Nyt ei jouda enää kapeisiin kysymyksiin. Aihe tulee olla paljon suurempi: miten sivilisaatio / yhteiskunta voi olla hyvä. Se on yksi vaikeimmista kysymyksistä, joita ihminen voi esittää. Kuvittele maailma, jossa sivilisaatio / yhteiskunta ei ole pelkkä rakennelma kivistä ja teräksestä, vaan elävä organismi, joka hengittää moraalin happea, sykkii instituutioiden sykkeellä ja etsii tarkoitusta hengellisestä syvyydestä.   Nyt, ystäväni, astu tähän myrskyyn kanssani. Kuvittele yhteiskuntaa olennoksi – sen sydän on moraali, joka sykkii yhä heikommin; sen luut instituutiot, jotka natisevat murtumispisteessään; sen sielu hengellinen tuli, joka himmenee tuhkaksi.   Nyt ei enää riitä hiljainen mietiskely, vaan nyt on oltava taistelu pimeyttä vastaan, jossa kansalliset oikeussuojakeinot paljastuvat petollisiksi petoeläimiksi: tehottomiksi kansalaisen oikeusturvan kannalta eivätkä suojaksi, mutta armottoman tehokkaiksi kansalaisten oikeusturvaa vastaan. Ne eivät suojele, ne sortavat...