Maailma palaa – eikä kukaan tunnu välittävän.
No niin, katsokaamme hetki tämän maailman loisteliaita päättäjiä – niitä, jotka tietävät kaiken, osaavat kaiken, eivät koskaan erehdy ja jotka ovat aivan varmasti valmiita johtamaan meidät kaikki rauhaan, oikeuteen ja yltäkylläiseen tulevaisuuteen... vai mitä?
He kokoontuvat huip/utus/pukokouksiinsa yksityiskoneillaan saarnaamaan ilmastomoralismia kansoille, jotka juuri ja juuri saavat sähkön keittiöönsä.
He kirjoittavat Twitteriin rauhanjulistuksia – samalla kun asevarustelu kiihtyy ja ohjusarsenaalit täyttyvät kuin makeiskulhot ennen Halloweenia.
He ovat mestareita kaksinaismoralismissa: puhuvat ihmisoikeuksista samalla kun myyvät aseita diktatuureille.
He itkevät krokotiilinkyyneleitä lasten puolesta – mutta käyvät luksusjahdeillaan Epsteinin pedosaarella eivätkä liikauta evääkään, kun heidän omat päätöksensä ajavat kokonaisia sukupolvia epätoivoon, sodan keskelle tai taloudelliseen kurjuuteen.
Mutta hei – ei hätää.
Kaikki on hallinnassa!
Koska heillä on strategia.
He ovat nimenneet sen:
"Kestävä kehitys, kestävä tulevaisuus, globaali harmonia ja digitaalinen eheys"
(Mikä tarkoittaa käytännössä: enemmän kansalaisten valvontaa, vahvempaa kansalaisten alistamista ja kontrollia, vähemmän kansalaisten vapautta ja lisää kansan selkänahasta verorahoista revittyjä kalliita kokouksia siitä, miksei mikään toimi jne.)
Heidät ympäröi asiantuntijalaumat, jotka eivät osaa vaihtaa auton rengasta, mutta osaavat kyllä kirjoittaa 600-sivuisen raportin siitä, miksi se on kansanterveysriski ja lihakarjan myrkyttäminen Bovaer-myrkyllä estää ilmastonmuutosta jne.
Heidän prioriteettinsa ovat kohdallaan:
– “Mitä jos keskityttäisiin maailmanrauhaan?”
– “Ei, vaan miten saisimme lisää digiserifikaatteja kansalaisille!”
Ja kun kaikki näyttää räjähtävän käsiin...
He eivät käänny Jumalan puoleen, vaan toistavat loitsuaan:
“Meillä on dataa. Meillä on malleja. Meillä on konsensus. Meillä on lahjottuja virkamiehiä. Meillä on vaalikoneet - näppäriä olemme olleet niittenKIN äärellä. Jne.”
Niin, ja Titanicillakin oli kapteeni ja kartta.
Mutta jotta ei mentäisi nyt suoraan Aasiaan vaan asiaan, niin rikastuttaakseni tätä ja tarjotakseni syvällisemmän näkökulman käsillä olevaan tematiikkaan, on paikallaan tuoda esille huomio, että vaatii lähes yliluonnollista horjumatonta luottamusta demokratian nuhteettomuuteen uskoa, että tämä järjestelmä kykenisi pysymään täysin immuunina inhimillisille heikkouksille, henkilökohtaisille intresseille ja valtaan liittyville kiusauksille.
Tämä ei suinkaan tarkoita, että demokratia olisi epäkelpo järjestelmä, vaan pikemminkin, että sen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi vaaditaan jatkuvaa valppautta, itsekritiikkiä ja halukkuutta kohdata epämiellyttäviäkin totuuksia sen heikkouksista.
Todellinen viisaus ja vastuullisuus demokratian kannattamisessa syntyvät vasta siitä, kun tunnustamme nämä monimutkaiset dynamiikat ja pyrimme aktiivisesti vahvistamaan demokratian peruspilareita, samalla kuitenkin säilyttäen terveen kriittisen tietoisuuden sen mahdollisista rajoituksista.
Ja kuka voisi unohtaa heidän moraalisen selkärankansa – joka on niin joustava, että se taipuu mihin suuntaan tahansa, kunhan kamerat ovat oikeassa kulmassa.
Heillä on niin paksu nahka, että selkärankaa eivät edes tarvitse - anteeksi, seteliselkärangan tarvitsevat tietenkin, kun kieli ruskeana toimivat marionetteina sidonnaisuuksiensa takia eivätkä enää edusta maataan eivät kansaansa, vaikka
"Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva EDUSKUNTA."
Heidän suurin pelkonsa ei ole Jumalan tuomio – vaan se, että joku saattaisi twiitata heistä kriittisesti.
He pelaavat ruletilla kansojen kohtaloilla, ja hymyilevät kuin kaikki olisi juuri niin kuin pitää.
Ja kun kansa kysyy:
“Missä on totuus?”
He vastaavat:
“Hiljaa! Luota meihin. Me tiedämme.”
VALHE!
EMÄVALHE!
GALLUP!
Mutta me tiedämme, ettei heillä ole aavistustakaan.
Mutta me tiedämme!
Ja juuri siksi – vain Herra Jeesus Kristus voi pelastaa.
Vain Hän ei petä.
Vain Hän puhuu totta.
Vain Hänen valtakuntansa ei järky.
Ja vain Hänen johdossaan on oikea tie, joka ei johda kansoja turmioon, vaan iankaikkiseen elämään.
Maailma palaa – eikä kukaan tunnu välittävän.
Presidentit ja pääministerit puhuvat rauhasta... samalla kun heidän sormensa leijuvat ohjuspainikkeilla.
He puhuvat kansojen hyvästä... mutta heidän sydämensä ovat täynnä vallanhimoa ja turhamaisuutta.
He pukeutuvat kalliisiin pukuihin, pitävät hymyileviä puheita kameroiden edessä – mutta kulissien takana he suunnittelevat tuhoa ja tekevät sopimattomia suljettujen verhojensa takana kuvitellen ettei kukaan ole sitä nähnyt.
Kyllä on nähty!
Kerran on jokaisen tehtävä tili kaikesta Hänen edessään viimeisellä tuomiolla.
Tämän maailman johtajilla on sota mielessä.
Sotaa he suunnittelevat.
He pelaavat kuin shakkia kansojen elämillä.
Heidät on vallannut hybriksen henki – se sama henki, joka ajoi muinaiset kuninkaat sortumaan omaan ylpeyteensä.
He eivät etsi Jumalaa, sillä he ovat tehneet itsestään jumalia.
He eivät pyydä johdatusta, sillä he uskovat olevansa viisaampia kuin totuus itse.
He johtavat, mutta eivät palvele.
He hallitsevat, mutta eivät rakasta.
Nämä maailman johtajat, vaikkakin moni heistä tuntee Herran, silti tekevät vääriä tekoja eivätkä välitä Herran puheesta.
Heidät on vallannut voiman halu.
Herran etsiminen on kadonnut.
He ovat vain uskonnollisia ja kiinnostuneet uskonnollissävytteisistä jutuista, mutta he eivät välitä oikeasta Jumalasta.
Heille on tärkeämpää näyttää hyvältä ja johtaa ja alistaa kansaa.
Nyt he kuljettavat maailmaa kuin pimeässä rekassa kohti sodan jyrkännettä – ja kansat ovat kyydissä, silmät suljettuina.
He tarvitsevat uudistusta, jotta Herran Henki saa palata täydellä voimalla.
Maailman johtajat tarvitsevat Herran Henkeä, mutta monet heistä eivät ota Henkeä vastaan.
He eivät välitä, koska ovat egotripillään oman itsensä, egonsa orjia.
Mutta heitä odottaa tuomio!
Se on varma!
Ja kysyn sinulta, ystäväni:
Milloin viimeksi kuulit valtionjohtajan polvistuvan ja huutavan:
“Herra, armahda meitä”?
Sokea Reettakin näkisi, jos silmät avautuisivat:
Tämä maailma on menossa kohti kadotusta – eikä yksikään ihmiskäden rakentama järjestelmä voi pelastaa meitä.
Onko toivoa?
Kyllä on.
Yksi Nimi pelastaa.
Yksi Tie johtaa valoon.
Hän ei istu G7-pöydässä eikä Bilderberg- eikä WEF-kokouksissa eikä Bohemian Grovessa eikä tarvitse mediaimperiumia puhuakseen totuutta.
Hänen nimensä on Jeesus Kristus – Karitsa ja Kuningas – Pelastaja ja Tuomari, herrain Herra ja kuningasten Kuningas, Jonka eteen kootaan kaikki, jokainen yksitellen, ja Hän sanoo sen viimeisen sanan.
Vain Hänellä on valta pysäyttää tämä hulluus.
Vain Hän voi uudistaa ihmisen sydämen.
Vain Hän voi vaihtaa johtajien paatuneet sydämet lihasydämiksi.
Vain Hän voi tuoda rauhan – todellisen, iankaikkisen rauhan.
Nyt on aika – Herra kutsuu!
Rakkaat ystävät,
Me seisomme pyhän Jumalan kasvojen edessä.
Hän, joka on ollut ennen aikojen alkua ja joka on oleva iankaikkisesti, huutaa kansalleen:
”Tulkaa, ja tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!”
Herra on Jumala.
Ei yksikään ihminen voi verrata Hänen voimaansa, ei yksikään hallitsija voi ylittää Hänen ymmärrystään.
Ihmisen voima on hauras kuin ruoho: aamulla se kukoistaa, mutta illalla se kuivettuu ja kuihtuu.
Jumalan voima on ikuinen – Hänessä ei ole heikkoutta eikä varjoa.
Hän on Kallio.
Hän on Pelastaja.
Hän on Elävä Jumala.
Kuulkaa, kansat!
Maailman johtajilla, jotka tämän maailman jumala, se saatana perkele, on sokaissut mammonan valhevallalla ja petoksella, on nyt sota mielessä, ja he kokoavat valtioita toisiaan vastaan.
Tästä seuraa lopulta kolmas maailmansota, joka on lyhyt, mutta kaikkein tuhoisin.
Ensimmäinen ja toinen maailmansota ovat siihen verrattuna kuin hiekkalaatikkoleikkejä, kun se sitten lopulta eskaloituu atomipommeilla käytäväksi täystuhoksi.
Mutta onneksi neljäs maailmansota käydään sitten vain kivillä ja kepeillä.
Tämä lohduttakoon jokaista - jo nyt.
Mutta meidän Herramme ei horju.
Hän ei pelkää maailman myrskyjä, sillä Hän itse hallitsee myrskyn.
”Minä olen Herra, eikä ole muuta jumalaa, ei ole muuta turvaa kuin Minä!” (Jes. 45:5)
Herra kutsuu nyt omiensa sydämiä. Hän huutaa kuin paimen eksyneille lampailleen:
”Etsikää minua, kun vielä minut löytää voi!”
Älä viivyttele, älä koveta sydäntäsi.
Tämä maailma ei anna sinulle totuutta – se antaa sinulle petoksen, orjuuden ja tyhjyyden.
Maailman jätemedia vaurioittaa ihmisten todellisuudentajua niin pahasti, että ihmiset ovat enemmän sekaisin kuin seinäkellot - tuskin enää edes tietävät kumpi käsi on se vasen tahi se oikea.
Mutta Herralla on tarjota sinulle totuus, vapaus ja iankaikkinen elämä.
Tämä maailma pettää.
Sen mahot päättäjät pettävät ja valehtelevat.
Herra ei koskaan petä.
Herra tarvitsee sinua – ei siksi että Hän olisi avuton, vaan koska Hän on päättänyt käyttää juuri sinun käsiäsi, sinun ääntäsi, sinun sydäntäsi Henkensä työssä.
Olet kutsuttu olemaan elävä todistus siitä, että Jumala elää ja pelastaa tänään.
Herra ei tarvitse uskonnollisia kasvoja, Hän etsii särjettyä sydäntä.
Hän ei katso ulkokuoreen – Hän tutkii sydämen.
Monet tämän maailman johtajista puhuvat Herrasta, mutta eivät vaella Hänen Tiellään, vaan pikemminkin ovat Hänen tiellään.
He kumartavat oman egonsa alttarilla ja etsivät valtaa, eivät Jumalaa pimeyden sopimattomissa teoissaan suljettujen ovien hämyisissä orgioissaan.
He saavat kerran vastata tästä kaikesta - se on varmaakin varmempi.
He saavat tuomionsa - varmasti!
Jeesus Kristus on Herra, ja kaikki muut ovat narreja.
Jyvät erotetaan (p)akanoista - aina!
Mutta sinä – sinä voit tänään tulla oikeaan, elävään, pelastavaan uskoon.
Ei ole aikaa enää viivytellä.
Ei ole aikaa teeskennellä uskoa.
On aika uudistua, kääntyä pois pinnallisesta uskonnollisuudesta ja antautua täydellisesti Jeesukselle Kristukselle.
Hän sanoo:
”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)
Rukoile kanssani nyt:
Herra Jeesus Kristus,
Minä tulen luoksesi tänään.
Minä tunnustan, että olen syntinen ja eksynyt ilman Sinua.
Anna minulle anteeksi.
Puhdista minut verelläsi.
Tee minusta uusi ihminen.
Tule elämääni Herraksi ja Vapahtajaksi.
Täytä minut Hengelläsi.
Johdata minut totuuteesi ja käytä minua valtakuntasi työssä.
Tahdon seurata Sinua kaikella mitä olen – nyt ja iankaikkisesti.
Aamen.
Alttarikutsu:
Jos rukoilit tämän rukouksen sydämestäsi – tai jos tunnet sydämessäsi, että Jumala kutsuu sinua, nouse.
Tule Herran eteen.
Polvistu, jos voit.
Nosta kätesi, jos haluat.
Tunnusta Hänen Nimensä ja anna elämäsi Hänen käsiinsä.
Hän ei hylkää sinua.
Hän ei jätä sinua.
Hän tekee sinusta uuden – tänään!
Nyt on pelastuksen aika.
Nyt on Herran mielisuosion päivä.
Älä sulje sydäntäsi.
Vastaa Hänen kutsuunsa.
Hän odottaa.
Tunnusta suullasi Jeesus Kristus Herraksesi:
Jeesus on minun Herrani ja Jumalani!
Amen🙏
VastaaPoistaOikeassa olet. Ilman Jumalaa ei ole mitään
VastaaPoistaBlogauksen alkupään jutut olivat kyllä asiaa - joskaan ongelman kuvaaminen ei riitä. On osattava määritellä miten ongelma hoidetaan tehokkaasti ja kaikkein vähimmillä kustannuksilla. Tekstin loppu, eli tuo maallikkosaarnaajan paasaus ei todennäköisesti kiinnosta yhtään ketään. Hyvä herra, tämä blogialusta on tarkoitettu poliittisille kannanotoille, ei saarnoille!
VastaaPoistaArvostettu keskustelukumppani,
PoistaKiitän Teitä näkemyksestänne ja siitä, että otitte aikaa tekstin lukemiseen ja siihen reagoimiseen. On äärimmäisen tärkeää, että voimme edelleen keskustella vapaasti ja perustellusti niistä aiheista, jotka koskettavat sekä kansakuntamme yhteistä hyvää että ihmisen sisintä olemusta.
Tunnistan ja arvostan huomionne alkuosan rakentavasta sävystä, erityisesti ongelmien tehokkaan ratkaisun ja kustannustehokkuuden näkökulmasta. Olette oikeassa siinä, että poliittisessa keskustelussa ei riitä pelkkä ongelman toteaminen – tarvitaan määrätietoinen ja älykäs ehdotus siitä, kuinka korjausliike tehdään. Tästä olemme varmasti samaa mieltä.
Sallittehan kuitenkin, että nostan kohteliaasti esiin sen, miksi loppupuolen sisällön sivuuttaminen pelkkänä "maallikkosaarnaajan paasauksena" voi olla sekä virheellistä että historiallisesti lyhytnäköistä.
Suomen sivistyksellinen ja poliittinen perintö on kautta aikojen nojannut vahvasti siihen tosiasiaan, että hengellisellä maailmankatsomuksella – olkoon se kristillinen, humanistinen tai muu – on ollut keskeinen vaikutus yhteiskuntamme moraaliseen suuntaan. Siinä missä toiset ammentavat analyyttisen pohdintansa taloustieteestä tai ideologisista suuntauksista, jotkut katsovat ihmisyyttä läpi ikuisuutta käsittelevän peilin. Tämä ei tee heidän puheestaan vähempiarvoista – se tekee siitä syvempää.
PoistaPoliittinen kanta voi ja saa rakentua vakaalle arvopohjalle. Arvopohja ei ole julistusta tyhjiössä – se on maailmankatsomuksellinen juuri, josta myös konkreettiset poliittiset ratkaisut kasvavat. Ilman tätä juurta, politiikka typistyy teknokratiaksi, jossa keinot irrotetaan tarkoituksesta ja ihminen redusoidaan hallinnolliseksi yksiköksi – ei suojeltavaksi sieluksi.
Lisäksi, haluan kohteliaasti huomauttaa, että julkinen keskustelutila – kuten tämäkin blogialusta – ei ole yksinomaan varattu tietyn tyyppiselle ilmaisulle, vaan kuuluu sananvapauden hengessä kaikille, jotka kykenevät esittämään näkemyksensä perustellusti ja kunnioittavasti. Näin ollen myös ns. "maallikkosaarnaaja", jos hän puhuu totta sydämestään ja tähtää yhteiskunnan eheyteen, on tässä maisemassa täysin oikeutettu ääni.
On myöskin niin, että meidän aikamme suurin köyhyys ei ole materiaalinen vaan hengellinen – se ei ilmene vain talousluvuissa vaan ihmisten toivottomuudessa, eristyksessä ja tarkoituksettomuudessa. Jos joku tuo tähän pimeyteen valon, olkoon se sanallinen tai hengellinen, meidän tulee kuunnella ennen kuin hylkäämme.
PoistaArvoisa hyvä herra,
olkoon politiikka kuinka pragmaattista tahansa, se ei ole koskaan ollut irrallaan siitä, mitä ihmiset kokevat pyhäksi, todeksi ja elämää suuremmaksi. Kansa, joka katkaisee siteensä siihen, mikä antaa arvolle arvonsa, on kuin valtamerilaiva ilman kompassia – teknisesti täydellinen, mutta päämäärättömästi ajelehtiva.
Toivotan Teille siunausta, viisautta ja rohkeutta kulkea myös sellaisten ajatusten vierellä, jotka eivät ensi silmäyksellä miellytä mutta saattavat toisella katsannolla avata totuuden, jota ei voi enää sivuuttaa.
Mikäli suhtaudumme hengelliseen sanomaan halveksuen tai torjuen sen pelkkänä "paasauksena", emme ainoastaan vähättele yksittäistä kirjoittajaa – me hylkäämme samalla oman kansamme historian ytimen. Suomen tarina ei ole syntynyt pelkästään valtionhallinnon pöytäkirjoissa, vaan sen ovat luoneet ne, jotka rukoilivat palavasti metsäkirkossa, taistelivat Jumalan nimeä kunnioittaen, ja kasvattivat lapsensa laulamaan virsiä kynttilän valossa keskellä köyhyyttä.
PoistaKun siis tämän päivän blogissa joku uskaltaa puhua sielusta, synnistä, sovituksesta ja Vapahtajasta, hän ei riko keskustelun sääntöjä – hän jatkaa sukupolvien ketjua, joka on pitänyt tämän kansan kasassa silloin, kun mikään muu ei enää kantanut. Sillä silloin kun kansakunta ei enää puhu Jumalasta, Jumala lakkaa puhumasta kansalleen. Ja silloin myös yhteiskunnallinen järki pimenee.
Hengellisyys ei ole politiikan vastakohta. Se on sen perusta. Arvot eivät ole irrallisia – ne ovat näkyvän toiminnan näkymätön runko. Ja juuri tämä runko ratkaisee, kaatuuko talo vai pysyykö se pystyssä myrskyssä.
Sallikaa siis, että kysyn:
Poista– Miksi pelätä puhetta, joka kutsuu totuuteen?
– Miksi sulkea korvat, kun puhe ei ole vain älyn ääntä vaan sydämen huuto?
– Miksi rajoittaa sananvapautta silloin, kun kansa eniten kaipaa tarkoitusta ja toivoa?
Tämän blogin ei tule olla vain insinöörimäisten ratkaisuehdotusten kylmä tallennuspaikka. Sen tulee olla myös kansallinen omatunto – foorumi, jossa uskalletaan puhua koko ihmisestä – ei pelkästä veronmaksajasta, vaan myös Jumalan kuvaksi luodusta sielusta, joka etsii elämän merkitystä kaiken mekaanisen keskellä.
Jos joku tuo keskusteluun mukaan evankeliumin – ilosanoman, joka on kantanut miljoonia synnin kahleista vapauteen – niin kuinka julmaa olisi vaatia, että hän jättäisi tämän aarteen portaille ja astuisi sisään vain, jos osaa puhua kuin talousneuvonantaja.
Ei, hyvät herrat ja rouvat.
Sanat, jotka julistavat armoa, toivoa ja pelastusta, ovat edelleen kaikkein syvintä yhteiskunnallista palvelua. Jos politiikka ei enää uskalla katsoa taivaaseen, sen katse painuu ennemmin tai myöhemmin maahan.
Siksi rohkaisen:
Antakaamme tilaa myös niille, jotka puhuvat kuin profeetat – ei siksi, että he tietäisivät kaiken, vaan siksi, että he muistuttavat meitä siitä, mikä todella kestää. Lopulta kansakunta ei pelastu vain päätöksillä, vaan parannuksella.
Sananvapaus ei ole koriste perustuslain etusivulla. Se on kallis kruunu, jonka hintana on ollut verta, hikeä ja kyyneliä. Tämän maan pojat ja tyttäret ovat historian varrella antaneet henkensä, jotta me – vielä tänään – voisimme puhua totuutta sydämistämme ilman pelkoa ja sensuuria.
PoistaSiksi:
kun joku blogissa lausuu sanan Jumalasta, se ei ole "paasausta" – se on vapauden käyttämistä. Kun joku kirjoittaa evankeliumista, se ei ole "sivuraide" – se on kansakunnan sielun ydintä. Sillä ilman hengellistä juurta, meistä tulee helposti yhteiskunta, joka kyllä tietää hinnan, mutta ei enää arvoa – joka osaa laskea eurot, mutta ei enää tunnista armoa.
Meidän on kysyttävä itseltämme suoraan:
PoistaMissä kulkee raja, kun hengellinen puhe suljetaan pois?
Onko seuraavaksi vuorossa virsi, joka kielletään? Onko Raamattu pian "sopimaton lähde"? Saako enää vanhus rukoilla kaupungin valtuustossa, vai onko sekin jonkun mielestä "ei-toivottua julistusta"?
Suomi on rakennettu sanalla – sekä sanalla Isänmaan että sanalla Jumalan. Kun toinen näistä pyritään vaientamaan, toinen jää orvoksi.
Hengellisyys ei ole politiikan vihollinen – se on sen ankkuri.
Kansa, joka ei tunne syvyyttään, menettää korkeutensa. Ja isänmaa, joka ei salli lastensa puhua sydämestään – olipa se sydän järkeä tai uskoa täynnä – on unohtanut, mistä sen vapaus on lähtöisin.
Siksi sanon suoraan, mutta kunnioittaen:
PoistaÄlkää halveksiko sitä, joka puhuu Vapahtajasta, sillä Hän on antanut merkityksen myös kärsimykselle, jota tämä maa on kokenut. Älkää halveksiko sananjulistajaa, sillä hän seisoo samassa linjassa kuin ne, jotka toivat toivon keskelle talvisodan pimeyttä. Älkää halveksiko rukousta, sillä se on yhä voima, joka pitää tämän maan pystyssä silloin, kun kaikki muu järkkyy.
Sananvapaus ei ole vapautta pilkata toisen vakaumusta – vaan vapautta tuoda esiin myös se, mikä on pyhää. Ja jos me ryhdymme sensuroimaan toisiltamme hengellisen sanoman, olemme aloittaneet matkan kohti hiljaisuutta, jossa lopulta puhuvat enää ne, jotka palvelevat valtaa – ei totuutta.
Hyvä kanssakulkija,
ehkä juuri nyt Suomi tarvitsee enemmän sananjulistajia – ei vähemmän. Ehkä juuri nyt meidän pitäisi kuunnella, kun joku puhuu Vapahtajasta, eikä kiirehtiä sulkemaan häntä ulos julkisesta keskustelusta.
Sillä tämä maa ei kaadu siihen, että joku puhuu liikaa armosta –
mutta se voi kaatua siihen, että emme enää uskalla puhua siitä lainkaan.
Isänmaan puolesta, Totuuden ja Vapauden puolesta,
Jumalaa ja Suomea kunnioittaen