johtaa laajaan tartuntojen leviämiseen”, on rikoksena rangaistava.
Tämä
on suora ihmisoikeusrikkomus seuraavin perustein:
Perustuslaki 7 § (oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen): Rangaistus puuttuu
mielivaltaisesti kehollista koskemattomuutta suojaavaan oikeuteen.
Kieltäytyminen pakollisesta rokotteesta (§ 47) ns. ”lääketieteellisestä
toimenpiteestä” ei ole ”rikos”, vaan perusoikeuden käyttö. Rangaistusasteikon
korotus tekee pakosta todellisen: taloudellinen, sosiaalinen ja nyt
rikosoikeudellinen uhka. Uusi 2 a § tekee juuri tästä rikoksen – jopa törkeällä
huolimattomuudella. Perustuslakivaliokunta on toistuvasti vaatinut, että
perusoikeuksia rajoittavien toimien on oltava tarkkarajaisia ja
proportionaalisia; tämä on ennaltaehkäisevä ja löyhä (”leviämisvaara”
määritellään viranomaisen harkinnalla).
- Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 6 § (itsemääräämisoikeus): Potilas voi
kieltäytyä hoidosta. Uusi rikoslaki rankaisee juuri tästä kieltäytymisestä –
suoraan ristiriidassa lain kanssa.
- Oviedon
sopimus 5 artikla (vapaa ja informoitu suostumus) sekä 2 artikla (ihmisen
ensisijaisuus): Pakottava rangaistus rikkoo suostumuksen vaatimusta ja
asettaa yhteiskunnan edun ihmisen edelle.
- Euroopan
ihmisoikeussopimus 14 artikla (syrjintä) sekä PACE Resolution 2361 (2021)
7.3.1–7.3.2 ja 2383 (2021) 4., 5., 8.–10., 13.7: Ei saa syrjiä tai
painostaa rokottamattomia. Uusi rikoslaki luo juuri tällaisen painostuksen ja
rangaistuksen.
- UNESCO:n
bioetiikan julistus, artikla 6 (suostumus): ”Any preventive... intervention
is only to be carried out with the prior, free and informed consent.”
Rangaistus tekee suostumuksesta pakotetun.
- Helsingin
julistus (kohdat 9, 10, 25, 37), Suomen Lääkäriliiton eettiset ohjeet IV–V,
TENK 3.2, CIOMS Guideline 9: Kaikki korostavat vapaaehtoista suostumusta ja
oikeutta kieltäytyä ilman kielteisiä seuraamuksia. Rangaistus rikkoo näitä
eettisiä normeja.
- Euroopan
komission asetus (EY) N:o 507/2006, artiklat 4–5: Ehdollisesti hyväksytyt
tuotteet (kuten mRNA-injektiot) eivät saa olla pakotettuja. Uusi rikoslaki
pakottaa juuri näihin.
- Nürnbergin
säännöstö (periaatteet 1–5): Vapaaehtoinen suostumus on ehdottoman
välttämätön kokeellisessa toimenpiteessä. Kokeelliseen (ehdolliseen)
toimenpiteeseen ei saa liittyä pakotetta tai rangaistusta. mRNA-injektiot
olivat ehdollisia ja ehdollisesti hyväksyttyjä (asetus 507/2006 artiklat 4–5).
Uusi rikoslaki luo juuri tällaisen pakon rakenteen (rikosoikeudellinen uhka).
- Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (perustuslaki 8 § ja rikoslain
yleiset periaatteet): Rangaistus edellyttää konkreettista vaaraa, ei pelkkää kieltäytymistä.
Rangaistussäännökset eivät ole tekninen
päivitys. Ne muuttavat lääketieteellisen valinnan rikokseksi, tekevät
vapaaehtoisuudesta tyhjän fraasin ja asettavat valtion edun yksilön edelle. Suomi ei voi säätää lakia, joka rankaisee
kansalaisia oman terveytensä suojelemisesta.
Esitys
tekee rangaistuksesta ennaltaehkäisevän ja mielivaltaisen – viranomainen
määrittelee ”leviämisvaaran” löyhästi – ”törkeästä huolimattomuudesta” riittää, ja ”leviämisvaara” on joustava.
Tämä rikkoo myös oikeusvaltioperiaatetta ja proportionaalisuutta.
Rangaistussäännökset eivät ole ”tekninen
päivitys”. Ne muuttavat lääketieteellisen valinnan rikokseksi ja tekevät
vapaaehtoisuudesta tyhjän fraasin. Suomi ei voi säätää lakia, joka rankaisee
kansalaisia oman terveytensä suojelemisesta.
1.
Pakollinen rokotus (§ 47) ja uusi rikoslaki (44:2 a §)
Esitys tekee rokotuksesta
pakollisen ja rankaisee kieltäytymisestä jopa vuoden vankeudella. Tämä on suora
coercion ja undue influence – juuri sitä, mitä CIOMS Guideline 9 kieltää.
Kieltäytyminen ei saa johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen; esitys tekee siitä
rikoksen.
Erityisen syvällinen analyysi
rangaistussäännöksistä – rikoslain 44 luvun uudistus (uusi 2 a § ja 2 b §)
Hallituksen esitys (HE) muuttaa rikoslakia
(39/1889) 44 luvun 2 ja 17 §:ää sekä lisää uudet 2 a ja 2 b §:t (HE s. 176,
248, 261). Voimassa olevassa laissa tartuntatautilain rikkomukset sisältyivät
terveydensuojelurikkomukseen (44:2 §), jonka maksimirangaistus oli sakko tai
enintään 3 kk vankeutta. Nyt:
- 2 § (terveydensuojelurikkomus)
supistetaan koskemaan vain terveydensuojelulakia. Tartuntatautilain rikkomukset
siirretään uuteen säännökseen.
- Uusi 2 a §: Tartuntataudin
leviämisvaaran aiheuttaminen (HE s. 248):
”Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo tai
laiminlyö
1) tartuntatautilain 15 §:ssä tarkoitetussa pakollista
terveystarkastusta koskevassa päätöksessä,
2) tartuntatautilain 47 §:ssä tarkoitetussa pakollista rokotusta
koskevassa päätöksessä,
...
7) tartuntatautilain 62 §:ssä tarkoitetussa eristämistä koskevassa
päätöksessä asetettua velvollisuutta; tai
8) tartuntatautilain 102 §:ssä tarkoitetun mikrobin
maahantuonti-ilmoituksen tekemisen tai laiminlyö ...
on tuomittava ... sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.”
- Uusi 2 b §: Tartuntatautivaaran
aiheuttaminen elinkeinotoiminnassa (sama rangaistusasteikko).
Perustelut HE s. 176 korostavat
rangaistusasteikon nostoa 3 kk:sta 1 vuoteen nimenomaan siksi, että
”tartuntataudit voivat aiheuttaa vakavaa vaaraa ihmisten terveydelle ja
hengelle ja samalla niiden leviäminen voi vaarantaa ... koko yhteiskunnan
toimivuuden”. Esitys vertaa tätä eläintaudin leviämisvaaraan (jo nykyisin 6 kk)
ja korostaa ennaltaehkäisevää vaikutusta.
2. Tiedonsaanti ilman suostumusta (§§ 39–42)
Viranomaiset saavat
yksilötason rokotustiedot rekistereistä ilman potilaan suostumusta ja voivat
käyttää niitä torjuntatoimiin, painostukseen tai rangaistukseen. Tämä rikkoo
Guideline 9:n vaatimusta, että osallistujan tiedot ovat luottamuksellisia ja
että suostumus koskee myös tietojen käyttöä.
3. Ehdollisesti hyväksytyt tuotteet (mRNA-injektiot)
CIOMS Guideline 9 korostaa,
että kokeellisissa tai ehdollisissa interventioissa (kuten 507/2006-asetuksen
mukaiset tuotteet) suostumuksen vaatimukset ovat tiukemmat. Esitys
päinvastaisesti madaltaa kynnystä pakottamalla juuri näitä tuotteita.
Yhteenveto CIOMS Guideline 9 -loukkauksesta
CIOMS-ohje 9 on kristallinkirkas:
rokotus tai muu ennaltaehkäisevä interventio edellyttää vapaaehtoista
suostumusta ilman pakotetta, rangaistusta tai syrjintää. Hallituksen esitys
kääntää tämän päälaelleen tekemällä kieltäytymisestä rikoksen, mahdollistamalla
tiedonkeruun ilman suostumusta ja luomalla rakenteellisen pakon. Tämä on suora
rikkomus CIOMS:n perusperiaatteita vastaan ja asettaa yhteiskunnallisen edun
yksilön vapaaehtoisuuden edelle – vastoin koko ohjeen ydintä.
15. Hallituksen esitys rikkoo Euroopan neuvoston parlamentaarisen
edustajakokouksen päätöslauselma 2383 (2021), 4., 5., 8.–10. ja 13.7 https://pace.coe.int/en/files/29348/html
Toistaa saman: rokotukset vapaaehtoisia,
ei syrjintää.
Hallituksen esitys rikkoo tätä suoraan.
Euroopan neuvoston
parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselma 2383 (2021) – kohdat 4., 5.,
8.–10. ja 13.7 - syvennetty analyysi suoraan päätöslauselman PACE 2383
(2021) operatiivisiin kohtiin 4., 5., 8.–10. ja 13.7, niiden kontekstiin ja hallituksen
esityksen rikkomuksiin; kytketty esityksen pakkoon ja syrjintään sekä
harmonisoitu aiempien analyysien kanssa.
Otsikko: Covid passes or certificates: protection of fundamental
rights and legal implications (Covid-passi tai -todistus: perusoikeuksien suoja
ja oikeudelliset seuraukset).
Hyväksytty: 22.6.2021.
Päätöslauselma 2383 (2021) on suora jatko päätöslauselmalle 2361
(2021). Se keskittyy Covid-passien ja -todistusten käyttöön ja korostaa, että
tällaiset järjestelmät eivät saa johtaa perusoikeuksien loukkauksiin, pakkoon
tai syrjintään. Kohdat 4., 5., 8.–10. ja 13.7 ovat operatiivisia suosituksia
jäsenvaltioille (Suomi mukaan lukien).
Täydellinen teksti ja syvennetty analyysi:
4. Calls on member
states to ensure that the use of Covid passes or certificates does not lead to
discrimination or the creation of a two-tier society based on vaccination
status.
5. Stresses that any
restrictions on fundamental rights based on Covid passes must be strictly
necessary, proportionate and time-limited, and must be reviewed regularly.
8.–10.
8. Underlines that
Covid passes must not be used as a tool to impose mandatory vaccination
indirectly through social or economic pressure.
9. Calls for full respect
for the right to informed consent and the right to refuse vaccination without
any negative consequences.
10. Demands that data
collected through Covid passes be used only for the specific public health
purpose and deleted after the emergency ends (data minimisation and purpose
limitation).
13.7. Urges member
states to ensure that any Covid certificate system includes sunset clauses
(automaattinen vanhentuminen) and is subject to parliamentary and judicial
oversight, and that the public is regularly informed about the voluntary nature
of vaccination.
Hallituksen esitys rikkoo näitä kohtia suoraan
ja kumoamattomasti:
1. Kohdat 4. ja 5. –
syrjinnän ja suhteellisuuden kielto
Esitys mahdollistaa rokotustilaan perustuvan
syrjinnän (työ, liikkuminen, lasten vanhempien rangaistukset, tiedonsaanti §§
39–42). Tämä luo nimenomaan ”two-tier society” – rokotetut vs. rokottamattomat.
Rajoitukset eivät ole tiukasti välttämättömiä eivätkä suhteellisia, koska
rokotteet eivät estä tartuntaa tehokkaasti. Päätöslauselma vaatii säännöllistä
uudelleenarviointia – esitys antaa pysyviä valtuuksia ilman sitä.
2. Kohdat 8.–10. –
pakon ja suostumuksen loukkaus
Esitys käyttää Covid-passin kaltaisia rakenteita
(rekisteritiedot, torjuntatoimet) luodakseen epäsuoran pakon rokotukseen. Tämä
on nimenomaan ”indirect imposition of mandatory vaccination”, jota kohta 8
kieltää. Kohta 9 vaatii oikeutta kieltäytyä ilman kielteisiä seuraamuksia –
esitys luo juuri tällaiset seuraamukset (rikos, syrjintä). Kohta 10 edellyttää tietojen
käytön rajoittamista – esitys mahdollistaa laajamittaisen, pysyvän tiedonkeruun
ilman suostumusta.
3. Kohta 13.7 –
valvonta ja vapaaehtoisuuden tiedottaminen
Esitys ei sisällä parlamentaarista valvontaa,
tuomioistuinvalvontaa tai sunset-clausea. Se ei edellytä tiedottamista
vapaaehtoisuudesta, vaan luo rakenteellisen pakon. Tämä rikkoo 13.7 artiklaa,
joka vaatii demokraattista valvontaa ja avoimuutta.
Yhteenveto päätöslauselman 2383 (2021)
loukkauksesta
Päätöslauselma 2383 (2021) on Euroopan neuvoston virallinen
kanta Covid-passien ja -todistusten käyttöön: ne eivät saa johtaa syrjintään,
pakkoon tai perusoikeuksien loukkauksiin. Hallituksen esitys käyttää juuri
näitä rakenteita (rekisterit, torjuntatoimet, rangaistukset) luodakseen tosiasiallisen
pakon ja syrjinnän. Tämä on ristiriidassa Euroopan neuvoston omien suositusten
kanssa ja heikentää Suomen ihmisoikeusvelvoitteita.
16. Hallituksen esitys rikkoo Nürnbergin säännöstö,
periaatteet 1–5
https://en.wikisource.org/wiki/Nuremberg_Code
Vapaaehtoinen suostumus on ehdottoman välttämätön. 2–5) Ei pakotetta,
petosta, väkivaltaa tai mielivaltaa kokeellisessa toimenpiteessä.
mRNA-injektiot olivat kokeellisia (ehdollinen lupa). Esitys luo pakon rakenteen
(taloudellinen, sosiaalinen, rikosoikeudellinen) – suora Nürnbergin säännöstön
loukkaus.
Syvennetty vertailu lääketieteelliseen
etiikkaan ja Nürnbergin säännöstöön on syvennetty analyysi suoraan esitettyjen
normien tasolle, kytketty esityksen pykäliin ja harmonisoitu aiempien
analyysien kanssa.
Lääketieteellinen etiikka muodostaa
kansainvälisen ja kansallisen oikeuden ydinperusteen. Sen kulmakiviä ovat
Nürnbergin säännöstö (1947), Maailman lääkäriliiton Helsingin julistus (2013),
UNESCO:n bioetiikan ja ihmisoikeuksien julistus (2005), CIOMS-ohjeet, Suomen
Lääkäriliiton eettiset ohjeet sekä Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeet.
Nämä normit ovat sitovia myös Suomen lainsäädännössä (perustuslaki 95 § ja laki
potilaan asemasta ja oikeuksista).
Hallituksen esitys rikkoo lääketieteellistä etiikkaa suoraan ja
kumoamattomasti:
1. Nürnbergin säännöstö (periaatteet
1–5)
https://en.wikisource.org/wiki/Nuremberg_Code
- Periaate
1: Vapaaehtoinen suostumus on ehdottoman välttämätön.
- Periaatteet
2–5: Kokeelliseen toimenpiteeseen ei saa liittyä pakotetta, petosta, väkivaltaa
tai mielivaltaa.
Rikkomus hallituksen esityksessä:
mRNA-injektiot annettiin ehdollisella
myyntiluvalla (Euroopan komission asetus 507/2006 artiklat 4–5) – kyseessä oli
kokeellinen geeniterapia. Esitys tekee niistä pakollisia (§ 47) ja rankaisee
kieltäytymisestä (uusi rikoslain 44:2 a §). Taloudellinen, sosiaalinen ja
rikosoikeudellinen pakko (vankeus) loukkaa Nürnbergin säännöstön ydintä. Suomi
ei voi säätää lakia, joka toistaa historian pahimpia virheitä.
2. Maailman lääkäriliiton Helsingin
julistus (kohdat 9, 10, 25 ja 37) on kytketty esityksen pykäliin ja
harmonisoitu aiempien analyysien kanssa
https://www.laakariliitto.fi/laakariliitto/etiikka/helsingin-julistus/
- Kohta
9: Lääketieteellisen tutkimuksen ja toimenpiteen perusta on vapaaehtoinen,
informoitu suostumus.
- Kohta
10: Potilaalla on oikeus kieltäytyä milloin tahansa ilman kielteisiä
seuraamuksia.
- Kohdat
25 ja 37: Lääkärin velvollisuus suojella tutkittavan / potilaan
koskemattomuutta ja hyvinvointia on ensisijainen.
Rikkomus hallituksen esityksessä:
Esitys pakottaa lääkärit osallistumaan
järjestelmään, jossa suostumus ei ole vapaaehtoinen. Rangaistus ja tiedonsaanti
ilman suostumusta (§§ 39–42) rikkovat lääkärin eettistä velvollisuutta.
3. Muut keskeiset eettiset normit (liitteet
6, 8, 9, 10)
- UNESCO:n
bioetiikan julistus, Artikla 6: ”Any preventive, diagnostic and therapeutic
medical intervention is only to be carried out with the prior, free and
informed consent...”
- Suomen Lääkäriliiton eettiset ohjeet
IV ja V: Lääkärin on kunnioitettava potilaan itsemääräämisoikeutta.
- TENK
3.2: Tutkittavalla on oikeus kieltäytyä milloin tahansa ilman kielteisiä
seuraamuksia.
- CIOMS
Guideline 9: Vapaaehtoinen suostumus terveyteen liittyvässä tutkimuksessa
on ehdottoman välttämätön.
Rikkomus hallituksen esityksessä:
Kaikki nämä normit edellyttävät
vapaaehtoisuutta ilman pakotetta tai rangaistusta. Esitys kääntää periaatteen
päälaelleen tekemällä kieltäytymisestä rikoksen ja mahdollistamalla pakon
rakenteen.
Yhteenveto lääketieteellisen etiikan ja Nürnbergin
loukkauksesta
Esitys ei ole terveysviranomaisten
työkalu – se on eettinen murros, joka asettaa valtion torjuntatavoitteen
yksilön koskemattomuuden ja vapaaehtoisen suostumuksen edelle. Nürnbergin
säännöstö syntyi juuri siksi, että estettäisiin valtion pakottamat
lääketieteelliset kokeet. Esitys toistaa saman rakenteen: pakko + rangaistus +
kokeellinen interventio. Lääketieteellinen etiikka on yksimielinen: suostumus
on pyhä. Suomi ei voi säätää lakia, joka rikkoo tätä periaatetta.
Yhteenveto ja vaatimukset
Hallituksen esitys ei ole tekninen
päivitys – se on perustuslaillinen murros, joka tekee vapaaehtoisuudesta tyhjän
fraasin ja asettaa kansalaiset rikosoikeudellisen vastuun alaiseksi oman
kehonsa puolustamisesta. Se peesaa WHO:n ohjeita tavalla, joka kansalaisia vastaan läpiajettuna heikentää
kansallista suvereniteettia ja yksilönvapautta, kun kansalaiset ajetaan WHO:n kuolemansyleilyyn.
Vaatimukseni:
1.
Poistakaa koko uusi rikoslain 44 luvun 2 a ja 2 b § sekä kaikki viittaukset
niihin tartuntatautilaista.
2.
Poistakaa kaikki pakolliset rokotukset, epäsuorat pakkokeinot,
tiedonsaantioikeudet ilman suostumusta (§§ 39–42) ja
rangaistussäännökset.
3.
Kirjatkaa lakiin nimenomainen kielto pakkorokotuksista, rokotustilanteeseen
perustuvasta syrjinnästä ja ilman suostumusta tapahtuvasta terveystietojen
keräämisestä.
4.
Aloittakaa riippumaton tutkinta mRNA-injektioiden ja havaittujen haittojen
yhteydestä.
5.
Palauttakaa periaate: rokotus on aina vapaaehtoinen, informoitu ja
suostumukseen perustuva.
Historia ei anna anteeksi.
Suomi ei saa astua tätä tietä.
Nyt on aika valita ihmisoikeudet.
Kunnioittavasti,
[Nimi]
[Yhteystiedot]
Liitteet: 1–16 (täydelliset linkit
yllä).
Tämä lausunto on vapaasti kopioitavissa
kokonaan tai osittain. Se on rakennettu yksinomaan virallisista lähteistä ja on
juridisesti aukoton.
https://www.youtube.com/live/
Lausunto Sosiaali- ja terveysministeriölle
VastaaPoistaAsia: Tartuntatautilain uudistus (STM002:00/2024) sekä eräät siihen liittyvät lait
Diaarinumero: VN/25987/2023
Vastustan tartuntatautilain ja eräiden siihen liittyvien lakien uudistusta sekä viranomaisvaltuuksien laajentamista.
Olemme tilanteessa, jossa yksilönvapauden ja yhteiskunnan turvallisuuden välinen tasapaino järkkyy merkittävästi.
Käyn läpi koronapandemian aikaisia tapahtumia ja käytäntöjä, minkä lisäksi tuon esille tulevaisuuteen liittyvän (mahdollisen pandemian tai muun) hätätilan hoitoon ja lakiuudistukseen liittyviä tekijöitä.
Vaikka hallitus korosti toistuvasti, että valtiolla on perustuslaillinen velvollisuus suojella kansalaistensa henkeä ja terveyttä, kiireellisimmät koronatoimet koskivat muiden kuin kansalaisten suojelua.
I. AIKAJANA JA JÄRJESTELMÄLLINEN STRATEGIA
Koronapandemia
Instituutiot, rahoittajat ja markkinat varmistivat oman juridisen ja taloudellisen suojansa ennen kuin kertoivat terveysuhkasta kansalle:
• 18.10.2019: Event 201 -simulaatio. Johns Hopkins, WEF ja Gates Foundation harjoittelivat koronaviruspandemian hallintaa ja painottivat lääkeyhtiöyhteistyötä.
• VNK ja "Suomi toimii". Valtioneuvoston kanslia loi psykologisen vaikuttamisstrategian jo ennen kriisiä, valmiina ohjaamaan kansan käyttäytymistä ja hyväksyttämään perusoikeuksien rajoitukset.
• 4.3.2020: Vakuutusalan vetäytyminen (LMA5391). Lloyd’s ja globaalit jälleenvakuuttajat (kuten Munich Re ja Swiss Re) sulkivat pandemiariskit pysyvästi pois todeten ne vakuutuskelvottomiksi.
• 10.3.2020: US HHS PREP Act -julistus. Yhdysvaltain hallinto antoi valmistajille vastuuvapauden. [Ainoa poikkeus, "tahallinen väärinkäytös" (willful misconduct), on juridisesti saavuttamaton tekninen suojakilpi. Nykyinen näyttö eturistiriidoista ja häikäilemättömästä markkinoinnista täyttää kuitenkin tosiasiallisesti tahallisen teon tunnusmerkit]
• 11.3.2020: WHO julisti pandemian, mikä aktivoi globaalit kontrollimekanismit.
• Lisäksi Suomen hallitus ja ennakkohankintasopimukset (APA). Suomi sitoutui salaisiin EU-sopimuksiin, joissa vastuu haitoista siirrettiin vastuuvapauslausekkein valmistajilta käytännössä veronmaksajille (indemnification). [Nämä nimenomaiset vastuulausekkeet olivat yksi tarkimmin varjelluista salaisuuksista. EU-tuomioistuin totesi, (kuitenkin vasta) heinäkuussa 2024, että komissio teki virheen peittäessään nämä kohdat julkaistuista sopimuksista, sillä kansalaisilla on oikeus tietää, miten vastuu ja julkiset varat on jaettu]
Oikeusvarmuuteen ja ennakoitavuuteen perustuvassa oikeusvaltiossa ei tuoda markkinoille missään olosuhteissa, (ei myöskään pandemian, hätätilan tai epidemian aikana), kehityskaareltaan puutteellisia lääketieteellisiä tuotteita, joissa riskit on strategisesti siirretty valmistajalta yksilölle ja jonka vakuutusmarkkina on todennut vakuutuskelvottomaksi. Kuten edellä on kuvattu, näin kuitenkin tapahtui pandemian aikana.
VastaaPoistaKoronakriisin aikana luotiin mekanismi, jossa riskit ja vastuu siirrettiin yksilölle, valta ja suoja järjestelmälle – ja nyt tätä mallia vahvistetaan tartuntalain muutoksella vankeusuhalla.
Huomionarvoista on myös se, miten määritelmiä on muutettu strategisesti suojaamaan koneistoa ja valmistajia.
Rokotteen määritelmän muutos (CDC 2021): Vaatimus immuniteetin tuottamisesta muutettiin immuunivasteen stimuloinniksi. Tämä muutos tehtiin siksi, jotta valmistajilta voitiin poistaa vastuu tuotteen tehosta.
Lisäksi mRNA-rokote on kokeellista DARPA-rahoitteista sotateknologiaa, jolta puuttuu perinteinen vähintään 10–15 vuoden tutkimusnäyttö ja joka sisältää vain riskejä ilman tietoa pitkäaikaisvaikutuksista, eikä sitä olisi tullut käyttää. Kuitenkin, tällainen rokote tuotiin nopeutetusti (uusi teknologia, hätäkäyttö, massarokote) niin, että kaiken vastuun riskeistä saa nyt kantaa se, jota vastuuvapauslauseke ei suojaa eli rokotteen ottanut ihminen.
• Yksilön oikeusturva: Jos tuotteen luvataan tuottavan immuniteetin, yksilöllä on selkeämpi juridinen pohja vaatia korvauksia, mikäli tuote ei toimi luvatusti tai aiheuttaa haittaa ilman luvattua hyötyä. "Suoja" on terminä epämääräisempi, mikä vaikeuttaa hoidon tehon arviointia ja valmistajan vastuun todentamista.
Kattavampi suoja: Alkuperäinen määritelmä suojeli ihmisen terveyttä ja henkeä paremmin, koska se perustui lopputulokseen (immuniteetti) eikä pelkkään prosessiin (vasteen stimulointi).
Tällaisen lääketieteeteen taantumuksellisen kehityksen aikana voikin sanoa, että luontainen immuniteetti on ainoa turvallinen suoja, jota tulisi vaalia ensisijaisena keinona suojata terveyttä.
Pandemian määritelmä muuttui myös niin, että 2009, juuri ennen sikainfluenssan julistamista pandemiaksi, WHO poisti määritelmästään maininnan "suuresta määrästä kuolemia ja sairastumisia". Uusi määritelmä keskittyi taudin leviämiseen.
Tartuntalain uudistus
VastaaPoistaJuridinen epäsuhta: Abstraktit normit vs. täsmällinen rangaistusuhka
Säädösten on oltava tarkkarajaisia, täsmällisiä ja ennakoitavia:
• Abstrakti vs. Tarkka: Lainsäätäjää, toimeenpanijaa ja valmistajia koskevat asiat ovat vastuuvapauksien myötä abstrakteja (epäily), kun taas yksilöä koskevat asiat ovat tarkkarajaisia (vankeusuhka pakkotoimesta kieltäytymisestä). Suojelu koskee valtaa, rangaistus yksilöä. Tämä rikkoo perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatetta, koska se asettaa vallankäyttäjät lain yläpuolelle suhteessa kansalaiseen.
• Vastuun puute markkinoilla: Markkinoille ei saa tuoda lääketieteellisiä tuotteita ilman lääkeyhtiöiden täyttä juridista ja taloudellista vastuuta. Valmistajien vastuuvapaus poistaa turvallisuusstandardit.
• Vankeusuhka (RL 44:2) on täysin epäsuhdassa tavoiteltuun kansanterveydelliseen hyötyyn nähden, varsinkin kun kyse on kokeellisesta teknologiasta. Yksilön vapauden riisto ei ole välttämätön eikä oikeutettu keino tilanteessa, jossa lääketieteellinen hyöty-riski-suhde on kiistanalainen.
• Ennakoitavuus: Viranomaisten toimivaltuuksien on perustuttava lakiin, joka on ennakoitava. Nykyinen kehitys, jossa toimivaltaa laajennetaan poikkeustilanteiden varjolla, tekee oikeusturvasta näennäisen.
Tuotevastuulain 13 a § ja 10 vuoden ehdoton takaraja: Lääkevahinkokorvauksille asetettu ehdoton takaraja kaventaa oikeusturvaa ja on oikeudellinen ansa teknologiassa, jonka tutkimus on yhä kesken.
Se on tietoinen oikeussuojamuuri minkä tahansa lääketieteellisen rokotteen kohdalla, jonka pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta, mutta aivan erityisesti uuden teknologian (mRNA) kohdalla. Markkinoille tulo sallitaan ”näytön puutteessa” (oletettu turvallisuus), mutta korvaukset evätään ”näytön puutteessa” (syy-yhteyden epävarmuus). Tämä toiminta on ollut tietoista.
Rajoitukset ja vapauden menetys sallittiin, vaikka tuote ei estänyt tarttumista ja sen määritelmää muutettiin kesken kaiken.
II. OIKEUDELLINEN ASYMMETRIA JA PERUSTUSLAILLINEN OHITUS
VastaaPoistaEsitys nostaa henkilön vankeusuhan (RL 44:2) 1 vuoteen, mikä on strateginen ja juridinen siirto pakkokeinojen mahdollistamiseksi:
• Pakkokeinot: Rangaistusasteikon nostaminen yhteen vuoteen antaa poliisille valtuudet käyttää vakavien rikosten tutkintaan tarkoitettuja keinoja, kuten kotietsintä, kiinniotto, pidätys ja mahdolliset muut pakkokeinot. Tämä rikkoo perustuslain 10 §:n mukaista kotirauhaa ja 7 §:n mukaista fyysistä koskemattomuutta.
• Fyysinen koskemattomuus: Henkilökohtainen koskemattomuus on perustuslailla turvattu absoluuttinen oikeus, joka ei ole riippuvainen diagnostiikasta tai lääketieteellisestä näytöstä. Sitä ei voida ehdollistaa oletetuilla tartunnoilla tai viranomaisen "epäilyllä".
• Esitys rikkoo oikeusvarmuutta ja rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta. Sanan "epäily" ja muiden ilmaisujen käyttö kuten "altistumiseksi perustellusti epäilty" on tietoinen yritys ohittaa perustuslain suoma suoja ja luovuttamaton oikeus. On kestämätöntä, että hallinnollinen kieltäytyminen antaa viranomaiselle oikeuden murtaa kotirauhan tai riistää vapauden. Säädökset eivät täytä tarkkarajaisuuden tai täsmällisyyden vaatimuksia, vaan mahdollistavat mielivallan ja oikeusvarmuuden menetyksen.
• Vankeusuhka ei ole oikeasuhtainen eikä viimesijainen, sillä pakollisesta terveystarkastuksesta tai pakkorokotuksesta (tai muusta mahdollisesta keholliseen koskemattomuuteen liittyvästä pakkotoimesta) kieltäytyminen on henkilön luovuttamaton oikeus, jota valtio ei voi ottaa pois edes poikkeustilanteissa. Varsinkin kun tiedämme, miten riskit jäivät koronarokotteen kohdalla kokonaisuudessaan henkilölle itselleen (vastuuvapauslausekkeiden suojan jäädessä muille toimijoille taloudellisen ja juridisen edun vuoksi), eikä se saa toistua enää koskaan. Ilman valmistajan ja eri osapuolten vastuunjaon uudelleenmäärittelyä vankeudella uhkailu tekaistun hätätilan tai epäilyn varjolla ei täytä asymmetrian ja oikeasuhtaisuuden vaatimuksia.
• Edelleen vankeusuhkarangaistuksen koventaminen ei ole välttämätöntä eikä se täytä viimesijaisuuden (ultima ratio) periaatetta edellä mainitussa tilanteessa, jossa on kyse hallinnollisesta kieltäytymisestä. Esityksessä hämärretään tietoisesti raja hallinnollisen määräyksen ja rikollisen teon välillä tilanteessa jossa poliisin toimivaltuuksiin voi kuulua kotietsintä, kiinniotto ja pidättäminen. Hallinnollinen kieltäytyminen on oikeudelliselta luonteeltaan passiivinen teko, jolla henkilö harjoittaa perustuslaillista itsemääräämisoikeuttaan ja suojelee ruumiillista koskemattomuuttaan. Poliisin tullessa henkilön kotiin, luonne hallinnollisesta ja passiivisesta kieltäytymisestä saadaan käännettyä luonteeltaan sellaiseksi, joka oikeuttaa rangaistukseen, vaikka henkilön vilpitön mieli on yhä toimia perustuslain oikeuksiensa mukaan. Ihmisen hätää omasta terveydestä käytetään tällöin hyväksi eikä tosiasiassa ole enää kyse terveydestä tai turvallisuudesta. Pikemminkin resurssien tuhlaus kotietsintöihin ja pakkotoimiin heikentää todellisten rikosten ja ongelmatilanteiden hoitoa ja lisää terveydenhuollon ongelmia.
VastaaPoista• Suhteettomuus: Hallinnollisia laiminlyöntejä tehostetaan oikeusvaltiossa korkeintaan uhkasakolla. Niiden muuttaminen vankeusuhalla rangaistaviksi rikoksiksi on oikeudellinen ylilyönti.
• Virkamiehen suoja: Lainsäädäntö mahdollistaa viranomaisen vetoamisen "varovaisuusperiaatteeseen" nuhaoireiden perusteella välttääkseen vastuun, kun taas yksilöä uhataan vankeudella (RL 44:2).
• Laitosvalta: Vankiloiden, mielisairaaloiden, Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen omien tartuntatautilääkärien ei tule missään tilanteessa alistaa suljetuissa oloissa olevia henkilöitä toimenpiteille ilman riippumatonta valvontaa tai yksilön suostumusta.
• Koska uuden rokotteen määritelmän mukaan rokote ei edes estä tarttumista saati täytä turvallisuusstandardeja, on kestämätöntä vaatia sitä pakollisena hoitohenkilökunnalta tai miltä muulta työntekijäryhmältä tartuntatautilain pykälän 48 tai muun lainsäädännön perusteella työn tekemisen ehtona.
• On muistettava, että mRNA-teknologia on alkujaan puolustushallinnon rahoittamaa sotateknologiaa biologisiin uhkiin. Sen pakkosyöttö siviiliväestölle ilman valmistajan vastuuta on eettinen ja juridinen mahdottomuus.
Kuten alussa tuli esille, lainsäädäntö ei ole vain kansallista, vaan meitä sitovat EU-direktiivit ja kansainväliset velvoitteet ja suositukset.
III. TALOUDELLINEN JA POLIITTINEN ASYMMETRIA (EU, WHO, WEF, JA RAHOITUS)
VastaaPoista• Asymmetria: Valtio käyttää koneistoa pakottaakseen yksilön riskiin, jota markkinat eivät vakuuta ja josta valmistajat eivät vastaa.
• EU, WHO, WEF-jäsenyys: Jäsenyys näissä elimissä on kaventanut Suomen suvereniteettia. Suomi on sidottu salaisiin sopimuksiin ja globaaliin IHR-säännöstöön, jotka ajavat ohi Suomen perustuslain.
• Valvontakoneisto: CBDC ja WHO: WHO:n terveysstatus ja ohjelmoitava digitaalinen keskuspankkiraha (CBDC) muodostavat yhdessä suljetun valvontakoneiston. Se antaa viranomaisille oikeuden sulkea yksilön pääsy liikkumiseen, työhön ja peruspalveluihin jo pelkästä epäilystä tai terveyspoliittisesta kuuliaisuusvajeesta.
• Lääketieteellinen epävarmuus: Alkuvaiheessa lääkäri ei voi tietää, onko kyseessä vaaraton nuha vai yleisvaarallisen taudin ensioire. Tämä antaa lääkärille juridisesti laajan harkintavallan käyttää pakkotoimia "epäilyn" perusteella.
• Virkamiehen suoja: Jos lääkäri määrää ihmisen eristykseen ja poliisi noutaa hänet, heitä on lähes mahdotonta tuomita virkarikoksesta, vaikka testi paljastuisi negatiiviseksi. He vetoavat ”varovaisuusperiaatteeseen”, joka toimii heille lisävastuuvapautena.
• Diagnostiikka: Pakkotoimien perustaminen epäluotettaviin testeihin (PCR), on oikeusvaltioperiaatteen vastaista.
• Verrokkiryhmän tuhoaminen: Pyrkimys 100 % rokotekattavuuteen on tieteellinen petos, jolla pyritään poistamaan verrokkiryhmä ja peittämään tuotteen todelliset haitat.
Luonnollisen immuniteetin ja itsemääräämisoikeuden ensisijaisuus
Luonnollinen immuniteetti on lääketieteellisesti ja oikeudellisesti vahvin suoja. Koska mRNA-tuotteiden kriteerejä on tietoisesti heikennetty, niillä ei ole perusteita ohittaa yksilön luonnollista puolustuskykyä. Yksilön rankaiseminen itsemääräämisoikeuden käytöstä on perusoikeusloukkaus, jota ei voida oikeuttaa millään sopimuksella.
IV. VAATIMUKSET JA POHDINTA
VastaaPoistaOikeus elämään (PL 7 §) ja fyysiseen koskemattomuuteen on ihmisen luovuttamaton perusoikeus. Terveyden suojelu on korvattu digitaalisella kontrollilla. Liikkumisen, palveluun tai työhön pääsyn, yleensäkään vapauden edellytys, ei voi olla lääketieteellinen koe; rikosrekisterimerkintä kieltäytymisestä on perustuslain vastainen rangaistus itsemääräämisoikeuden käytöstä.
• Esityksen hylkääminen: Rikoslain 44:2 §:n vankeusuhka ja poliisin, armeijan, rajavartiolaitoksen sekä muiden viranomaisten laajennetut valtuudet on peruttava.
• Sopimusten purkaminen: Kaikki vastuuvapauslausekkeet sisältävät sopimukset on mitätöitävä ja vastuuvakuutusvelvollisuus palautettava valmistajille. Markkinoillepääsyn ehdottomana edellytyksenä on oltava täysi tuotevastuu, jolloin tuotteen turvallisuus on valmistajalle kriittinen
• Ehdoton kieltäytymisoikeus: Yksilöllä on oltava ehdoton, rajoittamaton ja luovuttamaton oikeus kieltäytyä kaikista pakkotoimista, terveystarkastuksista, rokotuksista ja lääketieteellisistä tuotteista ilman vankeuden, syrjinnän tai taloudellisten pakotteiden uhkaa.
• Termien puhdistaminen: Kaikki sanat, kuten "epäily", joilla yritetään teknisesti ohittaa tarkkarajaisuus ja perustuslaki, on poistettava.
• Suvereniteetin palauttaminen: Suomen on irrottautuva kansainvälisistä velvoitteista (EU/WHO/WEF), jotka rikkovat yksilön fyysistä koskemattomuutta.
Perusoikeudet ovat loukkaamattomia ja luovuttamattomia. Kukaan ei voi vapaaehtoisesti luopua näistä oikeuksista, eikä kukaan voi niitä ottaa pois.
Luovuttamattomat oikeudet kuuluvat pysyvinä jokaiselle ihmiselle synnynnäisenä pelkästään ihmisyyden perusteella.
Kidutuksen, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kielto on ehdoton (jus cogens -normi). Sitä ei voi rajoittaa tai poiketa edes poikkeustiloissa, sodan aikana tai terrorismin torjunnassa.
Pakkotoimi muuttuu kidutukseksi tai epäinhimilliseksi kohteluksi, jos se ylittää laillisen voimankäytön rajat ja aiheuttaa tahallisesti vakavaa ruumiillista tai henkistä kärsimystä.
Valtio ei voi käyttää vankeutta ja sotilaallista koneistoa velvoittaakseen yksilön kokeelliseen teknologiaan järjestelmässä, joka on vapautettu vastuusta ja josta totuus pyritään tietoisesti tuhoamaan.
Tartuntatautilain esitys tulee hylätä, vastuuvapauslausekkeet mitätöidä ja palauttaa täysi tuotevastuu valmistajille sekä ehdoton kieltäytymisoikeus yksilölle.
Lopuksi
VastaaPoistaEi ole kuitenkaan kyse pelkästään edellä kuvatusta strategisesta ja kokonaisvaltaisesta vastuun ja suojan epätasapainosta suhteessa järjestelmään ja yksilöön.
On kyse riskien räjähdyksenomaisesta realisoitumisesta ja todellisista, suurta väestöä ja lukemattomia ihmiskohtaloita koskettavista rokotehaitoista ja -kuolemista.
Niiden äärellä ei voi oikeastaan muuta kuin hiljentyä.
Jokaisen tätä strategista koronapandemiaa (tai tulevaa pandemiaa), rajoituksia ja muita toimia suunnitelleelle, toteuttaneelle ja rokotteita suositelleelle - kaikkina näinä vuosina ja hetkinä hiljaa pysyneelle, luulisi jossain kohtaa tulleen katumus, ahdistus ja suorastaan tukahduttava olo kaikesta tästä tietämästään vaietusta valheesta ja vääryydestä. Sellainen, jonka sisällään tuntiessaan kokisi luontaista pakottavaa tarvetta kertoa totuus ja tuoda julkisuuteen salaiset sopimukset ja strategiat. Varsinkin kun haittoja alkoi toden totta ilmetä (painottuen tiettyihin rokote-eriin) eikä rokote edes estänyt tartuntoja.
Mikään virka, palkkio tai taloudellinen etu saatikka juridinen suoja ei ole sen arvoinen, että menettää itsekunnioituksensa ja turtuu pahuuteen, josta ei enää kykene irrottautumaan ja johon vaipuu kokonaan kykenemättä kuitenkaan edes iloitsemaan vääryydellä saamistaan eduista.
Mikään ei tuo takaisin näiden haittoja saaneiden lukuisten ihmisten terveyttä tai henkeä.
Nopeutetuilla myyntiluvilla, puutteellisilla tutkimuksilla, oman edun tavoittelulla ja suoranaisella kieroudella, koronan varjolla, saadut miljoonat ja vastuuvapauslausekkeiden varjolla saavutetut edut ja ylennykset jäävät tummina varjoina ja salaisiksi aiotuiksi synkkyyksiksi historiaan.
Koronapandemian aikaiset toimet eivät näy pelkkinä ohimenevinä punoituksina ja kipuina olkavarsissa, eivät liioin terveinä elinvuosina tai terveyttä edistävinä toimina.
Ne näkyvät vakavina yhteiskuntaa ja maailmaa vaurioittavina pysyvinä verisinä tahroina, lisääntyvänä sairastavuutena ja ylikuolleisuutena. Haittoina ilman korvauksia. Puolisoa ilman kumppania, lasta ilman vanhempia. Kipuina ilman olkapäätä. Yksinäisyytenä, turvattomuutena ja silmäkulmista puhjenneina kyyneleinä, joita ei historian lehdiltä tai tilastoista saa häivytettyä yrityksistä huolimatta.
Se asianosainen, joka ei vielä tämänkään jälkeen myönnä virhettään eikä tuo esille katumustaan ja halukkuuttaan korjata tilannetta, tulee sisimmässään syvästi kärsimään, vaikka itselleen muuta uskotteleekin. Ihmisten luottamuksen hyväksikäyttäminen, likainen peli ja hengellä ja terveydellä leikkiminen on vihellettävä poikki. Mitä pikemmin, sen parempi.
Vastuullisilla tahoilla on viimeinen hetki vakavoitua, nöyrtyä ja ottaa vastuu, myös takautuvasti.
Moni on viran, aseman tai ansionmenetyksen menettämisen uhalla koronapandemian aikana hiljennetty ja kiristetty toimimaan strategiaan kuuluvalla tavalla ja vaikenemaan. On siitäkin huolimatta oltava rohkea ja tehtävä oikein. On aika alkaa puhua totta, kaiken sen kärsimyksen edessä, mihin ovat olleet osallisia, tietäessään tapahtumien riskit. Ja kaiken sen edessä, mitä tuleman pitää. Emme tee sitä vain itsemme tähden, vaan meidän on tehtävä se muiden ja tulevien sukupolvien tähden.
Lopulta totuus tulee aina esille, sitä ei voi piilottaa.
Ihmiselämä on mittaamattoman arvokas. Sille ei voi vakuutusyhtiökään laskea arvoa, ainoastaan riskiä ja taloudellista menetystä.
Voimme keskittyä terveyden suojaamiseen ja luonnollisen immuniteetin vahvistamiseen. Siinä ei tarvita jatkuvia lakimuutoksia, vähäisiä teknisiä tai muita määritelmien muutoksia, vaan jokaisella, rokotteista haitan saaneillakin, on mahdollisuus vahvistaa luonnollista immuniteettia ja saavuttaa terveempi elämä elintapojen kautta.
.. Elämän päätyttyä jäljelle jää hiljaisuus. Rakkaus siltä osin kuin sitä on eläessään muille antanut. ..
Tiivistelmä lausunnon keskeisimmistä asioista:
VastaaPoistaVaikka hallitus korosti velvollisuutta suojella kansalaisten henkeä ja terveyttä, koronapandemian toimet ja valmistelut keskittyivät ensisijaisesti valtion, valmistajien, vakuutusyhtiöiden ja kansainvälisten toimijoiden juridiseen sekä taloudelliseen suojaamiseen ennen kansalaisten suojelemista.
Keskeiset ongelmat:
Ennen pandemiaa ja sen aikana otettiin käyttöön laajoja vastuuvapauslausekkeita (EU-APA-sopimukset, PREP Act, vakuutusalan poissulkeminen), minkä jälkeen tuotiin markkinoille puutteellisesti testattu mRNA-rokote, jonka riskit siirtyivät kokonaan rokotetuille. - Rokotteen ja pandemian määritelmiä muutettiin strategisesti heikentämään valmistajien vastuuta (CDC:n rokotemääritelmän muutos 2021, WHO:n pandemiamääritelmän muutos 2009). - Tartuntalain uudistuksessa yksilöä uhataan vankeudella (RL 44:2) ja pakkokeinoilla (kotietsintä, pidätys) hallinnollisen kieltäytymisen takia, vaikka valmistajilla ja viranomaisilla on laaja vastuunvapaus. Tämä luo perustuslaillisen epäsuhdan: valta suojellaan, yksilön fyysinen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus rikotaan.
Päätelmät ja vaatimukset:
Kyse on järjestelmällisestä oikeudellisesta ja taloudellisesta asymmetriasta, jossa kokeellista sotateknologiaa (mRNA) pakotetaan vastuuvapaasti kansalaisille samalla kun luonnollinen immuniteetti ja perusoikeudet sivuutetaan. Esitys tulisi hylätä, vastuuvapauslausekkeet mitätöidä ja palauttaa täysi tuotevastuu valmistajille sekä ehdoton kieltäytymisoikeus yksilölle.
Ytimekkäästi: Koronakriisin aikana luotiin mekanismi, jossa riskit ja vastuu siirrettiin yksilölle, valta ja suoja järjestelmälle – ja nyt tätä mallia vahvistetaan tartuntalain muutoksella vankeusuhalla.
Vastustan valmisteilla olevaa tartuntatatautilain kokonaisuudistusta ja kannatan ihmisten kehollista itsemääräämisoikeutta joka tilanteessa.
VastaaPoistaRokotepakko loukkaa perustuslain 7 § mukaista oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.
Ristiriitainen myös lain 6§ kanssa;
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista.
Euroopan neuvoston Oviedan sopimus (2010/24) 2 artikla asettaa ihmisen ensisijaisuuden kaiken muun edelle ja 5 artikla vaatii, että terveydenhuollon toimenpiteisiin voidaan ryhtyä vain vapaan ja informoidun suostumuksen jälkeen.
Euroopan komission asetus (EY) N:0 507/2006 artiklat 4 ja 5 määrittelevät ehdollisen myyntiluvan edellytykset; kyseessä on poikkeuksellinen tilanne, jossa kattavaa turvallisuus- ja tehotietoa ei vielä ole. Tällaisiin tuotteisiin ( kuten mRNA-injektioihin) ei saa kohdistaa mitään pakkotoimenpiteitä.
Maailman lääkäriliiton Helsingin julistus korostaa erityisesti kappaleissa 9, 10, 25 ja 37 vapaaehtoista, tietoon perustuvaa suostumusta sekä lääkärin velvollisuutta suojella tutkittavan koskemattomuutta.
Nürnbergin säännöstö on yhä voimassa, se on ihmisoikeuksien kivijalka.
Vaatimus: poistakaa kaikki pakkorokotukset, epäsuorat pakkokeinot, rangaistussäännökset ja tiedonsaantioikeudet ilman suostumusta.
2. Vahvistakaa lakiin nimenomainen kielto pakkorokotuksista ja rokotustilanteeseen perustuvasta syrjinnästä.
3. Aloittakaa riippumaton, avoin tutkinta mRNA-injektioiden ja havaittujen haittojen välisestä yhteydestä ( mm.äkilliset syöpäsairaudet...)
4. Palauttakaa lakiin periaate: ROKOTUS ON AINA VAPAAEHTOISEEN INFORMAATIOON JA SUOSTUMUKSEEN PERUSTUVA.
KUNNIOITTAKAA IHMISOIKEUKSIA JA OIKEUSVALTIOTA!
En kannata ehdotettuja muutoksia tartuntatautilakiin. Suomen perustuslain 7 § mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.
VastaaPoistaEi missään olosuhteissa pakkotestauksia, pakkolääkityksiä eikä pakkorokotuksia. Mitään syrjintää ei saa harjoittaa näistä toimenpiteistä kieltäytyviä kohtaan. Viranomaisten tiedonsaantioikeutta rokotus- ja terveystietoihin ei pidä laajentaa.
Covid-rokotteen tapaiset kokeelliset geeniterapiatuotteet ovat lääketieteellisiä kokeita ja Nürnbergin säännöstö edellyttää niissä vapaaehtoista ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta.
Tällaiset pakottamiset eivät ole demokraattisen oikeusvaltion toimintaa vaan tyranniaa.
Ehdotan Suomen eroamista WHO:sta.
Mitään sellaista lakia ei tule hyväksyä vapaassa demokratiassa, mikä rajoittaa ihmisen perusoikeuksia: kehollinen itsemääräämisoikeus, vapaa liikkuminen ja vapaa elinkeinon harjoittaminen.
VastaaPoistaPakkorokottaminen tai ihmisen oikeuksien rajoittaminen rokottamattomuuden takia on vastoin ihmisoikeuksia. Rokotteen eivät ole ongelmattomia, eikä niiden teho tartuntojen ehkäisyssä ole kovinkaan hyvä. Siksi niiden ottamista ei voida käyttää ehtona yhteiskunnassa toimimiselle.
Hei kansanedustajat, ministerit ja muun lainsäätäjät.
VastaaPoistaMinkälaisiin pakkorokotuksiin tai muihin pakotettuihin lääkinnällisiin toimenpiteisiin ei pitäisi voida lain mukaan ryhtyä. Sellainen ei ole sivistyneen ja demokraattisen länsimaan tapa, vaan sellainen muistuttaa enemmän fasistista valtiota, jossa itse en ainakaan haluaisi asua.
Jokainen henkilö on vastuussa omasta terveydestään. Tämän lisäksi sekä kaikille henkilöille ei kaikki lääkinnälliset toimenpiteet toimi, tai ne voivat olla jopa hengenvaarallisia. Kuka kantaa vastuun, jos henkilö vammautuu tai kuolee pakotetun lääkinnällisen toimenpiteen johdosta?
VN/25987/2023
VastaaPoistaSuomen ei tule milloinkaan antaa WHO:lle tai millekään muulle ulkopuoliselle toimijalle oikeutta suomalaisten lakien ja asetusten yläpuolelle.
Näin ollen Suomen ei tule hyväksyä uusia tartuntatautilain muutoksia ollenkaan, mikäli ne millään tavoin pohjaavat WHO:n saneluun tai suositukseen.
Suomessa tulee aina olla lailla suojattu oikeus vastata omasta fyysisestä koskemattomuudestaan, sisältäen mutta ei rajoitteen lääketieteellisiin toimenpiteisiin. Pakkorokottaminen tulee välittömästi poistaa Suomen lakiin kuulumattomana. Lisäksi WHO tulee poissulkea kaikesta suomalaisten terveyspolitiikkaan liittyvästä ja meidän tulee noudattaa ainoastaan suomalaisten, riippumattomien terveysviranomaisten suosituksia. Pakkotoimia ei tule ikinä hyväksyä.
Kiitän mahdollisuudesta antaa lausunto tartuntatautilain uudistusta koskevasta hallituksen esityksestä.
VastaaPoistaYleinen kanta
Pidän tärkeänä, että yhteiskunta varautuu tartuntatautien aiheuttamiin kriiseihin ennakoivasti ja tehokkaasti. On perusteltua, että lainsäädäntö tarjoaa viranomaisille riittävät keinot suojata väestön terveyttä vakavissa epidemia- ja pandemiatilanteissa.
Hyväksyn lähtökohtaisesti sellaiset toimenpiteet, jotka ovat:
välttämättömiä tartuntatautien leviämisen estämiseksi
oikeasuhtaisia suhteessa uhkaan
selkeästi rajattuja ajallisesti ja alueellisesti
Tällaisiksi toimenpiteiksi katson esimerkiksi karanteenin käytön perustelluissa tilanteissa.
Huolenaiheet yksilönvapauksien rajoittamisesta
Esitykseen sisältyy kuitenkin useita toimivaltuuksia, jotka ulottuvat syvälle yksilön perusoikeuksiin. Katson, että osa ehdotetuista keinoista ylittää hyväksyttävän rajan yksilönvapauden ja julkisen vallan toimivallan välillä.
1. Henkilökohtainen vapaus ja liikkumisen rajoitukset
En hyväksy tahdonvastaista eristämistä.
Tahdonvastainen eristäminen merkitsee vakavaa puuttumista perustuslaissa turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Vaikka tartuntatautien torjunta on tärkeä tavoite, tällaisen pakkokeinon käyttöön liittyy merkittävä riski oikeuksien liiallisesta rajoittamisesta.
2. Kehollinen koskemattomuus
En hyväksy seuraavia toimenpiteitä:
pakollinen rokotus
pakollinen terveystarkastus
pakollinen näytteenotto
tahdonvastainen hoito
Nämä toimenpiteet puuttuvat suoraan yksilön keholliseen koskemattomuuteen, joka on yksi keskeisimmistä perusoikeuksista. Kehollinen itsemääräämisoikeus on oikeusvaltion perusta, eikä siitä tule poiketa edes poikkeusoloissa ilman erittäin painavaa ja tarkkarajaista sääntelyä.
Perusoikeusnäkökulma
Perustuslain mukaisesti perusoikeuksia voidaan rajoittaa vain, jos rajoitukset täyttävät tiukat edellytykset:
välttämättömyys
oikeasuhtaisuus
tarkkarajaisuus
hyväksyttävä ja painava yhteiskunnallinen peruste
Katson, että esityksessä osa pakkokeinoista – erityisesti keholliseen koskemattomuuteen kohdistuvat toimet – eivät täytä näitä edellytyksiä riittävän selkeästi ja rajaavasti.
Ehdotus
Lainsäädäntöä tulisi täsmentää siten, että:
tahdonvastaisia toimenpiteitä rajataan merkittävästi
keholliseen koskemattomuuteen puuttuvat keinot poistetaan tai niiden käyttöä rajoitetaan huomattavasti
vapaaehtoisuus asetetaan ensisijaiseksi toimintamalliksi kaikissa tilanteissa
Lopuksi
On tärkeää löytää tasapaino väestön terveyden suojelun ja yksilön perusoikeuksien välillä. Luottamus viranomaisiin ja järjestelmään rakentuu siitä, että yksilön oikeuksia kunnioitetaan myös kriisitilanteissa.
En missään tapauksessa hyväksy tällaista pakkolakia.
VastaaPoistaPeruslain mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuden. Vanhemmilla tulee olla oikeus päättää alaikäisten lastensa terveydenhoitoon liittyvistä asioista. Lääketieteellisen hoidon on oltava vapaaehtoista. Suomen tulee erota WHO:sta. WHO:n rahoitus on suurelta osin yksityisen elinkeinoelämän ja säätiöiden rahoittamaa ja pakkokeinoilla on tarkoitus tuottaa taloudellista hyötyä ja antaa valtaa näille yrityksille ja instituutioille. Coronapandemian vähintäänkin kyseenalaisilla keinoilla ihmisiin pistettyjen ns. rokotteiden aikaansaamat vahingot tulee tutkia ja julkistaa pikaisesti.
Vastustan VN/25987/2023 ehdotusta. Se on Suomen perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeuksien vastainen pakkorokotuksineen, sakko - ja vankeusrangaistuksineen.
VastaaPoistaVastustan! Meillä kansalaisilla on myös itsemääräämisoikeus ja meillä on oikeus päättää omasta kehostamme.
VastaaPoistaEn hyväksy pakkorokotuslakia missään muodossa.
VastaaPoistaOmaan kehoon pitää olla itsemääräämisoikeus.
DIAARINUMERO
VN/25987/2023
Diaarinumero: VN/25987/2023
VastaaPoista- Vastustan uudistusta.
- Tartuntatatautilain kokonaisuudistus on diktatuuria, kannatan ihmisten kehollista itsemääräämisoikeutta joka tilanteessa.
- Rokotepakko loukkaa perustuslain 7 § mukaista oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.
- Ristiriitainen myös lain 6§ kanssa, Laki potilaan asemasta ja oikeuksista.
- Euroopan neuvoston Oviedan sopimus (2010/24) 2 artikla asettaa ihmisen ensisijaisuuden kaiken muun edelle ja 5 artikla vaatii, että terveydenhuollon toimenpiteisiin voidaan ryhtyä vain vapaan ja informoidun suostumuksen jälkeen.
- Euroopan komission asetus (EY) N:0 507/2006 artiklat 4 ja 5 määrittelevät ehdollisen myyntiluvan edellytykset; kyseessä on poikkeuksellinen tilanne, jossa kattavaa turvallisuus- ja tehotietoa ei vielä ole. Tällaisiin tuotteisiin ( kuten mRNA-injektioihin) ei saa kohdistaa mitään pakkotoimenpiteitä.
- Maailman lääkäriliiton Helsingin julistus korostaa erityisesti kappaleissa 9, 10, 25 ja 37 vapaaehtoista, tietoon perustuvaa suostumusta sekä lääkärin velvollisuutta suojella tutkittavan koskemattomuutta.
- Nürnbergin säännöstö on yhä voimassa, se on ihmisoikeuksien perusta.
- Holokaustin kieltäminen on lailla kielletty. Suurin tähänastinen holokausti oli korona/covid -ihmisten manipulointiharjoitus jonka aiheuttama ihmishenkien menetys ja sairauksien aiheuttaminen oli maailmanlaajuisesti, kautta historian mitattuna suurin.
- Lakien tehtävä on suojella kansalaisia valtiovallalta, ei päinvastoin.
- 10.3.2020: US HHS PREP Act -julistus. Yhdysvaltain hallint antoi valmistajille vastuuvapauden. [Ainoa poikkeus, "tahallinen väärinkäytös" (willful misconduct), on juridisesti saavuttamaton tekninen suojakilpi. Nykyinen näyttö eturistiriidoista ja häikäilemättömästä markkinoinnista täyttää kuitenkin tosiasiallisesti tahallisen teon tunnusmerkit].
- Suomen hallitus ja ennakkohankintasopimukset (APA). Suomi sitoutui salaisiin EU-sopimuksiin, joissa vastuu haitoista siirrettiin vastuuvapauslausekkein valmistajilta käytännössä veronmaksajille (indemnification). [Nämä nimenomaiset vastuulausekkeet olivat yksi tarkimmin varjelluista salaisuuksista. EU-tuomioistuin totesi, (kuitenkin vasta) heinäkuussa 2024, että komissio teki virheen peittäessään nämä kohdat julkaistuista sopimuksista, sillä kansalaisilla on oikeus tietää, miten vastuu ja julkiset varat on jaettu].
- Lakiluonnos keskittyy pääosin hallinnollisiin ja juridisiin mekanismeihin lääketieteen puolelta.
Ihmisten oman immuniteetin osuus ja oman kehon määrääisvalta on kokonaan sivuutettu.
- Pakko heikentää ihmisten luottamusta terveydenhuoltoon ja rokotuksiin pitkällä aikavälillä. Suomessa on perinteisesti rokotettu vapaaehtoisuuteen perustuen.
Pakko rikkoo tämän vakiintuneen eettisen käytännön. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
En hyväksy pakkorokotuslakia missään muodossa.
VastaaPoistaOmaan kehoon pitää olla itsemääräämisoikeus.
DIAARINUMERO
VN/25987/2023
Vastustan VN/25987/2023 ehdotusta. Se on Suomen perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeuksien vastainen pakkorokotuksineen, sakko - ja vankeusrangaistuksineen.
VastaaPoistaDiaarinumero: VN/25987/2023
VastaaPoista- Vastustan uudistusta.
- Tartuntatatautilain kokonaisuudistus on diktatuuria, kannatan ihmisten kehollista itsemääräämisoikeutta joka tilanteessa.
- Rokotepakko loukkaa perustuslain 7 § mukaista oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.
- Ristiriitainen myös lain 6§ kanssa, Laki potilaan asemasta ja oikeuksista.
- Euroopan neuvoston Oviedan sopimus (2010/24) 2 artikla asettaa ihmisen ensisijaisuuden kaiken muun edelle ja 5 artikla vaatii, että terveydenhuollon toimenpiteisiin voidaan ryhtyä vain vapaan ja informoidun suostumuksen jälkeen.
- Euroopan komission asetus (EY) N:0 507/2006 artiklat 4 ja 5 määrittelevät ehdollisen myyntiluvan edellytykset; kyseessä on poikkeuksellinen tilanne, jossa kattavaa turvallisuus- ja tehotietoa ei vielä ole. Tällaisiin tuotteisiin ( kuten mRNA-injektioihin) ei saa kohdistaa mitään pakkotoimenpiteitä.
- Maailman lääkäriliiton Helsingin julistus korostaa erityisesti kappaleissa 9, 10, 25 ja 37 vapaaehtoista, tietoon perustuvaa suostumusta sekä lääkärin velvollisuutta suojella tutkittavan koskemattomuutta.
- Nürnbergin säännöstö on yhä voimassa, se on ihmisoikeuksien perusta.
- Holokaustin kieltäminen on lailla kielletty. Suurin tähänastinen holokausti oli korona/covid -ihmisten manipulointiharjoitus jonka aiheuttama ihmishenkien menetys ja sairauksien aiheuttaminen oli maailmanlaajuisesti, kautta historian mitattuna suurin.
- Lakien tehtävä on suojella kansalaisia valtiovallalta, ei päinvastoin.
- 10.3.2020: US HHS PREP Act -julistus. Yhdysvaltain hallint antoi valmistajille vastuuvapauden. [Ainoa poikkeus, "tahallinen väärinkäytös" (willful misconduct), on juridisesti saavuttamaton tekninen suojakilpi. Nykyinen näyttö eturistiriidoista ja häikäilemättömästä markkinoinnista täyttää kuitenkin tosiasiallisesti tahallisen teon tunnusmerkit].
- Suomen hallitus ja ennakkohankintasopimukset (APA). Suomi sitoutui salaisiin EU-sopimuksiin, joissa vastuu haitoista siirrettiin vastuuvapauslausekkein valmistajilta käytännössä veronmaksajille (indemnification). [Nämä nimenomaiset vastuulausekkeet olivat yksi tarkimmin varjelluista salaisuuksista. EU-tuomioistuin totesi, (kuitenkin vasta) heinäkuussa 2024, että komissio teki virheen peittäessään nämä kohdat julkaistuista sopimuksista, sillä kansalaisilla on oikeus tietää, miten vastuu ja julkiset varat on jaettu].
- Lakiluonnos keskittyy pääosin hallinnollisiin ja juridisiin mekanismeihin lääketieteen puolelta.
Ihmisten oman immuniteetin osuus ja oman kehon määrääisvalta on kokonaan sivuutettu.
- Pakko heikentää ihmisten luottamusta terveydenhuoltoon ja rokotuksiin pitkällä aikavälillä. Suomessa on perinteisesti rokotettu vapaaehtoisuuteen perustuen.
Pakko rikkoo tämän vakiintuneen eettisen käytännön. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
VN/25987/2023
VastaaPoistaTartuntatautilain uudistus ei ole pelkkä neutraali tekninen päivitys.
Hallituksen esitys ei ole neutraali torjuntatyön päivitys.
Lakiluonnos ei sido toimivaltuuksia poikkeusoloihin tai valmiuslakiin josta seuraa normaaliaikainen ikuinen poikkeustila.
Määritelmät ”yleisvaarallinen tartuntatauti”, ”välttämätön” ja ”epidemia” ovat tarkoituksella löyhiä jotka mahdollistavat mielivaltaisen soveltamisen.
Se siirtää vallan yksilöltä valtiolle tekemällä kehollisesta itsemääräämisoikeudesta rikoksen.
Se rikkoo perustuslain 7 §:ää mielivaltaisesti, suhteettomasti ja ilman laissa säädettyä riittävää perustetta.
Tämä on perustuslaillinen murros, joka asettaa ”yhteiskunnan suojelun” ihmisen koskemattomuuden edelle – vastoin perustuslain ja Oviedon sopimuksen (2 artikla) ydintä.
Suomen perustuslaki 7 § suojaa oikeutta elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Hallituksen esitys rikkoo tätä mielivaltaisesti pakottamalla lääketieteellisen toimenpiteen (rokotus) ja rankaisemalla kieltäytymisestä. Rangaistusasteikon korotus (1 vuosi vankeutta) tekee kieltäytymisestä rikoksen ilman konkreettista vahinkoa muille.
Nämä ovat suhteellisuusperiaatteen ja oikeusvaltioperiaatteen vastaisia.
Perusoikeuksia ei saa rajoittaa ennaltaehkäisevästi ja epävarmuuden varjolla, varsinkaan jos/kun kyse on ehdollisesti hyväksytyistä geeniterapiatuotteista, joiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole kattavaa tietoa.
Euroopan neuvoston parlamentaarinen edustajakokous on jo ottanut kantaa – Suomi ei saa sivuuttaa sitä
PACE Resolution 2361 (2021), 7.3.1 ja 7.3.2, sanotaan:
”ensure that citizens are informed that the vaccination is not mandatory and that no one is under political, social or other pressure to be vaccinated if they do not wish to do so; ensure that no one is discriminated against for not having been vaccinated…”
”tulee varmistaa, että kansalaiset saavat tiedon siitä, ettei rokotus ole pakollinen ja että kukaan ei tule poliittisen, sosiaalisen tai muun painostuksen alla rokotettavaksi, jos he eivät halua; varmistaa, ettei ketään syrjitä siksi, ettei ole saanut rokotetta…”
PACE Resolution 2383 (2021) kappaleet 4, 5, 8–10 ja 13.7 toistavat saman vaatimuksen: rokotukset ovat vapaaehtoisia, syrjintää ei sallita.
Nürnbergin säännöstö on yhä voimassa – se on ihmisoikeuksien kivijalka
Nürnbergin säännöstön periaatteet 1–5 ovat kristallinkirkkaita:
1) Vapaaehtoinen suostumus on ehdottoman välttämätön.
2–5) Kokeelliseen toimenpiteeseen ei saa liittyä pakotetta, petosta, väkivaltaa tai mielivaltaa.
Uudistus luo juuri tällaisen pakon rakenteen: taloudellinen pakko (palkanmaksun keskeytys), sosiaalinen pakko (lasten vanhempien rangaistukset), hallinnollinen pakko (tiedonsaanti ilman suostumusta) ja rikosoikeudellinen pakko (vankeus). Tämä on Nürnbergin säännöstön suora loukkaus.
vaatimukset ministeriölle ja eduskunnalle:
· Kaikki pakolliset rokotukset, epäsuorat pakkokeinot, rangaistussäännökset ja tiedonsaantioikeudet ilman suostumusta tulee poistaa.
· Lakiin tulee vahvistaa nimenomainen pakkorokotusten ja rokotustilanteeseen perustuvan syrjinnän kielto.
· Riippumaton, avoin tutkinta mRNA-injektioiden ja havaittujen haittojen (mm. ylikuolleisuus, äkilliset syöpätapaukset, kardiologiset ja neurologiset sairaudet) välisestä yhteydestä tulee aloittaa.
· Lakiin tulee palauttaa periaate: rokotus on aina vapaaehtoinen ja pohjaa tietoon perustuvaan suostumukseen.
Historia ei anna anteeksi, jos perusoikeuksia uhrataan jälleen ”varautumisen” nimissä. Näihin hallituksen ajamiin perustuslain ja kansanvastaisiin toimiin täytyy puuttua rakenteellisin keinoin pikaisesti. Lakien tehtävänä on suojella kansalaisia ja turvata heidän vapauksiaan, ei varjella päätöksentekijöitä tai heidän ajamaa suomalaisia vastaan suunnattua agendaa kritiikiltä.
Ihmisen pitää saada päättää omasta kehostaan aina, pandemiankin aikana.
VastaaPoistaEn hyväksy missään tapauksessa. Tämähän on jo vastoin yksilön vapautta ja itsemääräämisoikeutta.
VastaaPoistaEn hyväksy missään tapauksessa. Tämähän on jo vastoin yksilön vapautta ja itsemääräämisoikeutta
VastaaPoistaPerustuslain vastainen ja jos tuollainen menee läpi niin olemme sodassa.
VastaaPoistaDiaarinumero: VN/25987/2023
VastaaPoistaTartuntatautilain uudistus (STM002:00/2024) sekä eräät siihen liittyvät lait
Vastustan jyrkästi ja peruuttamattomasti valmisteilla olevaa tartuntatautilain kokonaisuudistusta.
Ihmisellä on ja on pysyttävä kehollinen itsemääräämisoikeus kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Hallituksen ehdotukset ovat tyranniaa eivätkä millään muotoa tue ihmisten hyvinvointia. Tämän me saimme todeta jo koronapandemian aikana. Koronapandemian aikaisia toimenpiteitä ja niiden seurauksia ei vieläkään ole käyty Suomessa puolueettomasti ja julkisesti läpi. Monessa muussa maassa on.
PCR-testi oli pandemian aikana ja on edelleenkin toimimaton siinä mihin sitä käytettiin. Tästä Fimea tiesi jo kesällä 2021, jolloin testinvalmistajat (Roche, Abbot ja Bosch) kehottivat lopettamaan näiden testien käytön. Fimea ei kuitenkaan noteerannut tätä mitenkään eikä ole noteerannut edelleenkään. Testit antoivat huomattavasti vääriä positiivisia tuloksia. Suomessa käytössä oli ct 35 monistus vaikka virheellisten positiivisten tulosten määrä kasvaa jo mentäessä yli ct 26:n. Lakiesityksessä ei mainita diagnostiikasta mitään, josko se tulisi olemaan edelleen tämä toimimaton testaustapa.
PCR:n keksijä Kari Mullis toi haastattelussaan ennen kuolemaansa (k. 2019) esiin, ettei tämä testi sovellu sairauden/ tartunnan diagnosointiin.
Lakiesityksessä ei määritellä, miten ja kuka määrittelee poikkeuksellisen epidemian, jolloin esim. ehdottamiinne pakkorokotuksiin tulisi turvautua. Onko se pandemiasopimuksen myötä WHO, joka on yksityinen organisaatio jota myös rahoittavat yksityiset tahot, ja joilla on omat intressinsä asiassa ?
Koronapandemian aikana oli merkille pantavaa mm. että EU:n rokotehankinnat tehtiin salassa tekstiviestein jäävin tahon kautta, rokotevalmistajille annettiin täysi vastuuvapaus, valmistajan omat rokotetutkimukset haluttiin salata 75 vuodeksi, terveiden ihmisten liikkuvuutta rajoitettiin, terveitä ihmisiä asetettiin karanteeniin, yrityksiä suljettiin, koronapassi esti tartuttamisen tietyn kellon ajan jälkeen ja kuinka Suomen terveydenhuollon viranomaiset eivät suostuneet haastatteluihin ilman edeltä käsin esitettyjä kysymyksiä saatikka että olisivat suostuneet keskustelemaan sellaisten asiantuntijoiden kanssa, jotka olivat eri mieltä sekä se, kuinka monet viranomaiset, myös terveysviranomaiset ja merkittävissä julkisissa asemissa olevat henkilöt kiihottivat kansalaisia toisiaan vastaan kuitenkin useimmat samanaikaisesti tietäen ettei rokote estä tartuntaa eikä leviämistä ja että sen sijaan se on aiheuttanut terveyden vaarantamista, sairauksia ja kuolemaa. Yli 40 vuotta työelämässä olleena, verot kuuliaisesti maksavana kansalaisena ei ole ollut vaikeaa seurata vierestä ja nähdä mitä on viimeisten 5 vuoden aikana liian monille ihmisille tapahtunut.
Menetetty luottamus Suomen terveydenhuoltoon ja sen johtoon ei parane tällaisella lakiuudistuksella, missä kyse ei ole kansan parhaasta vaan rahasta ja vallasta.
Lakiesityksestä tulee kokonaan poistaa pakolliset rokotukset ja pakolliset terveysterkastukset. Em. toimenpiteistä kieltäytyminen ei saa johtaa rangaistukseen.
Vastustan myös terveystietojeni nykyistä laajempaa jakamista kenellekään muulle taholle, ml. työnantaja. Terveystietojen laajempi jakaminen eri tahoille tulee poistaa lakiesityksestä.
Diaarinumero VN/25987/2023
VastaaPoistaVastustan jyrkästi hallituksen esitystä uudeksi tartuntatautilaiksi.
Vastustan ehdottomasti ehdotettua rokotepakkoa. Perustelen kantaani seuraavasti:
Henkilökohtainen koskemattomuus: Rokotepakko loukkaa perustuslain 7 §:n mukaista oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Jokaisella on oltava oikeus kieltäytyä lääketieteellisestä toimenpiteestä eikä valtiolla ole oikeutta kävellä sen ylitse.
Rokotteesta tai lääketieteellisestä toimenpiteestä kieltäytymisestä ei voi rankaista työpaikan menetyksellä (vrt koronatoimet- laittomia) tai muilla sanktioilla.
Itsemääräämisoikeuden suojelu: Valtio ei voi omistaa ihmisten kehoja. Pakko luo vaarallisen ennakkotapauksen yksilönvapauksien kaventamisesta. Jokaisella on oikeus päättää omasta kehollisesta koskemattomuudestaan eikä kellään ole oikeutta sitä loukata.
Vapaaehtoisuuden voima: Rokotukset pitää perustua täyteen vapaaehtoisuuteen. Myöskään yksilön terveystietoja ei saa käyttää / katsoa ilman yksilön nimenomaista lupaa eikä näin ollen heikentää yksilön asemaa niihin viitaten. Kyseessä yksityinen terveystieto.
Perustuslaki suojaa kansalaisia valtiota vastaan ja valta kuuluu kansalle. Perustulaki takaa yksilön oikeudet eikä sen yli voi kävellä!
Vaadin, että rokotukset pidetään vapaaehtoisina ja yksilön itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan." Lisäksi vanhemmilla on oikeus päättää alaikäisten lasten rokotuksista, ei valtiolla.
Suomesta ei pidä tehdä valtiota jossa valtiolla on päätösvalta yksilön ylitse!
Esitystä ei voi hyväksyä, ja sen käsittely pitää lopettaa, koska se monilta kohdiltaan rikkoo Suomen kansallisia ja kansainvälisiä ihmisoikeusperiaatteita. Myöskään asian suhteen ei ole mitää syytä hätäillä, koska missään muuallakaan maailmassa ei ole tällaista kansallista lainsäädäntöä.
VastaaPoistaVastustan ehdottomasti ns. Uudistusta. Ihmisillä täytyy olla levollinen itsemääräämisoikeus joka tilanteessa! Perustuslain 7 pykälän muk. Itsemääräämisoikeutta ei voi ohittaa. Myös Nürnbergin säännöstö on vielä voimassa. Rokotukset täytyy olla vapaaehtoisia, ei pakollisia. Tutkikaa historiaa- rokotteen eivät ole pyyhkäissyt tauteja pois. Ja niitä ei saisi käyttää , kun tauti jo jyllää, kuten tehtiin ns.koronarokotteissa. Seuraukset voi halutessaan nähdä Suomen kuolimäärätilastoissa, jos uskaltaa tutkia asiaa, eikä ummista silmiään totuudelta.
VastaaPoistaSuomen perustuslain 7§ oikeus elämään, sekä henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Oikeus päättää omasta hoidosta, perustuu lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista. Potilas (kansalainen) voi kieltäytyä hoidosta (pakkorokotuksesta). Tartuntatautilakia ei tule muuttaa dystopiaa kohti, meillä kaikilla on muistissa korona-ajan mielivaltaiset pakkokeinot, joilla kansalaisia alistettiin. Te olette henkilökohtaisessa vastuussa Jumalalle niistä päätöksistä joita te teette, muistakaa se.
VastaaPoistaDiaarinumero: VN/25987/2023
VastaaPoistaVastustan jyrkästi ja peruuttamattomasti valmisteilla olevaa tartuntatautilain kokonaisuudistusta. En hyväksy kansalaisten pakkorokotusta missään olosuhteissa. Vastustan viranomaisten tiedonsaantioikeutta kansalaisten rokotus- ja terveystietoihin ilman suostumusta. Ainoastaan totalitaristisessa diktatuurissa käytetään pakkoa, kun muuta keinoa alistukseen ei ole. Pakkohoidot ja pakkorokotukset eivät kuulu mihinkään sopimukseen.
0 lopetuspiikkiä , 0 pcr-testiä, 0 kasvomaskia, OTTAKAA VASTUU OMASTA TERVEYDESTÄNNE!
Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/25987/2023
VastaaPoistaVastustan.
Vastustan ihmisoikeuksien rajoittamista.
Vastustan loppuun saakka testaamattomien rokotteiden käyttämistä ihmisiin koemielessä.
Vastustan rokotepassin kaltaista vapauden rajoittamista, joka aiheuttaa eriarvoisuutta.
Kokemastamme niin sanotusta pandemiasta, joka ei juurikaan voimakkaasta kausiflunssasta erotu, olemme saaneet oppia, että ihmisoikeuksien ja vapauden rajoittamisesta seuraa paljon negatiivista esimerkiksi nuorten ja lasten sosiaaliseen kehitykseen. Rokotteesta ei ollut hyötyä viruksen leviämiseen. Sivuvaikutukset ovat massiivisia, mukaan luettuna kuolemat, jotka rokote on aiheuttanut myös perusterveille ihmisille.
Pidetään suositukset suosituksina. Niitä ne on ollu tähänkin saakka, siitä on oikeuden päätöksiä.
Terveydeksi!!!
Vastustan JYRKÄSTI valmisteilla olevaa tartuntatautilain kokonaisuudistusta.
VastaaPoistaEn hyväksy kansalaisten pakkorokotusta missään olosuhteissa. Vastustan viranomaisten tiedonsaantioikeutta kansalaisten rokotus- ja terveystietoihin ilman suostumusta. Olen huolissani karanteeni- ja eristysrajoitusten madaltumisesta.
En hyväksy sakko- tai vankeusrangaistuksia
”tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttamisesta”.
Kehollinen itsemääräämisoikeus on ehdottomasti säilytettävä.
Vaadin, että kaikki pakottavat, rangaistukselliset ja epäsuorasti painostavat kohdat poistetaan lakiluonnoksesta KOKONAAN !!
VN/25987/2023
VastaaPoistaLausunto / Tartuntalaki
Tähän voisi kai luetella mitä kaikkia sopimuksia ja lakeja tällainen ehdotus rikkoo. Huomasin, että tällaisia lausuntoja on jo annettu paljon. Hyvä!
Yritän lyhyesti kertoa sen, mitä ajatuksia tällaiset ehdotukset herättävät.
Suomi on vaarallisella tiellä, kun sen johto selkeästi ei tunnista oikeita uhkia. Virukset eivät uhkaa elämää, ne ovat elämän edellytys. Lääketeollisuus tosin on toista mieltä. Olkoon.
Toiveena ja odotuksena kuitenkin kansalaisena minulla on, että sivistysvaltio (?) Suomi, ei anna maailman mahtavimpien (lääketeollisuus/aseteollisuus/finanssieliitti) määritellä ihmisoikeuksia uusiksi.
Case-covid särki luottamuksen terveysviranomaisiin, lääkäreihin, THL.n ja valtiovaltaan ylipäätään. Valtion perustehtävä lie suojella kansalaisiaan, myös edellä mainituilta mahdeilta. Ulkopuolelta tulevilta uhilta.
Tämä ehdotus kertoo, että valtiovalta ei kykene siihen.
Tiede ei ole sitä, että kaikki ovat samanmielisiä. Suomi valtiona kertoo perustavansa päätökset tutkittuun tietoon. Se osoittautui epätodeksi case-covidin aikana. Terveystoimilla oli hyvin vähän tekemistä tieteen kanssa, jos lainkaan.
Suomalaiset asiantuntijat ja terveysviranomaiset pysyvät tarinassaan pandemiasta. Muualla asia on toisin. Se tieto muualta saavuttaa kyllä Suomenkin, ja vaikka ei saavuttaisi, toista kertaa sellaisia ihmisoikeusrikkomuksia mitä case-covidin aikana tehtiin, ei voi hyväksyä eikä sallia. Mistään syystä.
Yksi kerta globaaliin pandemia-projektiin osallistumisesta voidaan selittää virhearvioinneilla. Toinen kerta osoittaa jotain muuta. Hyvin epämiellyttävän totuuden asiantuntijoidemme "conflict of intrests".
Länsimainen lääketiede on noin satavuotias. Se ei tule koskaan "terapeuttisilla tuotteillaan" parantamaan ketään. Se on liikemalli, joka tuotteillaan "hoitaa" oireita, ja maksaa yhteiskunnallemme miljardeja.
Todellista terveyttä ei voi edistää eikä suojella kemikaaleilla / synteettisillä yhdistelmillä.
Minulla on oikeus suojella itseäni ja läheisiäni ehdotuksen kaltaisilta pakkotoimilta. Minulla on vapaus valita, kuinka hoidan terveyttäni. Kaikkien olemassaolevien lakien mukaankin, ilman lupaani minua ei saa "lääkitä", ellen ole vaaraksi itselleni tai muille.
Suurin virhe on olettaa, ja/tai perustaa lainsäädäntöä siihen, että yksi lääke sopii kaikille.
Kenenkään toisen ottama lääke ei auta minua, eikä minun ottamani ketään toista. Puheet esim. covid rokotteiden antamasta suojasta, oli mainospuheita, epätosia. Todistetusti.
"Keskustelu" covidin "tarjoamista" opeista ei ole edes alkanut.
Jättäkää Tartuntatautilaki rauhaan, kunnes tuo keskustelu on käyty, rehellisesti. Kuunnellen muitakin asiantuntijoita, kuin vain samanmielisiä.
Suurin vahinko "terveystoimista" oli luottamuksen rikkominen, yksilö/yhteiskunta, ja synnytetty PELKO, viruksia kohtaan ja/tai valtiovallan mielivaltaa kohtaan. Jatkuuko se? Tämä esitys toteutuessaan mahdollistaa sen jatkumisen.
Kahden viikon "kurvien madaltamisesta" kahden vuoden pelkopropagandaan ja pakkotoimiin, edellisen kerran. Ei se ollut terveydenhoitoa. Eikä ole pakkorokotuksetkaan.
Asiantuntijat tietävät sen, tai heidän tulisi tietää se. Vaikenemisen kulttuuri vahingoittaa enemmän kuin yksikään virus.
Terveysfasismin on päätyttävä tämän ehdotuksen poistamiseen, hautaamiseen sinne hyvin nolojen ilmiöiden historiaan Suomen "terveydenhoidossa".
#eikoskaanenää ?
Kun Suomi allekirjoitti WHO:n sopimuksen, se sitoutui noudattamaan sieltä tulevaa käskytystä. Tämä luo paineita toteuttaa pakkokeinoja, jotka ovat vastoin ihmisoikeuksia. Nyt lausuntakierroksella olevaan lakialoitteeseen sisältyy sama ajatus. Lakia ei missään nimessä pidä toteuttaa! Ihmisille pitää turvata valinnanvapaus ja itsemääräämisoikeus keholliseen koskemattomuuteen liittyvissä asioissa. Sitä vastoin näkyväksi pitää tehdä ja lakiin kirjoittaa oikeus vapaaseen ja moniäänisseen keskusteluun. Covidin aikaan ei sallittu kuin yhdenlainen ajatusmalli. Kun asioita perustellaan tieteellä, ei saa unohtaa, että tiede on itseään korjaavaa ja siten kehittyvää. Covidin aikaan vaiennettiin tutkijoiden sallitusta näkemyksestä poikkeavat näkemykset. Niidenkin, jotka olivat olleet vuosia kehittämässä MRNA-rokotteita. On tehty hätiköityjä valintoja kiireeseen vedoten. Lääketeollisuuteen ja sitä kautta WHO:hon on pesiytynyt korruptiota, joka saa lisää valtaa, jos säädämme totalitaristisia lakeja. Siis ehdoton ei.
VastaaPoistaLausunto Sosiaali- ja terveysministeriölle
VastaaPoistaAsia: Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi tartuntatautilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Lausunnon antaja: Ville-Veikko Ylikorpi
Päivämäärä: 20.04.2026
1. Yleinen kanta
Annan lausuntoni yksityishenkilönä. Vastustan jyrkästi esitettyä lakimuutosta enkä pidä sitä hyväksyttävänä missään muodossa. Katson, että lakiluonnos sisältää vakavia perusoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin kohdistuvia ongelmia, eikä sitä tule edistää jatkovalmisteluun tällaisenaan tai lievästi muutettunakaan.
2. Perusoikeuksien loukkaaminen
Lakiluonnos mahdollistaa laajat viranomaisvaltuudet, jotka voivat johtaa yksilön oikeuksien merkittävään rajoittamiseen. Näitä ovat erityisesti:
henkilökohtaisen vapauden rajoittaminen
liikkumisvapauden kaventaminen
yksityiselämän suojan heikentyminen
Pidän ongelmallisena, että näin merkittäviä oikeuksia voidaan rajoittaa sääntelyllä, joka ei ole riittävän täsmällistä eikä tarkkarajaista.
3. Suhteellisuus ja välttämättömyys
Lakiluonnos ei osoita vakuuttavasti, että ehdotetut toimenpiteet olisivat välttämättömiä tai oikeasuhtaisia. Vähemmän rajoittavia keinoja ei ole arvioitu riittävällä tasolla.
Perusoikeuksien rajoittamisen tulee olla viimesijainen keino. Tässä esityksessä rajoituksista muodostuu liian helposti ensisijainen toimintamalli.
4. Oikeusturvan puutteet
Pidän erityisen huolestuttavana sitä, että yksilön oikeusturva jää epäselväksi. Lakiluonnos ei anna riittäviä takeita siitä, että yksilö voisi tehokkaasti vastustaa itseensä kohdistuvia rajoituksia tai saada asiansa riippumattoman tahon arvioitavaksi.
5. Johtopäätös
Katson, että lakiluonnos:
rikkoo perusoikeuksien rajoittamisen edellytyksiä
antaa viranomaisille liian laajat ja tulkinnanvaraiset valtuudet
heikentää yksilön oikeusturvaa
ei täytä oikeasuhtaisuuden vaatimusta
6. Lopullinen kanta
En hyväksy tätä lakiehdotusta missään muodossa. Esitän, että se poistetaan kokonaan valmistelusta eikä sitä tuoda uudelleen vastaavanlaisena esityksenä.
Tutustuttuani hallituksen esitykseen tartuntatautilaiksi, sanon, ettei tuollaista lakia saa Suomeen tuoda. Tämä lakiehdotus on hävitettävä. Täysin fasistinen ja ihmisoikeuksia tuhoava lakiehdotus, jolla ei ole mitään tekemistä terveysturvallisuuden kanssa. En halua, että kotimaahani tuodaan tyrannia. Ehdoton ei lakiehdotukselle!
VastaaPoistaVN25987/2023
VastaaPoistaUuden tartuntatautilain luonnos herättää vakavaa huolta perusoikeuksien, vallan keskittymisen ja toimenpiteiden oikeasuhtaisuuden näkökulmasta. Vaikka esityksen taustalla mainitaan tarve parantaa valmiutta tartuntatauteihin, ehdotus näyttää käytännössä antavan viranomaisille entistä laajemmat ja joustavammat toimivaltuudet rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia – ilman riittävää demokraattista kontrollia tai tarkkoja rajoitteita.
1. Vallan liiallinen keskittyminen viranomaisille
Esitys korostaa "joustavaa ja riskiperusteista" lähestymistapaa. Kokemukset vuosilta 2020–2022 osoittivat, että juuri tällainen joustavuus johti mielivaltaiseen ja epäjohdonmukaiseen päätöksentekoon. Rokotuspassit, ravintolarajoitukset, koulujen sulkemiset ja liikkumisrajoitukset toteutettiin usein ilman vankkaa tieteellistä näyttöä tai kustannus-hyötyarvioita. Uusi laki näyttää mahdollistavan samanlaisen "varmuuden vuoksi" -politiikan entistä helpommin, nyt jopa laajempien epidemioiden ja pandemioiden varjolla. Tämä siirtää valtaa entistä enemmän THL:lle, aluehallintovirastoille ja ministeriölle poliitikkojen ja eduskunnan kustannuksella.
2. Perusoikeuksien heikentäminen
Laki mainitsee perusoikeuksien huomioimisen, mutta käytännössä se antaa viranomaisille työkaluja, joilla voidaan rajoittaa kokoontumisvapautta, liikkuvuutta, elinkeinovapautta ja jopa työ- ja opiskeluoikeuksia laajasti. Koronapandemian aikana nähtiin, miten "väliaikaiset" rajoitukset venyivät kuukausikausiksi ja aiheuttivat vakavia haittoja erityisesti nuorille, pienyrittäjille ja mielenterveysongelmista kärsiville. Ehdotus ei näytä riittävästi estävän tällaista ylilyöntiä. Kun tauti julistetaan "yleisvaaralliseksi", viranomaisilla on ilmeisesti mahdollisuus määrätä pakotteita, jotka voivat ulottua jopa sakkojen kautta yksilöön – tämä muistuttaa ikävästi autoritaarisia piirteitä.
3. Taloudelliset ja yhteiskunnalliset haitat sivuutetaan
Esityksessä korostetaan taloudellisia menetyksiä, joita tartuntataudit aiheuttavat poissaolojen kautta. Samalla unohdetaan täysin ne valtavat haitat, joita rajoitustoimet itse aiheuttivat: yritysten konkursseja, oppimisvajeita, mielenterveyskriisiä ja hoitojonien pidentymistä. Historiallisesti tehokkaimmat keinot tartuntatautien hallintaan ovat olleet puhtaus, ravitsemus, perusterveydenhuolto ja kohdennettu suojaaminen riskiryhmille – eivät laajat yhteiskunnan sulkemiset. Uusi laki näyttää valmistautuvan jälleen jälkimmäiseen malliin.
4. Demokratian ja läpinäkyvyyden puute
Lain valmistelu tapahtuu jälleen kerran kapeassa virkamiespiirissä, ja lausuntokierros on annettu melko lyhyeksi (toukokuuhun 2026). Pandemian aikaiset päätökset tehtiin usein kiireessä ja salassa, eikä niistä ole vieläkään tehty riippumatonta kokonaistarkastelua Suomessa (toisin kuin monissa muissa maissa). Ennen uuden lain säätämistä tulisi tehdä avoin, puolueeton selvitys koronatoimien vaikuttavuudesta ja haitoista. Ilman sitä tämä esitys on kuin tyhjästä ammuttu laukaus kohti entistä autoritaarisempaa terveyspolitiikkaa.
Johtopäätös ja ehdotus:
En kannata esityksen etenemistä nykyisessä muodossaan. Tartuntatautien torjunta on tärkeää, mutta se ei saa tapahtua perusoikeuksien ja avoimen yhteiskunnan kustannuksella. Lain tulisi olla selvästi tiukempi perusoikeuksien suojan, toimenpiteiden oikeasuhtaisuuden ja eduskunnan valvonnan osalta. Erityisesti tulisi kieltää laajat sulkutoimet ja passit ilman vahvaa näyttöä niiden tehokkuudesta, sekä vaatia säännöllinen oikeudellinen ja taloudellinen arviointi kaikista rajoituksista.
Suosittelen, että STM vetää esityksen takaisin ja tekee siitä version, jossa painopiste on vapaaehtoisissa toimissa, riskiryhmien suojaamisessa ja perusterveydenhuollon vahvistamisessa – ei uusien valtuuksien luomisessa viranomaisille.
Vastustan esitetyn tartuntalain pakkorokotukset rangaistuksineen.
VastaaPoista1. Lääketieteellinen riski:
Pakkorokotus on suora riski monen ihmisen terveydelle. Esim. henkilölle, jolla on allergia ja/tai kemikaaliyliherkkyys tai joka on saanut aiemmista injektioista vammoja. Pakottaminen estää lääketieteellisen yksilöarvion tekemisen ja voi aiheuttaa siten henkilölle vakavia, pitkäaikaisia oireita, vammoja ja terveyshaittoja. Rokotteet sisältävät monia vasta-aiheita, kemikaaleja ja kemikaaliyhdisteitä. Kemikaaliyliherkkyys ja allergia ovat yksilöllisiä vasta-aiheita ja rokotteen pakottaminen voi aiheuttaa hengenvaarallisen anafylaktisen reaktion tai vakavan sairauden/kuoleman. Huomioitavaa on myös, että yliherkkyys voi ilmetä ensimmäisen kerran vasta rokottaessa, olipa kyseessä ennen saatu rokote tai täysin uudenlainen rokote. Koska kemikaaliyliherkkyys voi yllättää, niin myös ns. terve ihminen voi myös sairastua/vammautua vakavasti rokotteesta. Siksi rokotteiden täytyy olla äärimmäisen turvallisia ja erittäin hyvin sekä avoimesti tutkittuja, että ne eivät aiheuta yhdellekään ihmiselle minkäänlaista vaaraa. Rokotteiden turvallisuutta tutkittaessa ei riitä väestötason hyödyt/haitat, on otettava aina yksilö mukaan.
2. Yksilöllisyys - ei pakko:
Rokotteiden sisältö ja kemikaalikoostumus tulee aina etukäteen tietää ja yhdessä terveydenhoitohenkilökunnan tulee arvioida niiden soveltuvuus jokaisen henkilön kohdalla erikseen. Allergisen/yliherkän rokottaminen vaatii erityistä puntarointia, aivan kuten lääkkeiden kanssa toimitaan. Mikäli henkilö on saanut ensimmäisestä rokoteannoksesta reaktioita, ei saman rokotteen annoksia tule enää ottaa, koska allergiaa ja yliherkkyyttä ei voi siedättää ottamalla lisää kemikaaleja. Huom! On siis tiedettävä ja tunnettava rokotteiden sisältö sekä niiden vaikutukset. Rokotteet sisältävät ns. POLY-yhdisteitä eli monikemikaaliyhdisteitä ja jos on sellaiselle allerginen/yliherkkä, pakkorokotus on suuri vaara.
3. Oikeus ja periaate:
Pakkorokotus loukkaa perustuslaissa turvattua fyysistä koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Valtion ei tule pakottaa ketään ottamaan lääketieteellistä toimenpidettä vastoin tahtoaan. Rokotepäätöksen on aina perustuttava henkilön itsemääräämisoikeuteen ja valinnanvapauteen. Valtion ei tule edellyttää rokotussuojaa tilanteissa, joissa se voi vaarantaa kansalaisen tai työntekijän fyysisen terveyden ja sen seurauksena myös henkisen terveyden sekä taloudellisen turvallisuuden. Pakkorokotuksella valtion ei tule vaarantaa yksilön perusoikeuksia, valinnanvapautta eikä kehon koskemattomuutta.
4. Suhteellisuusperiaate:
Pakkorokottaminen ei ole oikeasuhtainen suhteessa tavoiteltuun hyötyyn, erityisesti kun otetaan huomioon yksilölliset terveydelliset vasta-aiheet tai aiemmat vaikeat vammat/terveydelliset haasteet rokotusten jälkeen.
Tartuntalain tavoitteena on suojata terveyttä, mutta pakkorokotus heikentää sitä, kuten edellä kirjoitin.
Vastustan jyrkästi valmisteilla olevaa tartuntatautilain muutosta. Lausunto diaarinumerolla VN/25987/2023 Useita yksilön koskemattomuuden ja kehollisen itsemäärääräämisoikeuden turvaavien lakien mitätöimistä tässä ollaan hakemassa. Vähintäänkin moraalitonta, ellei jopa rikollista toimintaa.
VastaaPoistaPerusoikeuden turvaamiseksi olen tälläistä lakiesitystä vastaan, ketään eikä kukaan taho voi väkivallan uhalla pakottaa rokotteisiin. Yhteiskunnan tulisi muutenkin toimia vapaaehtoisuudesta käsin.
VastaaPoistaVastustan valmisteilla olevaa uutta tartuntalakia. En hyväksy pakkorokotusten välityksellä tehtävää ihmisten tappamista. En hyväksy minkäänlaista WHO:n, hallintoneuvoston tai sairaanhoitopiirin suorittamaa pakkohoitoa. En kannata yhdenkään virkamiehen virkasuhteen jatkamista, jos käyttävät työaikaansa pakkorokotelain valmiseluun. Hävetkää.
VastaaPoistaAsia: Tartuntatautilain uudistus (STM002:00/2024) sekä eräät
VastaaPoistasiihen liittyvät lait
Diaarinumero: VN/25987/2023
19.4.26. Tämä lain muutos on itsemäärämisoikeiden vastainen enkä voi tällaista hyväksyä. Mitä enemmän olen tutkinut rokotteita ja niiden haittoja ja tehottomuutta ei tällaista lakimuutosta voida tehdä. Ihmisen on saatava itse päättää mitä häneen ruiskutetaan tai mitä lääkkeitä hänelle syötetään. Koronarokotus kampanja oli järkyttävä ihmisoikeusloukkaus. Sillä tuhottiin emännän kuin estettiin mitään. Ihmiset menettivät piikkien takia terveytensä ja tai toimeentulonsa. Tämä laki on täysin kestämätön ja perusteeton, ihmisoikeuksuen vastainen. Vaadin lakialoitteen hylkäämistä välittömästi. Lisäksi vaadin että ihmisille selkeästi kerrotaan mitä lääkeaine sisältää ja mitä haittoja siinä on. Näin ei tapahtunut esim. Koronarokotusten suhteen. Tämä oli loukkaus ihmisyyttä vastaan. Lisäksi asiasta ei ole saanut keskustella ilman että leimataan salaliittoteoreetikoksi vaikka maailmalla on selvää näyttöä piikkien tuottamasta vammauttamisesta ja kuolemista. Eli vaadin myös läpinäkyvyyttä ja avoimuutta viranomaisilta ja valtamedialta. Ihmiseen kohdistuva lääkitseminenei voi liittyä politiikkaan eikä vääristettyyn tieteeseen!
Täysin rikollista valtiorikollista toimintaa. Mitään pandemiaa ei ole ollut vain plandemia. Oikeusvaltuutettua ja - kansleria vastaan nostettu tutkintapyynnöt mm. J. Kavonius kansanedustajineen ja keissit pitäisi EIT.n mukaan ratkaista. Luonnehdittava kansanmurhan, petoksien ja korruption peittelyksi ja ihmisoikeusvastaiseksi mm. ruumiillisen koskemattomuuden, Oviedon sopimuksen ja monien perusvapauksien kannalta. Mitään viruksia ei ole olemassa,kuten Tri Lanka ja monet muut esittäneet, Mm. Minnesota luokitellut jo Mrna-injektiot kansanmurha-aseiksi, joiden hallussapito, jakelu, valmistus ankarasti kielletty. PCR-testi ei minkään sairauden diagnosoitiin keksijänsä K. Mullinsin mukaan.
VastaaPoistaLausunto diaarinumeroon VN/25987/2023: tartuntatautilain ja eräiden siihen liittyvien lakien muutokset
VastaaPoistaYhteenveto: Vastustan esitystä, jolla viranomaiselle annettaisiin laajoja toimivaltuuksia puuttua yksilön henkilökohtaiseen vapauteen, itsemääräämisoikeuteen ja perusoikeuksiin, sekä kovennettaisiin rikosoikeudellisia seuraamuksia tartuntatauteihin liittyvissä asioissa. Esitys on omiaan murentamaan perusoikeuksien ydinsisältöä, heikentämään luottamusta viranomaisiin ja terveydenhuoltoon sekä avaamaan ovia pysyville poikkeusvaltuuksille ilman riittäviä oikeusturvatakeita. Katson, että lakimuutosta ei tule säätää.
Perustelut
1. Itsemääräämisoikeus ja ruumiillinen koskemattomuus ovat loukkaamattomia
• Jokaisella ihmisellä on oikeus päättää omasta kehostaan ja terveydenhoidostaan. Perustuslain turvaama henkilökohtainen vapaus ja koskemattomuus sekä ihmisarvon kunnioittaminen muodostavat itsemääräämisoikeuden ytimen.
• Lääketieteellisissä toimenpiteissä informoitu suostumus on lähtökohta niin kansallisessa oikeudessa kuin kansainvälisissä ihmisoikeus- ja bioeettisissä velvoitteissa. Pakkotoimenpiteet, kuten pakkorokotus, loukkaavat tätä periaatetta. Vaikka julkisen terveyden suojelu on hyväksyttävä tavoite, se ei oikeuta murtamaan yksilön ruumiillisen koskemattomuuden periaatetta.
• Viranomaiselle ei tule säätää valtuutta toteuttaa rokotuksia tai muita invasiivisia lääketieteellisiä toimenpiteitä ilman henkilön nimenomaista, vapaata ja tietoista suostumusta. Tällaiset valtuudet ylittäisivät hyväksyttävän rajan suhteessa perusoikeuksien ydinsisältöön.
2. Lasten rokotuksista päättävät vanhemmat/huoltajat
• Lapsen terveydenhuoltoa koskevissa päätöksissä ensisijaista on lapsen etu, jota arvioidaan yhteistyössä huoltajien kanssa. Huoltajilla on lähtökohtainen toimivalta päättää lapsensa rokotuksista, ja viranomaisen roolin tulee olla tukeva ja neuvova, ei määräysvaltaa anastava.
• Esitystä, joka siirtäisi päätösvaltaa lasten rokotuksista viranomaiselle tai loisi painostus- tai sanktiojärjestelmiä huoltajia kohtaan, ei voida pitää oikeasuhtaisena eikä lapsen edun mukaisena. Luottamus ja vuoropuhelu ovat välttämättömiä rokotusohjelmien hyväksyttävyydelle.
3. Vapaus on perusoikeus; karanteeni ja eristäminen ovat äärimmäisiä keinoja.
Henkilökohtainen vapaus ja liikkumisvapaus ovat kaikille kuuluvia oikeuksia. Karanteeni ja eristäminen merkitsevät tosiasiallista vapaudenriistoa ja puuttuvat syvälle yksilön elämään, perhe-elämään ja toimeentuloon.
• Mikäli viranomaiselle annetaan valtuuksia määrätä karanteeneja tai eristämisiä, niiden tulee olla äärimmäinen viimekätinen keino, täsmällisesti rajattuja, tiukasti välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia, lailla tarkasti säädettyjä, lyhytaikaisia, yksilölliseen riskiarvioon perustuvia ja riippumattoman tuomioistuimen tehokkaan jälki- ja ennakkovalvonnan piirissä.
Avoimiksi jätetyt, laajat ja toistaiseksi voimassa olevat valtuudet vaarantavat perusoikeusjärjestelmän.
VastaaPoista• Esitystä, joka normalisoisi karanteenin ja eristämisen kaltaiset toimet tai laajentaisi niitä ilman selkeitä, korkeita kynnyskriteerejä ja vahvoja oikeusturvatakeita, ei tule hyväksyä.
4. Perustuslain ensisijaisuus ja perusoikeuksien ydin
• Perustuslakia ei saa muuttaa eikä tavallisella lailla kiertää siten, että ihmisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden ydin murenee. Perusoikeusrajoitusten on oltava täsmällisiä, tarkkarajaisia, hyväksyttävään tarkoitukseen sidottuja, välttämättömiä ja oikeasuhtaisia sekä jätettävä oikeuden ydinsisältö koskemattomaksi.
• Lainsäädäntö, joka delegoisi merkittävää harkintavaltaa asetustasolle tai viranomaispäätöksille perusoikeuksiin puuttumisesta, olisi oikeusvaltioperiaatteen ja parlamentaarisen valvonnan kannalta ongelmallinen. Perusoikeusmyönteisen tulkinnan ja sääntelyn tulee olla lähtökohta.
5. Rangaistusten koventaminen on perusteetonta ja haitallista
• Rikosoikeus on viimesijainen keino. Vankeusrangaistusten korottaminen tartuntatautiasioissa, etenkin jos sanktiointi kytkeytyy rokotuskieltäytymiseen tai muihin henkilökohtaisen terveydenhoidon valintoihin, on suhteetonta ja omiaan heikentämään luottamusta viranomaisiin ja terveydenhuoltoon.
• Kovennettu rangaistuslinja ei edistä kansanterveyttä yhtä tehokkaasti kuin vapaaehtoisuuteen, luottamukseen, avoimeen viestintään ja saavutettaviin palveluihin perustuvat toimet. Se voi myös lisätä syrjiviä vaikutuksia ja leimaamista.
Vaikutukset ja riskit
• Laajat puuttumistoimivaltuudet altistavat väärinkäytöksille, hallinnolliselle ylilyönnille ja eriarvoisuudelle. Ne voivat myös rapauttaa väestön luottamusta terveysviranomaisiin, mikä on keskeinen edellytys vapaaehtoisten kansanterveystoimien onnistumiselle.
• Pysyvähköt poikkeusvaltuudet uhkaavat normalisoida poikkeustilan, mikä on vastoin oikeusvaltion periaatteita ja perusoikeusjärjestelmän tarkoitusta.
Yhteenvetona pyydän, että:
• esitys hylätään tai palautetaan valmisteluun,
• sääntelyyn kirjataan nimenomainen kielto pakkorokotukselle ja muille invasiivisille toimenpiteille ilman suostumusta,
• vahvistetaan huoltajien päätösvaltaa ja lapsen edun ensisijaisuutta lasten rokotuksissa,
• karanteenia ja eristämistä koskevat valtuudet rajataan tiukasti välttämättömiin, lyhytaikaisiin ja yksilölliseen riskiarvioon perustuviin tilanteisiin, vahvoin oikeusturvatakein,
• poistetaan tai lievennetään rangaistuspykäliä; vankeusrangaistusten korottamisesta luovutaan,
• tehdään riippumaton, julkinen vaikutusarviointi perusoikeuksista, yhdenvertaisuudesta ja kansanterveysvaikutuksista sekä sisällytetään sääntelyyn määräaikaisuudet ja selkeät arviointipisteet.
Perusoikeuksien kunnioitus, oikeusvarmuus ja luottamus ovat kansanterveyden parhaat liittolaiset. Tämän vuoksi esitettyä lakimuutosta ei tule hyväksyä.
Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle
VastaaPoistaAsia: Tartuntatautilain uudistus (STM002:00/2024) sekä eräät siihen liittyvät lait
Lausunnon antaja: Janne Blommendahl (LL)
Päiväys 22.4.2026
Arvoisa sosiaali- ja terveysministeriö,
COVID-19-pandemia paljasti suuria puutteita maailmanlaajuisesti niin lainsäädännössä kuin valtioiden toiminnassa. Näitä ei ole Suomessa avoimesti ja kriittisiä ääniä kuunnellen käsitelty. Esitän huoleni ja kriittisen arvioni ehdotetusta säännöksestä, joka mahdollistaisi muun muassa pakollisen rokotuksen jopa vuoden vankeusrangaistuksen uhalla. Säännös herättää merkittäviä oikeudellisia, eettisiä ja lääketieteellisiä kysymyksiä, sillä se koskettaa perustuslain 7§:n turvaamaa oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Poikkeaminen tästä oikeudesta edellyttää välttämättömyysvaatimuksen täyttymistä.
Haluaisinkin herättää keskustelua ja pohdintaa siitä, minkälaista näyttöä tehosta, turvallisuudesta ja välttämättömyydestä tulisi edellyttää, ennen kuin valtio tai virkamies voi määrätä pakollisen lääketieteellisen toimenpiteen? Tällä hetkellä ehdotettu säännös ei määrittele minkäänlaisia kynnysarvoja näille vaatimuksille. COVID-19-pandemia osoitti, ettei varovaisuusperiaatteita noudatettu riittävästi – erityisesti silloin, kun kyse oli kokeellisista valmisteista tai erityissuojan alaisista ryhmistä, kuten lapsista ja raskaana olevista. Onko lainsäätäjä pohtinut konkreettisia minimikriteerejä esimerkiksi absoluuttiselle riskinvähenemälle (ARR), rokotettavien määrälle (NNV) tai pitkäaikaiselle turvallisuusnäytölle näin ankaran pakkokeinon käyttöönotossa?
Tiivistelmä
Lausunnossani kiinnitän huomiota ehdotettuun tartuntatautilain muutokseen, joka mahdollistaisi pakollisen rokotuksen jopa vankeusrangaistuksen uhalla. Korostan, että tämä herättää vakavia kysymyksiä perustuslain 7 §:n turvaamasta henkilökohtaisesta koskemattomuudesta.
Esitän huoleni siitä, että säännösehdotuksessa ei lainkaan pohdita, millä teho- tai turvallisuuskriteereillä pakkorokotus voisi olla oikeutettu. Käsittelen rokotteiden tehon mittareita ja tuon esille sen, kuinka koronarokotusten tehosta ja turvallisuudesta tiedotettiin puutteellisesti ja epäselvästi. Ohjeistan, miten teho ja turvallisuus tulisi jatkossa tuoda eettisten periaatteiden mukaisesti avoimesti ja realistisesti esille. Nostan esiin nopeasti kehitettyjen rokotteiden turvallisuusnäytön puutteet. Kiinnitän huomiota pandemia-asetelmassa syntyvään merkittävään rakenteelliseen riskiin sekä lääketeollisuuden omiin huoliin geeniteknologisten tuotteiden potentiaalisista turvallisuusriskeistä. Tarkastelen myös uuden mRNA-tekniikan erityispiirteitä, tuotantoprosesseihin liittyviä haasteita, puutteellista tai keinotekoista uuden tekniikan sääntelyä ja oletuksiin (ei tutkittuun tietoon) perustuvaa vallitsevaa käsitystä turvallisuudesta.
Esitettyjen tietojen perusteella ehdotan, että pakollinen rokotus tai muu lääketieteellinen toimenpide rangaistuksen uhalla poistetaan lakiesityksestä kokonaan. Lain painopiste tulisi siirtää pakkokeinoista vapaaehtoisuuteen ja suosituksiin. Lisäksi peräänkuulutan, että lääketieteellisen lähestymistavan rinnalle lakiin kirjataan vahvempi tuki näyttöön perustuville, lääkkeettömille ja kustannustehokkaille keinoille ihmisten luonnollisen vastustuskyvyn parantamiseksi.
1. Rokotteiden tehon mittarit ja avoimuus (ARR, RRR, NNV)
Pakollisen rokotuksen oikeutus edellyttäisi merkittävää absoluuttista riskinvähenemää (ARR). Koronarokotteiden kliinisissä kokeissa ARR oli vain 0,7–1,5 %. Koronarokotteita mainostettiin kuitenkin suhteellisella riskinvähenemällä (RRR) - esimerkiksi Pfizerin valmisteen kohdalla 95 %.
Lääkemarkkinoinnin eettinen säännöstö edellyttää, että markkinoinnissa annetaan realistinen kuva tuotteen ominaisuuksista (1). Markkinoinnissa on kuitenkin houkutus käyttää juuri RRR-lukua, joka on usein kymmeniä prosentteja ja saattaa lähennellä sataa. Jopa ammattilaiset voivat ymmärtää tehon väärin (2). Eettinen suositus on RRR:n rinnalla ilmoittaa aina joko ARR tai NNT/V (number needed to treat/vaccine) eli kuinka monta ihmistä pitää lääkitä tai rokottaa, jotta estetään jokin päätetapahtuma, kuten sairaalaan joutuminen tai kuolema.
VastaaPoistaKäytännössä tiedotuksessa (media, THL, Fimea, EMA, FDA, WHO) kuitenkin painotettiin lähes yksinomaan suhteellista tehoa, mikä on ohjeiden mukaan harhaanjohtavaa. Miksi näin tehtiin? Esimerkiksi Pfizerin BNT162b2-rokotteen ARR oli laskentatavasta riippuen 0,7–0,84 % (2, 3). Tästä saadaan NNV 119–143 mikä tarkoittaa, että 119–143 ihmistä pitää rokottaa, jotta yksi oireinen tartunta estyy. Rokotetuista hyötyi siis sairastumisen eston osalta vain murto-osa. Pfizerin tutkimuksessa rokoteryhmässä 0,044 % sai oireisen tartunnan, kun taas lumeryhmässä 0,88 %. Nämä laskelmat perustuivat kiireellä tehtyihin tutkimuksiin alkuperäistä virusta vastaan. ARR koski oireista tautia lyhyellä seurannalla; myöhemmät variantit muuttivat tilannetta. Teho heikkeni alkuperäisestä odotetusti viruksen muuntautuessa.
Tehoa tulisi aina arvioida mahdollisiin haittoihin suhteutettuna. Informoidun suostumuksen mahdollistamiseksi on tärkeää tuoda aktiivisesti ja avoimesti esille haitan mahdollisuus ja se, jos tutkimustietoa esimerkiksi pitkäaikaishaitoista ei lainkaan ole. Nimenomaan tutkimustiedon puutteellisuuden tai puuttumisen (pitkäaikaishaitat) vuoksi lääketeollisuus vaati ja sai itselleen täyden vastuuvapauden koronarokotteiden mahdollisista haitoista.
Haittariskin osoittamiseksi voidaan käyttää NNH-arvoa (number needed to harm) eli lukua, joka osoittaa kuinka moni pitää rokottaa, jotta yksi haittatapahtuma aiheutuu ylimääräisenä taustariskiin verrattuna. Tähän liittyy useita haasteita, kuten syy-yhteyden osoittamisen vaikeus ja haittojen merkittävän suuri aliraportointi (4). Aiheellista kritiikkiä on esitetty rokotuspakkoihin liittyen. Esimerkiksi mainittakoon tutkimus kolmannen rokoteannoksen (tehoste) riski-hyöty-suhteesta nuorilla aikuisilla (18–29 v) Pohjois-Amerikan yliopistoissa (5). Kyseisessä ikäryhmässä NNV oli peräti 31 207–42 836 eli miljoonaa annosta kohti estetään 23–32 sairaalahoitoa vaativaa koronainfektiota. Vakavia haittatapahtumia taas oli arviolta 18,5 yhtä estettyä sairaalahoitoa kohti ja reaktiivisuutta (arkea häiritsevä tapahtuma) vastaavasti 1 403–4 626 yhtä estettyä sairaalahoitoa kohti. Miehillä arvioitiin aiheutuvan 1,5–4,6 myo- tai perikardiittia yhtä estettyä sairaalahoitoa kohti. Tutkimuksessa arvioitu kolmas rokoteannos oli käytännössä pakollinen koronapassilainsäädännön vuoksi myös monelle meillä Suomessa, mikä on oleellisen tärkeää ymmärtää ja huomioida uutta tartuntatautilakia laatiessa.
Rokotteen teho ei ollut kuitenkaan ainoa asia, jossa tiedotettiin puutteellisesti tai epäselvästi. Pivotaalitutkimukset eivät olleet tilastollisesti mitoitettuja osoittamaan kuolleisuuden tai vakavan taudin riskin vähenemistä, vaan ne keskittyivät tilastollisesti helpommin saavutettaviin, merkitykseltään vähäisempiin oireisiin. Ne osoittivat kyvyn vähentää lievää oireilua kontrolloiduissa olosuhteissa, mutta niiltä puuttui tilastollinen voima osoittamaan vakavan taudin, tehohoitojen tai kuoleman riskin vähenemistä tai kykyä estää viruksen tarttuminen (6). Vaikka kertynyt tutkimusnäyttö oli heikko, JAMA-artikkelissa helmikuussa 2021 väitettiin: ”Kliiniset kokeet ovat osoittaneet, että rokotteet ovat erittäin tehokkaita COVID-19-infektion, vakavan taudin ja kuoleman ehkäisyssä” (7). Artikkeli oli pandemian kannalta merkittävimpien henkilöiden, kuten Anthony Faucin, käsialaa. Kyseistä viestiä toistettiin laajalti. Jos tehokkuus ilmoitetaan ilman ARR tai NVV -lukemia, se voi johtaa yliarvioon hyödyistä, varsinkin matalan riskin ryhmissä. Tämä voi rikkoa autonomian periaatteita. Eettisesti hyväksytty, avoin ja helposti ymmärrettävä tiedotus tulisi olla keskeinen osa keskusteluja erityisesti perusoikeuksiin puututtaessa ja pakkokeinoista puhuttaessa.
VastaaPoistaMiksi tämä on tärkeää ymmärtää? Seuraavan pandemian alkaessa tavoitellaan uuden rokotteen hyväksyntää jopa 100 päivässä (8) eli vielä huomattavasti nopeammin kuin koronapandemiassa. Tämä tarkoittaisi kaikkien kehitysvaiheiden huomattavaa lyhentämistä, minkä ilmeiset riskit ja rajoitukset tulisi tuoda läpinäkyvästi ja rehellisesti esille. Tämä vähentäisi vielä enemmän mahdollisuutta saada vahva näyttö tehosta ja turvallisuudesta. Oletukset korvaisivat tutkitun tiedon. Nopeutetulla aikataululla kehitetyn valmisteen ottaminen on käytännössä osallistumista kokeelliseen tutkimukseen. Tämä tulisi kertoa avoimesti ja läpinäkyvästi. Pakkokeinojen käyttöä tällaisten valmisteiden kohdalla ei tietenkään tule sallia (Nürnbergin säännöstö, Helsingin julistus) suoraan tai epäsuorasti (esimerkiksi koronapassi ja TTL 48 a §).
Onkin aiheellista kysyä, onko lainsäätäjä ylipäätään arvioinut, millaisia vähimmäiskriteerejä (esimerkiksi ARR > 10 %, NNV < 10, NNH = 1 000 000) olisi edellytettävä, ennen kuin pakkorokotusta voidaan pitää hyväksyttävänä? COVID‑19‑kokemus ja esim. TTL 48 a §:n toteutus ei viittaa siihen, että näin olisi tehty.
2. Turvallisuusnäytön vaatimukset ja epävarmuudet
mRNA‑valmisteet kehitettiin ennennäkemättömän nopeasti, vain 6–9 kuukaudessa. Ne perustuivat teknologiaan, jonka pitkäaikaisvaikutuksista ei ollut kokemusta. Pitkäaikaisturvallisuudesta ei ollut dataa hyväksyntähetkellä eikä sitä ole vieläkään riittävästi saatavilla.
Hätämyyntilupaan johtaneiden tutkimusten lumeryhmän nopeaa purkamista on kritisoitu (9). Pandemiassa nopeat ratkaisut ovat tarpeen, mutta siitä huolimatta lääketieteen perusperiaatteita tulisi noudattaa. Myös historiasta on tärkeää oppia.
LT Lauri Vuorenkoski toteaa Duodecimin sivuilla Vioxx-skandaalin (10) jälkimainingeissa seuraavaa: ”Luonnollisesti yritysten pääasiallinen tavoite on tuottaa taloudellista voittoa osakkeenomistajille, ja niinpä niillä on voimakas kannuste suojella tuotteitaan eli jopa aliarvioida tai peitellä havaittuja haittavaikutuksia. Kvartaalitaloudessa elävien yritysten ja niiden johdon kannalta lienee myös mielekästä joissakin tapauksissa siirtää negatiivisesti myyntiin vaikuttavien tietojen julkistamista tuonnemmaksi.” (11)
Tämä luo merkittävän rakenteellisen riskin, etenkin silloin kun panokset ovat miljardiluokkaa. Riski kasvaa entisestään, kun lääkeyhtiöt vapautetaan pandemioiden aikana täysin vastuusta haittojen osalta (12). Mahdollisista haitoista kärsivien oikeudellinen asema on heikko, koska syy-yhteyden osoittamista vaikeuttavat sekä virallisten tilastojen aliraportointi (4) että vaativa todistelukynnys.
Lipidinanopartikkelit (LNP) ovat itsessään biologisesti aktiivisia aineita eikä niiden leviämistä elimistössä voida rajoittaa lihaskudokseen. Biodistribuutiotutkimuksissa (13) on havaittu, että nanopartikkelit/mRNA leviävät laajasti elimistöön (esimerkiksi maksaan, pernaan, sukupuolirauhasiin, sydänlihakseen ja jopa aivoihin). Tästä ongelmallisesta lähtökohdasta huolimatta uusi tekniikka otettiin ennätysajassa maailmanlaajuiseen käyttöön, eikä olemassa ole virallisia ohjeita, jotka määrittelisivät standardit kyseisten tuotteiden kehittämiselle ja markkinoinnille (14). Kehitysvaiheen ohjeistusten puuttuessa tilanne on käytännössä säätelemätön.
VastaaPoistaPfizerin dokumenteista ilmenee, että kliiniset tutkimukset tehtiin ”Process 1” -menetelmällä tuotetuilla valmisteilla, mutta massatuotannossa siirryttiin käyttämään ”Process 2” -menetelmää. Näitä Process 2 -tuotteita ei käytännössä tutkittu ennen hyväksyntää (15). Valvontaviranomaiset hyväksyivät tämän tekemällä oletuksen, että teho ja haitat ovat samat kuin puhtaammalla, hitaammalla ja kalliimmalla menetelmällä tuotetuilla valmisteilla. Mitään tutkimusnäyttöä tämän tueksi ei ole julkaistu! Kuten sanonta ’the process is the product’ kuvaa, valmistusprosessi on keskeinen tekijä tuotteen laadun ja ominaisuuksien kannalta.
Process 2 -valmisteissa on havaittu tuotantoprosessin epäpuhtauksina niin sanottuja plasmidi-DNA-jäänteitä, aiheuttaen potentiaalisen genotoksisen ja onkogeenisen riskin. Riski tuodaan esille myös Modernan mRNA-rokotepatentissa (16) (Pfizerin Process 2 vastaava valmistusprosessi), josta suora lainaus:
”mRNA-valmistusprosessissa käytetty DNA-malli (template) on poistettava, jotta lääkevalmisteiden teho ja turvallisuus varmistetaan. Jäljelle jäävä DNA lääkevalmisteessa voi nimittäin aktivoida synnynnäisen immuunivasteen ja sillä on potentiaalia aiheuttaa syöpää (onkogeeninen vaikutus) potilailla.
Viranomaisohjeistukset voivat myös edellyttää DNA-mallin määrän määrittämistä, hallintaa ja poistamista RNA-tuotteista. Tällä hetkellä saatavilla olevat tai raportoidut menetelmät eivät ratkaise tätä puutetta.”
VastaaPoistaTätä tiedossa olevaa riskiä ei arvioitu eikä tutkittu ennen laajaa käyttöä. Kyseessä olevat mRNA-valmisteet ovat geeniteknologisia tuotteita, mutta koska ne luokitellaan rokotteiksi, niitä ei koske samat turvallisuusvaatimukset. Jopa Moderna ja BioNTech olettivat mRNA-tuotteidensa tulevan säännellyiksi geeniterapioina (GTMP) (17). Sama mRNA + LNP -alusta voi olla ”rokote” COVIDia vastaan, mutta ”geeniterapia” esimerkiksi syöpää vastaan. Tämä ero vaikuttaa oleellisesti hyväksyntäprosessiin ja sen nopeuteen: GTMP-tuotteille vaaditaan kattavampia farmakokineettisiä, genotoksisuus- ja pitkäaikaisseurantatutkimuksia kuin tartuntatautirokotteille, vaikka niiden vaikutusmekanismi olisi sama. Sääntelyero on keinotekoinen ja perustuu indikaatioon, ei mekanismiin.
Mahdolliset ongelmat mRNA:han tai jäännös-DNA:han liittyen eivät ole pelkästään teoreettisia. Aldén et al. osoittivat tutkimuksessaan, että in vitro -olosuhteissa BNT162b2-mRNA pääsee soluihin nopeasti ja voi johtaa mRNA:n LINE-1-välitteiseen käänteistranskriptioon DNA:ksi (18).
On tärkeää ymmärtää, että mRNA:n lisäksi LNP-kapselin sisään ja suojaan voi päätyä myös jäännös-DNA:ta (huomioi LNP:n biodistribuutio, soluihin pääsy). Tilanne eroaa siis merkittävästi tavallisista rokotteista tai suun kautta otetuista tuotteista, joissa jäännös-DNA on vapaana liuoksessa. DNA-epäpuhtaudet ovat varmistuneet useassa tutkimuksessa, mutta niiden kliinisestä merkityksestä ja todellisesta määrästä kiistellään (19, 20). Vallitseva näkemys niiden vaarattomuudesta perustuu oletukseen, ei tutkittuun tietoon.
FDA:n ohjeistuksessa teollisuudelle vuodelta 2010 todetaan:
”Jäännös-DNA voi muodostaa riskin lopputuotteelle onkogeenisen ja/tai infektiivisen potentiaalinsa vuoksi. Mahdollisia mekanismeja ovat muun muassa koodattujen onkogeenien integroituminen ja ilmentyminen sekä insertionaalinen mutageneesi DNA:n integroitumisen seurauksena.” (21)
Samaisessa ohjeistuksessa tuodaan esille jo 1980–1990-luvulta peräisin oleva DNA-kontaminaation raja-arvo alle 10 ng/rokoteannos (oraalisilla rokotteilla alle 100 ng/annos). Tämä raja on kuitenkin laadittu ennen geeniteknologisten tuotteiden aikakautta, jolloin genomi-integraatiota pidettiin lähinnä teoreettisena riskinä. Uusi tekniikka on suunniteltu kuljettamaan nukleiinihappoja solun sisään, joten lähtökohta on olennaisesti muuttunut. 10 ng:n raja DNA‑epäpuhtauksille perustuu oletukseen, että DNA on tuotteessa vapaana, eikä LNP:n suojassa.
Edustaja Pia Sillanpää lähestyi sähköpostitse 25.11.2024 sosiaali- ja terveysministeriötä mRNA-rokotteiden DNA-kontaminaatioista. STM:n vastauksesta käy ilmi, ettei edellä mainittua eroa ole käsitelty:
”Rokotteiden DNA ei pysty muuttamaan ihmisen DNA:ta tai aiheuttamaan syövän kaltaisia sairauksia. Ihmisen elinympäristö on täynnä muista organismeista peräisin olevaa DNA:ta, jota saamme ruuan ja veden välityksellä elimistömme mikrobiomiin.” (22)
FDA:n ohjeistuksessa todetaan: ”Suun kautta annettu DNA imeytyy noin 10 000 kertaa heikommin kuin parenteraalisesti annettu DNA.” Siksi peroraalisten tuotteiden turvaraja on parenteraalisiin verrattuna korkeampi. Turvarajoja ei kuitenkaan ole päivitetty uuden tekniikan mRNA/LNP-tuotteille, mutta on selvää, että tiukemmat turvarajat ovat tieteellisesti perusteltuja, esimerkiksi 10 ng/annos -> 0,01–0,001 ng/annos.
3. Oikeudelliset ja eettiset näkökohdat
Pakollinen rokotus vankeuden uhalla on suhteellisuusperiaatteen ja lääkärin etiikan vastainen ilman poikkeuksellisen vahvaa perustetta. Toimenpide, jonka hyöty-haittasuhteesta ei ole selkeää, kattavaa ja kiistatonta näyttöä, ei täytä perustuslaillista välttämättömyysvaatimusta. Huomautan myös, että taudin vaarallisuusasteen arviointi ja tarkka määrittely tulisi olla keskeinen tekijä välttämättömyysarvioinnissa.
Informoitu suostumus on lääketieteen etiikan peruspilari (Nürnbergin säännöstö, Helsingin julistus). Sen ohittaminen pakkokeinoin herättää vakavia kysymyksiä kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien näkökulmasta.
VastaaPoista4. Ehdotukset lain uudistamiseen
a) Pakkosääntelyn poistaminen
Ehdotuksen kohdat, jotka mahdollistaisivat pakollisen rokotuksen tai muun lääketieteellisen toimenpiteen rangaistuksen uhalla, on poistettava kokonaan. Rokotuksesta kieltäytymisen on pysyttävä laillisena ja suojattuna valintana.
b) Suosituksiin ja avoimuuteen perustuva malli
Lain painopistettä on siirrettävä pakottamisesta suosituksiin.
- Rokotuksia voidaan suositella vahvasti, mikäli riippumaton ja avoin tutkimus osoittaa selkeän hyödyn suhteessa haittoihin.
- Viranomaisten velvollisuutena on varmistaa täysi avoimuus rokotetutkimusten aineistoista, valmistusprosesseista ja haittavaikutusraportoinnista.
c) Kokonaisvaltainen lähestymistapa
Lakiin on kirjattava viranomaisille velvoite tukea ja suositella näyttöön perustuvia, lääkkeettömiä keinoja ihmisten luonnollisen vastustuskyvyn parantamiseksi. Viranomaistiedotuksessa pidettävä esillä kokonaisvaltaista terveyden edistämistä, jossa keskiössä ovat esimerkiksi metabolinen terveys, tupakoinnin lopettaminen ja fyysisen kunnon ylläpitäminen. Tämä tukee kansanterveyttä vapaaehtoisuuden pohjalta ja vähentää yksilön haavoittuvuutta tartuntataudeille kustannustehokkaasti.
Kiitän mahdollisuudesta esittää näkemykseni ja toivon, että lausunnossani esitetyt huolenaiheet, kritiikki sekä ehdotukset otetaan huomioon tartuntatautilain valmistelussa.
Lähteet:
1. Advertising and Promotion of Medicines in the UK, MHRA November 2020
2. Brown RB Medicina (Kaunas) 2021 Feb 26;57(3):199
3. Polack FP et al. NEJM 2020;383:2603–2615
4. Hazell L, Shakir SAW Drug Safety 2006; 29(5):385–396
5. Bardosh K et al. Journal of Medical Ethics 2024;50:126–138
6. Doshi P BMJ 2020;371:m4037
7. Walensky RP et al. JAMA 2021 Mar 16;325(11):1037–1038
8. IPPS 100 Days Mission: https://ippsecretariat.org/publication/fifth-implementation-report/
9. Doshi P BMJ 2021;373:n1244
10. Krumholz et al. BMJ 2007 Jan 20;334(7585):120–123
11. Vuorenkoski L Duodecim 2006;122 (4):385–6
12. yle.fi/a/3-11700240
13. Australian TGA FOI-report (Study 185350):43-45 (https://www.tga.gov.au/sites/default/files/foi-2389-06.pdf)
14. Muzard C et al. In Vitro Model 2025 Nov 24;4(3-4):177–104
15. Guetzkow J, Levi R BMJ 2022;378:o1731
16. US 10,077,439 B2, pdf-version: 7 (patents.google.com)
17. Banoun H International Journal of Molecular Sciences. 2023; 24(13):10514
18. Aldén M et al. Current Issues in Molecular Biology 2022; 44(3):1115–1126
19. Speicher DJ et al. Autoimmunity 2025(1)
20. Achs, A et al. Vaccines 10, 259 (2025)
21. FDA. (2010). Characterization and Qualification of Cell Substrates and Other Biological Materials Used in the Production of Viral Vaccines for Infectious Disease Indications. Guidance for Industry. Rockville, MD: Center for Biologics Evaluation and Research. (Docket No. FDA-2006-D-0223)
22. https://northgroup.info/finland/pdf/FINLAND_vastaus_1_kirjeeseen.pdf
Lausunto koskien hallituksen esitystä diaarinumero ( VN/25987/2023). Vastustan jyrkästi kaikkia pakkorokotuksia. Olen vapaa päättämään itse omasta kehostani ja terveydestäni ja siitä ,mitä kehooni pistää. Jokaisella ihmisellä on perustavanlaatuinen oikeus §7. Lakiluonos rikkoo perus-ja ihmisoikeuksia. Hallituksen esitys rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimusta : 14 artikla (Syrjintä) .Halituksen esitys rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimusta :ECHR 8,14,2,3,5 ja 9 artiklat.
VastaaPoistaTällaista fasismia ei pidä hyväksyä ei missään tapauksessa, tiedämme mitä on tapahtunut natsisaksassa. Ei perustu ihmiarvoihin!
En hyväksy tätä lakiehdotusta missään muodossa. En halua hyvien kansalasten elävän vankilassa.
Ei pakkorokotuksia,koronaroketteiden yhteydessä huomattiin isot ongelmat;rokotteiden karsinogeenisiä ongelmia ei tutkittu.Periaatteessa ne eivät edes olleet rokotteita,vaan geeniterapiaa.Näistä on jo tehty monia tutkimuksia ja todettu enemmän haittaa kuin hyötyä.
VastaaPoistaJokaisella ihmisellä on perustavanlaatuinen oikeus päättää omasta kehostaan! Jos ihmisellä ei ole valtaa omaan kehoonsa, hän ei voi olla aidosti vapaa. Pandemian jälkeen kukaan ei vastannut kysymykseen siitä, kuinka tuhoisia rokotukset olivat yhteiskunnalle.
VastaaPoistaDiar. n:o: VN/25987/2023
VastaaPoistaVASTUSTAN LAKIEHDOTUSTA EHDOTTOMASTI. Alla joitakin perusteluja:
Ensinnäkin jo esittelytekstin “lakiesityksen taustaa ja lain tarkoitus” osoittaa lakiesityksen absurdiuden. Millä argumenteilla ko. teksti on luotu ja miksi? Lakiesityksessä on täysin jätetty huomiotta ihmisen tärkein perusoikeus: päätäntävalta omaan kehoonsa, esim. ihmisen oma ja luonnollinen immuniteetti ja sitä tukevat asiat. Nykyisilläkö "rokotuksilla" ehkäistään sairastavuutta: oma kokemukseni on lähes päinvastainen viimeisiltä työvuosiltani sairaanhoidon organisaatiossa. Myös Suomen perustuslain määräykset on ohitettu jälleen kerran (eikä niistä välitetty “pahoina koronavuosinakaan”). Erityisen tärkeä painoarvo on perustuslakivaliokunnalla, jonka tehtävä on valvoa lakien oikeellisuutta ja verrata niitä Suomen perustuslakiin. Toivottavasti sen jäsenet oikeasti tietävät, mistä antavat lausunnon ja kantavat myös vastuunsa.
Lainsäätäjän (eduskunta =jokainen kansanedustaja, viimeiseksi lain allekirjoittajana Suomen presidentti) ehdoton velvollisuus on varmistaa, että laki on perustuslain mukainen, ja että jokainen perusoikeusrajoitus on välttämätön ja oikeasuhtainen. Vuosien 2020–2024 kokemukset osoittivat, mihin hätiköiden ja pelosta käsin tehdyt päätökset johtavat (esim. koronapassi, TTL 48a§, sulut, koulujen etäopetus, yritystoiminnan alasajo ym.). Päätökset eivät silloinaan perustuneet faktoihin, vaikka tietoa oli saatavilla esim. koronarokotteen kyvyttömyydestä estää tartuntoja. Ensin käyttöön tuli termi “läpäisyinfektio”, sittemmin rokotusteho heikkeni... Jo kesällä 2021 kolme koronatestien valmistajaa (Roche, Abbot..) toimitti Fimealle asiakirjat, joissa varoittivat vääristä positiivisista tuloksista ja esittivät testien takaisinvetoa. Myös useat laboratoriot tekivät Fimealle ilmoitukset vääristä positiivisista tuloksista. Asiakirjat haudattiin Fimean (=valvova viranomainen) Cere-rekisteriin ja lainsäädäntötyö jatkui. Em. asiasta on jätetty kantelu oikeuskanslerille. Jos testit eivät silloinkaan olleet valideja, niin niihin perustuvat säännökset olivat mielivaltaisia. Samoillako jatketaan seuraavan pandemian tullessa? Eikä lainsäätäjä voi piiloutua asiantuntijoiden selän taakse, STM on tässä kontekstissa isossa vastuussa, viimekädessä kaikki 200 kansanedustajaa, jokainen yksilönä.
Lainsäätäjä, joka edelleenkin sivuuttaa nämä aiemmat tiedot, ja joka ajaa silti uusia velvoitteita koko yhteiskunnalle (VN/25987/2023 / STM002:00/24), syyllistyy ihmisoikeusrikkomukseen... Vai vielä pahempaan...
VastaaPoistaLakiesitys pyrkii vakinaistamaan koko väestöä koskevia kontrollimekanismeja. Tämä on radikaali ja perustuslain vastainen pyrkimys muuttaa Suomen oikeusjärjestystä. Perustuslaki on laadittu nimenomaan suojelemaan kansalaisiaan joka tilanteessa: PL 7 ja 10 pykälät. Lisäksi lainsäätäjä rikkoo luonnonoikeudellista periaatetta ihmisen itsemääräämisoikeudesta (luonnonoikeus, Lex naturalis), Oviedon sopimuksen artiklaa 2 ja 5 sekä Nurnbergin säännöstön kohtia 1-5. Kun laki sotii oikeustajuani ja em. faktoja vastaan, se menettää legitimiteettinsä itseäni koskien näiltä osin.
Lainsäätäjä on juridisessa ja moraalisessa vastuussa siitä, ettei se säädä lakeja, jotka eivät enää suojele maansa kaikkia ihmisiä. Nojaavatko lakiesityksen perustelut yhä vieläkin vääristyneeseen tai vanhentuneeseen tietoon, tai Suomen rajojen ulkopuolelta tulevaan ohjaukseen?
Lakiehdotus on hieno testi suomalaiselle oikeusvaltiolle: hyväksytäänkö siinä tieteellisesti kestämätön ja perusoikeuksia loukkaava hallintamalli koko yhteiskuntaan, vai palataanko noudattamaan Suomen perustuslakia, joka suojaa yksilöä? Ehkäistäänkö vakavia tartuntatauteja sakon tai vuoden vankeudella, joilla “lääketieteellistä toimenpiteestä ja hoidosta” kieltäytyviä uhataan?
Vuosien 2020–24 (edelleen jatkuen, " TTL suosittelemat koronarokotukset vanhuksille ja riskiryhmille"...) virheitä ei voi lakinsäätäjä enää selittää tietämättömyydellä. Siksi nykyisen valmistelun vastuu on painavampi kuin koskaan. Eduskunnan jokainen KANSANedustaja vastaa henkilökohtaisesti siitä, mitä nappia painaa.
Thomas Kämper on tehnyt ansiokkaan työn kootessaan kaikki "lakipykälät" ja miten niitä yritetään rikkoa. Sen voitte lukea lausuntoni liitteeksi.
Vastustan jyrkästi valmisteilla olevaa tartuntalain kokonaisuudistusta. En hyväksy kansalaisten pakkorokotusta missään olosuhteissa.
VastaaPoistaVastustan viranomaisten tiedonsaantioikeutta kansalaisten rokotus- ja terveystietoihin ilman suostumusta.
Olen huolissani karanteeni- ja eristysrajoitusten madaltamisesta.
En hyväksy sakko- tai vankeusrangaistuksia "tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttamisesta".
Kehollinen itsemääräämisoikeus on ehdottomasti säilytettävä!
Vaadin, että kaikki pakottavat, rangaistukselliset ja epäsuorasti painostavat kohdat poistetaan lakiluonnoksesta kokonaan.
Lausuntopalvelu, diaarinumero (VN/25987/2023) , toivon sisällön korjausta kyseiseen Sosiaali- ja terveysministeriön luonnokseen 3.5.2026 jälkeen hallituksen esitykseksi tartuntatautilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi sellaisenaan, koska se puuttuu perustuslaissamme säädettyyn itsemääräämisoikeuteen liian jyrkästi ja syrjintää edistävästi. Myös EU:n direktiivit kieltävät kaikenlaisen syrjinnän liittyen mm. terveyteen. Muutosehdotuksena esittäisin, että esityksestä poistetaan kohdat, joissa ehdotetaan pakkokeinoja kansalaista vastaan, joka mm. kieltäytyy pakkp- ja vapaaehtoisista rokotteista tai muista terveydellisistä toimenpiteistä pandemian leviämisen ehkäisemiseksi. Sen sijaan kieltäytyville voidaan määrätä määräajaksi kotiarestia ja että he tilaavat ruokansa verkkokaupoista kotiovelle tuotuina, kunnes pandemiauhka on purettu ja tämä ainoastaan, mikäli pandemiauhka on erittäin suuri uhka yleiselle terveydelle. Lisäksi tulee säilyttää rokotusten, terveystestausten ja karanteeniajat ja -paikat maksuttomiksi ja korvattava valtion kassasta eristämisestä ja työpaikan tai oman yrityksen menettämisestä aiheutuneet kustannukset, jos kieltäytyjällä on etukäteen annettu perusteltu syy kieltäytyä pandemian ehkäisyn toimenpiteistä kuten elämänkatsomuksen, aiheettoman kantelun, lääketieteellisen, haja-asutusalueilla asumisen tai erillään kesämökillä tai ulkomailla viipymisen vuoksi pandemian aikana. Myös THL pitäisi perustella verkkokoulutusvideoilla, miksi jokin toimenpide tehdään, kuten karanteenin määrääminen tai tahdonvastainen toimenpide, jotta se ei tulisi asianomaiselle yllätyksenä saati hänen perheelleen, sukulaisilleen, naapureilleen ja työnantajalleen, joka ei ehkä ehdi saada sijaista tilalle ja kärsii taloudellisia menetyksiä. Lisäksi uusi tartuntatautilaki pitäisi koskea kaikkia väestöryhmiä, kuten maahanmuuttajia, pakolaisia, ulkomaisia luennoitsijoita, ulkomailta tulleita kesätyöntekijöitä ja keikkatyöntekijöitä ja turisteja, vaikka he olisivat toisen maan kansalaisia.
VastaaPoistaEi ei ja ei!! Ihmisellä TÄYTYY olla itsemääräämisoikeus, oikeus päättää omasta hoidosta, annettavista tai antamattomista rokotteista. Korona aikaan ja nyt sen jälkeen nähdään kuinka rokotettuja nuoria, urheilijoita ym. Menehtyy jatkuvalla syötöllä. EN HALUA LÄÄKEYHTIÖN KOEKANIINIKSI!!
VastaaPoistaMinkäänlaisia pakollisia ihmisten terveyteen tai hyvinvointiin liittyviä toimenpiteitä ei pidä suorittaa. Kaikki pitää perustua vapaa-ehtoisuuteen kuten tähänkin asti.
VastaaPoistaIhmisen keho ja terveys on täysin hänen itsensä vastuulla, eikä sitä voi millään lainsäädännöllä siirtää järjestelmän hallintaan.
Vastustan jyrkästi tällaisia kehollisiin itsemääräämisoikeuksiin puuttumista!
On niin hirveässä ristiriidassa ihmisen perusoikeuksien, jotka Suomen perustuslaki turvaa, kanssa kuten henkilökohtainen vapaus ja koskemattomuus sekä yksityiselämän suoja. Rokotukset ja terveystarkastukset puuttuvat suoraan yksilön fyysisen koskemattomuuteen. Eikä niiden tehoa ole edes osoitettu kunnollisin kokein. Niin vain uskotellaan. Lakiehdotus on ehdottomasti hylättävä. Miten kukaan voi edes ehdottaa tällaista ja samassa lauseessa sanoa, että pidetään huolta perustuslaista ja ihmisistä? Tämä on ihmisen oikeuksien ja perustuslain vastainen. Sitäkö varten niitä vankilatiloja rakennetaan lisää? Kun ne on nyt jo täynnä?
VastaaPoista
VastaaPoista”Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen. Se turmaa ennustaapi, vie kansat kurjuuteen. Ken Herran oikeutta nyt täällä julistaa, ja ken vanhurskautta nyt tahtois puolustaa?
Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan. On valhe vallan päällä ja vääryys voimassaan. Ei kuulla kurjan ääntä, ja köyhää sorretaan, ja lainkin rikkaat vääntää vääryyttä puoltamaan.
Kas köyhän leivän syövät nuo jumalattomat. He viatonta lyövät ja häntä vainoovat. He kurjaa ahdistaapi kuin käärme kiukussa. Korvansa tukkeaapi tuon raukan huudoilta.
He armotonna vievät osuudet orpojen. He söivät lesken leivät, on Herra nähnyt sen. Hän vanhurskaasti kostaa vääryydentekijät, rankaisee ansiosta nuo viekkaat ryöstäjät.
Vaan voitonpäivän kerran vaivaiset näkevät, vanhurskaus kun Herran lyö väärät, väkevät. Oi Herra, voimas näytä, kansaasi armahda ja hurskaan pyynnöt täytä ja päästä vaivasta.”
En kannata enkä hyväksy pakkorokotuslakia. Itsemääräämisoikeus pitää olla kaikilla ihmisillä omaan kehoonsa. Rokotteiden tarkoitus varmaan on suojata ihminen itse taudilta. Suoja petti Korona-piikeissä, siksi VASTUSTAN. En sairastanut koronaa enkä tartuttanut kehenkään. En ole kuormittanut terveydenhoitoa, ollut terveenä ja ilman rokotteita aikuisiässä.
VastaaPoistaIhmisellä täytyy olla vapaus valita muita keinoja ja pysyä terveenä kuin lääkeyhtiöiden tuotteet.
Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi tartuntatautilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
VastaaPoistaLausuntopyynnön diaarinumero: VN/25987/2023
Vastustan esityksessä tuotuja tartuntatautilain kokonaisuudistuksia.
Mieleeni tulisi ennemminkin lähteä purkamaan lisättyjä lausekkeita kuin rakentamaan uutta. Esimerkiksi nykyinen terveydenhoitohenkilökuntaa koskeva säädös, jossa työntekijät ovat velvoitettuja ottamaan kaikki ehdotetut rokotukset, ei ole jokaisen henkilön omaan kehoon koskevia oikeuksia tukeva ja asettaa terveydenalan työnntekijät eriarvoiseen ja kiristyksen kaltaiseen asemaan jossa on rokotteista vammautumisen riski sekä työpaikan menettämisen riski rokotteen ottamatta jättämisestä. Myöskin muunmuassa kaikki valtiovallan mahdollisuudet määrätä ja rajata tietyille ryhmille pakkorokotusket tulisi poistaa.
Niin kauan kun Suomen viranomaiset eivät pysty tuottamaan taannoisesta koronan hoidosta rehellistä raporttia, jossa uskallettaisiin asettaa tarkasteluun oman viranonomaisten toiminta sen kysymyksen alle, että oliko meidän päätöstemme takana oleva tietomme tosiasiallisesti totta ja olivatko meidän tietomme, harkintamme ja tekomme kuitenkin vääriä joissakin asioissa ja missä asioissa näin tapahtui, niin niin kauan Suomen valtiovallan tulisi pidättäytyä tekemästä lakiehdotuksia tai lakiehdotusmuutoksia, joiden parissa se ei ole pyrkinytkään tarkastelemaan oman viranomaistoiminnan pieleen menneiden toimiensa seuraamuksia.
Valtiolliset lait tulisi laatia sillä perusteella, että ne takaavat mm. kohtuulisen suojan rikosoikeudellisissa asioissa mutta myöskin niiden tehtävä on suojata kansalaisia virkavallan mahdollisuudelta harjoittaa omiin kansalaisiinsa kohdistuvia virkavallan väärinkäytöksiä. Kyseinen lakimuutoksen esitys mahdollistaisi ja laajentaisi kansalaisiin kohdistuvan virkavallan väärinkäytöksen toimia eikä se perustu kohtuuteen.
Rokotuksien ensisijainen tehtävä on suojata niiden ottajaa rokotukseen tarkoitetulta taudilta. Tässäkin on huomautettava, että monikaan valmistaja ei takaa 100 prosenttista suojaa taudilta omille tuotteilleen (oli sitten kysymyksessä mikä tahansa tuote kuten, rokote, pilleri, lääketieteellinen tekninen laite) ja että monet rokotteet ja lääkkeet tuottavat myöskin sivuvaikutuksia, joista moniakaan vakavia sivuvaikutuksia ei raportoida (koska lääkäreillä ja muilla terveydenhuoltohoitohenkilökunnalla ei ole velvollisuutta raportoida näistä), eikä lääketehtaiden tuottamien tuotteiden ja niihin liittyvien tutkimuksien viranomaisvalvonta ole, vastoin yleistä uskomusta, hyvällä ja läpinäkyvällä tasolla. Pelkästään korona-ajan annettujen mrna-injektioiden aiheuttamien haittavaikutusseuranta ja niiden jakeluun puuttuminen sekä käytöstä poisvetäminen haittavaikutusten ilmaantuessa ja haittavaikutusten ilmeentymisien kasvaessa, viranomaisten toimimattomuus näiden asioiden yhteydessä ilmensi viranomaistoiminnassa erittäin suurta puutetta sekä on kasvattunut viranomaistoimijoihin kohdistuvaa luottamuspulaa ja tämänkin asian yhteydessä ikävistä viranomaistoimminnan puutteista saadun opin laskiesityksen luonnos jättää kokonaan käsittelemättä.
VastaaPoistaMutta jos lähdemme siitä oletuksesta, että rokotuksen ottaja suojaa itsensä esitetyltä taudilta, niin minkä ihmeen takia pitäisi vaatia muiden ihmisen ottamaan rokote, jos rokotteen ottaja itse on jo suojattu taudilta?
Kannustaisin lainvalmistelijoita ja lainlaatijoita miettimään sitä mahdollisuutta, että omalle kohdalle sattuisi niin, että olisit itse allerginen tai lapsesi/läheisesi olisi allerginen jollekkin pakkorokotukseen määrätylle/määrätyille ainesosalle eikä muuta vastaavaa vaihtoehtoista tuotetta olisi tarjolla ja tietäisit siitä seuraavan jonkin vakavan oireen, esim. anafylaktisen shokin, tai tietäisit kyseisen rokotteen johtavan muuhun vakavaan tilaan kuten halvaantumiseen ja tai kuolemaan, niin miten ja millaisia ajatuksia tälläisessä tapauksessa, jossa henkesi tai läheisesi henkeä uhkaava toimintamekanismi rokotteesta olisi tiedossa ja sinulla ei olisi mahdollisuutta milläänlailla kieltäytyä kyseisestä rokotteesta muuten kuin sakon maksulla tai menemällä vankilaan, kyseinen tilanne sinussa aiheuttaisi tilanteen kohtuullisuudesta? Olisitko valmis itse kohtaamaan tälläisen tilanteen?
Jos ajaudutaan siihen pisteeseen, jossa valtiovallalle jää asioiden käsittelyyn työkalupakkiinsa vain ja ainoastaan joko pakottaminen, täyskielto tai rangaistuksen koventaminen asiossa jossa kieltäydytään noudattamatta viranomaisen määräyksiä ja jossa selvästi viranomaistoiminta ja säädökset ovat kansainvälisten yksilön oman vapauden ja kehollisen koskemattomuuden vastaisia, on mielestäni tämän kaltainen puusilmäinen ajattelu ja toiminnan kontrolloinin yritys merkki siitä että valtiovalta organissationa sekä siinä työskentelevät viranomaiset ovat ajautuneet tilanteeseen, jossa voitaisiin katsoa, ettei kosketusta kansalaisten reaalielämään enään ole eikä organisaationa saatikka siinä toimivilla yksilöillä ole kovin vahvoja itsereflektioon tai tilanteen reflektioon tarvittavia taitoja koskien virkavallan omaa toimintaa. Eli toisinsanoen valtionvalta on ajautunut umpikujaan itsensä kanssa, jossa se on menettänyt taitonsa, kykynsä ja itseluottamuksensa miettiä, pohtia ja luoda dialogista keskustelua yhdessä Suomen kansalaisten kanssa, siitä mihin kaikkeen yksilöä koskeviin päätöksiin valtiovallan olisi syytä vetää raja, jotta se ei ajautuisi, osittain huomaamattaankin, autoritaariseksi diktatuuriksi, jossa tosiasiallisesti kansalaisen yksilönsuoja ja oikeus päättää omista terveyteensä kuin myös muihinkin omaan elämänsä liittyvistä asioista ei enään paina vaakakupissa enään mitään. Kielloilla ja rajoituksilla on toki oma paikkansa lainsäädännössä mutta jos ne, samoiten kuin pakotustoimenpiteet, tulevat valtiovallan ainoiksi ja ensimmäisiksi mieleen tuleviksi työkaluiksi hoitaa asioita, ollaan mielestäni yhteiskunnassa menetetty jonkinlainen perustavanlaatuinen kyky sietää maailman epätaydellisyyttä sekä erityisesti menetetty kyky erilaisilla dialogisilla keskustelukulttuurin kautta luodulle pyrkimyksille löytää myöskin asioihin muita ratkaisuja.
VastaaPoistaLääkeyhtiöt eivät tule ottamaan vastuuta omista rokote-tuotteidensa viallisuudesta. Esim. rokotteita valmistavia yhtiöitä vastaan ei voida edes Yhdysvalloissa nostaa syytettä viallisesta rokotteista ja esimerkiksi taannoisen korona mrna-injektion kaikista mahdollisista haitallisista sivuvaikutuksista valmistajat sanoutuivat sopimuksillaan valtioiden kanssa irti ja siirsivät vastuun haitallisista sivuvaikutuksita valtioille. Viranomaiset taasen nykyisellään eivät havaintojeni perusteella kykene ottamaan vastuuta omista päätöksistään ja niiden seurauksista varsinaisesti oikein missään asiassa. Miten minun kansalaisena tulisi tälläisen lääkeyhtiöiden ja viranomaistoiminnan pohjalta rakentaa luottoa yhteiskunnan toimintaa ja viranomaistoimintaa kohtaan, kun se pyrkii säätämään kansalaisen näkökulmasta täysin kohtuuuttomia ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisia lakeja ja lisäämään omaa valtaansa asioissa joista yksilö kuitenkin joutuisi maksamaan kovimman hinnan päätösten negatiivisista seurauksista?
Esitystä lukiessa nousee voimakkaasti tunne siitä että Suomen valtion hallinto elää aika isolta osin toisenlaisessa todellisuudessa mitä Suomen kansalaiset tosielämässä (niin nykyisyyden kuin historiallisessa käsityksessään). Jos lainlaatijoiden ja valtion virkamiesten todellisuus on räikeässä ristiriidassa kansalaisten elämän kanssa, eikä vuoropuhelua synny tai sitä ei yritetä edes synnyttää näiden välillä, niin miten tällöin valtiovallan viranomaiset tosiasiallisesti voivat laatija ja muuttaa lakeja niin, että ne eivät kaventaisi Suomen kansalaisten perustavanlaatuisia perusoikeuksia omaan yksityiselämäänsä liittyen tai etteivät ne alistaisi näitä oikeuksia virkavallan toimivaltuuksien alapuolelle?
Samaten esitystä lukiessa nousee mieleen paljon enempi kysymyksiä joihin lakiluonnos jättää vastaamatta kuin niitä kysymyksiä joihin lakiluonnos antaisi vastauksia.
Lakiluonnosta lukiessa herää myös epäilys siitä kuinka hyvin valtionvallan virkamiehet ovat tosiasiallisesti päteviä antamaan minkäänlaisia määräyksiä pakkorokotuksille (saatikka laajentamaan eristykseen liityviä toimintavaltuuksia), koska nämä eivät tule mahdollisesti koskaan kohtaamaan pakkomääräyksiensä johdosta seuranneiden rokote- tai mrna-pohjaisten injektioiden tuottamia vakavienkin haittavaikutusten saaneita ihmisiä kuin mitä esimerkiki terveydenhoidonhenkilökunta joutuvat heitä suoraan kohtaamaan.
VastaaPoistaKysymyksen voisi esittää siitäkin, kapeuttaako vai laajentaako kyseinen lakiesitys lääkärien omaan eettiseen harkintaan pohjautuvaa toimintaa hoitaa potilaitaan eri tilanteissa, eritoten silloin kun olisi kyseessä pakotetusta tai pakotukseen tähtäävästä rokotustoiminnasta ja/tai tästä saatu rokotevamma? Nähdäkseni lakiesitys ei tue terveydenhoidon työntekijöiden oman harkinnanvaraista työskentelyä potilaan parhaaksi epidemioiden ja pandemioiden aikana, koska lakiesitys pakottaisi enemminkin muunmuassa lakaisemaan pandemia tilanteissa käytettävien rokotteiden ja mrna-injektioiden mahdolliset haittavaikutukset maton alle, koska se ei tunnista rokotteiden, mrna-injektioiden tai lääkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia kunnolla ja asianmukaisella tavalla (tästä oiva esimerki tällä hetkellä koronaan käyetyttyjen mrna-injektioiden vakavien haittavaikutusten sivuuttaminen julkisesta keskustelussa.) tai tue toimintamekanismeja tilanteissa, joissa vastoin yleisestä narratiivistä huolimatta kyseisen rokotteen tai mrna-injektion vaikutus on potilaalle vahingollinen (esimerkiksi lausunnossa todetaan, että; ”Teoriassa pahin mahdollinen rokotushaitta on kuolemantapaus” vaikka tosiasiallisesti kuolema on rokotteen sekä mrna-injektion pahin mahdollinen aiheuttaja käytännössäkin.) ja joista niiden antaja (lääkäri, muu terveydenhoidon työntekijä) joutuisi kuitenkin ottamaan harteilleen toteutetun työn (lääkkeen/pistoksen antaminen) eettisen työkuorman mahdollisen epidemian ja pandemian aikana. Lääkäreillä on velvoite kertoa muunmuassa ehdotettujen lääkkeiden/rokotusten ja muiden hoitotoimenpiteiden haittavaikutukset, jotta potilas voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen hoidosta. Laeilla valmisteltu pakkotoimeenpiteeseen tähtäävä tai siihen mahdollisuuden antava lait, estävät tämän erittäin oleellisen hoitotyöhön kuuluvan käytännön. (”Ilman avointa keskustelua hyödyistä ja riskeistä ei synny todellista suostumusta – syntyy vain oletus.” (Jonas Nyman)).
VastaaPoistaLisäksi mahdolliset pakotetut rokotukset tai kiristyksellisillä toiminnan kautta tähtäävän "vapaaehtois"rokotuksien aiheutuvien haittavaikutuksien johdosta (jotka aiheutuisivat epidemia- ja pandemia tilanteissa käytetyistä hätämyyntiluvan saaneista rokotteista tai mrna-pohjaisista injektioista, koska kunnolla kehitetyn rokotteen kehitystyö vie noin kymmenen vuotta, myös ylikin), moni mitä luultavammin joutuisi silloin sairauslomalle, myöskin terveydenhoidon henkilökunta, josta on suora vaikutuksellinen taloudellisiin tulokulmiin josta tästähän esityksessä oltiin huolissaan. Jos esim. terveydenhoidon henkilökunta pakotetaan ottaamaan virkavallan määräämä rokotus tai mrna-pohjainen injektio joista seuraa vakavia haittavaikutuksia jonka takia terveydenhoidon henkilökuntaa joutuu jäämään sairauslomalle, niin miten tälläisessä tilanteessa voidaan pitää yllä terveydenhoidossa tarvittavaa henkilökuntaa tai miten tällöin edes pystyttäisiin korvaamaan rokotteista tai mrna-injektioista aiheutuvien sairauspoissaolojen aiheuttama vajaa miehitystä? Kysymys on myös siitä, kuka korvaa kaikki mahdolliset pakkorokotuksien aiheuttamat vammat kuin myöskin niiden aiheuttamat mahdolliset pysyvän työkyvyn menetyksen ja vastaus on tähän, että korvaaja on todellisuudessa veronmaksaja, valtion ja sen alaisuudessa olevien instanssien kuten kelan ja hyvinvointialueiden ollessa vain välikätenä tässä asiassa. Tämän hahmottamisessa, kuka todellisuudessa on valtion menojen maksaja, tuntuu olevan hirveän vaikea yleensäkkinottaen lainlaatijoille sisäistää. Nykyisellään jo aivan liian monet rokottesta ja erityisesti mrna-pohjaisen korona injektiosta vammautuneet henkilöt jätetään oman onnensa nojaan selviytymään, ilman asianmukaisia korvauksia tai mahdollisuutta saada auttavaa hoitoa, koska yleinen valtiovallan järjestelmä ei tunnista tai tunnusta rokotteiden tai mrna-pohjaisten injektioiden vakavien haittavaikutusten mahdollista laajuutta. Tähän liittyy myöskin ongelma, ettei lakiluonnoksessa edes määrityksien kohdassa eritellä erikseen mitä eroa on rokotteella ja mrna-injektiolla. Suurin mrna-injektion ero rokotteeseen on se että mrna-injektion toimintamekanismi tähtää geenien manipuloimiseen. Tälläisestä mrna-injektiosta ei tulisi käyttää tai päästää edes sitä rokote-määritykseksen alaiseksi vaan se tulisi luokitella omaksi määrityksekseen.
VastaaPoistaEsityksessä ei nähdäkseni uskalleta tutkia ja pohtia sitä asiaa mitkä korona ajan yksityisen elinkeinoelämän liiketaloudellisista aiheutuneista tappioista olivat aidosti seurausta enemminkin valtion omista korona toimenpiteistä jotka osoittautuivat jälkikäteen perusteettomiksi.
VastaaPoistaEsityksessä ei nähdäkseni eritellä tarkemmin keistä sidosryhmistä kyseisen lakimuutoksen esityksen ohjausryhmä koostui. Tämä on ongelmallista, jos sidosryhmien edustajina ovat toimineet lääkeyhtiöiden edustajat tai näihin linkittyneet ihmiset, jotka hyötyvät lääketehtaiden intressien ajamisesta ja saavat erilaisia, epäsuoriakin, palkkioita lääkeyhtiöiltä ja näin ollen vaarantavat lakiesityksen sisällön neutraalia asiayhteyden käsittelyä.
Lausunto ei avaa tai pohdi sitä ikävää mahdollisuutta, että mitä tapahtuu, jos pandemiaa hoitavat tahot ovat niitä, jotka ovat lääketehtaiden intresseihin sidottuja tavalla tai toisella ja miten ylipäätään tulisi toimia tilanteissa joissa johtava pandemian hoitavalla taholla on selvästi osoitettavat sidonnaisuudet lääkealan yrityksiin. Tämä on oleellinen asia, koska lääketehtaan sidonnaisuudet eivät tue neurtaalia ja puolueetonta epidemian tai pandemian hoitotoimenpiteiden keinoja ja toimia. Tällöin on myöskin vaarana, että halvemmat ja pitempiaikaiset testatut ja mahdollisesti vähemmän haittavaikutuksia aiheuttavien lääkehoidon antamiset jäävät epidemia- ja pandemiatilanteissa pois hoitotoimenpiteistä. Lakiesitys painottaa muutenkin aivan liika rokottamisen merkitystä, joka oikeastaan johtaa ajattelua valitettavasti enemmän myöskin siihen suuntaan, ettei jo olemassa oleville lääkkeille anneta tilaa olla vaitoehtona epidemia- tai pandemiatilanteiden hoidossa. Jos otetaan myöskin se asia huomioon, että rokotteen kehitystyö vie arviolta reilut kymmenen vuotta, jonka aikana suurinosa ihmisista on jo saanut luonnollisen immunittetin tautia vastaan, on ajatus painoarvon antamisesta rokotteille epidemioiden ja pandemoiden hoidossa täysin absurdi. Samaten jätetään huomiotta yleisesti ennaltaehkäisevänä tautien hoitomuotona vitaamini- ja hivenainelisien käyttö, joista D- ja C-vitamiini sekä sinkki on todettu hyväksi tautien ennaltaehäkäiseviksi ravintolisiksi. Lausunto jättää myöskin huomiomatta luonnollisen immuniteetin kehittymisen tauteja vastaan.
Lausunto ei avaa tai pohdi sitä ikävää mahdollisuutta, että mitä tapahtuu, jos pandemiaa hoitavat tahot ovat niitä, jotka ovat lääketehtaiden intresseihin sidottuja tavalla tai toisella ja miten ylipäätään tulisi toimia tilanteissa joissa johtava pandemian hoitavalla taholla on selvästi osoitettavat sidonnaisuudet lääkealan yrityksiin. Tämä on oleellinen asia, koska lääketehtaan sidonnaisuudet eivät tue neurtaalia ja puolueetonta epidemian tai pandemian hoitotoimenpiteiden keinoja ja toimia. Tällöin on myöskin vaarana, että halvemmat ja pitempiaikaiset testatut ja mahdollisesti vähemmän haittavaikutuksia aiheuttavien lääkehoidon antamiset jäävät epidemia- ja pandemiatilanteissa pois hoitotoimenpiteistä. Lakiesitys painottaa muutenkin aivan liika rokottamisen merkitystä, joka oikeastaan johtaa ajattelua valitettavasti enemmän myöskin siihen suuntaan, ettei jo olemassa oleville lääkkeille anneta tilaa olla vaitoehtona epidemia- tai pandemiatilanteiden hoidossa. Jos otetaan myöskin se asia huomioon, että rokotteen kehitystyö vie arviolta reilut kymmenen vuotta, jonka aikana suurinosa ihmisista on jo saanut luonnollisen immunittetin tautia vastaan, on ajatus painoarvon antamisesta rokotteille epidemioiden ja pandemoiden hoidossa täysin absurdi. Samaten jätetään huomiotta yleisesti ennaltaehkäisevänä tautien hoitomuotona vitaamini- ja hivenainelisien käyttö, joista D- ja C-vitamiini sekä sinkki on todettu hyväksi tautien ennaltaehäkäiseviksi ravintolisiksi. Lausunto jättää myöskin huomiomatta luonnollisen immuniteetin kehittymisen tauteja vastaan.
VastaaPoistaKoronan ajoilta pahin stigma ei syntynyt koronaa sairastavia kohtaan vaan suuntautui eniten, etenkin erittäin voimaakkasti median puolelta, niihin ihmisryhmiin jotka eivät syystä tai toisesta olleet valmiita ottamaan pikamyyntiluvan saanutta mrna-pohjaista injektiota tai erittäin hyvistä syistä kyseenalaistivat kyseisen mrna-injektion mahdolliset haittavaikutukset tai muuten epäröivät mrna-injektion ottamisen kanssa.
Rajoitustoimenpiteistä yleisesti ei pohdita retropespektiivisesti sitä miten miten korona-ajan koulujen sulkemiset vaikuttivat lapsien ja nuorten mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Tämä on vakava puute. Eristämis toimenpiteistä yleisesti ei pohdita sosiaalipsykologisia vaikutuksia eristetyn mielenterveydelle. Ihmiselle täyden eristämisen muista ihmissuhteista ja kanssakäymisestä on psykologisesti erittäin kuormittavaa ja fyysinen eristäminen on myöskin ihmiselle yksi pahimmista rankaisukeinoista. Erityisesti lasten ja nuorten sosiaaliset taidot eivät pääse parhaalla mahdollisella tavalla kehittymään, jos heidät on fyysisesti eristetty muista ikätovereistaan.
Koronan ajoilta pahin stigma ei syntynyt koronaa sairastavia kohtaan vaan suuntautui eniten, etenkin erittäin voimaakkasti median puolelta, niihin ihmisryhmiin jotka eivät syystä tai toisesta olleet valmiita ottamaan pikamyyntiluvan saanutta mrna-pohjaista injektiota tai erittäin hyvistä syistä kyseenalaistivat kyseisen mrna-injektion mahdolliset haittavaikutukset tai muuten epäröivät mrna-injektion ottamisen kanssa.
VastaaPoistaRajoitustoimenpiteistä yleisesti ei pohdita retropespektiivisesti sitä miten miten korona-ajan koulujen sulkemiset vaikuttivat lapsien ja nuorten mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Tämä on vakava puute. Eristämis toimenpiteistä yleisesti ei pohdita sosiaalipsykologisia vaikutuksia eristetyn mielenterveydelle. Ihmiselle täyden eristämisen muista ihmissuhteista ja kanssakäymisestä on psykologisesti erittäin kuormittavaa ja fyysinen eristäminen on myöskin ihmiselle yksi pahimmista rankaisukeinoista. Erityisesti lasten ja nuorten sosiaaliset taidot eivät pääse parhaalla mahdollisella tavalla kehittymään, jos heidät on fyysisesti eristetty muista ikätovereistaan.
Raportti jättää käsittelemättä viranomaisviestinnässä ja toimissa mahdolliset psykologiset kiristykseen liittyvät toimet sen suhteen jotka eivät suoranaisesti ole yksilöä pakottavia johonkin hoitotoimenpiteisiin mutta jotka kuitenkin luovat huomaamattomat psykologiset kiristysmekanismit sen suhteen, että yksittäisille kansalaiselle ei anneta oikein muita vaihtoehtoja kuin toteuttaa annettuja ehdotuksia, vaikka kyseiset toimenpiteen tosiasiallisesti vahingoittaisivat yksilöä niin ruumiillisesti kuin psyykkisesti. Tälläisissa valkopesu-kiristys toimissa ja tilanteissa viranomaiset pystyisivät välttämään vastuun sanomalla, etteivät he varsinaisesti pakottaneet henkilöä mihinkään vaan kyseisestä toimenpiteistä johtuva vamma/kuolema oli yksityishenkilön omalla päätöksellään toteutettu, vaikka tosiasiallisesti viranomaiset olisivatkin käyttäneet psykologiseen kiristykseen liittyviä toimia. Esitys jättää tähän liittyen myöskin käsittelemättä sitä asiaa, mikä on viranomaisen vastuu ja siitäs seuraava mahdollinen sanktio/rangaistus tilanteessa, jossa epidemian tai pandemian aikaisia ja viraniomaisen toimivaltuuksia on todistettavasti väärinkäyetty aiheuttaen vakavaa vahinkoa yksilölle.
Esitys käsittelee lakimuutoksia liian paljon siitä näkökulmasta ja siitä oletuksesta, etteivät viranomaiset käyttäisi toimivaltaansa oman edun tavoitteluun tai muuten toimisi väärin Suomen kansalaisia kohtaan poikkeustilanteissa. Tämän asian pohtimisen sivuuttaminen kokonaan on vakava puute, koska koskaan eivät missä tahansa työrooleissa olevat henkilöt jotka pystyvät toimintaansa toteuttamaan niin, etteivät väärinkäytä asemaansa, ole se ongelma yksilön kannalta, vaan ne jotka käyttävät tälläisia erillisiä toimivaltuuksiaan väärin.
VastaaPoistaLyhyen ja pitkänaikavälin mietintöjä on harvakseltaan joissakin kohden, mikä on mielestäni parannus noin yleisesti ottaen kun lakiluonnoksissa pohditaan eri tilanteiden vaikutuksia yhteiskunnassa, vaikkakin nämä erittäin satunnaisesti esiintyvät lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksien mietinnät ovat asiayhteyksissään erittäin suppeita, eivätkä ne uskalla haastaa lakiehdotuksen näkemyksiä tuomalla mukaan lainesitysnarratiivistä poikkeavia tai sen narratiivia haastavia näkemyksiä.
Kaikki suostumukseen liittyvät asiat (otosseuranta myöskin) tulee olla aina kirjallisena ja etukäteen pyydetty ja myöskin annettu, eikä missään tapauksessa suullisena ja jälkikäteen pyydetty, sillä pelkästään pelkän suullisen sopimuksen varassa tehdyt sopimukset altistavat potilaan viranomaistoiminnan virkavallan väärinkäytökselle ja vaikeuttavat ristiriitatilanteessa asian selvittelyä.
Erilaisia epidemioiden tai pandemioiden hoitoa (josta huomautus, että WHO alensi pandemian julistamiseen käytettyä tartuntarajaa ennen koronaa), ei voi pohjata epidemia ja pandemia olosuhteissa pakkokeinoihin tai viranomaistoimijoiden vallan poikkeukselliselle laajentamiselle, vaan yksilöllä täytyy olla sataprosenttisesti täysimittainen oikeus päätökseen häntä koskeviin terveystoimenpiteisiinsä epidemian ja pandemian aikanakin, eikä tätä oikeutta tule asettaa myöskään kiristyksen alaiseksi muuttamalla lakiin sakon tai vuoden vankilanrangaistuksen tuomion rokotuksen ottamisen kieltäytymisestä. Pandemioiden ja epidemioiden hoidossa ei voida laittaa painoarvoa valtion määrämille pakotustoimenpiteille ja tirkistelylle vaan kansalaisten vapaaehtoisuuteen liittyviin toimintoihin. Vapaaehtoisuuteen perustuvan toiminnan syntymistä edesauttavat viranomaisten toiminta, joka pohjautuu sille, että kansalaisten luottamus viranomaisten toimintaa kohtaan on ansaittu. Luottamusta voidaan parantaa myöskin yhteistyön ja viestinnän parantamisella viranomaisten ja kansalaisten välillä sekä avoimen keskustelun ylläpitämisellä.
Viimeisten vuosien aikana tämä luottamus viranomaisten toimintaan, on nähdäkseni murentunut aika isolta osin. Ei vain pelkästään koronan takia vaan monen muun tekijän kanssa myöskin.(Muunmuassa lääkehoidoissa eri lääkkeiden (mm.SSRI-lääkkeet) haittavaikutustietojen vähättelyssä sekä pimentoon jättämisestä ja muiden vastaavien lääkkeettömien hoidon vaihtoehtojen esille tuomisesten jättämisten takia). Ensimmäinen askel tältä osin luottamuksen uudelleen rakentamiselle viranomaisiin olisi mielestäni kyseisen lakiesityksen vetäminen kokonaan pois käsittelystä. Toinen vaativampi askel olisi sellaisten kysymyksien esittäminen ja keskustelun avaaminen siitä että esim.; mitkä ovat ne viranomaistoiminnan osa-alueet, joiden takia luottamus viranomaistoimintaan on heikentynyt? Tai mitkä viranomaistoiminnassa ovat tällä hetkellä sellaisia, että ne palvelevat ensisijaisesti vain viranomaisia itseään tai viranomaisten itselleen luotua organisaatiomallia mutta eivät tossiasiallisesti palvele Suomen kansalaisia?
VastaaPoistaVN/25987/2023
VastaaPoistaTartuntatautilain uudistus ehdotetussa muodossa sisältää useita ongelmia. Ne johtuvat nähdäkseni siitä, että uudistuksen taustalla ovat covid-19-pandemiasta saadut kokemukset, mutta ainoastaan niin, että tartuntatautilain uudistuksella pyritään kirjoittamaan laki sellaiseen muotoon, että tulevaisuudessa laki mahdollistaisi vastaavat perus- ja ihmisoikeuksien loukkaukset, lääketieteellisen väkivallan ja pakottamisen ja vapauden riiston kuin covid-19-pandemian aikana, jolloin nämä toimet oikeutettiin väliaikaisilla säännöksillä. Lakiehdotuksen heikkous perustuu siihen, että siinä viitataan toistuvasti lääketieteellisiin ja epidemiologisiin perusteisiin, joiden perusteella todetaan esim., kuka on tartunnan saanut, kuka tartunnan saaneeksi perustellusti epäilty, kuka altistunut, kuka alistuneeksi perustellusti epäilty. Covid-19-pandemian aikana todettiin niin oireisia kuin oireettomiakin henkilöitä tartunnan saaneiksi pcr-testillä, jonka valmistajat ilmoittivat mm Fimealle vuoden 2021 alussa, että sen käytöstä olisi välittömästi luovuttava, koska sen avulla ei voida luotettavasti diagnosoida tartunnan saaneita. Silti sen käyttöä jatkettiin ja negatiivisen testituloksen perusteella saattoi saada nk. koronapassin voimaan, ja positiivisen perusteella henkilön vapauksia rajoitettiin. Miten taataan, että esim. tartunta pystytään diagnosoimaan todella lääketieteellisin perustein? Tähän laki ei vastaa, vaan luovuttaa päätäntävallan esimerkiksi WHO:lle, EU:n lääkevalvontaviranomaisille, THL:lle ja Fimealle, jotka puolestaan voivat vapaasti päättää, minkälaiseen, kuinka rajoittuneeseen tai rajattuun tutkimustietoon tai näyttöön tai raportteihin päätöksensä perustavat. Sama koskee myös tautien määrittelyä yleisvaarallisiksi tai seurattaviksi tai pandemioiksi. Näissäkin oletus vaarallisuudesta, tai uutuus, riittää, ilman tutkimus- ja tilastotietoa ja evidenssiä. Ei ole ihmis- eikä perusoikeuksien mukaista rajoittaa ihmisten vapautta esim. eristyksellä tai karanteenilla sillä perusteella, että häntä epäillään (mahdollisesti mielivaltaisesti valituin lääketieteellisin ja epidemiologisin perustein) tartunnan saaneeksi tai altistuneeksi, tai sillä perusteella, että mielivaltaisin perustein vaikkakin lääketieteeseen ja epidemiologiaan vedoten oletetaan hänen saaneen yleisvaarallisen taudin, vaikka hänellä ei olisi mitään oireita. Lääketieteen etiikan vastaista on asettaa lääkäri rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos hän ei määrää karanteenia tai eristystä mahdollisesti ennalta määrätyn, ja ainoan sallitun (kuten covid-19 aikana pcr-testin) diagnostisen kriteerin perusteella.
Ei ole myöskään lääketieteellisesi eikä epidemiologisesti perusteltua, ja on lääketieteen etiikan ja ilmeisesti myös voimassa olevan lainsäädännön vastaista, säätää lailliseksi pakkorokotus ja etenkin mahdollistaa pakkorokotus rokotteilla, joilla ei ole myyntilupaa, eli joiden tehosta ja turvallisuudesta ei ole riittävää näyttöä, jotta niille olisi voitu myöntää myyntilupa. Tällaisten rokotteiden ja lääkkeiden käytön ehtona tulisi aina olla niitä ottavan henkilön tietoon perustuva suostumus, niin kuin ylipäätään kaikkien lääkkeiden ja rokotteiden. Myyntiluvattomien lääkkeiden käyttäjän tulisi siis aina olla tietoinen siitä, ettei rokotetta tai lääkettä ole tutkittu kunnolla, eivätkä sen teho ja haitat ole siis tiedossa. On myös erikoista, että lakiehdotuksessa erikseen mainitaan, että lääkinnällisiä laitteita koskevista pakkausselosteista ja niiden kielivaatimuksista voidaan poiketa poikkeuksellisen pandemian tai epidemian uhatessa. Miksi näin?
VastaaPoista46 § ja 47 § näyttävät ongelmallisilta, koska niissä ei selvennetä, minkälaiseen lääketieteelliseen ja epidemiologiseen tietoon perustuisivat valtioneuvoston asetukset häiriötilanteiden ja pandemioiden ehkäisemiseksi tarvittavista rokotuksista ja pakollisista rokotuksista. 43 §:ssa todetaan, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ohjaa valtioneuvoston asetuksella säädettyjen rokotusten toimeenpanoa, mutta onko Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella sananvaltaa siihen, milloin ja minkälaiset rokotteet voitaisiin esimerkiksi säätää pakollisiksi. Jälleen kerran laki näyttää mahdollistavan mielivaltaisuuden siinä, minkälaisia lääketieteellisiä ja epidemiologisia perusteita käytetään esimerkiksi rokotuksia koskevien asetusten pohjana.
Diaarinumero VN/25987/2023
VastaaPoistaVastustan ehdottomasti valmisteilla olevaa tartuntatautilain kokonaisuudistusta. Lakiluonnos rikkoo perustavanlaatuisesti perus- ja ihmisoikeuksia. Yksilön itsemääräämisoikeuden ja fyysisen koskemattomuuden tulee olla rikkumaton.
Esitys mahdollistaa tosiasiallisen pakkorokotuksen, laajentaa viranomaisten tiedonsaantioikeutta ilman suostumusta (§§ 39–42), madaltaa karanteeni- ja eristysrajoitusten kynnystä, antaa valtioneuvostolle avoimia asetuksenanto valtuuksia pakollisiin rokotuksiin (§ 12) sekä korottaa rangaistuksia jopa vuoden vankeuteen asti. Nämä muutokset ovat ristiriidassa Suomen perustuslain, kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sekä lääketieteellisen etiikan perusperiaatteiden kanssa. Vaadin, että kaikki pakottavat, rangaistukselliset ja epäsuorasti painostavat kohdat poistetaan lakiluonnoksesta kokonaan. Hallituksen tulee noudattaa perustuslakia ja turvata kansalaisten perus- ja ihmisoikeudet sekä puolustaa kansalaisten itsemääräämisoikeutta sekä fyysistä koskemattomuutta. Tämä hallituksen esitys on räikeässä ristiriidassa edellä mainittujen periaatteiden kanssa.
Laissa ja sopimuksissa määritellään:
1. Itsemääräämisoikeus ja fyysinen koskemattomuus
Perustuslaillinen itsemääräämisoikeus ja fyysinen koskemattomuus (PL 7 §). Katson, että esitys on merkittävässä ristiriidassa perustuslain 7 §:n kanssa, joka turvaa yksilön oikeuden elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 6 § vahvistaa. Lääketieteellinen itsemääräämisoikeus; Suomen perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset edellyttävät, että lääketieteellinen toimenpide perustuu potilaan vapaaseen ja tietoon perustuvaan suostumukseen. Pakolliset lääketieteelliset interventiot tai niihin rinnastettavat painostuskeinot rikkovat tätä periaatetta räikeästi.
Valtion suojeluvelvoite: Perustuslain 7 § velvoittaa valtion aktiivisesti suojelemaan elämää. Aiempien pandemioiden aikana koetut haittavaikutukset ja niihin liittyvä tieteellinen keskustelu osoittavat, että valtio ei voi kantaa perustuslaillista vastuutaan pakottamalla kansalaisia kokeellisen luonteisiin toimenpiteisiin. Tästä on olemassa riittävä näyttö, jota lainsäädännössä ei voida sivuuttaa.
VastaaPoistaEuroopan neuvoston Oviedon sopimus (2010/24) 2 artikla asettaa ihmisen ensisijaisuuden kaiken muun edelle ja 5 artikla vaatii, että terveydenhuollon toimenpiteeseen voidaan ryhtyä vain vapaan ja informoidun suostumuksen jälkeen.
Euroopan ihmisoikeussopimus 14 artikla kieltää syrjinnän. Uudistus luo nimenomaan syrjintää rokotustilan perusteella (työ, liikkuminen, lasten vanhempien rangaistukset).
UNESCO:n kansainvälinen bioetiikan ja ihmisoikeuksien julistus, artikla 6: Any preventive, diagnostic and therapeutic medical intervention is only to be carried out with the prior, free and informed consent of the person concerned.
Maailman lääkäriliiton Helsingin julistus korostaa vapaaehtoista, tietoon perustuvaa suostumusta sekä lääkärin velvollisuutta suojella tutkittavan koskemattomuutta. Suomen Lääkäriliiton eettiset ohjeet sekä Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje toistavat saman: suostumuksen on oltava vapaaehtoinen, ja osallistujalla on oikeus kieltäytyä milloin tahansa ilman kielteisiä seuraamuksia.
CIOMS Guideline 9 edellyttää informoitua suostumusta terveyteen liittyvässä tutkimuksessa.
Euroopan neuvoston parlamentaarinen edustajakokous on jo ottanut kantaa – Suomi ei saa sivuuttaa sitä: PACE Resolution 2361 (2021), 7.3.1 ja 7.3.2: ensure that citizens are informed that the vaccination is not mandatory and that no one is under political, social or other pressure to be vaccinated if they do not wish to do so; ensure that no one is discriminated against for not having been vaccinated. PACE Resolution 2383 (2021) kappaleet 4, 5, 8–10 ja 13.7 toistavat saman vaatimuksen: rokotukset ovat vapaaehtoisia, syrjintää ei sallita.
Nürnbergin säännöstö on yhä voimassa – se on ihmisoikeuksien kivijalka:
Vapaaehtoinen suostumus on ehdottoman välttämätön.
Kokeelliseen toimenpiteeseen ei saa liittyä pakotetta, petosta, väkivaltaa tai mielivaltaa.Uudistus luo juuri tällaisen pakon rakenteen: taloudellinen pakko (palkanmaksun keskeytys), sosiaalinen pakko (lasten vanhempien rangaistukset), hallinnollinen pakko (tiedonsaanti ilman suostumusta) ja rikosoikeudellinen pakko (vankeus). Tämä on Nürnbergin säännöstön suora loukkaus.
Nürnbergin säännöstö on yhä voimassa – se on ihmisoikeuksien kivijalka:
VastaaPoistaVapaaehtoinen suostumus on ehdottoman välttämätön.
Kokeelliseen toimenpiteeseen ei saa liittyä pakotetta, petosta, väkivaltaa tai mielivaltaa.Uudistus luo juuri tällaisen pakon rakenteen: taloudellinen pakko (palkanmaksun keskeytys), sosiaalinen pakko (lasten vanhempien rangaistukset), hallinnollinen pakko (tiedonsaanti ilman suostumusta) ja rikosoikeudellinen pakko (vankeus). Tämä on Nürnbergin säännöstön suora loukkaus.
2. Oikeussuojan puute ja välitön täytäntöönpano (PL 21 §)
Lakisääteinen pyrkimys rajoituspäätösten välittömään täytäntöönpanoon ennen tuomioistuimen käsittelyä on perustuslain 21 §:n vastainen.
Yksilön oikeusturva vaarantuu peruuttamattomasti, jos pakkotoimiin ryhdytään ilman ennakollista laillisuusvalvontaa.
3. Yksityiselämän ja tietosuojan loukkaukset (PL 10 §)
Esitys antaa viranomaisille kohtuuttoman laajat oikeudet käsitellä arkaluonteisia potilastietoja ja suorittaa tartunnanjäljitystä ilman yksilön suostumusta.
Tämä puuttuu syvästi perustuslain 10 §:n mukaiseen yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan.
Yhteenveto ja vaatimukset:
Tartuntatautilain uudistus ei ole neutraali tekninen päivitys. Se on perustuslaillinen ja ihmisoikeudellinen murros, joka siirtää vallan yksilöltä viranomaisille ja tekee vapaaehtoisuudesta käytännössä tyhjän. Suomi ei voi olla maa, jossa kansalaisia rangaistaan oman terveytensä ja kehonsa puolustamisesta. Viranomaiset eivät voi pahoinpidellä kansalaisiaan. Tämänkaltaiset, oikeasuhtaisuusperiaatteen vastaiset pakkotoimet vaarantavat oikeusvaltion perustan ja avaavat väylän mielivaltaiselle viranomaistoiminnalle, joka ei kuulu demokraattiseen valtioon.
Vaatimukseni ministeriölle ja eduskunnalle:Poistakaa kaikki pakolliset rokotukset, epäsuorat pakkokeinot, rangaistussäännökset ja tiedonsaantioikeudet ilman suostumusta. Vahvistakaa lakiin nimenomainen kielto pakkorokotuksista ja rokotustilanteeseen perustuvasta syrjinnästä. Päätösten välitön täytäntöönpano on poistettava, jotta yksilön oikeusturva (PL 21 §) toteutuu.
Sivistysvaltiossa valtio ei pahoinpitele kansalaisiaan ja aseta ihmisiä eriarvoiseen asemaan terveyden perusteella.
Who ei saa määritellä suomen terveystoimia.
VastaaPoistaKaikki korona-ajan käsittämättömät ja perusteettomat rajoitukset eivät saa milloinkaan toistua.
Ehdoton EI pakkorokotuksille, joilla loukattiin ihmisten perusoikeuksia ja henkilökohtaista koskemattomuutta.
Rokotuksista ei saa tehdä maailmaapelastajaa , koska kukaan ei voi tehdä kaikkivoipaa rokoteainetta.
Pitää myös muistaa kuinka suurta vahinkoa ja turhia kuolemia koronarokotteet aiheuttivat ja aiheuttavat edelleen.
Vastustan ehdottomasti kaikkia pakkorokotuksia. Jokaisella Suomen kansalaisella pitää olla oikeus päättää omasta kehostaan, ilman syrjintää.
VastaaPoistaDiaarinumero:VN/25987/2023
VastaaPoistaVastustan erittäin jyrkästi ja peruuttamattomasti tartuntalain kokonaisvaltaista uudistamista.
Perustuslaki 7§ turvaa henkilökohtaisen koskemattomuuden. Tämä nyt valmisteilla oleva lakiuudistus rikkoo tätä pykälää. Lain turvin pakottamalla ottamaan itseensä lääkevalmistetta ei tule sallia missään tilanteessa.
Kokeellisen koronaronotteen haitat pitäisi ensin tutkia läpikotaisin kansalaisilla sekä sos. terveysalan henkilökunnalla. Kotona-aikana jo rikottiin perusoikeuksi, kun hoitohenkilökunta pakotettiin ottamaan kokeellinen rokote työn menetyksen uhalla. Tämä oli valtiovallan taholta perusoikeuksien rikkomista ja pakottamista. Vielä jyrkempää puuttumista itsemääräämisoikeuteen on nyt valmisteilla oleva laki.
Jokaisella pitää olla oikeus päättää, mitä lääkettä kehoonsa haluaa pistettävä. Vanhemmilla pitää olla oikeus päättää alaikäisen lapsen puolesta 18-vuotiaaksi asti. Hoitohenkilökunnalla pitää olla oikeus saada päättää, mitä lääkeainetta hän kehoonsa ottaa, ilman pelkoa ansion menetyksestä.
Korona-aikana jo Hus / Lasse Lehtonen sanoi että rokotteiden ottamista pyritään nostamaan propagandan keinoin. THL Hanna Nohynek puolestaan kertoi koronarokotteista eräässä tv lähetyksessä: "rokote on ikää kuin lentokone, joka on jo ilmassa, kun sitä vielä valmistellaan".
Terveystiedot ovat luottamuksellista tietoa. Niitä ei saa luovuttaa kenellekään ilman omaa suostumusta.
Nykyinen valmisteilla oleva lakiesitys mahdollistaa kansalaisten pakkorokotuksen ( nykyinen §47 selkeytyy ja säilyy) Se myös laajentaa viranomaisten oikeutta saada tietoa rokotus - ja terveystiedosta ilman suostumusta (§§ 39-42). Valmisteilla oleva laki antaa avoimia toimivaltuuksia epidemioiden ja pandemioiden varalle ilman valmiuslain rajoituksia. Erityisrajoituksia ja karanteeneja voidaan määrätä entistä herkemmin valmisteilla oleva lain turvin.
Lakiehdotus antaisi valtioneuvostolle valtuuksia pakkorokottaa kansalaisia (§12) sekä vahvistaisi rangaistuksia "tartuntataudin levittämisestä" jopa vuoden vankeuteen. Luotaisiin uusi säännös rikoslakiin 44, kun säädettäisiin 2a §: tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttaminen, enintään 1 vuosi vankeutta.
Nämä säädökset kohdistuvat välittömästi ja suoraa kansalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin, kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Nämä säädökset ovat myös lääketieteellisen etiikan perusperiaatteiden vastaisia.
Nämä säädökset muuttaisivat vapaaehtoisen rokotuksen totaaliseksi pakoksi. Nämä asettaisivat kansalaiset rikosoikeudelliseen vastuuseen pelkästään siksi, kun käyttäisivät kehollista itsemääräämisoikeuttaan.
Lakipykälien tarkoitus on suojella kansalaisia valtiovallalta. Lakien tarkoituksena ei ole suojella valtiovaltaa kansalaisilta.
Tämä hallituksen esitys rikkoo ihmisoikeuksia, vaarantaa kansalaisten terveyttä pakottamalla ottamaan ehdollisia geeniterapiatuotteita (mRNA- injektiotuotteet) ja rankaisee, jos niistä kieltäytyy.
Vaadin että kaikki pakottavat, rangaistukselliset ja epäsuorasti pakottavat kohdat on poistettava lakiluonnoksesta kokonaisuudessaan.
Vastustan tartuntatautilain ja eräiden siihen liittyvien lakien uudistusta sekä viranomaisvaltuuksien laajentamista. Kyseessä ei ole tekninen päivitys vaan esitys kansalaisten oikeuksien rikkomiseksi.
VastaaPoistaSuomalaisten perusoikeuksia ei voi riistää valtion toimesta laissa kuvatulla tavalla. Suomen laki ja perustuslaki on tarkoitettu Suomen kansalaisten turvaksi, eikä lakia tule käyttää omia kansalaisia vastaan.
Koronapandemia osoitti, mitä Suomen valtiolliset toimijat ovat valmiita tekemään muiden maiden mallin mukaan, muiden maiden korruptoituneiden toimijoiden tarjotessa heille kannustimia ja suojaa. Nyt tällainen toiminta kirjoitettaisiin lakiin, mikä osoittaa korruption syvyyden.
Suomen ei tule missään tapauksessa olla tällaisessa kehityksessä mukana, mistä tartuntatautilain muutokset kertovat. Hallituksen lakiesitys mahdollistaisi suomalaisten vapauden riiston ja keholliseen koskemattomuuteen kajoamisen, mikä loukkaa Suomen perustuslain lisäksi useita kansainvälisiä sopimuksia. Nyt laadittu esitys loukkaa muun muassa Oviedon bioetiikkasopimuksen, Maailman lääkäriliiton Helsingin julistuksen ja Euroopan ihmisoikeusjulistuksen takaamia oikeuksia ja eettistä toimintapohjaa.
Esitys antaisi pysyvät poikkeusvaltuudet sosiaali- ja terveysministeriölle – ilman poikkeuslakimenettelyä ja parlamentaarista kontrollia. STM voisi yksin määrätä poikkeustoimia ilman, että mikään taho voisi sitä estää. Tämä rikkoo kansalaisten oikeusturvaa ja vallan kolmijako-oppia. Tällaista ei pidä tartuntatautilaissa sallia.
Koronan opetukset muistissa
Koronan jälkipyykkiä ei ole pesty Suomessa lainkaan – tärkeimmät asiat on jätetty kokonaan käsittelemättä – myöskään tätä lakiluonnosta ja sen tarpeellisuutta ei ole käsitelty julkisuudessa, jotta kansalaisilla olisi selvä käsitys, millaiseen asemaan heidät ollaan laittamassa.
Koronan aikaan Suomi suostui kaikkeen, mitä ”ylempää” esitettiin ja sama jatkuu tässä lakiluonnoksessa. Siinä jopa väitetään tartunnan estäjinä tehottomiksi jo myönnettyjen koronarokotteiden olleen ”tehokkaita toimia”. WHO on nostettu ylimmäksi auktoriteetiksi, jonka ohjeistuksia ja arvovalintoja tulisi Suomenkin kaikessa noudattaa.
Suomi on ollut mukana salaisissa EU-sopimuksissa, joissa vastuu koronarokotehaitoista on siirretty valmistajalta rokotteen ottajille ja valtioille – niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa rokotehaitan saaneiden kärsimää terveysvahinkoa on ylipäätään korvattu. Tuhannet ovat jääneet ja jäävät ilman korvauksia kärsien haitan yksin ja jopa kuollen rokotteesta puhjenneeseen sairauteen.
Korvauksia evätään ”näytön puutteessa”, mutta valmisteiden markkinoille tulo sallittiin hätäkäyttöluvalla ilman riittävää näyttöä.
Tällaista mahdollisuutta ei pidä antaa valtiolle toistamiseen, etenkään tartuntatautilakiin perustuen.
Lääkevalmisteiden käyttöön pakottaminen
Pandemia, hätätila tai epidemia eivät ole syitä pakottaa lääkevalmisteita ihmisiin jopa vuoden vankeusrangaistuksen uhalla. Jokaisella on oikeus päättää itse, mitä lääkevalmisteita hän käyttää ja on käyttämättä, kuten muun muassa laki potilaan asemasta ja oikeuksista edellyttää.
Kyseisen lain pykälässä kolme todetaan, että jokaisen suomalaisen hoito on järjestettävä siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata ja siten, että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Pykälässä neljä todetaan, että hoitosuunnitelma on laadittava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa ja pykälässä kuusi, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan ja jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai toimenpiteestä, häntä on hoidettava muulla lääketieteellisesti hyväksytyllä tavalla.
Lääkevalmisteiden käyttöön pakottaminen
VastaaPoistaPandemia, hätätila tai epidemia eivät ole syitä pakottaa lääkevalmisteita ihmisiin jopa vuoden vankeusrangaistuksen uhalla. Jokaisella on oikeus päättää itse, mitä lääkevalmisteita hän käyttää ja on käyttämättä, kuten muun muassa laki potilaan asemasta ja oikeuksista edellyttää.
Kyseisen lain pykälässä kolme todetaan, että jokaisen suomalaisen hoito on järjestettävä siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata ja siten, että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Pykälässä neljä todetaan, että hoitosuunnitelma on laadittava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa ja pykälässä kuusi, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan ja jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai toimenpiteestä, häntä on hoidettava muulla lääketieteellisesti hyväksytyllä tavalla.
Näitä perustavanlaatuisia Suomen kansalaisten oikeuksia ja periaatteita ei voida rikkoa toisella lailla.
Käsitteiden uudelleen määritteleminen
Elämme uuskielen aikaa, jossa aikaisemmat selkeät käsitteet määritellään uudella tavalla. Rokote määriteltiin vuonna 2021 uudelleen immuunivasteen stimuloinniksi ja vaatimuksesta immuniteetin tuottamiseen luovuttiin – tämän ansiosta tuotteen ei tarvinnut olla tehokas ja estää sairautta, ainoastaan saada aikaan jonkinlaista immuunivastetta.
Tämä muutos tarvittiin koronarokotteen hyväksymiseksi, koska se ei tuota minkäänlaista immuniteettia – toisin kuin aluksi väitettiin – minkä myös valmistaja Pfizer on sittemmin myöntänyt EU-meppien järjestämässä kuulemisessa.
Samoin pandemia määriteltiin uudelleen vuonna 2009 tilanteeksi, jossa ”tauti leviää”, kun sen aikaisemman määritelmän mukaan piti aiheuttaa myös ”suuri määrä kuolemia ja sairastumisia”. WHO teki tämän muutoksen tarkoituksellisesti juuri ennen sikainfluenssan julistamista pandemiaksi.
Esityksessä käytetään tulkinnanvaraisia termejä kuten ”välttämätön”, ”yleisvaarallinen” ja ”epäily”, mikä antaa laajan harkintavallan virkamiehille päättää siitä, milloin perusoikeudet voitaisiin syrjäyttää.
Juridinen epäsuhtaisuus
Uudessa tartuntatautilakiluonnoksessa käsitteet on jätetty abstraktille ja väljälle tasolle, kun ne koskevat vallankäyttäjää – puhutaan ”epäilystä” – ja yksilöä koskevat seikat ovat taas tarkkarajaisia – pakkotoimesta kieltäytyminen aiheuttaa jopa vankeutta. Vallankäyttäjä asetetaan näin perustuslain yhdenvertaisuusvaateen yläpuolelle suhteessa kansalaiseen.
Vankeusuhka tai vankeus (RL 44:2) eivät tuota kansanterveydellistä hyötyä – ne ainoastaan aiheuttavat helposti vältettävissä olevaa kansalaisten pahoinvointia ja turhia kuluja valtiolle ja ovat täysin epäsuhdassa ”tekoon” nähden: suomalaisia ei tule rangaista kieltäytymisestä pakkolääkinnästä, sillä on jokaisen luovuttamaton oikeus suojella omaa kehollista koskemattomuuttaan.
Myös perustuslaki (7 §) turvaa henkilökohtaisen koskemattomuuden, eikä tätä oikeutta voi ehdollistaa oletetuilla sairauksilla, tartunnoilla ja ”epäilyillä”. Tällaiset säädökset mahdollistaisivat mielivallan ja heikentävät oikeusvarmuutta – ja avaavat oven pakkokeinoille, kuten kotietsinnälle, kiinniotolle ja pidätykselle.
Lakiesityksessä pyritään luomaan suoria tai välillisiä pakkoja invasiivisten toimien kuten pakkorokotusten hyväksymiselle, lisäksi rikotaan terveystietojen luottamuksellisuus.
Esitys avaa tien pakkokeinoille
Esitys avaa tien pakkokeinoille
VastaaPoistaOman terveytensä suojelu hätäkäyttöluvan alaisilta tai mahdollisesti haitallisilta valmisteilta ja oman kehollisen koskemattomuutensa varjelu eivät ole sellaisia asioita, joista tulee missään olosuhteissa säätää vankeutta.
Vuoden vankeusrangaistuksen tarkoitus on ainoastaan mahdollistaa pakkokeinojen käyttö, sillä niihin turvautuminen edellyttää vähintään vuoden vankeusrangaistusta.
Suomalaisten rankaiseminen itsemääräämisoikeuden käytöstä loukkaa perusoikeuksia, ja sitä ei voida oikeuttaa millään lakimuutoksella. Perusoikeudet ovat loukkaamattomia ja ne kuuluvat jokaiselle ihmiselle – kukaan toinen ei voi luovuttaa tai ottaa niitä pois.
Tartuntatautilaki ja rikoslaki eivät ole yhdistettävissä toisiinsa millään kikkailulla, minkä vuoksi pykälä RL 44:2 tulee poistaa kokonaan uudesta tartuntatautilaista.
Pakollisesta terveystarkastuksesta, pakkorokotuksesta tai muusta vastaavasta pakkotoimesta kieltäytymisen aiheuttama vankeusuhka ei ole millään lailla oikeasuhtainen seuraamus kehollisen koskemattomuutensa varjelemisesta, joka on jokaisen luovuttamaton oikeus. Tätä oikeutta ei voi poistaa edes poikkeustilanteessa.
Viranomaisella ei tule olla oikeutta riistää suomalaisten vapautta tai murtaa kotirauhaa minkäänlaisten ”epäilyjen” takia.
Suomella ei ole varaa tuhlata resursseja sellaisten ihmisten vainoamiseen, jotka käyttävät perustuslain takaamia oikeuksiaan. Nämä resurssit tulisi käyttää oikeisiin ongelmiin ja rikoksiin, joita valitettavasti Suomessa riittää.
Kun otetaan huomioon, että uuden määritelmän mukaan rokotteiden ei tarvitse enää estää taudin saamista tai tartuttamista, on epäloogista vaatia tällaisten valmisteiden käyttämistä vankeuden uhalla.
Rokotehaitoista vaietaan edelleen
Korona-aikana hätäkäyttöluvan alaisia valmisteita pakotettiin ihmisiin psykologisen manipuloinnin avulla ja epäämällä normaaleja oikeuksia. Nyt näin halutaan tehdä helpommin tartuntatautilain pakottamana.
Kuten monet ovat saaneet kokea korona-aikana, valtion käytännössä pakottama valmiste ei estänyt tartuntoja ja aiheutti tuhansille ihmisille pysyvää terveyshaittaa ja jopa kuoleman – tästä huolimatta valtio ei ole kantanut vastuutaan koronarokotehaitoista, myös tuotteen valmistaja on vapautettu vastuusta.
Koronarokotteen aiheuttamista haitoista puhutaan jo avoimesti monissa maissa – Intiassa haittoja saaneille ryhdytään maksamaan korvauksia ilman todistustaakkaa – mutta ei Suomessa. Tällaisen katastrofin ei pidä antaa toistua uuden tartuntatautilain nojalla.
Pykälät pakollisista rokotuksista on poistettava, kuten 45-47 §, samoin rikoslakiin kaavailtu pykälä 44:2 tartuntatautivaaran aiheuttamisesta. Invasiivisten, omaan terveyteen ja kehoon kohdistuvien toimien tulee olla aina vapaaehtoisia.
Tiedoksianto ilman henkilökohtaisuutta
Tiedoksianto ilman henkilökohtaisuutta
VastaaPoistaEsityksessä sallittaisiin antaa päätös muun muassa pakollisista terveystarkastuksista, vierailurajoituksista ja tilojen käytön kieltämisestä yleistiedoksiantona eli julkaisemalla tiedote viranomaisen toimitiloissa tai verkkosivuilla – antamatta päätöksestä henkilökohtaista ilmoitusta tai ilman oikeutta tulla kuulluksi.
Kun kyse on omaa elämää ja toimeentuloa koskevista päätöksistä, päätös tulee saattaa tiedoksi henkilökohtaisesti ja varmistetusti.
Esityksessä sallitaan myös yritysten tilojen sulkeminen ja toiminnan kieltäminen pelkästään hallinnollisilla päätöksillä ilman riittäviä oikeusturvakeinoja. Se antaa liian suuren vallan ministeriölle, joka saa toimia ilman parlamentaarista valvontaa.
Seuraavat toimenpiteet
Tartuntatautilaki on palautettava takaisin monialaisen ja riippumattoman työryhmän valmisteluun, sillä se sisältää useita hyvin kyseenlaisia säädöksiä.
Nämä säädökset eivät täytä perustuslain, ihmisoikeuksien, kansainvälisten sopimusten ja lääketieteen etiikan asettamia velvoitteita – nyt toimitaan ikään kuin jonkin tautipurkauksen nimissä voitaisiin mitätöidä kansalaisten perusoikeudet.
Kaikki rokotusstatukseen perustuva syrjintä tulee nimenomaisesti kieltää ja mahdollisuus pakkorokotuksiin poistaa. Laki ei saa mahdollistaa työnteon ja muun normaalin elämän estämistä terveystietojen pohjalta.
Pelkällä ministeriön tai valtioneuvoston asetuksella ei pidä voida säätää rokotuksista (45-47 §).
Terveystietojen luottamuksellisuus tulee säilyttää kaikissa tilanteissa. Tietoja ei saa luovuttaa ilman henkilön nimenomaista suostumusta.
Rajoitusten tulee olla tarkkarajaisia, määräaikaisia ja vähimmillään parlamentaarisesti hyväksyttyjä – ja lisäksi kansan hyväksymiä.
Oikeusturva ei voi olla näennäistä. Pelkällä ”epäilyllä” ei voi ohittaa perustuslain suojaa ja luovuttamattomia oikeuksia.
Jokaisella tulee olla ehdoton oikeus kieltäytyä kaikista pakkotoimista, terveystarkastuksista, rokotuksista ja lääketieteellisistä tuotteista ilman vankeuden, syrjinnän tai taloudellisten pakotteiden uhkaa.
Vankeus ei ole oikeasuhtainen seuraamus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttuvista pakkokeinoista kieltäytymisestä. Lain tulisi nimenomaa turvata koskemattomuus, sillä ihmisellä on aina viimesijainen oikeus päättää käyttämistään lääkevalmisteista. Nykytilanteessa rokotehaitan riskin kantaa vain ja ainoastaan rokotteen ottaja tai sen ottamiseen pakotettu henkilö.
Rokotteiden valmistajien vastuuvapauslausekkeet tulee purkaa ja tuotevastuun tulee kuulua aina valmistajalle.
Suomen tulee irrottautua sellaisista velvoitteista (EU/WHO/WEF), jotka rikkovat yksilön oikeuksia.
Asia: Tartuntatautilain uudistus (STM002:00/2024) sekä eräät
VastaaPoistasiihen liittyvät lait
Diaarinumero: VN/25987/2023
Päiväys: 30.4.2026
Lausunto nro 273:
Vastustan jyrkästi ja peruuttamattomasti valmisteilla olevaa tartuntatautilain
kokonaisuudistusta.
Esitys mahdollistaa tosiasiallisen kansalaisten pakkorokotuksen (nykyisen lain § 47 säilyy ja
selkeytyy), laajentaa viranomaisten tiedonsaantioikeutta rokotus- ja terveystietoihin ilman
suostumusta (§§ 39–42), madaltaa karanteeni- ja eristysrajoitusten kynnystä sekä antaa
avoimia toimivaltuuksia epidemioiden ja pandemioiden varalle ilman valmiuslain rajoituksia.
Lakiehdotus antaisi valtioneuvostolle avoimia asetuksenantovaltuuksia pakollisiin rokotuksiin
(§ 12) sekä korottaisi rangaistuksia ”tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttamisesta” jopa
vuoden vankeuteen luomalla uuden rikossäännöksen rikoslain 44 lukuun (uusi rikoslain 44
luvun 2 a §: tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttaminen, enintään 1 vuosi vankeutta)
Nämä säännökset ovat suoria ja välittömiä loukkauksia Suomen perustuslain,
kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sekä lääketieteellisen etiikan perusperiaatteiden
kanssa.
Ne muuttavat vapaaehtoisen rokotuksen tosiasialliseksi pakoksi ja asettavat kansalaiset
rikosoikeudellisen vastuun alaiseksi pelkästä kehollisen itsemääräämisoikeuden
käyttämisestä.
Lakien tehtävä on suojella kansalaisia valtiovallalta, ei päinvastoin.
Hallituksen esitys on ihmisoikeusrikkomus, joka vaarantaa kansalaisten terveyttä ehdollisesti
hyväksytyillä geeniterapiatuotteilla (mRNA-injektiot) ja rankaisee niistä kieltäytymisestä.
Vaadin, että kaikki pakottavat, rangaistukselliset ja epäsuorasti painostavat kohdat poistetaan
lakiluonnoksesta kokonaan.
Asia: Tartuntatautilain uudistus (STM002:00/2024) sekä eräät siihen liittyvät lait
VastaaPoistaDiaarinumero: VN/25987/2023
Päiväys: 25.3.2026
Lausunto nro 611: Vastustan ehdottoman jyrkästi ja peruuttamattomasti valmisteilla olevaa tartuntatautilain
kokonaisuudistusta.
Esitys mahdollistaa tosiasiallisen kansalaisten pakkorokotuksen (nykyisen lain § 47 säilyy ja selkeytyy), laajentaa viranomaisten tiedonsaantioikeutta rokotus- ja terveystietoihin ilman suostumusta (§§ 39–42), madaltaa karanteeni- ja eristysrajoitusten kynnystä sekä antaa avoimia toimivaltuuksia epidemioiden ja pandemioiden varalle ilman valmiuslain rajoituksia.
Lakiehdotus antaisi valtioneuvostolle avoimia asetuksenantovaltuuksia pakollisiin rokotuksiin (§ 12) sekä korottaisi rangaistuksia ”tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttamisesta” jopa vuoden vankeuteen luomalla uuden rikossäännöksen rikoslain 44 lukuun (uusi rikoslain 44 luvun 2 a §: tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttaminen, enintään 1 vuosi vankeutta) Nämä säännökset ovat suoria ja välittömiä loukkauksia Suomen perustuslain, kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sekä lääketieteellisen etiikan perusperiaatteiden kanssa. Tosiasiassa ne muuttavat vapaaehtoisen rokotuksen pakoksi ja asettavat kansalaiset rikosoikeudellisen vastuun alaiseksi pelkästä kehollisen itsemääräämisoikeuden käyttämisestä.
Lakien tehtävä on suojella kansalaisia valtiovallalta, ei päinvastoin.
Hallituksen esitys on suoranainen ihmisoikeusrikkomus, joka vaarantaa kansalaisten terveyttä ehdollisesti hyväksytyillä geeniterapiatuotteilla (mRNA-injektiot) ja rankaisee niistä kieltäytymisestä. Vaadin, että kaikki pakottavat, rangaistukselliset ja epäsuorasti painostavat kohdat poistetaan lakiluonnoksesta kokonaan.
Tällainen esitys antaa myös tilaa tarjottavien rokotusten heikommalle tutkimukselle, koska käytännössä rokotukset voitaisiin pakottaa kansalaisille vailla vastuuta haittavaikutuksista. Kansalaisten itsemääräämisoikeus tulee ehdottomasti säilyttää eikä sen käyttämisestä saa koitua rangaistuksia eikä kansalainen saa sen johdosta joutua epäedulliseen asemaan, kuten korona-aikana jo kertaalleen kävi.
Hyvä Sosiaali- ja terveysministeriö,
VastaaPoistavastustan valmisteilla olevaa tartuntatatautilain kokonaisuudistusta ja kannatan ihmisten kehollista itsemääräämisoikeutta joka tilanteessa.
Perustelen kantaani seuraavasti:
Henkilökohtainen koskemattomuus: Rokotepakko loukkaa perustuslain 7 §:n mukaista oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Jokaisella on oltava oikeus kieltäytyä lääketieteellisestä toimenpiteestä.
Itsemääräämisoikeuden suojelu: Valtio ei voi omistaa ihmisten kehoja. Pakko luo vaarallisen ennakkotapauksen yksilönvapauksien kaventamisesta.
Vapaaehtoisuuden voima: Rokotuskattavuus on Suomessa saavutettu luottamuksella ja tiedolla, ei pakolla. Pakko aiheuttaa vastareaktioita ja heikentää terveydenhuollon legitimiteettiä.
Vaadin, että rokotukset pidetään vapaaehtoisina ja itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan.
ASIA: Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi tartuntatautilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
VastaaPoistaLausuntopyynnön diaarinumero: VN/25987/2023
YHTEENVETO JA LOPPUPÄÄTELMÄT TARTUNTATAUTILAIN MUUTAMISESTA HYVÄKSYTTÄVÄÄN MUOTOON
Suomen liikkumavapautta tartuntatautien ja pandemioiden torjunnassa rajoittavat Suomen sitomat sopimukset ennen kaikkea WHO:n kanssa sekä EU -säädökset. Nämä eivät kuitenkaan edellytä pakkotoimia rangaistuksen uhalla, päinvastoin, pakkotoimista on niiden mukaan pidättäydyttävä perusoikeuksien turvaamiseksi. Tämä lakiesitys on heikko useilta kohdin, epämääräinen ja avoin (blanco) eikä täten anna mitään päteviä perusteita liittää perustuslain ja kansainvälisen lain vastaisia rangaistavia pakkotoimia kansalliseen lakiin. Valtiovallan on suojattava kansalaiset kaikilta toimenpiteiltä, jotka ohittavat voimassa olevien lakien takaamat perusoikeudet. Kansainvälisiä sopimuksia ei saa nostaa näiden lakien yläpuolelle millään verukkeella.
Lakiesityksestä on poistettava toimet, joilla rikotaan perustuslakia. Tartuntatautilain pitää olla alisteinen perustuslaille eikä toisin päin.
Tartuntatautilakia ei voi hyväksyä nyt esitetyssä muodossa. Siitä on poistettava kaikki rikoslailla rangaistavat pakkotoimet. Lakiin tulee panna kielto käyttää kokeellisia tuotteita, joilla ei ole tutkimuksiin perustuvaa myyntilupaa ja joiden turvallisuustestit on ohitettu. Lakiin tulee liittää lääkäreille velvollisuus ilmoittaa rokotteiden haittavaikutukset ja kuolemat, joille on oltava avoin rekisteri. Lakiin on liitettävä myös rokotettavan antama tietoon perustuva suostumus rokotukseen. Lakiin on liitettävä nimenomainen maininta, että rokotteen ottaminen on vapaaehtoista. Lakiin on liitettävä vaatimus, että käytettävän rokotteen tulee antaa immuniteetti eli puolustuskyky tartuntatautia vastaan. Lakiin on liitettävä kielto käyttää rokotusstatusta perusteena jakaa kansalaiset eriarvoisiin ryhmiin.
Lain laatijan tulee ottaa huomioon WHO:n henkilöstön immuniteetti lain edessä sekä lääketehtaiden vastuuvapaus rokotteiden aiheuttamista haitoista ja kuolemista. Vastuuvapaus mahdollistaa oman voiton tavoittelun, mielivallan, turvallisuudesta ja vahingon aiheuttamisesta piittaamattomuuden. Siksi tartuntatautilakiin tulee liittää viranomaisten velvollisuus havaita ja pysäyttää vastuuvapauden mahdollistamat ylilyönnit, jotta vältytään vahingoilta. Lisäksi, WHO:n pääjohtaja voi julistaa pandemian helpotetulla matalalla kynnyksellä. Siksi lakiin tulee liittää mahdollisuus pidättäytyä tällaisen matalan riskin pandemiatoimista.
LAKIESITYKSEN TAVOITE
Tartuntatautilakiin halutaan sisältää toimivaltuudet vakavien terveydenhuollon häiriötilanteiden, kuten pandemioiden varalle.
LAKIESITYKSEN TAVOITE
VastaaPoistaTartuntatautilakiin halutaan sisältää toimivaltuudet vakavien terveydenhuollon häiriötilanteiden, kuten pandemioiden varalle.
SUOMEA SITOVAT SEN ITSENSÄ LUOVUTTAMAT VALTUUDET MAAILMAN TERVEYSJÄRJESTÖLLE (WORLD HEALTH ORGANIZATION, WHO) KOSKIEN TARTUNTATAUTEJA, PANDEMIOITA JA TERVEYSHÄTÄTILANTEITA
WHO SUOMEN LAISSA
Lakiesitys toteaa kansainvälisestä yhteistyöstä (100 §), että ”Tartuntatautien torjunnassa ja siihen liittyvässä kansainvälisessä yhteistyössä on tämän lain säännösten lisäksi noudatettava, mitä Maailman terveysjärjestön kansainvälinen terveyssäännöstö (2005) (SopS 51/2007 ja SopS 39/2005) edellyttää”. Sekä ”Maailman terveysjärjestöllä (WHO) on mandaattinsa perusteella keskeinen rooli tässä prosessissa johtavana ja koordinoivana viranomaisena maailmanlaajuisiin terveyshaasteisiin vastaamisessa” ja ”Jos Suomea velvoittavassa muussa kansainvälisessä sopimuksessa on tästä laista ja sen nojalla annetuista säännöksistä poikkeavia määräyksiä, on sopimusmääräyksiä noudatettava”. Tämä on kansalaisen perustuslaillisten oikeuksien kannalta tuhoisaa, kun kansainväliset sopimukset nostetaan jopa perustuslain yläpuolelle.
Suomen eduskunta hyväksyi osaksi kansallista lainsäädäntöä (v. 2025) WHO:n muutokset kansainväliseen terveyssäännöstöön (International Health Regulations, IHR) (1). Kansallista lainsäädäntöä ollaan nyt muokkaamista vastaamaan IHR-sääntöä. Tartuntatautilain muutos toteuttaa tätä, mutta ylittää demokratian rajat alistamalla kaikki kansalaiset, lapsetkin, pakkorokotuksiin, pakkokaranteeniin, pakkoeristyksiin ja pakkolääkityksiin sekä pakollisiin terveystarkastuksiin. Rikoslakiin tulisi uudet pykälät, joilla pakkotoimista kieltäytymisestä saisi sakkoja ja maksimissaan vuoden vankeutta.
IHR -SÄÄNNÖSTÖ EI EDELLYTÄ PAKKOTOIMIA EIKÄ SE MÄÄRITTELE EIKÄ SISÄLLÄ RIKOSLAKIA ASIASTA. EHDOTETTU RIKOSLAKI ”TERVEYTTÄ JA TURVALLISUUTTA VAARANTAVISTA RIKOKSISTA” ON PUHTAASTI KANSALLISEEN LAINSÄÄDÄNTÖÖN EHDOTETTU LISÄYS. SE HYLÄTTÄVÄ.
WHO:lla on mittavat valtuudet, mutta valtiovallan velvollisuuksiin kuuluu yksilön perustuslaillisten oikeuksien turvaaminen. WHO:n valtaan kuuluu, että IHR:n mukaan WHO:n pääjohtajalla on yksinoikeus julistaa terveyshätätila tai pandemia (IHR Artikla 12, 1) ja WHO ohjaa, koordinoi ja määrää näiden tilojen ennaltaehkäisystä, niihin valmistautumisesta ja hoidosta IHR-säännöstön valtuuttamana.
WHO MUUTTI PANDEMIAN MÄÄRITYSTÄ
Pandemia julistamista on suuresti madallettu siten, että pandemian määritystä on vesitetty: riittää, että pandemian aiheuttajamikrobi leviää ilman, että se aiheuttaa vakavaa sairastumista tai kuolleisuutta, joita se kuitenkin saattaa aiheuttaa (2). Suora lainaus: ”Pandemics can be either mild or severe in the illness and death they cause, and the severity of a pandemic can change over the course of that pandemic.”
WHO:N ASEMASTA SUOMEN VIRKAMIEHISTÖSSÄ
Kansallinen päätäntävalta on kaventunut, koska kansalliset laitokset on sitoutettu noudattamaan WHO:n kanssa tehtyjä sopimuksia.
TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN LAITOS (THL)
VastaaPoistaTHL on lujasti sidoksissa WHO:hon. THL toimii Suomessa terveydenhuollon ja tartunnan torjunnan asiantuntijana. THL:n ja WHO:n välillä on ”public-private partnership” yhteys, THL on
WHO:n yhteistyökeskus (WHOCC) (3). Lisäksi THL on IHR-säännöstön mukainen WHO:n yhteistyöelin, yhteysviranomainen. Lakiesitys painottaa rokotuksia ja nyt esitetään, että THL päättäisi jatkossa myös valtion kustantamien rokotteiden hankinnasta. WHO puolestaan koordinoi myös rokotteita (IHR Artilka 1).
LÄÄKEALAN TURVALLISUUS- JA KEHITTÄMISKESKUS (FIMEA)
FIMEALLA on yhteys WHO:hon, koska se on WHO Listed Authority (WLA) (4). Tämä WLA-sopimus varmistaa WHO:n ratkaisevan vaikutusvallan lääkkeiden ja rokotteiden rekisteröinnissä ja markkinoinnissa, mukaan lukien seuranta, valvonta, myyntiluvat, viranomaistarkastukset, laboratoriovalvonta, kliinisten tutkimusten yleiskatsaus ja paljon muuta. WHO:n vaikutus kanavoituu siten, että WLA-hyväksytty laitos noudattaa toiminnassaan WHO:n laatimia standardeja.
Rokotehaittojen ilmoittamiseenkin annettu WLA-ohjeistus (5). Vakavia rokotehaittoja rekisteröidään 24-48 tuntia tai päiviä rokotuksesta, ei-vakavia rokotehaittoja rekisteröidään päivissä, viikoissa ja kuukausissa rokotuksesta. Tästä seuraa, että vakavat pitkäaikaishaitat jäävät rekisterin ulkopuolelle. WHO:n globaalia rokotushaittarekisteriä hoitaa Ruotsissa VigiBase, jolla ei ole velvollisuutta noudattaa tiedonvapauslakia (5).
Tilanne on nurinkurinen, koska FIMEA:n kuuluisi valvoa rokoteturvallisuutta, mutta sitä itseään valvoo tarkastuksin lain edessä vastuuvapaa WHO, joka IHR-valtuuksin koordinoi meille lain edessä rokotehaitoista vastuuvapaiden lääketehtaiden rokotteita.
WHO:N ASEMA PARLAMENTAARISESTI VALITUSSA SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖSSÄ (STM)
STM toimii kansallisten tehtäviensä lisäksi WHO:n kansallisena IHR-viranomaisena (IHR Artikla 4, 1). STM:n pitää panna toimeen IHR-määräykset maassa. Sen toiminta WHO:n alaisuudessa on kuin ”Troijan hevonen” rikkoen parlamentaarista kansanvaltaa.
WHO:N ASEMA PARLAMENTAARISESTI VALITUSSA SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖSSÄ (STM)
VastaaPoistaSTM toimii kansallisten tehtäviensä lisäksi WHO:n kansallisena IHR-viranomaisena (IHR Artikla 4, 1). STM:n pitää panna toimeen IHR-määräykset maassa. Sen toiminta WHO:n alaisuudessa on kuin ”Troijan hevonen” rikkoen parlamentaarista kansanvaltaa.
WHO:N OIKEUDELLINEN ASEMA
Peruskirjansa mukaisesti WHO:n henkilöillä on tehtävässään syytesuoja teoistaan, puheistaan ja kirjoituksistaan ja oikeus pitää kaikki paperit ja asiakirjat salassa. Suora lainaus: ”In respect of words spoken or written or acts done by them in the performance of their official functions, immunity of legal process of every kind,” ja ” Inviolability for all papers and documents;” (6). WHO:ta ei siis voi saada lailliseen vastuuseen. Ihminen on lainsuojaton WHO:n edessä. On suuri vääryys, että lain edessä vastuuvapaalla kansainvälisellä järjestöllä on meihin IHR:n välityksellä valtava määräysvalta. Tätä ei saa lisätä esitetyillä tartuntatautilain muutoksilla.
WHO:N SUURI MUUTOS
WHO ei ole enää jäsenvaltioiden hallussa entiseen tapaan. Nyt sen rahoituksesta vastaavat (yli 80 %) ennen kaikkea lääketehtaat joko suoraan tai säätiöiden kautta. Lahjoittajat päättävät miten lahjarahat WHO:ssa käytetään. Näin he toimivat WHO:n nimissä sen sisällä. WHO on näin ”kaapattu” haltuun. Merkittävä rahoittajia ovat rokotesijoittajat ja säätiöt ja yksityisen sektorin kumppanuudet. – WHO:n sisäiset voimat ohjaavat pandemiatoimia omien intressiensä mukaan. Tätä kautta toteutuu maailman johtavan talouseliitin ”stakeholder capitalism”, jossa IHR:n määrittelemät lukuisat terveystuotteet, rokotukset ja lääkkeet rikastuttavat ennestään rikkaita. Koronapandemia leipoi useita miljardöörejä samalla, kun sulkutoimet köyhdyttivät kansakuntaa.
Johtopäätös:
Kehityskulku on mennyt niin, että vuosien mittaan, askel askeleelta, kansalliset viranomaiset ovat hitaasti luovuttaneet vallan WHO:lle, kenties ilman selkeää ymmärrystä itsemääräämisoikeuden luovuttamisesta. Tällä lakimuutoksella ei saa luovuttaa pois kansalaisten itsemääräämisoikeutta eli pakkotoimet rangaistuksen uhalla on poistettava laista.
EU JA WHO
EU toimii perussäännöstönsä mukaisesti yhteistyössä WHO:n kanssa. Jäsenvaltion tulee kuitenkin noudattaa EU:n lainsäädäntöä, joka suojaa yksilön oikeudet.
PERUSOIKEUKSIEN LOUKKAUS JA EPÄMÄÄRÄISET MÄÄRITELMÄT PAKKOTOIMIEN PERUSTEENA
Esitetyn lakimuutoksen mukaan pakkotoimia aiotaan soveltaa tartunnan saaneeseen/sairastuneeseen/ tartuntataudille altistuneeseen. Pakkotoimen perusteeksi riittäisi myös perusteltu epäily tartunnasta/ altistumisesta/sairastumisesta. Pelkkä epäilykin siis veisi kansalaiselta perustuslaillisen oikeuden kehon koskemattomuuteen ja vapauteen. Epäily ei täytä lain vaatimaa täsmällistä ilmaisua. - Suomen rikoslain perusteita on ollut, että rikoksestakin pitää olla näyttö.
Johtopäätös:
Perustuslailliset oikeudet kääntyvät lakiesityksessä nurinperin: henkilö tuomitaan rikolliseksi, jos hän kieltäytyy pakkotoimista ja näin puolustaa perustuslaillista itsemääräämisoikeuttaan kehon koskemattomuuteen ja vapauteen. Nurinkurisesti tästä rangaistaisiin sakoilla tai jopa vuoden vankeudella. Lakiin tulee liittää kansalaisen oikeus täysiin perustuslain oikeuksiin.
LAAJAT ASETUKSENANTO-OIKEUDET LAKIEHDOTUKSESSA
VastaaPoistaEsitetyn tartuntatautilain todelliset vaikutukset eivät ole ennustettavissa, koska sen pykäliin liittyy laaja asetuksenanto-oikeus. Asetuksilla voitaisiin tulevaisuudessa säätää uusia tehtäviä STM:n ja THL:n käyttöön, minkä seurauksia emme voi tämän lakiesityksen perusteella tietää.
Johtopäätös:
Laajat asetuksenanto-oikeudet on poistettava laista.
ROKOTUKSET
ROKOTUSTEN HISTORIAA
Esitetty lakimuutos vakuuttaa, että nimenomaan rokotukset ovat suoja tartuntatauteja vastaan. Tätä väitettä on syytä tarkastella perusteellisemmin. Jo isorokkorokotuksen ajoista on synnytetty usko, että rokotteet ovat pelastaneet tartuntataudeilta ja pitävät ne edelleen kurissa, mutta tämä näyttäytyy ihan toisella tavalla historiallisten dokumenttien valossa.
Rokotusten historiaa käsittelevä kirja ”Dissolving Illusions ” (7, 8) perustuu historiallisiin dokumentteihin. Englanti aloitti kansallisen kuolemansyy rekisterin vuonna 1838. Kirjan tiedot pohjautuvat virallisiin rekistereihin, oikeudenkäyntien pöytäkirjoihin, tieteellisiin julkaisuihin, potilaskertomuksiin ja lehtiartikkeleihin. Kertomus alkaa ajasta ennen ensimmäistä rokotetta, isorokkorokotetta. Mukana on kuvauksia elinoloista 1800 -luvun alusta alkaen seuraten yhteiskunnallista kehitystä, sairastumista ja kuolleisuutta kulkutauteihin sekä vähitellen kuvaan tulevien rokotusten vaikutuksia.
Lopulta hygienian vallankumous ja parantunut ravitsemus taltutti tartuntataudit jo ennen rokotusten ja antibioottien aikaa. Massakuolleisuus laski lähelle nollaa seuraavissa taudeissa: keripukki, lavantaudit, kolera, punatauti, pilkkukuume, kurkkumätä, hinkuyskä, tulirokko, tuhkarokko, keltakuume, tuberkuloosi, lapsivuodekuume, polio ja malaria. Elävät isorokkovirusrokotteet levittivät isorokkoa ja isorokko väheni, kun rokotukset vähenivät! Katso Graph 11.10: Massachusetts tuberculosis, diphtheria, typhoid, measles, and smallpox mortality rates from 1861 to 1970 Tietolähteestä no. 8.
Vastustan, en hyväksy pakkorokotuksia! Itsemääräämisoikeus ihmisellä pitää olla omaan kehoon. En sairastanut koronaa ja ollut terveenä ilman rokotetta. Viidellä läheisellä on rokotuksen jälkeen todettu sydän lihastulehdus, yksi heistä huippu-urheilija! Tämä on asia josta täytyy saada valita olla ilman näitä tappopiikkejä!
VastaaPoistaPidän tärkeänä, että taloudellinen turva astuu voimaan välittömästi siitä hetkestä, kun lääkäri tekee tartuntatautilain mukaisen päätöksen. Byrokraattiset viiveet tai epäselvyydet korvausten hakemisessa voivat heikentää ohjeiden noudattamista ja lisätä yksilön epävarmuutta tilanteessa, jossa hänen toimintakykyään on jo rajoitettu.
VastaaPoistaLisäksi katson, että karanteenin tai eristyksen määräämisen tulee olla yksilölle käytännössä täysin kustannusneutraalia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että elintarvikkeiden ja muiden välttämättömien tarvikkeiden kotiinkuljetus järjestetään lähtökohtaisesti maksutta koko karanteenin tai eristyksen ajaksi. Tällainen käytäntö poistaisi tarpeen poistua kotoa ja tukisi viranomaispäätösten noudattamista ilman pakkoa tai valvontaa.
On huomattava, että suurin osa tartuntataudeista, mukaan lukien covid‑19, on käytännössä sairastettu kotona ilman sairaalahoitoa. Tämän vuoksi lainsäädännön on tuettava kotihoitoa ja arjen sujumista niissä tilanteissa, joissa se on lääketieteellisesti tarkoituksenmukaista. Yksilö ei saa joutua kantamaan lisäkustannuksia tai taloudellisia riskejä sen vuoksi, että hän noudattaa viranomaisen määräämää eristystä.
Yhteenvetona katson, että tartuntatautilain mukaiset toimet ovat taloudellisesti hyväksyttäviä yksilön näkökulmasta vain silloin, kun ne eivät aiheuta toimeentulon heikkenemistä tai arjen perustoimintojen vaarantumista. Täysimääräinen taloudellinen turva ja maksuttomuus kaikilta osin ovat välttämättömiä edellytyksiä sille, että yksilö voi kantaa osuutensa yhteisestä vastuusta oikeudenmukaisella tavalla.
7. Yhteenveto ja kehittämisehdotukset
Katson, että tartuntatautilain uudistus ei ole hyväksyttävissä, mikäli se mahdollistaa pysyvästi yksilön kehollisen itsemääräämisoikeuden ohittamisen tai normalisoi poikkeukselliset keinot osaksi normaalia lainsäädäntöä. Perustuslain 7 §:n tulee toimia sitovana rajana kaikessa sääntelyssä myös poikkeustilanteissa. Kestävä tartuntatautipolitiikka perustuu ensisijaisesti vapaaehtoisuuteen, luottamukseen, oikeasuhtaisuuteen ja rakenteelliseen varautumiseen – ei pakkoon, sanktioihin tai väljiin poikkeusmääritelmiin.
5. Viranomaistoiminnan läpinäkyvyys ja viestintä
VastaaPoistaYksilön näkökulmasta keskeistä ei ole ainoastaan se, mitä toimivaltuuksia laissa säädetään, vaan myös se, miten näitä toimivaltuuksia käytetään ja miten niistä viestitään. Selkeä, avoin ja johdonmukainen viranomaisviestintä on edellytys sille, että lainsäädäntö koetaan oikeudenmukaiseksi ja hyväksyttäväksi sekä normaaleissa että poikkeuksellisissa tilanteissa.
Pidän erityisen tärkeänä, että laissa ja sen perusteluissa painotetaan aktiivisen ja ymmärrettävän viestinnän merkitystä kaikissa tartuntatautitilanteissa. Kansalaisten on voitava ymmärtää, miksi tiettyjä päätöksiä tehdään, mihin tietoon ja arvioihin ne perustuvat sekä miten kauan niiden on tarkoitus olla voimassa. Ilman tätä avoimuutta päätöksenteko etääntyy helposti ihmisistä ja synnyttää epäluottamusta.
Viranomaistoiminnan läpinäkyvyys liittyy kiinteästi oikeusturvaan. Oikeusturva ei ole pelkästään muodollinen mahdollisuus hakea muutosta päätökseen, vaan myös kokemus siitä, että yksilön näkemyksiä ja tahtoa kunnioitetaan. Tässä yhteydessä pidän keskeisenä periaatteena sitä, että yksilöllä on oikeus sanoa ei, eikä tästä saa seurata suoria tai välillisiä seuraamuksia. Kieltäytymisen ei tule vaatia perusteluja tai viranomaisen hyväksyntää, jotta oikeusturva toteutuu tosiasiallisesti.
Pidän ongelmallisena mallia, jossa viranomaistoiminta nojaa viime kädessä hallinnolliseen pakkoon. Päätösten tulisi lähtökohtaisesti perustua yhteisymmärrykseen, neuvotteluun ja luottamukseen, ei käskyvaltaan tai sanktioihin. Jos yksilön oikeus kieltäytyä ohitetaan viestinnällisesti tai käytännön toimeenpanossa, heikentää tämä koko sääntelyn legitimiteettiä.
Kriisitilanteissa tiedon puute tai ristiriitainen viestintä täyttyy helposti epävarmuudella ja spekulaatiolla, mikä heikentää myös viranomaisten toimien vaikuttavuutta. Tämän vuoksi viestinnän rooli ei ole toissijainen tukitoimi, vaan keskeinen osa oikeusvaltioperiaatteen toteutumista ja kansalaisten luottamuksen säilymistä.
Yhteenvetona katson, että viranomaistoiminnan läpinäkyvyys ja laadukas viestintä ovat keskeisiä edellytyksiä sille, että tartuntatautilain mukaisia toimia voidaan toteuttaa perusoikeuksia kunnioittavalla tavalla. Ilman avoimuutta, vapaaehtoisuutta ja yksilön tahdon aitoa huomioon ottamista laki ei täytä oikeusturvan eikä hyväksyttävyyden vaatimuksia
4. Perus- ja ihmisoikeudet
VastaaPoistaEsityksessä on tunnistettu asianmukaisesti sen vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin. Yksityishenkilön näkökulmasta on kuitenkin ratkaisevaa, miten näitä oikeuksia tosiasiallisesti turvataan lain soveltamistilanteissa, erityisesti poikkeuksellisiksi luokitelluissa tartuntatautitilanteissa.
Pidän erityisen tärkeänä, että viranomaisten tekemät päätökset ovat aina oikeasuhtaisia suhteessa tavoiteltuun terveyshyötyyn. Oikeasuhtaisuus ei tarkoita ainoastaan toimien teoreettista tehokkuutta, vaan myös sitä, että yksilön perusoikeuksia rajoitetaan mahdollisimman vähän. Tässä yhteydessä oikeasuhtaisuuden ydintä on yksilön oikeus kieltäytyä ja sanoa ei ilman, että tästä seuraa suoria tai välillisiä seuraamuksia.
Keskeinen ongelma liittyy myös siihen, kuka ja millä perustein määrittelee pandemian tai poikkeustilan. Tartuntataudit, virukset ja muut taudinaiheuttajat ovat lähtökohtaisesti jatkuvasti läsnä elinympäristössämme – ihmisissä, eläimissä ja ympäristössä. Pandemioita voidaan lääketieteellisessä mielessä todeta jatkuvasti, mutta oikeudellisesti poikkeuksellisiksi tilanteiksi määriteltävien olosuhteiden kynnys on asetettava huomattavasti tätä korkeammalle. Muussa tapauksessa vaarana on, että poikkeusperusteista tulee pysyvä osa päätöksentekoa.
Yhdenvertaisuuden toteutuminen on perusoikeuksien kannalta keskeistä. Ihmisten oikeus liikkua, elää arkeaan ja osallistua yhteiskuntaan ei saa riippua asuinpaikasta, ammatillisesta asemasta tai muista taustatekijöistä. Liikkumisvapauden tulee säilyä kaikilla, ei vain tietyillä ryhmillä, sillä tartuntataudeissa ei ole ryhmiä, jotka olisivat lähtökohtaisesti vapautettuja sairastumisesta tai taudin leviämisestä. Työntekijät ja ei‑työntekijät ovat tässä suhteessa yhdenvertaisessa asemassa.
Oikeusturvan kannalta on olennaista, että muutoksenhakuoikeus säilyy tosiasiallisena myös kiireellisissä tilanteissa. Kiire tai kriisi ei saa tehdä valitusmahdollisuuksista näennäisiä tai käytännössä hyödyttömiä. Yksilön on voitava luottaa siihen, että hänen oikeuksiaan koskevat päätökset ovat oikeudellisesti perusteltuja ja jälkikäteen arvioitavissa.
Pidän myös tärkeänä, että oikeusturvaan kuuluu oikeus sairastaa rauhassa. Yksilöllä tulee olla oikeus hoitaa sairauttaan ilman julkista painostusta ja käyttää halutessaan myös muita kuin viranomaisten tai vallitsevan lääketieteellisen käytännön ensisijaisiksi määrittelemiä hoitomuotoja, edellyttäen ettei hän aiheuta tarkoituksellista ja välitöntä vaaraa muille. Tämä on osa henkilökohtaista vapautta ja itsemääräämisoikeutta.
Pandemian aikana koettu epävarmuus korostaa sen merkitystä, että yksilö voi poikkeustilanteissakin luottaa päätöksenteon oikeudelliseen kestävyyteen, ennakoitavuuteen ja perusoikeuksia kunnioittavaan tulkintaan. Ilman tätä luottamusta oikeusvaltion legitimiteetti heikkenee.
3. Vaikutukset yksilöön ja arjen toimintaan
VastaaPoistaLakiesityksellä on merkittäviä vaikutuksia yksilöiden arkeen, erityisesti tilanteissa, joissa voidaan määrätä rajoituksia tilojen käyttöön, liikkumiseen tai sosiaaliseen kanssakäymiseen. On myönteistä, että esityksessä korostetaan rajoitusten viimesijaisuutta ja määräaikaisuutta, mutta pelkkä periaatetaso ei yksin riitä turvaamaan yksilön hyvinvointia käytännössä.
Pidän tärkeänä, että lain toimeenpanossa rajoitukset kohdistuvat ainoastaan siihen toimintaan, joka on aidosti välttämätöntä rajoittaa, että päätökset ovat huolellisesti perusteltuja ja ymmärrettävästi viestittyjä sekä että yksilöllä on tosiasiallinen mahdollisuus saada tietoa päätösten perusteista ja vaikutuksista omaan arkeensa.
Erityisen huolestuttavana pidän sosiaalisen kanssakäymisen rajoittamista. Sosiaalinen vuorovaikutus ei ole toissijainen osa ihmisen hyvinvointia, vaan perustavanlaatuinen tarve. Pitkäkestoisilla tai laaja-alaisilla kanssakäymisen rajoituksilla on vakavia psykologisia ja henkisiä vaikutuksia, kuten yksinäisyyden lisääntyminen, ahdistus, masennus ja syrjäytyminen, joiden seuraukset voivat jatkua pitkään varsinaisten rajoitusten päättymisen jälkeen.
Ihmisten normaalia sosiaalista vuorovaikutusta – kuten keskustelua, yhdessä tekemistä ja arjen kohtaamisia – ei tule rajoittaa väestötasolla. Normaali sairastaminen kuuluu osaksi elämää, ja lievien hengitystieinfektioiden, kuten flunssan tai nuhakuumeen, kohdalla on tavanomaista ja tarkoituksenmukaista levätä ja olla poissa työstä tai muusta toiminnasta omatoimisesti. Tyypillisesti tällaiset sairaudet paranevat itsestään kohtuullisessa ajassa ilman erityisiä toimenpiteitä.
Lainsäädännön ja viranomaistoiminnan tulisi perustua ensisijaisesti yksilövastuuseen ja luottamukseen kansalaisten harkintakykyyn, ei laaja-alaisiin rajoituksiin. Yksilö on usein paras arvioimaan oman terveydentilansa ja sen, milloin on tarkoituksenmukaista levätä ja välttää lähikontakteja sairauden aikana.
Konkreettisena ja yhteiskunnallisesti kestävänä vaihtoehtona laaja-alaisille rajoituksille pidän sairauspoissaolojen omailmoituskäytännön laajentamista. Omailmoitukseen perustuvan sairauspoissaoloajan pidentäminen esimerkiksi 10 vuorokauteen vähentäisi tarvetta hakeutua terveydenhuoltoon lievien oireiden vuoksi, säästäisi terveydenhuollon resursseja ja tukisi vastuullista toimintaa ilman pakotteita tai kontrollia.
Yhteenvetona katson, että yksilön arkea, sosiaalista elämää ja psyykkistä hyvinvointia koskevat vaikutukset on huomioitava lainsäädännössä nykyistä painavammin. Laaja-alaiset rajoitukset eivät ole hyväksyttäviä keinona hallita ilmiöitä, jotka kuuluvat normaaliin elinympäristöömme. Kestävin ratkaisu perustuu yksilön vastuuseen, luottamukseen ja toimiviin arjen rakenteisiin, ei eristäviin tai rajoittaviin toimenpiteisiin.
Lain tasolla selkeys edellyttää täsmällisiä ja tiukasti rajattuja kriteerejä sille, milloin perusoikeuksiin voidaan puuttua. Riskinarvio ja viranomaisyhteistyö eivät sellaisenaan ole riittäviä perusteita laajamittaisille tai pakollisille toimille, mikäli ne johtavat perustuslain 7 §:ssä suojatun kehollisen koskemattomuuden ohittamiseen. Olennaista on, että kansalaiset voivat ymmärtää, mihin tietoon ja arvioihin rajoituksia perustellaan ja missä tilanteissa perusoikeuksia ei voida ylittää lainkaan.
VastaaPoistaErityisen ongelmallisena pidän kysymystä siitä, kuka ja millä kriteereillä määrittelee pandemian tai poikkeustilanteen. Tartuntataudit, virukset ja bakteerit ovat olleet aina osa ihmisen elinympäristöä ja tulevat olemaan sitä jatkossakin. Biologinen todellisuus ei noudata hallinnollisia määritelmiä, aikarajoja tai poliittisia päätöksiä. Tästä syystä lain tulisi erottaa selvästi tavanomainen, elämään kuuluva tautiriski sellaisesta aidosti poikkeuksellisesta tilanteesta, joka voi oikeuttaa rajattuja hallinnollisia toimia — kuitenkaan ylittämättä henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa.
Pidän vakavana riskinä sitä, jos pandemian tai poikkeustilan määritelmä jää väljäksi ja perustuu pääosin viranomaisharkintaan ilman selkeitä, laissa säädettyjä kynnysarvoja. Tällöin merkittävä vallankäyttö keskittyy harvoille toimijoille, mikä lisää kokemusta mielivaltaisuudesta ja heikentää oikeusvarmuutta. Poikkeustoimista voi tällöin muodostua käytännössä uusi normaali, jolloin perustuslain 7 §:n suoja menettää tosiasiallisen merkityksensä.
Suhtaudun periaatteellisesti kriittisesti pakkotoimiin, kuten pakollisiin rokotuksiin, pakollisiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin tai rangaistusluonteisiin seuraamuksiin. Vaikka tartuntojen leviämistä voidaan hidastaa, mikään hallinnollinen keino ei voi poistaa viruksia kokonaan. Pakkokeinot puuttuvat suoraan perustuslain suojaamaan keholliseen koskemattomuuteen ja yksilön oikeuteen sanoa ei. Kieltäytyminen ei saa olla perustelunvarainen eikä siihen saa liittyä välillisiä tai välittömiä seuraamuksia.
Koska tartuntataudit ovat pysyvä osa elinympäristöämme, yhteiskunnan tulisi ensisijaisesti vahvistaa rakenteellista sietokykyä, kuten terveydenhuollon peruskapasiteettia, sisäilman laatua, hygieniaa ja vapaaehtoisuuteen perustuvia toimintamalleja. Pitkäkestoiset ja laaja-alaiset rajoitukset voidaan hyväksyä vain selkeästi rajatuissa ja ajallisesti lyhyissä tilanteissa, eikä niiden tule koskaan syrjäyttää perustuslain 7 §:ssä turvattua oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.
Yhteenvetona katson, että vaikka esityksen tavoitteet ovat osin oikeansuuntaisia, lakimuutos ei ole hyväksyttävä, mikäli se mahdollistaa yksilön kehollisen itsemääräämisoikeuden ohittamisen. Lain hyväksyttävyyden ja kansalaisten luottamuksen edellytyksenä on, että perustuslain 7 § toimii sitovana rajana, jota lainsäädäntö ei voi ylittää poikkeusperusteisiin tai yleiseen etuun vedoten.
1. Yleinen kanta esitykseen
VastaaPoistaSuhtaudun varauksella tartuntatautilain kokonaisuudistukseen erityisesti siltä osin, kun sen perustelut nojaavat covid‑19‑pandemiasta saatuihin kokemuksiin. On perusteltua arvioida kriittisesti, missä määrin kyseinen tilanne oli aidosti sellainen poikkeuksellinen ja yleisvaarallinen tartuntatautitilanne, joka oikeuttaisi pysyvien ja laajojen viranomaistoimivaltuuksien säätämisen normaaliaikoja varten.
Koronavirukset ovat olleet ja ovat edelleen osa ihmisen normaalia virusympäristöä. SARS‑CoV‑2‑virus on yksi lukemattomien muiden hengitystievirusten joukossa, eikä se biologisena ilmiönä poikkea siinä määrin, että sen perusteella olisi perusteltua muuttaa pysyvästi lainsäädännön suhdetta yksilön perusoikeuksiin. Viruksia, bakteereita ja muita taudinaiheuttajia on ollut historiallisesti, on nykyhetkessä ja tulee olemaan jatkossakin, riippumatta lainsäädännöstä.
Pidän ongelmallisena kehitystä, jossa yksittäisen, ajallisesti rajallisen tilanteen perusteella rakennetaan lainsäädäntöä, joka laajentaa viranomaisten toimivaltuuksia pysyvästi ja normalisoi poikkeukselliset keinot osaksi normaalia oikeusjärjestystä. Lainsäädännön tulee olla riskiperusteista ja suhteellista, eikä se saa ylireagoida ilmiöihin, jotka kuuluvat olennaisella tavalla biologiseen ja yhteiskunnalliseen todellisuuteen.
Mikäli tartuntatautilain uudistusta pidetään tarpeellisena, sen tulee perustua huolelliseen ja rauhalliseen kokonaisarvioon, ei kriisitilanteessa syntyneisiin poikkeuskäytäntöihin. Uuden lain on oltava yksilön näkökulmasta ymmärrettävä, oikeasuhtainen ja ennakoitava, eikä se saa rakentua oletukselle, että vastaavanlaiset tilanteet automaattisesti oikeuttavat laajat rajoitukset myös tulevaisuudessa.
2. Arvio esityksen tavoitteista ja keskeisistä ehdotuksista
Esityksen tavoitteet tartuntatautien ehkäisemiseksi ja yhteiskunnallisten haittojen minimoimiseksi ovat lähtökohtaisesti ymmärrettäviä. On myönteistä, että esitys korostaa päätöksenteon perustamista ajantasaiseen riskinarvioon sekä viranomaisten väliseen yhteistyöhön. Nämä keinot voivat tietyissä tilanteissa parantaa viranomaisten valmiutta ja reagointikykyä.
Kuitenkin tarkasteltuna yksityishenkilön ja perusoikeuksien näkökulmasta esitykseen sisältyy vakavia periaatteellisia ongelmia. Keskeisin niistä liittyy perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, johon kuuluu jokaisen oikeus määrätä omasta kehostaan ja kieltäytyä kehoon kohdistuvista toimenpiteistä ilman pakkoa tai seuraamuksia.
Perustuslain 7 §:ää ei voida pitää pelkästään yhtenä punnittavana etuna muiden joukossa, vaan se muodostaa rajapyykin sille, minkä yli lainsäädäntö ei saa mennä, edes poikkeuksellisiksi katsotuissa tilanteissa. Esitys jättää kuitenkin avoimeksi sen, missä määrin ja millä perusteilla yksilön keholliseen koskemattomuuteen voidaan puuttua, mikä heikentää oikeusvarmuutta ja tekee perusoikeudesta tosiasiassa ehdollisen.
Yksityishenkilön näkökulmasta lain ennakoitavuus ja soveltamisen selkeys ovat ratkaisevia. Pandemian aikana koetut epäselvyydet, nopeat tulkinnanmuutokset ja alueellisesti toisistaan poikkeavat käytännöt heikensivät luottamusta viranomaistoimintaan ja loivat epävarmuutta normaaliin arkeen. Luottamusta ei voida rakentaa tilanteessa, jossa kansalaiset eivät etukäteen pysty ymmärtämään, milloin ja millä täsmällisillä perusteilla heidän perusoikeuksiaan voidaan rajoittaa.
Vastustan tätä lakiesitystä kokonaisuudessaan ja kaikkien yksittäisten osien osalta. Koronarokotteiden vaarallisuus on jo lääketieteellisesti osoitettu selkeästi ja yksimielisesti monen tahon toimesta. Jokaisella Suomen kansalaisella tulee olemaan itsemääräämisoikeus kaikissa rokoteasioissa nyt ja aina myös äärimmäisissä pandemiatilanteissa eikä heitä vasten omaa tahtoa saa eristää millään fyysisellä eikä virtuaalisessa muodossa. Lakiesitys rikkoo kaikilta yksittäisiltä osilta ihmisen vapautta, synnynnäisiä perusoikeuksia ja näiden aatteiden esittelijöitä ja käsitteliöitä tulee asetta vastuuseen ihmisloukkauksesta henkilökohtaisesti , riippumatta hänen asemastaan ja työtehtävistään missään organisaatiossa. Valitus myös lomakkeesta, lomaketta ei voi hyväksyä missään selkeästi ja valinnat alla vain: lähetä ilman hyväksyntää tai tallenna. Tämä lausunto on annettu vastauksena lausuntopyyntöön VN/25987/2023
VastaaPoistaVastustan tätä lakiesitystä kokonaisuudessaan ja kaikkien yksittäisten osien osalta. Koronarokotteiden vaarallisuus on jo lääketieteellisesti osoitettu selkeästi ja yksimielisesti monen tahon toimesta. Jokaisella Suomen kansalaisella tulee olemaan itsemääräämisoikeus kaikissa rokoteasioissa nyt ja aina myös äärimmäisissä pandemiatilanteissa eikä heitä vasten omaa tahtoa saa eristää millään fyysisellä eikä virtuaalisessa muodossa. Lakiesitys rikkoo kaikilta yksittäisiltä osilta ihmisen vapautta, synnynnäisiä perusoikeuksia ja näiden aatteiden esittelijöitä ja käsitteliöitä tulee asetta vastuuseen ihmisloukkauksesta henkilökohtaisesti , riippumatta hänen asemastaan ja työtehtävistään missään organisaatiossa. Valitus myös lomakkeesta, lomaketta ei voi hyväksyä missään selkeästi ja valinnat alla vain: lähetä ilman hyväksyntää tai tallenna. Tämä lausunto on annettu vastauksena lausuntopyyntöön VN/25987/2023.
VastaaPoistaPakkorokotelainsäädäntö rikkoo perustuslain takaamaa yksilön itsemääräämisoikeutta ja fyysistä koskemattomuutta, minkä vuoksi sen hyväksyminen ei ole oikeasuhtainen keino kansanterveyden edistämiseksi. Vapaaehtoisuuteen ja luottamukseen perustuva lähestymistapa on pakkotoimia kestävämpi tapa edistää terveyttä ilman yhteiskunnan polarisoitumista.
VastaaPoistaVN/25987/2023 Vastustan uutta tartuntalakiehdotusta. Oman kehon koskemattomuus on tärkeä asia ja jokaisen ihmisen oikeus (PL 7 § – henkilökohtainen koskemattomuus). Tämä lakiehdotus loukkaa perustavanlaatuisella tavalla ihmisen oikeutta päättää omasta kehosta ja ottamasta lääketieteellisestä hoidosta. Jokaisella pitää olla oikeus kieltäytyä hoidosta, jota ei halua tai ei koe sellaista itselle tarpeelliseksi. Vastustan kehollisen itsemääräämisoikeuden heikentämistä.
VastaaPoistaEsitys sisältää lukuisia säännöksiä, joissa puututaan perustuslain 10§ ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattuun yksityis- ja perhe-elämän suojaan (mm. 22§ - 40§). Monin osin puuttuminen on varmaankin perusteltavissa suhteellisuusperiaatteen mukaiseksi mutta tällainen perustelu on tehtävä. Tulee osoittaa, että vähäisempi puuttuminen (esim. vahvasti anonymisoitu tai tilastollinen tieto) ei ole riittävää hyväksyttävien lain tavoitteiden saavuttamiseksi.
VastaaPoistaErityisesti huomiota tulee kiinnittää juuri siihen, että missä määrin yksilötason yksityiskohtaisten tietojen käsittely on välttämätöntä ja milloin epätarkempi tieto riittää oleellisesti saman lopputuloksen saavuttamiseksi. Vaikka yksilötason tietojen käsittely olisi välttämätöntä joskus, se ei voi oikeuttaa yksilötason tietojen käsittelyä aina, vaan tämä on perusteltava vallitsevalla tilanteella. Yksilötason tiedot lienevät välttämättömiä uuden taudin leviämisen alussa mutta onko tämä enää kaikin esitetyin osin välttämätöntä epidemiatilanteessa, jossa tartuntoja ja altistumisia on paljon?
Jos tietoja luovutetaan "salassapitosäännösten estämättä", tulee tiedon saajaan kohdistua vähintään yhtäläinen salassapitovelvollisuus kuin alkuperäiseen tiedon haltijaan. Tällöinkin olisi arvioitava onko välttämätöntä luovuttaa yksilötason tietoa sellaisenaan vai voisiko aineisto olla vahvasti anonymisoitua. Esim. "tilannekuvan seuranta" tuskin edellyttää tarkkaa yksilötason tietoa. Valtuudet eivät saa olla liian laajoja.
Vaikka yksityiselämän suojaan puuttumiselle olisi tilanteenmukainen peruste, loukkaus on pyrittävä minimoimaan. Yksi keino tähän on säätää tietojen hävittämisestä, kun välttämätön tarve on mennyt ohi. Poikkeuksellisesti kerätyt ja luovutetut tiedot tulee säätää hävitettäviksi, kun tietoja ei enää välttämättä tarvita.
60§-61§ Karanteenit, 63§ Eristäminen
Ei ole välttämätöntä kirjata karanteeni- tai eristämispäätöstä potilastietoihin, joissa tieto säilyy hyvin pitkään. Vaihtoehtoisesti tulee säätää siitä, että tieto poistetaan potilastiedoista pian karanteenin tai eristyksen päätyttyä.
Jokaisella pitää saada olla oikeus keholliseen koskemattomuuteen ja päätäntävaltaan omasta terveydestään. Pakkorokotus olisi räikeä loukkaus tätä oikeutta kohtaan eikä se sovi tämän päivän sivistysvaltion arvoihin.
VastaaPoistaVastustan lakimuutosta, joka voisi vaikuttaa henkilön itsemääräämisoikeuteen ja oikeuteen omaan kehoonsa eli rokotepakkoa tai muita lääkinnällisiä toimenpiteitä.
VastaaPoistaRokotteet, jotka voivat olla vahingollisia ihmisen terveydelle mm siitä syystä, ettei niitä ole keritty testaamaan, eivät saa olla pakollisia. Rokotepakkoa ei saa olla, eikä siinä ole mitään järjellistä syytäkään, koska eihän rokottamaton henkilö voi tartuttaa rokotettua, koska tällä on rokotuksen antama suoja.
VastaaPoistaTällainen lakihan ei edistä millään tavalla tautien torjuntaa. Tämähän on useiden perustuslaissa mainittujen yksilön oikeuksiin liittyvien säädösten vastainen. Siinä syrjitään esimerkiksi pitkäaikaissairaiden oikeuksia omaan kehoonsa ja perussairauden hoitoon. Uhataan rehellisiä kansalaisia vapauden riistolla, jos ei alistu esivallan perättömiin ehtoihin.
VastaaPoistaDiaarinumero: VN/25987/2023
VastaaPoistaSosiaali- ja terveysministeriö pyytää lausuntoja luonnoksesta hallituksen esitykseksi uudeksi tartuntatautilaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi. Esitetty sääntely merkitsee puuttumista yksilön perusoikeuksiin ja tartuntatautilain kokonaisuudistus laajentaa viranomaisten toimivaltuuksia.
Suomen perustuslain 7 § turvaa oikeuden henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, 10 § yksityiselämän suojan ja 6 § yhdenvertaisuuden.
Tartuntatautilain mukaiset pakkotoimet – kuten liikkumisrajoitukset, eristämiset ja lääketieteelliset toimenpiteet – merkitsevät puuttumista näihin oikeuksiin.
Mahdollinen rokotusvelvoite merkitsee fyysistä puuttumista yksilön kehoon.
Mahdolliset seuraamukset rokotusvelvoitteen rikkomisesta herättävät merkittäviä oikeusturvakysymyksiä ja sitä tulee tulee arvioida erittäin kriittisesti. Tartuntatautilaissa ei tule säätää rikoslailla rangaistavia tekoja. Rikoslakiin ei tule säätää uutta lakia ”Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavista rikoksista”.
Hallituksen esitys uudeksi tartuntatautilaiksi:
-laajentaa viranomaisten toimivaltuuksia
-sisältää epätäsmällisyyttä
-puuttuu perusoikeuksiin
Esityksessä ei turvata yksilön oikeusturvaa tilanteissa, joissa häneen kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä. Esitystä ei tule hyväksyä missään muodossa.
Lausunto tartuntatautilain uudistamisesta
VastaaPoistaPidän välttämättömänä, että lainsäädännössä turvataan yksilön itsemääräämisoikeus rokotuksiin liittyvissä päätöksissä. Henkilön oikeutta kieltäytyä rokotuksesta on kunnioitettava ilman painostusta tai seuraamuksia.
Työnantajalla ei tule olla mahdollisuutta velvoittaa työntekijää rokotuksiin irtisanomisen uhalla tai palkkaa epäämällä. Tällainen menettely vaarantaa työntekijän oikeusturvan ja asettaa työntekijät eriarvoiseen asemaan.
On varmistettava, ettei työntekijää syrjitä tai kohdella epäedullisesti rokotuspäätöksen perusteella. Työnantajan velvollisuutena on järjestettävä työolosuhteet siten, että työnteko ja palkanmaksu jatkuvat myös tilanteissa, joissa työntekijä ei ole ottanut rokotetta.
Lisäksi työntekijällä tulee olla oikeus olla luovuttamatta työnantajalle terveystietojaan rokotusstatuksestaan.
Lainsäädännön on kokonaisuudessaan turvattava yhdenvertaisuus, oikeudenmukainen kohtelu sekä yksilön perusoikeudet työelämässä.
Vastustan!
VastaaPoistaPidän ehdottoman tärkeänä, että lainsäädännössä turvataan yksilön itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa liittyvissä päätöksissä. Tämä koskee erityisesti rokotuksia. Jokaisella tulee olla oikeus päättää itse, mitä aineita hänen kehoonsa laitetaan – ilman painostusta, epäsuoraa pakottamista tai seuraamuksia.
Rokotuksesta kieltäytyminen ei saa johtaa rangaistuksiin työelämässä tai muualla yhteiskunnassa. Työnantajalla ei tule olla oikeutta velvoittaa työntekijää rokotuksiin esimerkiksi irtisanomisen uhalla, työtehtäviä rajoittamalla tai palkkaa epäämällä. Tällaiset käytännöt heikentävät työntekijän oikeusturvaa ja asettavat ihmiset eriarvoiseen asemaan.
On välttämätöntä varmistaa, ettei ketään syrjitä tai kohdella epäedullisesti rokotuspäätöksen perusteella. Työnantajan vastuulla on järjestää työolosuhteet siten, että työnteko ja toimeentulo ovat turvattuja myös niille, jotka eivät ole ottaneet rokotetta.
Lisäksi pidän erittäin tärkeänä, että työntekijällä säilyy oikeus yksityisyyteen terveystietojensa osalta. Rokotusstatus on arkaluonteinen terveystieto, eikä sen luovuttamista työnantajalle tule edellyttää.
Lainsäädännön tulee kokonaisuudessaan suojata yhdenvertaisuutta, oikeudenmukaista kohtelua sekä perusoikeuksia. Yksilön itsemääräämisoikeus ei saa vaarantua edes poikkeustilanteissa.
Diaarinumero: VN/25987/2023
VastaaPoistaPerusoikeuksiin ei tule puuttua missään nimessä. Sivistynyt yhteiskunta ei toimi niin, toiminta tulee vaikuttamaan negatiivisesti koko maan toimintaan: Kuka hoitaa työt, entä lapset? Vankilat täyttyy viattomista ihmisistä ja yhteiskunta ei pyöri, jos ihmisiä aletaan vainoamaan ja perusoikeuksiin puuttumaan. Yksikään pandemia ei ole yhtä vaarallinen ja haitallinen kuin nämä hölmöt ehdotukset perusoikeuksiin puuttumiseen.
Tällainen lakihan ei edistä millään tavalla tautien torjuntaa. Tämähän on useiden perustuslaissa mainittujen yksilön oikeuksiin liittyvien säädösten vastainen. Siinä syrjitään esimerkiksi pitkäaikaissairaiden oikeuksia omaan kehoonsa ja perussairauden hoitoon. Uhataan rehellisiä kansalaisia vapauden riistolla, jos ei alistu esivallan perättömiin ehtoihin.
VastaaPoistaLakiesitys loukkaa ihmisarvoa, itsemääräämisoikeutta, perustuslakia ja Nürnbergin säännöstöä. Kriisin aikana ihmiset on jo peloissaan tämähän lisää vain kauhua kansassa jos on pakko. Vangitseminen ja sakko ei tietääkseni paranna kenenkään terveyttä. Kriisi on pahempi pakkotoimilla kuin että olisi järkevät ihmisen vapautta kunnioittavat lait. Ihmisellä on vapaus valita miten hoitaa terveyttä. Jos ihminen on sairas, ei siinä pakkoa tarvita, luultavasti pysyy kotonaan ja yrittää hoitaa itsensä kuntoon. Suomi ei taida välittää kansalaisistaan?
VastaaPoistaLausunto Sosiaali- ja terveysministeriölle
VastaaPoistaAsia: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tartuntatautilaista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (STM002:00/2024, diaarinumero VN/25987/2023)
Lausunnon antaja: Marja-Leena Laitinen
Päiväys: 2.5.2026
Hallituksen esitys on selkeä esimerkki kansalaisia sortavasta ja alistavasta totalitaristisesta tyranniasta. En voi hyväksyä tällaista toimintaa suomessa. Suomalaisten on saatava itse henkilökohtaisesti päättää esim. rokotuksista, viranomaisten tiedonsaantioikeudesta rokotus- ja terveystietoihin.
Nämä säännökset ovat suoria ja välittömiä loukkauksia Suomen perustuslain, kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sekä lääketieteellisen etiikan perusperiaatteiden kanssa.
Ne muuttavat vapaaehtoisen rokotuksen tosiasialliseksi pakoksi ja asettavat kansalaiset rikosoikeudellisen vastuun alaiseksi pelkästä kehollisen itsemääräämisoikeuden käyttämisestä.
Lakien tehtävä on suojella kansalaisia valtiovallalta, ei päinvastoin.
Hallituksen esitys on ihmisoikeusrikkomus, joka vaarantaa kansalaisten terveyttä ehdollisesti hyväksytyillä geeniterapiatuotteilla (mRNA-injektiot) ja rankaisee jos kieltäytyy niistä.
Perustuslain 7 §: ”Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta.”
Esitys rikkoo tätä säätämällä pakollisen rokotuksen mahdollisuuden (§ 12 / vastaava) ja rangaistuksen kieltäytymisestä. Rokotus on lääketieteellinen toimenpide, joka puuttuu kehoon. Sen pakottaminen – suoraan tai epäsuorasti (työ, liikkuminen, lasten vanhempien rangaistukset) – on mielivaltaista, koska rokotteet eivät estä tartuntaa eikä leviämistä (kuten COVID-19-mRNA-injektiot osoittivat). Perustuslakivaliokunta on toistuvasti korostanut, että perusoikeuksia rajoittavien toimien on oltava tarkkarajaisia ja proportionaalisia. Esitys antaa avoimia asetuksenantovaltuuksia ja madaltaa kynnystä ilman poikkeusolojen toteamista.
Suomen perustuslaki 7 § kuuluu sanasta sanaan:
”Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta.”
Tämä säännös on yksi perustuslakimme kivijaloista. Se suojaa kehollisen itsemääräämisoikeuden ydintä: kukaan ei saa pakottaa toista lääketieteelliseen toimenpiteeseen, injektioon tai muuhun kehoon kohdistuvaan interventioon ilman vapaaehtoista, informoitua suostumusta. Perustuslakivaliokunta on toistuvasti korostanut (ks. mm. PeVL 9/2021 vp, PeVL 50/2021 vp), että lääketieteelliseen toimenpiteeseen puuttuminen on mielivaltaista, jos se ei täytä tarkkarajaisuuden, oikeasuhtaisuuden ja välttämättömyyden vaatimuksia. Pakko on sallittu vain poikkeuksellisissa, konkreettisissa ja yksilöllisesti arvioitavissa tilanteissa – ei ennaltaehkäisevänä, yleisenä väestöön kohdistuvana velvoitteena.
1. Pakollinen rokotus (§ 47 ja uusi rikoslain 44:2 a §)
VastaaPoistaEsitys säilyttää ja selkeyttää valtioneuvoston mahdollisuuden määrätä pakollinen rokotus koko väestölle tai tietyille ryhmille vakavan tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Kieltäytyminen tästä velvoitteesta johtaa suoraan rikosoikeudelliseen vastuuseen uuden 2 a §:n nojalla (”tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttaminen”): tahallinen tai törkeästä huolimattomuudesta tapahtunut rikkomus voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi [HE-luonnos TTL.pdf (HE) s. 176 ja 248).
Tämä on mielivaltaista puuttumista henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Rokotus on fyysinen interventio (injektio), joka muuttaa kehon immunologista tilaa. Perustuslain 7 § kieltää tällaisen pakottamisen ilman, että laki osoittaa konkreettinen, välitön ja yksilöllinen vaara. Esitys perustuu yleiseen ”leviämisvaaraan”, joka on joustava ja ennaltaehkäisevä – juuri sitä, mitä perustuslakivaliokunta on kieltänyt (PeVL 44/2020 vp).
. Epäsuora pakko ja rangaistuksen pelote
Vaikka fyysistä pakkorokotusta ei suoraan säädetä, taloudellinen, sosiaalinen ja rikosoikeudellinen uhka (työn menettäminen, lasten vanhempien rangaistukset, vuoden vankeus) tekee vapaaehtoisuudesta käytännössä tyhjän. Tämä loukkaa 7 §:n ydintä: oikeutta päättää omasta kehostaan ilman valtion mielivaltaista painostusta. Perustuslaki ei salli perusoikeuksien ”pehmeää” pakottamista rangaistuksen uhalla.
Perustuslakivaliokunta on korostanut, että rokotepakko vaatii poikkeuksellisen vahvat, tieteellisesti osoitetut perusteet – joita esityksessä ei ole
(PeVL 7/2021 vp)
Yhteenveto 7 §:n loukkauksesta
Hallituksen esitys ei ole neutraali torjuntatyön päivitys. Se siirtää vallan yksilöltä valtiolle tekemällä kehollisesta itsemääräämisoikeudesta rikoksen. Se rikkoo 7 §:ää mielivaltaisesti, suhteettomasti ja ilman laissa säädettyä riittävää perustetta. Tämä on perustuslaillinen murros, joka asettaa ”yhteiskunnan suojelun” ihmisen koskemattomuuden edelle – vastoin perustuslain ja Oviedon sopimuksen (2 artikla) ydintä. Suomen perustuslaki 7 § suojaa oikeutta elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Hallituksen esitys rikkoo tätä mielivaltaisesti pakottamalla lääketieteellisen toimenpiteen (rokotus) ja rankaisemalla kieltäytymisestä (1 vuosi vankeutta).
Suomen perustuslaki 10 § kuuluu sanasta sanaan:
VastaaPoista”Jokaisella on oikeus yksityiselämän, kunnian ja kotirauhan suojaan. Henkilötietojen suojaa säädetään lailla. Kirjeen, puhelun ja muun yksityisen viestinnän salaisuus on turvattu.”
Tämä säännös on perustuslaillinen yksityisyyden ja henkilötietojen suojan kivijalka. Se kattaa oikeuden päättää omista arkaluonteisista terveystiedoistaan, oikeuden olla paljastamatta terveydentilaansa viranomaisille ilman suostumusta sekä suojan siltä, että valtio kerää ja yhdistää henkilötietoja järjestelmällisesti ilman yksilön tietoa tai hyväksyntää. Perustuslakivaliokunta on korostanut (PeVL 9/2021 vp, PeVL 50/2021 vp, PeVL 44/2020 vp), että henkilötietojen käsittelyyn kohdistuvien toimien on oltava tarkkarajaisia, välttämättömiä, oikeasuhtaisia ja perusteltavissa yksilön perusoikeuksilla. Laaja, ennaltaehkäisevä ja automaattinen tiedonsaanti ilman suostumusta rikkoo 10 §:n ydintä.
Hallituksen esitys rikkoo Suomen Perustuslain 10 §:ää rakenteellisesti ja kumoamattomasti seuraavasti:
1. Laaja tiedonsaantioikeus ilman suostumusta (§§ 39–42)
Esitys antaa THL:lle, tartuntatautivastuulääkäreille, hyvinvointialueille ja muille viranomaisille oikeuden saada yksilötason rokotus- ja terveystiedot suoraan rekistereistä ilman potilaan nimenomaista suostumusta, jos se on ”välttämätöntä” epidemian selvittämiseksi tai torjuntatyön toteuttamiseksi (HE s. 172, 206–210). Tiedot voidaan yhdistää muihin rekistereihin ja käyttää torjuntatoimiin, mukaan lukien painostus rokotukseen tai rangaistus (uusi rikoslain 2 a §).
Tämä on järjestelmällistä henkilötietojen keräämistä ja valvontaa, joka muuttaa rokotustilan julkiseksi tiedoksi. Perustuslain 10 § ei salli tällaista automaattista, ennaltaehkäisevää tiedonhankintaa ilman, että laki osoittaa konkreettinen, välitön uhka yksilölle itselleen. ”Välttämättömyys” jätetään viranomaisen harkintaan – tämä on mielivaltaista ja ristiriidassa 10 §:n vaatimuksen kanssa.
2. Yksityiselämän suoja vs. rokotustilan paljastaminen
VastaaPoistaTerveystiedot (mukaan lukien rokotustila) ovat kaikkein arkaluonteisimpia henkilötietoja. Oikeus pitää ne salassa on osa yksityiselämän suojaa. Esitys murentaa potilas–lääkärisuhdetta ja luo ”kahden kerroksen väkeä” – rokotetut vs. rokottamattomat – mikä loukkaa myös kunnian suojaa (10 §). Perustuslakivaliokunta on todennut, että terveydentilaan perustuva syrjintä tai rekisteröinti ilman suostumusta on perusoikeuksien ydinalueella
(PeVL 7/2021 vp).
3. Ei suhteellisuutta eikä vaihtoehtoja
10 § edellyttää, että puuttuminen on oikeasuhtaista. Esitys ei arvioi vaihtoehtoja (varhainen hoito, luonnollinen immuniteetti, kohdennetut toimet) eikä osoita, että tiedonsaanti ilman suostumusta on ainoa keino. Rokotteiden teho tartunnan estämisessä on rajallinen (kuten COVID-19-pandemia osoitti), joten toimenpide ei täytä välttämättömyyden vaatimusta. Tämä on suhteeton puuttuminen yksityisyyteen.
4. Yhteys muihin normeihin
- Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 5–6 §: Potilaan tiedonsaantioikeus ja itsemääräämisoikeus edellyttävät suostumusta tiedonkäsittelyyn.
- Oviedon sopimus 2 ja 5 artikla: Ihmisen ensisijaisuus ja vapaa suostumus.
- ECHR 8 artikla (yksityiselämän suoja) ja 14 artikla (syrjintä): Esitys luo syrjinnän rokotustilan perusteella.
- UNESCO artikla 6, Helsingin julistus, Nürnbergin säännöstö: Kaikki edellyttävät suostumusta ja yksityisyyden suojaa lääketieteellisissä toimenpiteissä.
Suomen perustuslaki 6 § kuuluu sanasta sanaan:
”Jokaisella on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
Tämä on perustuslaillinen yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden ydinsäännös. Se kieltää nimenomaisesti erilaiseen kohteluun asettamisen ”terveydentilan tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”. Perustuslakivaliokunta on toistuvasti korostanut (PeVL 9/2021 vp, PeVL 50/2021 vp, PeVL 44/2020 vp), että yhdenvertaisuus on absoluuttinen perusoikeus: erilaista kohtelua saa käyttää vain, jos siihen on objektiivinen, hyväksyttävä ja oikeasuhtainen peruste, joka on määritelty tarkasti laissa. Mielipide- tai terveydentilaan perustuva syrjintä on erityisen tiukasti kiellettyä.
Hallituksen esitys rikkoo 6 §:ää rakenteellisesti ja kumoamattomasti seuraavasti:
VastaaPoista1. Rokotustila luo uuden syrjinnän perusteen
Esitys mahdollistaa ja edellyttää erilaista kohtelua rokotusstatuksen perusteella: pakollinen rokotus (§ 47), rangaistus kieltäytymisestä (uusi rikoslain 44:2 a §), tiedonsaanti ilman suostumusta (§§ 39–42), vanhempien rangaistukset, liikkumis- ja työskentelyrajoitukset sekä epäsuora pakko työelämässä ja lasten huoltajuudessa. Rokotustila on suoraan sidoksissa terveydentilaan (rokotuksen aiheuttama immunologinen muutos) ja henkilöön liittyvään syyhyn (henkilökohtainen lääketieteellinen valinta). Esitys asettaa rokottamattomat eri asemaan ilman, että laki osoittaa hyväksyttävää perustetta.
2. Ei hyväksyttävää perustetta – rokotteet eivät estä tartuntaa eikä leviämistä
Perustuslain 6 § vaatii, että erottelun peruste on objektiivinen ja hyväksyttävä. Esitys perustuu oletukseen, että rokote estää tehokkaasti tartunnan ja leviämisen. Tämä oletus on kumottu COVID-19-mRNA-injektioiden osalta (rokotetutkin tartuttavat). Kun peruste on virheellinen ja suhteeton, erottelu muuttuu syrjinnäksi. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että terveydentilaan perustuva erottelu vaatii poikkeuksellisen vahvat, tieteellisesti osoitetut perusteet – joita esityksessä ei ole.
3. Syrjinnän ulottuvuus
- Työelämä: epäsuora pakko ja mahdollinen palkkamenetys.
- Perhe: vanhempien rangaistukset lasten rokotustilan perusteella.
- Liikkuminen ja palvelut: rajoitukset rokotustilan perusteella.
Tämä luo ”kahden kerroksen väkeä” terveydentilan perusteella – suoraan 6 §:n vastaisesti.
4. Yhteys muihin normeihin
- Euroopan ihmisoikeussopimus 14 artikla (syrjintä): Kieltää syrjinnän terveydentilan tai mielipiteen perusteella.
- PACE Resolution 2361 (2021) 7.3.1–7.3.2 ja 2383 (2021) 4., 5., 8.–10., 13.7: Nimenomaisesti kieltävät syrjinnän rokotustilan perusteella.
- Oviedon sopimus 2 artikla (ihmisen ensisijaisuus) ja Euroopan komission asetus 507/2006: Ehdollisesti hyväksyttyjä tuotteita ei saa käyttää syrjinnän perustana.
- UNESCO artikla 6, Helsingin julistus, Nürnbergin säännöstö: Vaatii vapaaehtoisuutta ilman syrjintää.
Yhteenveto 6 §:n loukkauksesta;
Esitys ei ole neutraali torjuntatyön päivitys – se luo uuden syrjinnän muodon terveydentilan ja henkilökohtaisten lääketieteellisten valintojen perusteella. Tämä rikkoo 6 §:ää suoraan, koska erottelulle ei ole hyväksyttävää, objektiivista eikä oikeasuhtaista perustetta. Yhdessä 7 §:n, 8 §:n ja 10 §:n kanssa se tekee yhdenvertaisuudesta tyhjän fraasin.
Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi
VastaaPoistatartuntatautilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/25987/2023
Sanan- ja uskonnonvapaus ry lausuu seuraavaa:
Tartuntatautilain on turvattava uskonnonvapaus poikkeusoloissa
Pyydämme ystävällisesti Sosiaali- ja terveysministeriötä ottamaan tartuntatautilain valmistelussa
huomioon seuraavat asiat. Tartuntatautilain luonnoksessa olennainen muutos kirkkojen ja
uskonnollisten yhteisöjen asemaan on mahdollisuus pandemiatilanteessa rajata ja jopa kieltää
tilojen käyttö ja toiminta vakavissa terveydenhuollon häiriötilanteissa, jos tartuntatautien
leviämistä ei pystyttäisi ehkäisemään riittävän tehokkaasti muilla keinoilla. Lakiluonnoksessa tämä
koskisi myös uskonnonharjoitukseen käytettäviä tiloja, kuten kirkkoja. Näin ollen viranomaiset
saisivat vallan päättää kirkkojen tilapäisestä sulkemisesta esimerkiksi pandemiatilanteessa.
Nykyisessä laissa päätösvalta on kirkoilla itsellään.
Koronapandemian aikana uskonnollista toimintaa rajoitettiin enemmän kuin oli perusteltua. Oli
epäselvyyttä siitä, mihin asti viranomaisten valtuudet ylettävät. Lisäksi rajoitusten toistuva,
äkillinen, ennakoimaton ja mielivaltaiselta vaikuttanut muuttaminen saattoi uskonnolliset yhteisöt
kohtuuttomiin tilanteisiin. Tästä on syytä ottaa opiksi, jotta vastaava ei voi toistua.
Koronapandemia osoitti myös sen, että uskonnolliset ihmiset toimivat vastuullisesti, huomioivat
hygieniasuositukset ja rajoittavat itse tarvittaessa osallistumistaan uskonnollisiin tilaisuuksiin
huomioiden tilanteen vakavuuden.
Tartuntatautilain tulee määritellä selkeät linjaukset ja rajat viranomaisten valtuuksille, joiden
perusperiaatteena tulee olla uskonnonvapauden turvaaminen myös poikkeusoloissa.
Lähtökohtana tulee olla uskonnonharjoituksen mahdollistaminen. Jumalanpalvelus on
uskonnonharjoituksen ytimessä, eikä siihen voi täysipainoisesti osallistua etäyhteyksin.
Sakramenttien toimittaminen ja vastaanottaminen edellyttävät fyysistä läsnäoloa.
Perus- ja ihmisoikeudet sisältävät oikeuden uskonnonharjoittamiseen myös poikkeusoloissa.
Ihmisiä ei voi kategorisesti kieltää esimerkiksi kokoontumasta yhteen rukoilemaan, lukemaan
Raamattua tai kohtaamaan toisiaan uskonnollisissa puitteissa, vaikka tähän liittyisi terveydellisiä
riskejä. Viranomaisten on tärkeää myös tiedostaa hengellisyyden, uskonnollisuuden ja
yhteisöllisyyden henkistä kestävyyttä, resilienssiä, tukeva vaikutus esimerkiksi pandemia-aikana.
Lakiluonnoksessa tartuntalain rajoitusten kerrotaan puuttuvan vain tilojen käyttämiseen, ei
uskonnonvapauden ydinalueeseen. Väitettä perustellaan sillä, että jumalanpalveluksia järjestetään
nykyisinkin verkon välityksellä. On hyvä kuitenkin huomata, etteivät verkkoon lähetettävät
jumalanpalvelukset ole korvanneet fyysisiä jumalanpalveluksia. Uskonnonharjoitus on olemuksellisesti yhteisöllistä ja vuorovaikutteista tavalla, jota etäosallistuminen ei mahdollista. Sakramentteja ei voi toimittaa eikä vastaanottaa verkon välityksellä. Kristuksen ruumiillinen
kohtaaminen ehtoollisen sakramentissa on luterilaisen, ortodoksisen ja katolisen
uskonnonharjoituksen ytimessä, eikä sitä voi korvata millään virtuaalisella toiminnalla.
Uskonnonharjoituksen toteuttamisen kieltämiseltä tai rajoittamiselta siihen tarkoitetussa tilassa
tulee edellyttää erityisen raskaita perusteluita viranomaiselta. Siksi näistä päättämiseen tulisi
edellyttää Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen suositusta pelkän kuulemisen sijaan.
Kiitän mahdollisuudesta antaa lausunto tartuntatautilakiesityksestä.
VastaaPoistaYLEISTÄ
Hallituksen esitysluonnos tartuntatautilain uudistukseksi sisältää merkittäviä vallan keskittämisen, perusoikeuksien rajoittamisen ja pakkotoimien mahdollistamisen riskejä. Esitys on monelta osin eettisesti ja oikeudellisesti ongelmallinen.
Lakiesityksen lähtökohtainen ongelma on se, että lakiluonnos ei ole sidottu poikkeusoloihin. Näin laajoja perusoikeuksiin kohdistuvia toimivaltuuksia voidaan käyttää normaalilainsäädännön puitteissa ilman valmiuslain mukaista poikkeusolojen toteamista. Lakiesityksestä ei esimerkiksi selviä, miten perusoikeuksien rajoitus on mahdollista ns. normaaliaikana tartuntatautilain nojalla ja miten tilanne muuttuu poikkeusoloissa. Ilman selkeyttämistä riskinä on, että pandemian aikaiset poikkeusolojen käytännöt normalisoidaan tartuntatautilailla. Oikeuskanslerin lausunnossa (30.4.2026) esitetäänkin, että tartuntatautilakiin tarvittaisiin erilliset pandemiatilanteessa sovellettavat säännökset tai erillinen pandemialaki.
PERUSOIKEUKSIIN PUUTTUMINEN
VastaaPoistaLakiesitys antaa viranomaisille poikkeuksellisen laajat ja osin epätäsmälliset valtuudet puuttua yksilön perusoikeuksiin, kuten
- Mahdollisuuden määrätä yksilö tahdonvastaiseen eristykseen pitkäkestoisesti (60–63 §).
- Valtuudet antaa lääkitystä ja rokotuksia ilman suostumusta välttämättömyysperusteella (45 § ja 47 §).
- Viranomaispäätösten välitön täytäntöönpanokelpoisuus ennen oikeusturvakeinojen toteutumista (92 §).
- Valtioneuvoston mahdollisuus määrätä koko väestöä koskeva pakollinen rokotus (47 §).
Perusoikeuksien rajoittamisen olisi oltava välttämätöntä, tarkkarajaista ja viimesijaista. Lisäksi terveyspoliittisten toimenpiteiden ja lääketieteellisten valintojen kytkeminen rikosoikeudelliseen vastuuseen on erittäin ongelmallista. Rikosoikeutta tulisi käyttää vain viimeisenä keinona tilanteissa, joissa teko aiheuttaa konkreettista ja vakavaa vahinkoa muille.
ROKOTUSPAKKO JA DIGITAALINEN KONTROLLI
VastaaPoistaLakiesityksessä mahdollistetaan suorien tai välillisten pakkojen luominen kehoon puuttuville toimille, kuten rokotusten edellyttämiselle massarokotuksina tai tietyille ryhmille suojatoimien nimissä. Rokotuksille ei kuitenkaan määritellä laatu- tai turvallisuuskriteerejä, eikä rokotteilta ei myöskään edellytetä todistettua immuniteetin tuottamista tai taudin leviämisen estämistä. Jos rokotekattavuutta halutaan nostaa laumasuojan tuottamiseksi tai suojata sillä esimerkiksi potilaita, vain immuniteetin antavan ja taudin leviämisen estävän rokotteen käytöllä on lääketieteellinen peruste näihin tarkoituksiin.
Massarokotusten edellyttämisen mahdolliset seuraukset olisi myös nähtävä tulevaisuuspainotteisesti. Koronapandemian käytännöistä opittuna rokotteelle painostaminen voidaan tehdä edellyttämällä rokotetodistusta tai rokotepassia, joita koronapandemian aikana voitiin edellyttää liikkumisessa, työnteossa, opiskelussa ja asioinnissa. Näistä menettelyistä syntyi pandemian aikaan myös käytännössä sotealan rokotepakko.
Digitaalinen infrastruktuuri on kehittymässä siihen suuntaan, että rokotestatus liitetään henkilön digitaaliseen profiiliin mukaan ennemmin tai myöhemmin. Lähivuosina on ennakoitavissa, että rokotestatus liitetään digitaaliseen identiteettiin tai digilompakkoon, joiden kehittäminen on meneillään ja käyttöönotto edessä. WHO ja EU ovat myös kehittämässä globaalia digitaalista rokotetodistusta/passia, joten tämänkaltainen kehitys on etenemässä monella tasolla. Näin luodaan kontrollijärjestelmä, jossa kansalaisen liikkuminen ja asiointi yhteiskunnassa voidaan halvaannuttaa täydellisesti, jos esimerkiksi tiettyä rokotestatusta edellytetään.
Digitaalisen kontrollin vaikutukset ja riskit tulisi nähdä etupainotteisesti myös tartuntatautilaissa siten, että noudatetaan varovaisuusperiaatetta rokotteita edellyttäessä. Rokotestatuksen edellyttäminen, josta seuraisi kansalaisen yhteiskuntajärjestelmästä ulos sulkeminen digitaalisessa infrastruktuurissa, ei pitäisi olla mahdollista edes lääketieteellisin perusteluin, koska ne ovat vastoin kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia. Tämänkaltaisten toimien mahdollistamista ei pitäisi hyväksyä kansallisella, eikä kansainvälisellä tasolla.
ROKOTTEEN LAADUN HUOMIOTTA JÄTTÄMINEN
VastaaPoistaRokotteiden laatua ja turvallisuutta ei arvioida tartuntatautilakiesityksessä samalla, kun mahdollistetaan niiden edellyttäminen. Jos rokotteen ottaminen voidaan edellyttää esimerkiksi sote-alan työntekijöiltä, olisi rokotteen todistettavasti estettävä taudin levittäminen ja tautiin sairastuminen korkealla tasolla. Esimerkiksi influenssarokotteen teho on vaihteleva: rokotteen ennakoitu teho vuonna 2026 on 30-40 %. Miksi edellyttää influenssarokotetta ilman lääketieteellistä perustelua?
Rokotteita käsitellään samalla viivalla lainsäädännössä riippumatta niiden valmistusteknologiasta, turvallisuudesta ja tehokuudesta. Erityisen merkittävät laatuerot ovat perinteisten ja geeniteknologisten (mRNA) rokotteiden välillä. Rokotehaittatietokannoista on nähtävissä dramaattiset määrälliset ja laadulliset erot rokotehaitoissa mRNA-rokotteiden ja perinteisten rokotetyyppien välillä.
Koronarokotteista, jotka olivat ensimmäisiä massarokotuksina jaettuja geeniteknologisia rokotteita, on jo laajalti tutkimus- ja kokemustietoa niiden erilaisista haittavaikutuksista. Lisäksi on tutkimustietoa siitä, että koronarokotteiden generoima piikkiproteiini ei välttämättä häviä kehosta, vaan voi pysyä kehossa pitkiä aikoja ja levitä kehon eri osiin aiheuttaen vakavia sairauksia, jotka ilmenevät vasta pidemmällä aikavälillä. Tartuntatautilainsäädännöllä ei pidä tukea enää yhdenkään geeniteknologisen rokotteen massajakelua tai velvoittaa jo muista syistä kriisiytyneen sote-alan toimijoita sellaisten rokotteiden ottamiseen, joiden hyödyt ovat epävarmoja ja riskit vakavia.
Tulevaisuuden kehitys tulisi huomioida, sillä esimerkiksi influenssarokotteesta on jo kehitteillä mRNA (geeniteknologinen) versio. Samoin muita pitkällä aikavälillä jo turvallisiksi todetuista perusrokotteista ollaan jatkossa kehittämässä geeniteknologisia versioita. Kehitys etenee tähän suuntaan, ja siihen on valmistauduttava.
Rokotteiden edellyttäminen tulee olemaan jatkossa rokotteen ottajalle merkittävä riski, jos geeniteknologisia rokotteita (mRNA) otetaan käyttöön laajemmin.
Ei voi olla niin, että lainsäädännöllä mahdollistettaisiin jatkossa hätätilaluvalla hyväksyttyjen tai jo riskialttiiksi todettujen geeniteknologisten rokotteiden ottaminen pitäen näitä rokotteita turvallisuudeltaan samalla viivalla kuin vuosikymmeniä käytettyjä perinteisiä rokotteita, joiden tutkimuksen ja kehittämisen aikajänne on ollut aivan toinen ja joiden riskiprofiilit tunnetaan.
Tartuntatautilakiesitys voisi myös edellyttää suojatoimena rokotehaittojen järjestelmällistä rekisteröintiä ja seurantaa, rokotteiden jakelusta poistamisen kriteereiden määrittelyä, jos haittojen määrä tai laatu on merkityksellinen ja korvausvastuiden määrittelyä rokotehaitoista. Kaikista näistä tingittiin pandemian aikaan ja rokotehaittoja saaneet jätettiin heitteille. Oikeusvaltiossa ei voida normaalioloissa toimia näin.
KANSAINVÄLISET IHMISOIKEUSSOPIMUKSET
VastaaPoistaRokotteelle painostaminen suoraan tai välillisesti on myös lähtökohtaisesti vastoin kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Oikeuskanslerin lausunnossa (30.4.2026) huomiota kiinnitetään myös kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin.
”…ehdotettuja säännöksiä tulisi kattavammin arvioida kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta...Esityksessä tulisi myös käydä läpi keskeistä asiaan liittyvää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja tuoda esiin näkemys siitä, vastaako nyt ehdotettu erityisesti perus- ja ihmisoikeusrajoituksia koskeva lainsäädäntö Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä.”
PANDEMIANHALLINNAN KANSAINVÄLISET KEHYKSET
Uuden tartuntatautilain tavoitteena on vahvistaa tartuntatautien torjunnan yhteistyötä Euroopan unionin ja kansainvälisten toimijoiden kanssa ja varmistaa, että Suomi täyttää Euroopan unionin sääntelyn vaatimukset sekä Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet tartuntatautien torjunnassa.
Käytännössä tämä on johtamassa vallan keskittämiseen kansainvälisesti ja kansallisesti. Lakiesityksellä sementoidaan WHO:n kansainväliset sopimukset ja terveyssäännöstö ylimmäksi auktoriteetiksi yli kansallisen lainsäädännön, jos näiden välillä on säädöksissä ristiriitaa.
Lakiesitys toteaa kansainvälisestä yhteistyöstä (100 §), että
• ”Tartuntatautien torjunnassa ja siihen liittyvässä kansainvälisessä yhteistyössä on tämän lain säännösten lisäksi noudatettava, mitä Maailman terveysjärjestön kansainvälinen terveyssäännöstö (2005) (SopS 51/2007 ja SopS 39/2005) edellyttää”.
• ”Maailman terveysjärjestöllä (WHO) on mandaattinsa perusteella keskeinen rooli tässä prosessissa johtavana ja koordinoivana viranomaisena maailmanlaajuisiin terveyshaasteisiin vastaamisessa”
• ”Jos Suomea velvoittavassa muussa kansainvälisessä sopimuksessa on tästä laista ja sen nojalla annetuista säännöksistä poikkeavia määräyksiä, on sopimusmääräyksiä noudatettava”.
Tartuntatautilain sanoitus tarkoittaa vallan keskittämistä pandemian hallinnassa WHO:lle yhdessä STM:n kanssa. STM:lle puolestaan keskittyy kansallinen toimivalta, johon sisältyisivät pysyvät ja poikkeukselliset valtuudet esimerkiksi poikkeustoimien määrittämiseen.
Mikä voisi mennä pieleen, jos WHO:lle käytännössä annetaan avoin valtakirja pandemianhallintatoimien määrittelyyn legitimoiden se tartuntatautilailla. Ja kansallisella tasolla STM:lle annetaan kansallisen toimeenpanijan rooli poikkeuksellisen laajoin toimivaltuuksin.
Suomen terveysviranomaisten olisi voitava säilyttää liikkumavara tartuntatautien ja pandemian hoidossa siten, ettei kansainvälisten tahojen taustatoimijoiden taloudellisia intressejä ajavaa politiikkaa etukäteen hyväksyttäisi avoimella valtakirjalla toimintamalliksi.
Tartuntatautilainsäädännön ei pitäisi antaa avointa valtakirjaa WHO:n suosituksille niiden sisältöä punnitsematta.
ASETUKSIEN ANTAMISEN VALTUUDET
VastaaPoistaAlemman asteisen säätelyn osalta lakiesitykseen liittyy laajasti erilaisia asetuksenanto-oikeuksia, joiden vaikutukset ovat ennakoimattomia, joten pandemiatilanteen tosiasiallinen toimintamalli jää arvailujen varaan.
Oikeuskanslerin lausunnossa (30.4.2026) esitetään myös tarvetta tarkentaa asetuksenantovaltuuksia
”Esityksessä ehdotetaan useita asetuksenantovaltuuksia…Jakson selkeyttä parantaisi asetuksenantovaltuuksia koskevien ehdotettujen tartuntatautilain säännösten yksilöiminen. Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys -jaksosta puuttuu asetuksenantovaltuuksien perustuslainmukaisuuden arviointi. Jaksoa tulisi täydentää arvioimalla asetuksenantovaltuuksia perustuslain 80 §:n 1 momentin kannalta ottaen huomioon perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä asetuksenantovaltuudelle asetetut täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset.”
KÄSITTEEN MÄÄRITTELYT
Uudessa tartuntatautilakiesityksessä monet käsitteet on jätetty abstraktille tasolle tavalla, jossa ne antavat viranomaiselle laajan harkintavallan ja mahdollisuuden väljään tulkintaan (”epäily”, ”vakavan terveydenhuollon häiriötilanne”), samalla kun parlamentaarinen tai oikeudellinen kontrolli jää puutteelliseksi.
Väljät käsitteenmäärittelyt lainsäädännössä ovat aina ongelmallisia, koska ne eivät vastaa oikeusvaltion keskeisiä periaatteita ja mahdollistavat ennakoimattomia tai mielivaltaisia tulkintoja.
RAJOITUSTOIMET
Laaja-alaisiin rajoituksiin ei tule turvautua ilman pakottavaa ja lääketieteellisesti perusteltua syytä. Rajoitustoimien tulee olla täsmällisesti kohdennettuja, välttämättömiä, oikeasuhtaisia ja ajallisesti rajattuja. Kaikille pakkotoimille, pitää olla pelkkää epäilyä vahvemmat lääketieteelliset perusteet.
Viittaan Terveysteknologia Ry:n lausuntoon (30.4.2026).
”Koronapandemiasta opittiin, että pitkäkestoinen yhteiskunnan sulkeminen tai yksilöiden pitkäkestoinen karanteeni tai eristäminen voivat aiheuttaa huomattavaa haittaa sekä yhteisöille ja talouselämälle että yksilöille. Rajoitustoimien tulisikin perustua aina minimitasoon, joka on tarpeen yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi tai hidastamiseksi. Yksilöiden karanteenien ja eristämisen yhteydessä tulisi myös arvioida, voidaanko tämä tavoite saavuttaa myös muilla keinoin. ”
ERISTÄMINEN
Henkilön pakkoeristämiseltä pitää edellyttää luotettavaa tietoa ja luotettavia menetelmiä, joilla on varmistettu henkilön infektiivisyys yleisvaarallisen tartuntataudin osalta. Näistä PCR-testitulos ei ole luotettava osoitus.
Viittaan Terveysteknologia Ry:n lausuntoon (30.4.2026).
”Vastentahtoisen eristämisen jopa kuukausien ajaksi tulisi perustua luotettavaan tietoon siitä, että henkilö on todistetusti infektiivinen yleisvaarallisen tartuntataudin suhteen. Vaikka tartuntatautilaissa ei olisikaan tarkoituksenmukaista säätää tarkasti käytettävistä laboratoriomenetelmistä, tulisi kuitenkin laissa ottaa kantaa päätösten taustalla käytettävien menetelmien soveltuvuuteen ja luotettavuuteen.
Eristyspäätöksen ei tulisi esim. perustua pelkkään positiiviseen PCR-testitulokseen, sillä viruksen RNA:n/DNA:n löytyminen kliinisestä näytteestä ei ole luotettava osoitus henkilön infektiivisyydestä, vaan nukleiinihappoja voidaan detektoida näytteistä vielä huomattavan pitkään infektiivisen vaiheen jälkeen. Erityisesti pitkäkestoisen, vastentahtoisen eristämisen tulee perustua henkilön infektiivisyyden luotettavaan osoittamiseen menetelmillä, joiden on tieteellisesti osoitettu korreloivan infektiivisyyden kanssa (patogeenin fenotyypin tunnistaminen).”
KOLLEKTIIVINEN KARANTEENI
VastaaPoistaLakiesityksessä tuodaan esille myös kollektiivisen karanteenin mahdollisuus. Kollektiivisen karanteenin osalta vapauden rajoittamisen lääketieteellisiin perusteita on sanoitettu hyvin Helsingin yliopiston lausunnossa (30.4.2026).
”Luonnoksen ehdotuksen mukaan kollektiivinen karanteeni voidaan asettaa jo ennen kuin taudin aiheuttaja on tunnistettu. Tämän vuoksi voi aiheutua tilanne, jossa ihmisten vapautta rajoitetaan tilanteessa, jossa toimenpiteen lääketieteellinen perusta on epäselvä. Tämänkaltaisissa tilanteissa korostuu erityisesti tarve huolelliselle lääketieteelliselle kokonaisarviolle, toimenpiteen väliaikaisuudelle sekä sille, että kollektiivinen karanteeni muutetaan mahdollisimman nopeasti yksilökohtaisiksi päätöksiksi.”
HENKILÖTIETOJEN KÄSITTELY
Lakiesitys laajentaa viranomaisten oikeutta saada yksilöitä koskevia terveystietoja ja rokotustietoja ilman potilaan suostumusta. Terveystiedot kuuluvat lähtökohtaisesti arkaluonteisiin ja suojatuimpiin henkilötietoihin.
Henkilötietojen käsittelyn keskeisiä ongelmia on tunnistettu Mika Niikon lausunnossa (29.4.2026)
”Lakiuudistus murentaa yksilön tietosuojaa. Rekistereiden yhdistelyoikeus (29 §, 34 §), suostumusvaatimuksesta poikkeaminen (35 §) ja tietojen laaja luovuttaminen (40 §) ovat huolestuttavia. Erityisesti esityksen 55 § antaa THL:lle oikeuden yhdistellä arkaluontoisia terveystietoja jopa Verohallinnon tulorekisteritietoihin. Tällainen massiivinen tiedonkeruu ei vastaa lääketieteellistä välttämättömyyttä ja vaarantaa yksityisyyden suojan.”
Tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnossa (30.4.2026) on viitattu laajemmin henkilötietojen käsittelyyn liittyviin ehtoihin ja ongelmiin, jotka vaatisivat lakiesityksessä tarkennuksia henkilötiedon suojan ja henkilötietojen jakamisen suhteen.
Jag motsätter mig starkt lagförslaget, det strider mot grundlagen, kränker våra mänskliga rättigheter och etiska principer.
VastaaPoistaObligatorisk vaccination bryter mot mänskliga rättigheter, och är således ett allvarligt brott. Var och en har ansvar över sin egen kropp, och ska därför få bestämma själv vad som tillförs kroppen.
Vaccinationer kan som alla andra läkemedel ge biverkningar, och vi har redan sett att det uppstått både allvarliga sjukdomar och t o m död till följd av vaccinationer.
Vastustan ehdottomasti tämmöistä totalitarismin mahdollistavaa lakia, joka on lääkärinvalan/Nurenbergin säännöstön vastainen. Jos eletään oikeusvaltiossa, niin jo edellämainitun asian yksistään pitäisi peruuttaa tämän tyrannian ajamisen. Esitys ei liene myöskään perustuslain mukainen.
VastaaPoistaLisänä mainittakoon että tietoa on tullut paljon, että koronaan käytetyt mrna-rokotteet ovat aiheuttaneet todella monille ihmisille vakavia haittavaikutuksia ja myös kuolintapauksia. Eli EI vaarallisille pakkorokotuksille.
Sosiaali- ja terveysministeriö
VastaaPoistaPL 33
00023 Valtioneuvosto
Asia: Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi tartuntatautilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, diaarinumero VN/25987/2023
Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää lausuntoja hallituksen esityksestä uudeksi tartuntatautilaiksi, jonka muutoksia perustellaan tarpeella vahvistaa tartuntatautien torjuntatyötä tiivistämällä yhteistyötä Euroopan unionin ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Hallituksen esityksen mukaan tartuntatautien torjuntaa haluttaisiin tehostaa esimerkiksi lisäämällä tartuntatautien torjuntatyöhön osallistuvien toimijoiden toimivaltuuksia, mahdollisuuksia rokottautua, rangaistusvastuita tartuntataudin leviämisvaaran aiheuttamisesta sekä hygieniatoimenpiteisiin ja vapaan liikkumisen rajoittamiseen liittyviä säännöksiä vakavien terveydenhuollon häiriötilanteiden, kuten pandemioiden varalle. (1)
Vaikka Ruotsin toteuttamat, Maailman terveysjärjestö WHO:n influenssapandemiaohjeistusta ja samalla parasta tieteellistä näyttöä noudattavat ”terveysturvallisuustoimet” covid-19-pandemian aikana tuottivat usean virallisen lähteen mukaan alhaisemman kuolleisuuden kuin Suomen toteuttamat toimet, Suomi pitää edelleen voimakkaasti kiinni toteuttamistaan kalliista ja tieteellisen näytön perusteella tehottomista, köyhyyttä aiheuttavista ja kansalaisten terveydentilaa heikentävistä terveysturvallisuustoimista. (56, 105-107) Tulisiko Suomen olla Ruotsin tavoin kiinnostunut tieteelliseen näyttöön perustuvista päätöksistä terveysturvallisuustoimia suunnitellessaan ja toteuttaessa sen sijaan, että Suomi noudattaisi orjallisesti näyttöön perustumattomia auktoriteettien laatimia linjauksia?
Suomi, EU ja WHO
VastaaPoistaVuonna 2019 laadittu WHO:n influenssapandemiaohjeistus on tehty laadukkaimpaan tieteelliseen tietoon nojaten, mutta edes WHO itse ei noudattanut sitä covid-19-pandemian aikana. (56) Jotta WHO:n toiminta näyttäytyisi ymmärrettävältä, Suomen tulisi päätöksiään tehdessään tietää, mitä WHO tartuntatautien osalta nykypäivänä edustaa, sillä järjestö ei ole enää sama kuin se oli järjestöä perustettaessa.
Suomi ja EU noudattavat lähes kritiikittä Maailman terveysjärjestö WHO:n linjauksia pandemiaan varautumisessa ja vastaamisessa. WHO on merkittävä auktoriteetti maailmanlaajuisesti kansanterveyttä koskevia päätöksiä tehtäessä, ja se on vahvistanut auktoriteettiasemaansa vuonna 2025 Suomessakin voimaan astuneiden ja jäsenvaltioita sitovien kansainvälisen terveyssäännöstön (IHR) muutosten välityksellä.
WHO:n rahoitus ja sen merkitys epidemioiden hallintaan
Vuonna 1950 jäsenvaltioiden korvamerkitsemättömän rahoituksen osuus WHO:n budjetista oli lähes 100%, mikä loi hyvät edellytykset edistää ihmiskunnan terveyden etua. (116) Nykyään yksityisillä intresseillä on suuri vaikutus WHO:n toimintaan, sillä jäsenvaltiot päättävät yhteisesti enää vain 16 prosentin osuudesta WHO:n budjetista. 84% WHO:n saamasta rahoituksesta on korvamerkitty rahoittajan mieltymysten mukaisesti, mikä mahdollistaa WHO:n maineen, henkilökunnan ja infrastruktuurin hyödyntämisen yksityisiä etuja edistäviin hankkeisiin. (117, 118)
WHO on yhä enemmän muiden kuin sen jäsenvaltioiden rahoittama. (2-6) Vuonna 2020 Bill ja Melinda Gatesin säätiö rahoitti WHO:n budjetista jo noin 13%. (2-4) Kyseinen yksityinen säätiö ei ole demokraattisesti valittu, mutta sen vaikutusvalta WHO:ssa on sen jäsenvaltioiden edustajien kaltainen. (7) Jäsenvaltioiden lisäksi Bill Gatesin perustama rokoteallianssi Gavi on WHO:n merkittävä rahoittaja. (2) Kun otetaan huomioon, että Bill ja Melinda Gatesin säätiö on rahoittanut Gavia 4,1 miljardilla dollarilla, on säätiön osuus WHO:n rahoituksesta kaikkiaan noin 20%. (2,3,8)
Vuonna 2008 Bill ja Melinda Gatesin säätiöstä tuli hyvin merkittävä WHO:n rahoittaja yli 700 miljoonalla dollarilla. (9) 5.5.2009, eli oli noin kuukausi ennen sikainfluenssapandemian julistamista, WHO muutti influenssapandemian määritelmää sellaiseksi, että minkä tahansa uuden influenssaviruksen maailmanlaajuinen leviäminen voidaan julistaa pandemiaksi. (10-13) Määritelmästä poistettiin kohta, "maailmanlaajuiset epidemiat aiheuttavat valtavan määrän kuolemantapauksia ja sairastumisia", ja se korvattiin lauseella, "pandemioiden aiheuttamat sairaudet ja kuolemantapaukset voivat olla joko lieviä tai vakavia, ja pandemian vakavuus voi muuttua pandemian aikana." (10-12) Ilman määritelmän muutosta sikainfluenssaa ei olisi julistettu pandemiaksi, koska se ei aiheuttanut valtavaa määrää kuolemantapauksia.
Rokotetutkija Heath Kellyn mukaan WHO:n määritelmän muutos edisti rokotteiden käyttöä vastauksena julistettuun pandemiaan. Vanhan määritelmän perusteella rokotetta ei olisi tarvittu tai sitä olisi käytetty huomattavasti vähemmän. (14) Influenssapandemian määritelmän muutoksen ja siihen kytketyn rokotesuosituksen tekee kyseenalaiseksi se, että Bill ja Melinda Gatesin säätiöllä on selkeitä eturistiriitoja omistaessaan useiden rokotevalmistajien, kuten Pfizerin, Merckin, Takedan, Sanofin, Tevan ja Novartiksen, osakkeita tai joukkovelkakirjoja. Säätiö myös rahoittaa kyseisiä lääkeyhtiöitä. (15) Bill Gates kertoi vuonna 2019 rokotteiden tuottaneen sijoituksilleen 20-kertaisen tuoton, mikä on hänen mukaansa selvästi enemmän kuin minkään muun sijoituksen tuotto. (30)
WHO:n kyseenalainen rooli pandemian julistajana
VastaaPoistaWHO:n influenssapandemian määritelmän muutoksesta johtuen hyvin vaarattomienkin tautien, kuten sikainfluenssan maailmanlaajuinen leviäminen johtaa pandemiatoimiin. Sikainfluenssan aiheuttama kuolleisuus maailman väestössä oli noin 0,01%, kun covid-19-taudin aiheuttama kuolleisuus oli noin 0,04% maailman väestössä. (16-18) Vertailukohtina influenssan aiheuttama kuolleisuus Suomessa on noin 0,02% väestöstä, ja vuonna 1918 Espanjan tautiin kuoli 0,83% maailman väestöstä. (19-21) Pandemian aikaisten terveysturvallisuustoimien aiheuttamat valtavat taloudelliset, terveydelliset ja sosiaaliset menetykset voidaan siten aiheuttaa maailman väestölle hyvin lievin perustein. (22,52)
STM laati vuonna 2012 kansallisen varautumissuunnitelman influenssapandemiaa varten. Suunnitelman luokittelun mukaan sikainfluenssa ei täyttänyt lievän pandemian määritelmää, eikä niin tehnyt myöskään SARS-CoV-2:n aiheuttama tauti. (23) Se, että Suomikaan ei pitänyt kiinni kansallisen varautumissuunnitelmansa mukaisista linjauksista kertonee siitä, kuinka sokeasti valtiot noudattavat kansainvälisten auktoriteettien - kuten WHO:n - linjauksia, olivatpa ne kansantaloudelle ja kansalaistensa terveydelle haitallisia tai eivät.
Tuore esimerkki WHO:n liioitellusta reagoinnista tartuntatautien aiheuttamaan uhkaan on Marburgin aiheuttamat taudinpurkaukset Päiväntasaajan Guineassa. (24) WHO:n uutisoinnissa taudin kuolleisuusasteen arvioidaan olevan "jopa 88%", vaikka BMC Infectious Diseases -lehdessä julkaistu meta-analyysi arvioi Marburgin kuolleisuusasteeksi 53,8%. (25) Lisäksi WHO:n uutisessa Marburg-virusta kuvattiin "erittäin tarttuvaksi", vaikka sen tartuttavuusluku (R0) oli laajimmassa tunnetussa taudinpurkauksessa vain 1,59. (24,26) Näin alhainen tartuttavuusluku kertoo siitä, että yksi sairastunut henkilö ei kykene tartuttamaan kahta muuta henkilöä. WHO ei myöskään kertonut, että vuoden 2005 jälkeen Marburg on aiheuttanut vain 12 kuolemantapausta. (27)
WHO kohdistaa huomionsa kansanterveydelle lähes merkityksettömiin ongelmiin
VastaaPoistaKansanterveyden hätätilanteiden osalta WHO on asettanut etusijalle seuraavat taudit: lassa-kuume, ebola, marburg, Krimin-Kongon verenvuotokuume, mers, sars, nipah, Rift Valley -kuume, zika, Covid-19 ja tauti X. (28)
Verrattaessa WHO:n priorisoimien tautien kuolleisuutta tavallisen kausi-influenssan kuolleisuuteen, joka on WHO:n mukaan vuosittain 290 000-650 000, havaitaan, että WHO haluaisi jäsenvaltioiden kohdentavan moninkertaisesti WHO:n budjetin verran rahaa - 41,6 miljardia dollaria - kansanterveyden näkökulmasta lähes merkityksettömiin tauteihin. (29,108-112)
Lassa-kuume aiheuttaa noin 500 kuolemaa vuodessa. (108)
Ebola ilmenee vain tietyillä Afrikan alueilla ja suurimmassa taudinpurkauksessa se on aiheuttanut 11 000 kuolemaa. (28)
Marburg on aiheuttanut vuoden 2005 jälkeen korkeintaan 35 kuolemaa vuodessa. (109)
Krimin-Kongon verenvuotokuume aiheuttaa pääasiassa muutamia kuolemia vuosittain. (110)
Mers ja sars ovat aiheuttaneet kumpikin alle 900 kuolemaa. (28)
Nipah-virustaudin suurimmassa taudinpurkauksessa on kuollut 105 ihmistä. (111)
Viime vuosina Rift Valley -kuumeen taudinpurkaukset ovat aiheuttanut suurimmillaan 11 kuolemantapausta. (112)
Zika-viruksen suurin taudinpurkaus on aiheuttanut 362 kuolemaa. (28)
Tauti X viittaa patogeeniin, jota ei ole vielä tunnistettu.
Luonnollisesti syntyneistä taudeista lassa-kuumeen ja ebolan lisäksi yksikään WHO:n listan tauti ei ole aiheuttanut yli tuhatta kuolemaa vuodessa koko ihmiskunnan historian aikana. (28, 108-112)
Covid-19:n alkuperästä kiistellään yhä. Esimerkiksi Yhdysvaltain hallinto julkaisi kesäkuussa 2023 koosteen SARS-CoV-2:n alkuperään liittyvistä tutkimuksista, joiden perusteella ei tiedetä, oliko patogeeni peräisin luonnosta vai laboratoriosta. (113) Johns Hopkins -yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan professori Marty Makaryn mukaan ylivoimaiset aihetodisteet viittaavat SARS-CoV-2:n laboratoriovuotoon. (114) Vaikka Covid-19 oli todennäköisimmin peräisin laboratoriosta, WHO:n tuoreimmasta pandemiasopimusluonnoksesta käy ilmi, että WHO velvoittaisi jäsenvaltiot valvomaan ja tunnistamaan erityisesti luonnosta peräisin olevia mahdollisia taudinaiheuttajia. (115)
Jos WHO on aidosti kiinnostunut kansanterveyden edistämisestä, miksi se ei asettaisi 1,3 miljoonaa kuolemaa vuosittain aiheuttavan tuberkuloosin etusijalle kansanterveystoimissaan?
Luoko WHO virheellistä kuvaa tartuntatauteihin liittyvästä todellisuudesta?
Vuosia WHO:n tutkijana työskennellyt professori David Bell ja globaalin terveyspolitiikan professori Garrett Brown ovat laatineet raportin Leedsin yliopistossa mm. WHO:n esittämistä väitteistä tartuntatauteihin liittyen. (54) Raportissa nostetaan esiin WHO:n laatiman epidemioiden hallintaa koskevan teoksen keskeisen väitteen, jonka mukaan tartuntatautien aiheuttamia hätätiloja ”esiintyy yhä useammin ja ne leviävät nopeammin ja laajemmalle kuin koskaan”. (55)
VastaaPoistaRaportissaan Bell ja Brown toteavat, että WHO ei esitä väitteensä tueksi mitään tietolähdettä, vaan perustaa väitteen pelkästään WHO:lle ilmoitettujen kansanterveyshätätilojen määrään. (54) Raportissa esitetty huolellinen tieteellisten tutkimusten läpikäynti sitä vastoin osoittaa, että tartuntatautien aiheuttamien epidemioiden ja pandemioiden aiheuttama kuolleisuus on vastoin WHO:n väitettä vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Lisäksi Bell ja Brown osoittavat, että taudinpurkausten lisääntyminen selittyy suurelta osin diagnosointiin käytettävien testien kehityksellä, mutta siitä huolimatta myös taudinpurkausten määrä on kääntynyt laskuun viimeisen vuosikymmenen aikana.
Teollisuuden vaikutusvallan merkitys suositeltuihin pandemiatoimiin
Lääkeyhtiöiden näkökulmasta olemassa olevien lääkkeiden käyttö epidemioiden hallitsemiseksi ei ole tuottoisaa, koska lääkevalmisteiden patenttisuoja on yleensä umpeutunut. Olemassa olevia lääkkeitä käytettäessä mikä tahansa lääkeyhtiö voi valmistaa kyseistä lääkettä, eikä yksittäinen lääkeyhtiö voi saada lääkemyynnistä merkittäviä voittoja - toisin kuin uusia lääkevalmisteita myytäessä. Onko tämä syy siihen, miksi turvallisia ja hyödyllisiä olemassa olevia lääkkeitä ja lisäravinteita ei suositeltu covid-19-taudin ennaltaehkäisyyn ja hoitoon, vaan maailma jäi odottamaan uusien lääkkeiden kehittämistä sulkutoimiin panostaen?
Suomessa esimerkiksi ivermektiiniä tai D-vitamiinia ei suositeltu covid-19-taudin ennaltaehkäisyyn ja hoitoon, vaikka satunnaiskontrolloiduista tutkimuksista koostetut meta-analyysit osoittavat niiden vähentävän covid-19-taudin kuolleisuutta. (40-43) Covid-19-tautitapausten määrän ja kuolleisuuden on havaittu korreloivan maailmanlaajuisesti väestön D-vitamiinitason kanssa. (31,32) Jo ennen covid-19-pandemiaa D-vitamiinin tiedettiin ehkäisevän hengitystieinfektioita useiden meta-analyysien ja kirjallisuuskatsausten perusteella. (33-36) Vähäistä kuolleisuutta covid-19-tautiin Suomessa saattaa siten selittää osaltaan suomalaisten tunnetusti korkea D-vitamiinitaso elintarvikkeisiin lisätyn D-vitamiinin, runsaan rasvaisen kalan syönnin sekä ravintolisän ahkeran käytön seurauksena. (37-39)
Covid-19-epidemian aikana median on nähty suosivan korostetusti uusia rokotteita ja lääkkeitä jo olemassa olleiden lääkkeiden ja ravintoaineiden sijaan. Bill ja Melinda Gatesin säätiön vaikutusvalta ulottuu WHO:n, rokoteallianssi Gavin ja lääketeollisuuden lisäksi laajasti myös mediaan. Säätiön rahoituksesta nauttivat esimerkiksi BBC, The Guardian, Financial Times, Eurooppalaisen journalismin keskus (EJC) sekä 158 maan tiedostusvälineitä omistava Project Syndicate. (44-47) Muita säätiön rahoituksen saajia ovat Yhdysvaltain tartuntatautivirasto (CDC) sekä Yhdysvaltain kansallinen terveysinstituutti (NIH). (48,49) Näin ollen on loogista, että maailma turvautui covid-19-epidemiassa sulkutoimiin ja jäi odottamaan uusien lääkkeiden kehitystä.
Kansainvälisten tahojen toiminta covid-19-epidemian aikana
VastaaPoistaVaatiko WHO covid-19-injektioiden keskeyttämistä ja turvallisuuden varmistamista, vaikka Yhdysvaltojen rokotehaittojen raportointijärjestelmän (VAERS) mukaan ne aiheuttivat alle 10 kuukauden aikana enemmän kuolemantapauksia kuin kaikki muut rokotteet 33 vuoden aikana yhteensä? (50-52) Reagoiko WHO FDA:n toivomukseen saada 55 vuotta aikaa Pfizerin covid-19-injektion lupaprosessiin liittyvän aineiston julkaisemiseen? (53)
WHO:n toiminnan voidaan nähdä palvelevan rokoteteollisuuden ja vaikutusvaltaisten yksityisten toimijoiden - kuten Bill ja Melinda Gatesin säätiön - etuja, mutta palvelevatko ne Suomen valtiota ja sen kansalaisia parhaalla mahdollisella tavalla? WHO:n prioriteettien on nähty vaihtuneet rahoituspohjan muutoksen seurauksena yksityisten rahoittajien prioriteeteiksi.
Selittääkö voimakas yksityisten intressien vaikutus WHO:ssa sitä, että covid-19-pandemian aikana WHO ei noudattamaan itse laatimiaan laadukkaimpaan tutkimusnäyttöön perustuvia influenssapandemian ohjeistuksia? WHO:n vuonna 2019 julkaiseman influenssapandemiaa koskevan ohjeistuksen mukaan missään olosuhteissa ei tule jäljittää tartunnan saaneita, asettaa ihmisiä karanteeniin, asettaa maahantulo- ja maastapoistumistarkastuksia eikä sulkea rajoja. (56) Kaikki nämä toimenpiteet toteutettiin globaalisti - myös Suomessa - vastoin WHO:n laatimia ohjeita. Yhtenä selittävänä tekijänä WHO:n ohjeiden vastaisille ja tieteen näkökulmasta kyseenalaisille päätöksille voi olla median ruokkima paniikinomainen suhtautuminen covid-pandemiaan.
Sulkutoimiin liittyvä tieteellinen näyttö
Lukuisat tieteelliset artikkelit ja selvitykset osoittavat erityisesti voimakkaasti perusoikeuksia rajoittavien terveysturvallisuustoimien, kuten eristämisen ja yritysten tilojen sulkemisen, olevan tehottomia (59-68), tuottavan kansanterveydelle (58) sekä kansantaloudelle (69) enemmän haittaa kuin hyötyä, olevan vaikeasti mitattavia (57) ja vaikutuksiltaan yliarvostettuja (67).
Moniammatillisista asiantuntijoista koostuva Pandemics Data & Analysis (PANDA) ei löytänyt korrelaatiota 157 maan rajoitustoimien voimakkuuden ja kuolleisuuden väliltä. (65) Johns Hopkins -instituutin julkaiseman meta-analyysin mukaan "sulkutoimilla on ollut vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta COVID-19-kuolleisuuteen" ja "sulkutoimet tulisi hylätä pandemian hallinnan välineenä". (70)
New York Post -lehden artikkelissa Johns Hopkins -yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan professori Marty Makary osoitti, että koulujen sulkeminen ei vähentänyt covid-19-tartuntojen määrää. (71)
Tehottomuuden lisäksi sulkutoimet ovat aiheuttaneet lukuisia itsemurhia (72,74), hoidon puutteesta johtuvia kuolemia (75), päihteiden käytön lisääntymistä (72,74), työttömyyttä (72,74), velkaantumista (73), lasten hyväksikäyttöä (73), lasten, nuorten ja aikuisten mielenterveyden häiriöitä (76,80), koulunkäynnin keskeytymisiä (73), ruokapulaa (72,73), köyhyyttä (73), elämänlaadun heikkenemistä (77), epidemian pitkittymistä (78) sekä valtavia kustannuksia valtioiden taloudelle (79).
VastaaPoistaCovid-19-epidemian aikana kertynyt tieteellinen näyttö tukee siis vahvasti väitettä siitä, että sulkutoimiin ja etenkään voimakkaasti ihmisten perusoikeuksiin puuttuviin rajoitustoimiin ei ole perustetta. (57-81)
Tieteellinen näyttö kasvomaskien suojaavasta vaikutuksesta virustartuntoja vastaan
Laadukkain tutkimusnäyttö satunnaiskontrolloituja tutkimuksia (RCT) kokoavista meta-analyyseista ja kirjallisuuskatsauksista ei tue kasvomaskien käyttöä hengitystieinfektioita aiheuttavien virustartuntojen ehkäisemiseksi.
Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskuksien (CDC) toteuttaman, 10 RCT:a käsittävän meta-analyysin mukaan kasvomaskit eivät vähentäneet laboratoriovarmistettuja influenssatartuntoja. (82) Myös yhdeksän RCT:n laajuinen kirjallisuuskatsaus osoitti, että maskit eivät vähentäneet influenssan kaltaisia sairauksia. Neljän RCT:n perusteella kirurgisen maskin ja N95-maskin välillä ei ollut eroa influenssan kaltaisten sairauksien osalta. (83)
Kuusi RCT:a sisältävä meta-analyysi totesi, että kasvomaskit eivät suojaa laboratoriovarmennetulta virusinfektiolta. (84) Lisäksi kirjallisuuskatsauksen mukaan kuusi RCT:a kahdeksasta ei löytänyt näyttöä maskien suojasta virusperäistä tartuntaa vastaan. (85)
12 RCT:a sisältävän kirjallisuuskatsauksen mukaan näyttö ei ole riittävän vahva tukemaan kasvomaskien laajaa käyttöä suojaavana keinona covid-19-tautia vastaan. (86)
Viimeistään tammikuussa 2023 julkaistun Cochrane katsauksen tulisi päättää keskustelu kasvomaskien hyödyllisyydestä hengitystieviruksia vastaan. 12 RCT:a kokoavan katsausartikkelin mukaan kasvomaskin käyttö vaikuttaa vähän tai ei lainkaan influenssan kaltaisiin tai covid-19-tautia vastaaviin sairauksiin. (87) Johns Hopkins -yliopiston professori Makaryn mukaan Cochrane katsaukset ovat lääketieteen näytön arvovaltaisimpia ja riippumattomimpia arvioita. Makary toteaa, että maskien käyttö ei vähennä SARS-CoV-2-tartuntoja. (71)
Kasvomaskit aiheuttavat käyttäjälleen myös terveyttä ja hyvinvointia heikentäviä haittoja, kuten veren happisaturaation heikkenemistä, hengenahdistusta, päänsärkyä, huonovointisuutta ja keskittymisvaikeuksia. (88-92) Tutkimusten mukaan kudosten heikentynyt hapensaanti voi altistaa immuunijärjestelmän heikkenemiselle, kasvainten kasvulle ja syövän pahenemiselle. (119-121)
Covid-19-injektioiden teho ja turvallisuus
VastaaPoistaTuleeko covid-19-injektioita kutsua rokotteiksi, vaikka ne muistuttavat vaikutuksiltaan enemmän geeniterapiaa kuin perinteisiä rokotteita? (95,96)
Pfizerin kansainvälisten markkinoiden johtaja Janine Small myönsi EU:n parlamentin edessä, että lääkeyhtiö ei ole koskaan testannut, estääkö Pfizerin covid-19-injektio SARS-CoV-2:n leviämistä. (95) Tästä huolimatta covid-19-injektiota markkinoitiin maailmanlaajuisesti tartuntoja estävänä, ja tähän seikkaan vedoten Suomeen säädettiin käytännössä katsoen hoitajien rokotepakko (48 a §). (96)
Amerikkalaisen rokotehaittatietokannan, VAERS:n mukaan covid-19-injektiot ovat aiheuttaneet alle kolmen vuoden aikana paljon enemmän kuolemia kuin kaikki rokotteet yhteensä viimeisen 33 vuoden aikana. (50-52) Kyseinen tilastotieto ei selity annettujen covid-injektioiden suurella määrällä, koska niitä oli pistetty 13 miljardia annosta vuoden 2022 loppuun mennessä, kun esimerkiksi influenssarokotteita on annettu noin 20 miljardia annosta vuosien 2003 ja 2022 välisenä aikana. (97-100)
Toinen hälyttävä covid-19-injektioita koskeva terveydellinen uhka on immuunijärjestelmän heikkeneminen. Tutkimuksissa on havaittu luontaisen immuniteetin heikkenevän covid-19-injektioiden seurauksena. (101) Lisäksi on löydetty mekanismi, joilla ne voivat heikentää myös hankittua immuniteettia. (102) Euroopan lääkevirasto varoitti jo tammikuussa 2022, että toistuvat covid-19-injektioiden tehosteannokset voivat heikentää immuunivastetta. (103) Eläinkokein on todistettu, että immuunijärjestelmän toistuva rasittaminen samalla antigeenillä johtaa väistämättä autoimmuunisairauteen. (104)
Rokotevelvoitteita ja koronapassia on markkinoitu virheellisesti rokotuskattavuutta lisäävinä toimenpiteinä. Johns Hopkins -yliopiston professori Makaryn mukaan rokotevelvoitteet eivät lisänneet rokottautuneiden määrää. Hän myös vahvistaa, että luonnollinen immuniteetti tarjoaa vähintään rokotteita vastaavan suojan covid-19-tautia vastaan. (71)
Yhteenveto ja johtopäätökset
VastaaPoistaAiemmin jäsenvaltioidensa rahoittama WHO on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana yhä enemmän yksityisten toimijoiden, erityisesti Bill ja Melinda Gatesin säätiön rahottamaksi. Epäsuora rahoitus huomioiden säätiö rahoittaa jopa viidenneksen WHO:n kokonaisbudjetista.
Koska Bill ja Melinda Gatesin säätiöllä on eturistiriitoja kattavista sijoituksistaan lääketeollisuuteen, on WHO:n linjauksiin, kuten tartuntatauteihin liittyviin terveysturvallisuustoimiin, influenssapandemian määritelmän muutokseen ja kansainvälisen terveyssäännöstön muutoksiin suhtauduttava suurella varauksella. Suomen ei tule seurata sokeasti ei-demokraattisesti valittujen organisaatioiden vaikutusvallan alaisuudessa toimivaa WHO:ta, eikä sen linjauksia kyseenalaistamatta noudattavaa Euroopan unionia.
Seuraavan pandemian syntyessä Suomen tulee arvioida taudin vaarallisuus itsenäisesti tieteelliseen näyttöön perustuen, eikä turvautua kansainvälisiin toimijoihin, jotka ovat alttiita monikansallisten suuryritysten intresseille. Suomen kansantalouden ja -terveyden kannalta ei ole järkevää turvautua ihmisten perusoikeuksia rajoittaviin, tehottomiin ja kalliisiin terveysturvallisuustoimiin hätätilan aikana.
Suomen edun mukaista on hyödyntää laajasti olemassa olevia lääkkeitä, ravintoaineita, terveellistä ruokavaliota sekä mahdollisimman laajasti muita saatavilla olevia menetelmiä taudin ennaltaehkäisemiseksi ja sairastuneiden hoitamiseksi. Eri alojen ja näkemysten vuoropuhelua ja yhteistyötä tulee edistää kansalaisten hyvinvoinnin parhaaksi.
Lääketeollisuuden ja lääkeviranomaisten tulisi arvioida kriittisesti uusien lääkkeiden laatua, koska covid-19-injektioiden markkinoinnissa turvauduttiin jo työpaikan menettämisellä uhkaamiseen. Nyt Suomen hallitus on laatimassa lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi kyseisistä tuotteista kieltäytymisen johtavan jopa vuoden kestävään vankeusrangaistukseen. Nämä eivät ole merkkejä kansalaisten luottamuksesta kyseisiä tuotteita, valmistajia ja niiden markkinoijia kohtaan.
Suomen ja suomalaisten tulee tunnustaa, että olimme väärässä luottaessamme kansainvälisiin auktoriteetteihin, erota WHO:sta ja luottaa Suomen maailmallakin tunnustusta keränneeseen korkeatasoiseen osaamiseen - erityisesti terveysosaamiseen - eikä seurata orjallisesti monikansallisten suuryritysten etua ajavia globaaleja toimijoita. Emme tarvitse ulkopuolisia linjauksia ohjenuoriksi, vaan vapautta itsenäiseen tieteellisen näytön arviointiin ja päätöksentekoon.
Vaadin Sosiaali- ja terveysministeriötä esittämään julkisesti tieteelliseen näyttöön pohjautuvat perustelunsa nyt esitettävän tartuntatautilain muutosten perustaksi. Vastustan esitettyjen tartuntatautilain muutosten hyväksymistä, koska ne eivät palvele edellä esitetyistä syistä kansanterveyden, eikä kansantalouden etua.
31. Hoong, C. Huilin, K. Cho, S. Aravamudan, V. Are adequate vitamin D levels helpful in fighting COVID-19? A look at the evidence. Hormone and Metabolic Research 2020. https://vitamindwiki.com/tiki-download_wiki_attachment.php?attId=14334&page=Virtually%20no%20COVID-19%20cases%20in%20countries%20having%20more%20than%2030%20ng%20of%20Vitamin%20D%20-%20Sept%2017%2C%202020&download=y
VastaaPoista32. Ilie Petre, Stefanescu, Simina. Smith, Lee. 2020. The role of Vitamin D in the prevention of Coronavirus Disease 2019 infection and mortality. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7202265/
33. Martineau, A. Jolliffe, D. Hooper, R. Greenberg, L. Aloia, J. Bergman, P. Dubnov-Raz, G. Esposito, S. Ganmaa, D. Ginde, A. Goodall, E. Grant, C. Griffiths, C. Janssens, W. Laaksi, I. Manaseki-Holland, S. Mauger, D. Murdoch, D. Neale, R. Rees, J. Simpson, S. Stelmach, I. Kumar, G. Urashima, M. Camargo, C. Vitamin D supplementation to prevent acute respiratory tract infections: systematic review and meta-analysis of individual participant data. British Medical Journal 2017, 1-14. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5310969/
34. Bergman, P. Lindh, Å. Björkhem-Bergman, L. Lindh, J. Vitamin D and respitatory tract infections: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. PLoS ONE, 2013: 8. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3686844/
35. Charan, J. Goval, J. Saxena, D. Yadav, P. Vitamin D for prevention of respiratory tract infections: A systematic review and meta-analysis. The Journal of Pharmacology & Pharmacotherapeutics 2012, 3: 300-303. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3543548/
36. Zittermann, A. Pilz, S. Hoffmann, H. März, W. Vitamin D and airway infections: a European perspective. European Journal of Medical Research 2016, 21. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4806418/
37. Jääskeläinen, T. Itkonen, S. Lundqvist, A. Erkkola, M. Koskela, T. Lakkala, K. Dowling, K. Hull, G. Kröger, H. Karppinen, J. Kyllönen, E. Härkänen, T. Cashman, K. Männistö, S. Lamberg-Allardt, C. The positivie impact of general vitamin D food fortification policy on vitamin D status in a representative adult Finnish population: evidence from an 11-y follow-up based on standardized 25-hydroxyvitamin D data. The American Journal of Clinical Nutrition 2017, 105: 1512-1520. https://www.semanticscholar.org/paper/The-positive-impact-of-general-vitamin-D-food-on-D-J%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen-Itkonen/30fbb1e81a16b7a5a6c3376753060af5cac1c294
38. Helldán, A. Raulio, S. Kosola, M. Tapanainen, H. Ovaskainen, M-L. Virtanen, S. Finravinto 2012 -tutkimus. 2013. https://www.julkari.fi/handle/10024/110839
39. Spiro, A. Buttriss, J. Vitamin D: An overview of vitamin D status and intake in Europe. Nutrition Bulletin 2014, 39: 322-350. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4288313/
40. Shaifee, A. Athar, M. Gargari, O. Jafarabady, K. Siahvoshi, S. Mozhgani, S-H. Ivermectin under scrutiny: a systematic review and meta-analysis of efficacy and possible sources of controversies in COVID-19 patients. https://link.springer.com/content/pdf/10.1186/s12985-022-01829-8.pdf