KARJALAN KANNAKSEN KUNNAILTA KAJAHTAA ÄÄNI EIKÄ VAIN ETÄINEN KAIKU SIITÄ! "Myö ei olla karjalaisii, vaan KARJALAlaisii, koska myö ei olla karjaa" – Mummuni ja Anoppini tarina Muolaan Kaukilan kylässä ja Sortavalan Ylläppäässä – vuosina 1939–1944.  Tämä kirjoitus kunnioittaa heidän muistoaan ja kaikkia KARJALAlaisia, jotka eivät olleet karjaa, vaan kansa, joka kantoi identiteettinsä ylpeydellä, läpi kivun, hävityksen ja toivon. I. Talvi 1939 – Kuin pimeys olisi nielaissut koko maailman Kaukilan kylässä, Muolaassa, metsä huokaili hiljaisuudessa.  Järvet jäätyivät, ja taivas näytti samalta kuin ennenkin – kunnes 30. marraskuuta 1939 kaikki repesi.  Tykin jyrähdykset kaikuivat kuin raivoavan pedon karjunta Laatokan yllä.  Talvisota oli alkanut. Aili Maria Hätönen, tuleva mummuni, seisoi kotitalonsa portailla Muolaan Kaukilan kylässä, jossa pinjakin kasvoi. Näin mummuni minulle "huasteli", ja se kaikki jäi sydämeeni. Hän oli vielä nuori ja sydän täynnä vastuuta ja ...