SUOMEN PERUSTUSLAIN MERKITYKSESTÄ!

Arvoisat Suomen kansalaiset, - kansanedustajat, valtion virkamiehet

1. Johdanto: Oikeusvaltion peruslähtökohta

 “Oikeusvaltiossa julkisen vallan käytön ensisijainen tehtävä on turvata yksilön perusoikeudet. Valtion legitimiteetti ei synny sen voimasta, vaan sen kyvystä pidättäytyä voimasta silloin, kun perusoikeudet sitä edellyttävät.”

Valtion olemus ei ilmene sen voimassa, vaan sen kyvyssä pidättäytyä voimasta silloin, kun perusoikeudet sitä vaativat. Valtion ylin velvollisuus ei ole käyttää valtaa, vaan tietää, milloin valta on jätettävä käyttämättä. 

Oikeusvaltion suuruus mitataan juuri siinä itsehillinnässä, jolla se kieltäytymällä voimasta kunnioittaa kansalaistensa luovuttamatonta arvoa. Oikeusvaltio ei ole järjestelmä, joka hallitsee kansalaisiaan, vaan järjestelmä, joka asettaa itselleen rajat kansalaisen vapauden turvaksi. 

Tänä päivänä seisomme hetken äärellä, jossa tämä periaate on asetettu koetukselle tavalla, joka ei siedä lievennyksiä.

 

2. Perustuslain 7 § – henkilökohtainen koskemattomuus

 “Perustuslain 7 § turvaa jokaiselle oikeuden henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Tämä suoja ei ole tekninen yksityiskohta, vaan oikeusjärjestyksen kivijalka: yksilö ei ole väline, vaan päämäärä.”

Perustuslain 7 § julistaa pyhänä jokaisen ihmisen oikeuden henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. 

Perustuslain 7 § turvaa jokaiselle oikeuden elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. 

Tämä ei ole hallinnollinen etuus, jonka valtio voisi myöntää tai evätä mielensä mukaan. Se on luonnonlain ja oikeusjärjestyksen kivijalka: ihminen ei ole valtion väline, ei kokeilukenttä, eikä materiaalia yhteiskunnallisten päämäärien toteuttamiseksi. 

Tämä ei ole valtion myöntämä armo, vaan luovuttamaton ihmisarvon ydin. 

Henkilökohtainen koskemattomuus merkitsee, että kenenkään ruumista ei saa käyttää välineenä valtion tai lääketeollisuuden päämääriin – ei pakolla, ei uhalla, ei piilovalvonnalla. 

Kun valtio vaatii pakollista rokotusta tai asettaa rangaistuksen pakkorokotuksesta kieltäytymisestä, se ylittää tämän rajan eikä se enää suojele kansalaista – se omii hänet – se sortaa, se alistaa, se orjuuttaa kansalaisen.

Se tekee kansalaisesta valtion omaisuutta.

3. Perustuslain 10 § – yksityiselämän suoja

 “Perustuslain 10 § vahvistaa, että yksityiselämä ja henkilökohtaiset ratkaisut kuuluvat yksilölle. Julkisen vallan tulee aina arvioida, missä kohdin sen toimivalta päättyy ja yksilön autonomia alkaa.”

Perustuslain 10 § suojaa yksityiselämän pyhyyttä, kotirauhan koskemattomuutta ja luottamuksellisen viestinnän salaisuutta. 

Tämä suoja ei ole valtion armahdus, vaan raja, jonka yli julkinen valta ei saa astua ilman poikkeuksellisen painavia, täsmällisesti määriteltyjä ja tuomioistuimen valvomia perusteita. 

Kun siviilitiedustelua laajennetaan ja terveystietoja kerätään ilman suostumusta, valtio ei enää vartioi kansalaistaan – se valvoo häntä omassa kodissaan ja omissa ajatuksissaan.

Perustuslain 6 § takaa yhdenvertaisuuden lain edessä, ja Perustuslain 8 § vaatii, että rikosoikeudellinen vastuu on ennakoitavaa ja tarkkarajaista. 

Kun nämä periaatteet sivuutetaan rokotustilan, mielipiteen tai pakkorokotteesta kieltäytymisen nimissä, oikeusvaltio alkaa muuttua hallinnolliseksi mielivallaksi. Tyranniaksi. 

Rokotustilan perusteella tapahtuva kohtelu – valvonta, rajoitukset, syrjintä tai leimaaminen – on tämän periaatteen suora kieltäminen. 

Uudet rangaistussäännökset tartuntatautilain rikkomisesta tekevät mielivaltaisen tulkinnan mahdolliseksi ja muuttavat oikeusvaltion mielivaltavallaksi.

4. Kansainväliset bioeettiset normit (Oviedo, UNESCO)

 “Oviedon sopimuksen artiklat 2 ja 5 sekä UNESCO:n bioetiikan julistuksen artikla 6 korostavat samaa periaatetta: ihmisarvo edellyttää vapaaehtoista, tietoista suostumusta ilman painetta, pakkoa tai seuraamuksia.”

Oviedon sopimuksen artiklat 2 ja 5 asettavat ihmisarvon kaiken muun edelle ja julistavat vapaan, tietoon perustuvan suostumuksen ehdottomaksi. Oviedon sopimuksen artiklat 2 ja 5 julistavat ihmisen ensisijaisuuden ja vapaan, tietoon perustuvan suostumuksen ehdottomuuden. 

UNESCO:n kansainvälisen bioetiikan ja ihmisoikeuksien julistuksen artikla 6 kieltää nimenomaisesti suostumuksen antamisen pakotteen, painostuksen tai haitallisten seuraamusten alaisena. UNESCO:n bioetiikan ja ihmisoikeuksien julistuksen artikla 6 korostaa, että suostumus on annettava ilman pakotetta, painostusta tai haitallisia seuraamuksia.

5. Historialliset eettiset periaatteet (Nürnberg, Helsinki)

 “Nürnbergin säännöstön periaatteet ja Helsingin julistus muistuttavat, että vapaaehtoisuus ei ole muodollisuus, vaan eettisen toiminnan ehto. Ne syntyivät tilanteissa, joissa ihmisarvo oli asetettu koetukselle — ja siksi niiden painoarvo on pysyvä.”

Nürnbergin säännöstön periaatteet 1–5 ja Helsingin julistuksen kohdat 9, 10, 25 sekä 37 muistuttavat meitä siitä, että historia on jo kerran opettanut: ihminen ei ole koe-eläin, eikä vapaaehtoisuus ole neuvoteltavissa. Nürnbergin säännöstön periaatteet 1–5 ja Maailman lääkäriliiton Helsingin julistuksen kohdat 9, 10, 25 ja 37 ovat ikuisia muistutuksia siitä, että ihmisarvoa ei saa alistaa kollektiivisten päämäärien alttarille.

6. Kansainväliset parlamentaariset linjaukset (PACE)

 “Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselmat korostavat, että vapaaehtoisuus ja syrjimättömyys ovat demokraattisen yhteiskunnan perusperiaatteita. Ne eivät ota kantaa yksittäisiin toimiin, vaan muistuttavat oikeusvaltioperiaatteen rajoista.”

Nämä perustuslailliset takeet eivät seiso ja ole yksin. Ne saavat vahvistuksensa syvästä eurooppalaisesta perinteestä, jonka varoitus kaikuu historian pimeimmiltä sivuilta.

Toisen maailmansodan jälkeen, Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä, paljastui järkyttävä totuus, järjestelmällinen kauhu: lääketieteen nimissä ja valtion nimissä oli harjoitettu järjestelmällistä ihmisarvon tallomista. Vankeja, mielisairaita, vammaisia ja muita “epätoivottavia” oli kidutettu, leikattu, myrkytetty ja tapettu lääketieteellisten kokeiden nimissä – ilman suostumusta, ilman armoa, ilman mitään inhimillistä rajoitusta. Heitä ei pidetty ihmisinä, vaan pelkkinä välineinä valtion ja ideologian suuremmassa suunnitelmassa. Valtio oli tehnyt kokeita ihmisillä ilman heidän suostumustaan, heitä oli pidetty välineinä valtion ja ideologian päämäärien toteuttamisessa.

Tuon kauhun edessä kansainvälinen sotilastuomioistuin laati Nürnbergin säännöstön (1947), jonka ensimmäinen ja perustavin periaate on ehdottoman vapaaehtoinen suostumus. Ihminen ei saa koskaan olla väline – ei sodassa, ei rauhassa, ei kriisissä. Tämä periaate toistuu Oviedon sopimuksen artikloissa 2 ja 5, UNESCO:n bioetiikan julistuksen artiklassa 6 sekä Helsingin julistuksen kohdissa 9, 10, 25 ja 37.

Euroopan neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselmat 2361 (2021) ja 2383 (2021) vahvistavat saman ajanmukaisen periaatteen: rokotukset eivät saa olla pakollisia, epäsuoraa pakotetta ei tule sallia, eikä syrjintää rokotustilan perusteella tule hyväksyä millään tasolla.

7. Demokratian ja vallankäytön raja

 “Demokratia ei ole enemmistön oikeus tehdä mitä tahansa, vaan velvollisuus kunnioittaa vähemmistön oikeuksia. Oikeusvaltio ei mittaa itseään kriisien poissaololla, vaan sillä, miten se kohtelee yksilöä kriisien keskellä.”Valtion tehtävä on suojata kansalaisia, eikä omistaa kansalaisia. Valtion tehtävä ei ole muovata kansalaisiaan, vaan turvata heidän vapautensa. Perusoikeudet eivät ole neuvottelukysymys, vaan raja, jonka yli julkinen valta ei astu — ei vahingossa, ei kiireessä, ei tarkoituksella.”

Arvoisat Suomen kansalaiset,

Valtio ei saa puuttua pakkotoimenpitein kansalaisten henkilökohtaiseen itsemääräämisoikeuteen eikä kansalaisten keholliseen koskemattomuuteen. 

Nämä oikeudet eivät ole valtion armoa, vaan rajoja, joiden yli julkinen valta ei saa astua – ei terveyden nimissä, ei turvallisuuden nimissä, ei kriisin varjolla.

Valtion tehtävä ei ole muovata kansalaisiaan haluamaansa muotoon, vaan turvata heidän vapautensa elää omaa elämäänsä. Valtion tulee antaa kansalaisten olla ja elää rauhassa. Se ei saa puuttua pakkotoimenpitein, uhkailuin tai salaisella valvonnalla kansalaisten ruumiilliseen itsemääräämisoikeuteen eikä henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Nämä oikeudet eivät ole neuvottelukysymyksiä eivätkä enemmistön enemmistövaltaan alistettavia etuja – ne ovat rajoja, joiden yli valtiovalta ei saa astua, ei terveyden nimissä, ei turvallisuuden nimissä, eikä minkään kriisin varjolla.

Oikeusvaltio mitataan juuri kriisien hetkellä. Oikeusvaltio ei mittaa itseään kriisien poissaololla, vaan sillä, miten se kohtelee yksilöä kriisien keskellä. 

Demokratia ei ole enemmistön oikeus tehdä mitä tahansa, vaan velvollisuus kunnioittaa vähemmistön luovuttamattomia oikeuksia. 

Kun valtio vaatii itselleen omistusoikeutta kansalaisen kehoon ja mieleen, se lakkaa olemasta palvelija ja muuttuu tyranniksi. Silloin demokratia muuttuu tyrannian vaatteisiin.

Me vaadimme ehdotonta paluuta oikeusvaltioperiaatteen ytimeen: oikeusvaltioperiaatteeseen. 

Me vaadimme, että valtio vetäytyy takaisin sille kuuluville rajoilleen. 

Me vaadimme, että kansalaisen vapaus, arvokkuus ja ruumiillinen koskemattomuus palautetaan niiden oikeaan, luovuttamattomaan asemaan: luovuttamattomana, neuvottelemattomana ja pyhänä.

Valtio ei ole kansalaistensa omistaja.  

Se on heidän palvelijansa – ei enempää, ei vähempää.

Kiitos.