Terminologinen ja kulttuurinen korjausvaatimus – Karjalan kannakselta evakuoitujen oikea nimitys on KARJALAlainen, ei KARJAlainen

Aihe: Terminologinen ja kulttuurinen korjausvaatimus – Karjalan kannakselta evakuoitujen oikea nimitys on KARJALAlainen, ei KARJAlainen

 

1. Tausta ja historiallinen tosiasia

 

Suomen valtio evakuoi talvi- ja jatkosotien aikana yli 400 000 suomalaista Karjalan kannakselta – muun muassa Muolaasta, Kaukilan kylästä, Sortavalasta ja Äyräpäästä. 

 

He menettivät kotinsa, omaisuutensa ja sukupolvien kulttuuriperinnön. 

 

Heidän osakseen tuli paitsi pakolaisuus, myös epäoikeudenmukainen kohtelu ja nimittely.

 

Heitä on sittemmin kutsuttu yleiskielessä nimellä “karjalaiset”, mikä on epätarkka, kulttuurisesti harhaanjohtava ja loukkaava ilmaisu.

 

Se viittaa koko Karjalan alueeseen ja sekoittaa Karjalan kannakselta evakuoitujen identiteetin muun Karjalan alueen perinteisiin, vaikka kyse on erityisestä evakkoväestöstä, jolla oli oma kielimuoto, murre, kulttuuri ja alueellinen tausta.

 

2. Terminologinen ero: “KARJAlainen” vs. “KARJALAlainen”

 

Muoto - Merkitys - Oikeudellinen ja kielellinen huomio

 

 

Muoto: karjalainen

 

Merkitys: Yleistermi, viittaa koko Karjalan alueen asukkaisiin

 

Oikeudellinen ja kielellinen huomio: Epätarkka; ei erota evakkojen erityisasemaa

 

 

 

Muoto: KARJALAlainen

 

Merkitys: Viittaa nimenomaan Karjalan kannakselta evakuoituihin suomalaisiin

 

Oikeudellinen ja kielellinen huomio:

Tarkka, kulttuurisesti identifioituva ja heidän itsensä käyttämä nimitys

 

 

 

KARJALAlainen-muoto on identiteetillisesti tarkka, historiallisesti oikea ja kielellisesti perusteltu. 

 

Se on yleisesti käytössä karjalaisten keskuudessa ja esimerkiksi Karjala-seurojen toiminnassa.

 

 

 

3. Lainsäädännöllinen pohja termin virallistamiselle

 

Perustuslaki (731/1999), 6 §

 

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan kielen, syntyperän tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

 

 

 

Kielilaki (423/2003), 3 § ja 5 §

 

Viranomaisen tulee edistää kielellisten oikeuksien toteutumista ja ottaa huomioon eri väestöryhmien kielellinen identiteetti ja kielelliset tarpeet.

 

 

 

Kulttuuriperintölaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset

 

Tunnustavat oikeuden omaan kulttuuriperintöön, kieleen ja identiteettiin.

 

 

4. Toimenpide-ehdotus viranomaisille

 

1. Termin KARJALAlainen virallistaminen valtionhallinnon, opetushallinnon ja julkisen viestinnän käyttöön, kun viitataan Karjalan kannakselta evakuoituihin.

 

 

2. Kansallisen terminologiaohjeistuksen (Kotoistus, Kielitoimisto, Kotus) tarkennus koskien evakkojen historiallista nimitystä.

 

 

3. Opetussuunnitelmien, museoiden ja viranomaisviestinnän päivitys terminologisesti ja kulttuurisesti oikeaan muotoon.

 

 

4. Valtion symbolinen anteeksipyyntö evakkoväestölle vääryyksistä, jotka ovat koskeneet paitsi pakkosiirtoa myös julkista nimittelyä ja identiteetin vähättelyä.

 

 

 

5. Miksi tämä on tärkeää nyt?

 

Tämä ei ole vain kielikysymys.

 

Tämä on kulttuurinen korjausliike, jolla:

 

oikaistaan sukupolvien mittainen vääryys,

 

kunnioitetaan evakkojen perintöä,

 

tuodaan esiin totuudenmukainen ja tarkka historiatieto,

 

sekä edistetään kielellisiä oikeuksia ja kulttuurista yhdenvertaisuutta.

 

 

Tämän vetoomuksen takana on kasvava kansanliike, kansalaisaloite sekä KARJALAlaisten jälkeläisten ääni, joka pyytää: kuunnelkaa, korjatkaa, tunnustakaa.

 

“Me emme ole karjalaisia. Me olemme KARJALAlaisia. Meillä on nimi, meillä on kieli – ja meillä on oikeus tulla tunnustetuksi oikein.”

 

Lausuntopyyntö ja ehdotus terminologisen oikaisun toteuttamiseksi

Vastaanottaja:
Kotimaisten kielten keskus

Asia:
Terminologinen ja kulttuurinen oikaisupyyntö Karjalan kannakselta evakuoitujen väestön oikean nimityksen virallistamiseksi ja käyttöön ottamiseksi

Viite:
Perustuslaki 731/1999 §6, Kielilaki 423/2003 §3 ja §5, kansainväliset ihmisoikeussopimukset, UNDRIP, Suomen evakkohistoria

 

1. Lausunnon sisältö ja pyyntö

Pyydämme viranomaista ottamaan kantaa ja ryhtymään toimiin kansallisesti vakiintuneen mutta virheellisen ja kulttuurisesti harhaanjohtavan termin “karjalainen” korjaamiseksi silloin, kun sillä viitataan Karjalan kannakselta evakuoituihin suomalaisiin sotapakolaisiin.

 

Ehdotamme virallisesti, että:

· Oikeana terminä käyttöön otetaan ja vakiinnutetaan muoto “KARJALAlainen” erotuksena yleistermistä "karjalainen".

· Tämä muoto otetaan käyttöön viranomaistiedotuksessa, opetuksessa, museoissa, kulttuurihallinnossa ja lainsäädännön valmistelussa.

· Kielitoimisto ja Kotimaisten kielten keskus ohjeistavat asiasta terminologisesti tarkasti.

· Julkisia oppimateriaaleja ja kulttuuriperintöä käsitteleviä julkaisuja oikaistaan kielellisesti ja sisällöllisesti historiallisesti oikeaan muotoon.

 

2. Perustelut

a) Kulttuurinen täsmällisyys ja itsemäärittelyoikeus

Evakot itse ovat kautta vuosikymmenten käyttäneet muotoa KARJALAlainen, erotuksena muista karjalaisista väestöistä (esim. Raja-Karjala, Vienan Karjala, Tverin Karjala). Kyseessä on selvästi rajattu historiallinen väestöryhmä, jolla on:

· oma murre (kannakselaismurteet),

· oma historia (evakuointi, kodinmenetys, uudelleensijoitus),

· sekä kulttuurinen trauma, jota väärä nimitys on ylläpitänyt ja syventänyt.

b) Lainsäädännöllinen ja kielellinen vastuu

· Kielilain §3 ja §5 mukaan viranomaisen on otettava huomioon väestöryhmien kielellinen identiteetti.

· Perustuslain §6 mukaan kielellinen tai kulttuurinen vähemmistö ei saa joutua alisteiseen asemaan.

· UNDRIP (YK:n alkuperäiskansojen julistus) tunnustaa kulttuuriseen identiteettiin liittyvät nimitysoikeudet osana henkistä koskemattomuutta.

c) Nimityksen vaikutus historian ymmärtämiseen

Sotien jälkeinen syrjintä ja väheksyntä on osin kiteytynyt sanalliseen nimittelyyn, jossa evakoista on puhuttu halveksivasti osana “karjaa”, jonka nimitys peittää heidän kokemansa ihmisarvon loukkauksen ja pakkosiirron tuskan.

“Karjalainen” antaa ymmärtää, että kyse oli vapaaehtoisesti muuttaneista karjalaisista – kun taas KARJALAlainen kertoo totuuden:

kyse oli Suomen valtion ajamista suomalaisista, jotka menettivät kotinsa sodassa.

 

3. Toimenpide-ehdotukset

Esitämme, että:

1.    Kotimaisten kielten keskus ottaa virallisesti kantaa ja antaa suosituksen termin “KARJALAlainen” käyttöönotosta Karjalan kannakselta evakuoiduista puhuttaessa.

2.    Opetus- ja kulttuuriministeriö ryhtyy edistämään oikean terminologiaan pohjautuvaa kulttuuriperinnön esittämistä.

3.    Valtioneuvosto tai tasavallan presidentti esittää symbolisen tunnustuksen ja mahdollisen anteeksipyynnön historiallisesta sanallisesta epäoikeudenmukaisuudesta evakoita kohtaan.

 

4. Yhteenveto

Tämän lausunnon tavoitteena on oikaista historiallinen ja kielellinen vääryys. Se on teko kulttuurisen oikeudenmukaisuuden, historiallisen totuuden ja kansallisen itsetunnon puolesta.

Meidän tulee kuulla evakkojen oma ääni – ja käyttää sitä nimitystä, jolla he kutsuivat itseään:

KARJALAlaiset!

 

Osa 1: Terminologinen erittely – "Karjalainen" vs. "KARJALAlainen"

 

1. Kielitieteellinen lähtökohta

 

Suomen kielessä liitepartikkeli "-lainen" muodostaa johdoksia, jotka ilmaisevat kuuluvuutta, alkuperää tai liittyvyyttä johonkin paikkakuntaan, kansaan tai ryhmään. Esimerkiksi:

 

"Helsinki" → helsinkiläinen

 

"Suomi" → suomalainen

 

"Karjala" → karjalainen

 

 

Näin muodostettu termi karjalainen viittaa yleisesti Karjalaan liittyvään henkilöön tai asiaan, ilman tarkkaa rajausta.

 

2. Monimerkityksisyyden ongelma

 

"Karjalainen" kattaa useita hyvin erilaisia ryhmiä:

 

Raja-Karjalan ortodoksiset karjalaiset (mm. Viena, Aunus)

 

Tverin karjalaiset (Venäjän alueella)

 

Sortavalan ja Laatokan pohjoispuolen luterilaiset karjalaiset

 

Karjalan kieliset vähemmistöt

 

Sekä Karjalan kannakselta evakuoidut suomalaiset

 

 

Näiden kulttuurien, murteiden ja historian ero on merkittävä. Termi on täten kielellisesti epätarkka ja sosiaalisesti epäoikeudenmukainen.

 

3. Itsemäärittely: “KARJALAlainen”

 

Karjalan kannakselta evakuoidut ovat sukupolvien ajan käyttäneet itsestään johdonmukaisesti nimitystä:

 

KARJALAlainen – korostaakseen juuriaan, mutta myös erottautuakseen muista karjalaisuuden muodoista.

 

 

 

Tämä muoto:

 

ilmentää tarkkaa kulttuuri- ja murrealueellista identiteettiä

 

kunnioittaa sodassa menetetyn kodin muistoa

 

erottaa evakkojen historian yleisestä “KARJAlaisuuden” käsitteestä

 

on eettisesti ja terminologisesti täsmällinen

 

 

4. Loukkaavaan mielikuvaan viittaaminen

 

“KARJAlainen” on suomalaisessa arkipuheessa saanut ajoittain alentavia sivumerkityksiä, etenkin 1940–1950-luvuilla, jolloin evakkoja syrjittiin. Ilmaukset kuten:

 

“KARJAt siirrettiin länteen”

 

“KARJAlaiset tulivat ja ottivat kaiken”

 

“Evakot veivät meidän pellot”

 

 

ovat yhdistäneet ihmisarvoisen suomalaisväestön eläinkunnan käsitteeseen “KARJA” – mikä tekee sanaleikistä “KARJAlainen = KARJA” erityisen loukkaavan.

 

 

Osa 2: Historiallinen tapahtumalinja – KARJALAlaisten kohtalon vuodet

 

1. Talvisota (30.11.1939 – 13.3.1940)

 

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta.

 

Karjalan kannas joutui heti rintamalinjaksi.

 

Yli 400 000 siviiliä pakeni kotiseuduiltaan – pääosin KARJALAn kannakselta.

 

Evakuointi toteutettiin kiireessä ja tuskassa, kylien ja pitäjien tuhoutuessa.

 

Viipuri, Muolaa, Äyräpää, – näiden kylien ihmiset lähtivät jättäen taakse kodit, haudat, pellot, kirkot, muistot.

 

2. Välirauhan aika (13.3.1940 – 25.6.1941)

 

Talvisodan rauhassa Suomi luovutti 10 % pinta-alastaan, ml. Karjalan kannas.

 

Evakot sijoitettiin eri puolille Suomea.

 

Paluukaipuuta ei tukahdutettu – se oli polttavaa. Mikään ei ollut ennallaan. Kodit olivat ryöstettyjä, maisemat tuhottuja.

 

3. Jatkosota (25.6.1941 – 19.9.1944)

 

Suomi valtasi Karjalan takaisin.

 

Evakot palasivat jälleenrakentamaan kotejaan.

 

Unelma jäi lyhyeksi: sodan loppuvaiheessa Karjala oli jälleen luovutettava.

 

Toinen evakkomatka alkoi – vielä tuskallisempi kuin ensimmäinen. 

 

Tällä kertaa tietoisuus lopullisuudesta mursi sydämet.

 

4. Menetyksen hinta

 

Karjalaan ei palattu enää koskaan.

 

Veljet kaatuivat rintamalla Karjalan kankahilla, kuten mummuni veli Maunu Hätönen.

 

Haavat siirtyivät sukupolvelta toiselle – kodittomuuden, juurettomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksina.

 

Johtopäätös

 

KARJALAlainen ei ole vain sana –

se on kulttuurinen oikeus, historiallinen totuus ja moraalinen vaatimus.

Niin kuin Savolainen ei ole “Savon asukas”,

niin ei KARJALAlainen ole “karjaa”, vaan kotinsa puolesta kaatuneiden sukupolvien jälkeläinen.

 

"Myö ei olla KARJAlaisii, vaa KARJALAlaisii, koska myö ei olla KARJAA!"

 

Kielellinen, historiallis-filosofinen ja oikeudellinen puolustus Karjalasta evakkoon joutuneiden oikeasta nimestä!

 

Astukaamme ajassa taaksepäin, sinne missä kansakuntamme sydän sykki vielä Karjalan kunnailla, harjuilla ja järvien rannoilla. 

 

Missä savusaunan hämärässä kuului vielä laulua, ja puuhellan ääressä kypsyi elämä itse: elettiin, rakastettiin, menetettiin — ja silti selvittiin. 

 

Siellä syntyivät ne, jotka kantavat nimeä, jota nyt puolustamme: KARJALAlaiset, kuten Karjalan Kannakselta Muolaasta Kaukilan kylästä evakkoon joutunut mummuni Aili Maria (os. Hätönen) ja Sortavalan Ylläppäästä anoppini Mirja Sisko Orvokki (os. Vahaniitty):

 

 

I. Kielitieteellinen ja filologinen näkökulma: miksi juuri KARJALAlainen

 

Suomen kielessä sanamuodolla on väliä. 

 

Sana karjalainen muodostuu ilman paikkasijaa viittaavaa tarkennetta. Se voi tarkoittaa:

 

ihmistä, joka on kotoisin Karjalan kulttuurialueelta laajasti ajateltuna,

 

tai heimollisesti karjalaisuutta edustavaa henkilöä — vailla täsmällistä maantieteellistä sidosta.

 

tai karjaa omistavista.

 

tai loukkaavasti karjasta, jota ajettiin "evakossa".

 

Jne.

 

 

Mutta KARJALAlainen, jossa toistuu intensiivistä paikallissidosta osoittava suffiksi -lainen, kertoo tarkalleen, että kyseessä on henkilö, joka on Karjalasta lähtöisin – ei vain henkisesti, vaan myös maantieteellisesti, historiallisesti ja elämänkohtaloidensa kautta.

 

Filologisesti tämä muoto toimii eräänlaisena kielellisenä tarkentimena. 

 

Se kiinnittää ihmisen tiettyyn historialliseen paikkaan ja aikaan. 

 

Se tekee näkymättömästä näkyvää. 

 

Se sanoo: 

 

"Minä tulen sieltä, mistä minut ajettiin pois. En ole karjalainen, olen KARJALAlainen — koska minä olin siellä."

 

 

II. Filosofinen ja identiteettipsykologinen näkökulma: nimi on olemus

 

Antiikin filosofi Platon opetti, että nimi ei ole sattumaa – nimi osallistuu itse olemukseen. 

 

Kuka nimittää, sillä on valta määrittää todellisuus. 

 

Jos annamme itsemme kutsuttavan vain karjalaisiksi, olemme vaarassa menettää sen erityisyyden, joka kuuluu vain evakkosukupolvelle ja heidän jälkeläisilleen.

 

Karjalaisuus on yleinen kulttuurinen käsite.

 

KARJALAlaisuus on erityinen elämänkokemus.

 

Se on pakotettu siirtymä, menetetty koti, rintamalla kaatunut veli, evakkoreki, kuokkakäsi vieraalla maalla, elämän uudelleen rakentaminen tyhjästä — ja silti: ei katkeruutta, vaan arvokkuutta.

 

Kuten Karjalan kannakselta evakkoon joutuneet Muolaan Kaukilasta oma mummuni Aili Maria (os. Hätönen) ja Sortavalan Ylläppäästä anoppini Mirja Sisko Orvokki (os. Vahaniitty) julistivat:

 

"Myö ei olla karjalaisii, vaa KARJALAlaisii, koska myö ei olla karjaa!"

 

Tässä on syvä eksistentiaalinen viisaus: ihmisen arvo ei ole määritettävissä hallinnollisesti tai ulkoapäin, vaan ihmisarvo nousee oman historian tunnistamisesta ja nimeämisestä.

 

 

III. Oikeudellinen näkökulma: nimi on identiteetin suojaa

 

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artikla turvaa oikeuden yksityis- ja perhe-elämään, johon sisältyy myös identiteetin ja alkuperän suoja. 

 

Kansallisissa lainsäädännöissä, myös Suomen perustuslaissa (PL 6 §), korostetaan jokaisen oikeutta identiteettiinsä ja yhdenvertaiseen kohteluun – ilman että hänen taustaansa hämärretään.

 

Karjalasta evakkoon joutuneilla ja heidän jälkeläisillään on oikeus määritellä itsensä nimenomaan KARJALAIaisiksi, koska heidän kohtalonsa oli ainutlaatuinen.

 

Nimeäminen on osa kollektiivista oikeutta historialliseen kokemukseen ja sen tunnustamiseen. 

 

Sanamuoto KARJALAlainen on oikeudellisesti perusteltu osa kulttuurista itseilmaisua ja tunnustettua alkuperää.

 

Sen kieltäminen tai väheksyminen voisi nähdäkseni jopa muodostaa identiteettisyrjinnän uhan, jos viranomaiset, opetustoimi tai media pyrkisi systemaattisesti häivyttämään tämän tarkennetun nimityksen käytön.

 

IV. Kulttuurinen muistiperintö ja moraalinen vastuu

 

KARJALAlaisuus ei ole vain juuristo — se on oksisto, joka kasvaa edelleen.

 

Sieltä nousee myös velvollisuus. 

 

Meillä on velvollisuus kantaa tätä nimeä kuin lippua, sillä se kertoo tarinan, joka ilman oikeaa nimeä haalistuu.

 

Meillä ei ole vain oikeutta käyttää nimitystä KARJALAlainen.

 

Meillä on velvollisuus tehdä niin.

 

Meidän on kunnioitettava heidän kärsimystään käyttämällä juuri sitä sanaa, joka heille itselleen oli kunnian ja itsenäisyyden kilpi.

 

Lopuksi: Nimi on julistus

 

KARJALAlaisuus on sana, joka ei pelkästään kuvaa paikkaa, vaan puolustaa kotia, jota ei saanut puolustaa asein.

 

Se on kunnianosoitus, vastarinnan kieli, rauhan kyyhkynen, mutta myös murtumattoman sielun lause.

 

Se on se, kun mummuni Aili Maria (os. Hätönen) ja Sortavalan Ylläppäästä anoppini Mirja Sisko Orvokki (os. Vahaniitty) sanoivat:

 

"Myö ei olla karjalaisii, vaa KARJALAlaisii, koska myö ei olla karjaa."

 

 

Ja se ei ole vitsi.

 

Se on yksi kansakunnan kauneimmista ja syvimmistä filosofisista lauseista.

 

Kiitos.

 

Kunnia KARJALAlaisille.

 

Sydämeni on vaatinut tekemään tämän. 

 

Tämä on ollut sydämen asia.

 

Kunnioittaen KARJALAlaista perintöämme!

 

Thomas Kämper, jonka äiti Sointu Marja Tuulikki syntyi isoäidistään Aili Maria (os. Hätönen), joka oli Muolaasta Kaukilan kylästä - ja KARJALAlaiset sukulaiset.

 

 

Virkamies,

 

Kiitän Sinua, että puolustat totuutta ja oikeutta arvokkaalla tavalla.

 

https://thomaskaemper.blogspot.com/2025/06/myo-ei-olla-karjalaisii-vaa.html