Arvoisat Kunnioitetut Kansalaiset!   Tänään muistamme Saksassa 1892 syntyneen Martin Niemöllerin, syntynyt 14. tammikuuta 1892 ja kuollut 6. maaliskuuta 1984, kuolemaa, joka sattui yli 40 vuotta sitten.   Vaikka moni ei välttämättä tunne hänen nimeään - ja hän saattaa olla tuiki tuntematon hahmo, mutta hänen merkityksensä kiteytyy yhteen hänen runoonsa.   Hän on jäänyt historiaan runollaan.   Hänen runonsa on jättänyt lähtemättömän jäljen historiaan – runo, joka on vieläkin surullisen ajankohtaisempi tänä päivänä.   Niemöller kirjoitti runonsa kritisoidakseen kotimaansa älymystöä ja eliittiä heidän pelkuruudestaan.   1930-luvun Saksassa silmät ummistettiin erilaisten väestöryhmien vainolta, ja nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, mekin tiedämme, mihin tuo vaikeneminen johti.   Valitettavasti Niemöllerin runo resonoi yhä, niin Saksassa kuin maailmanlaajuisesti.   Myös Suomessa vastakkainasettelu on voimistunut, ja erilaiste...

Kun hiljaisuus muuttuu rikokseksi – ja yhteisö hajoaa   Arvoisat ystävät, sisaret ja veljet –   Tänään haluan puhua hiljaisuudesta.   Siitä hiljaisuudesta, joka ei enää ole rauhaa, vaan välinpitämättömyyttä.   Siitä hiljaisuudesta, joka historiassa on johtanut vääryyden normalisoitumiseen – ja ihmisen sisäiseen kuolemaan.   Martin Niemöllerin sanat kaikuvat historian hämärästä kuin kaihoisa varoitus:   “Ensin he tulivat hakemaan kommunistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut kommunisti.   Sitten he tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistyksessä.   Sitten he tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.   Sitten he tulivat hakemaan minut — eikä silloin enää ollut ketään, joka olisi puhunut puolestani.”     Tämä runo ei ole vain varoitus totalitarismin ajasta.   Runo on peili, joka paljastaa yhteis...