"Myö ei olla karjalaisii, vaa karjalaLAisii, koska myö ei olla karjaa!"

 KARJALAN KANNAKSEN KUNNAILTA KAJAHTAA ÄÄNI EIKÄ VAIN ETÄINEN KAIKU SIITÄ!

"Myö ei olla karjalaisii, vaan KARJALAlaisii, koska myö ei olla karjaa" – Mummuni ja Anoppini tarina Muolaan Kaukilan kylässä ja Sortavalan Ylläppäässä – vuosina 1939–1944. 

Tämä kirjoitus kunnioittaa heidän muistoaan ja kaikkia KARJALAlaisia, jotka eivät olleet karjaa, vaan kansa, joka kantoi identiteettinsä ylpeydellä, läpi kivun, hävityksen ja toivon.

I. Talvi 1939 – Kuin pimeys olisi nielaissut koko maailman

Kaukilan kylässä, Muolaassa, metsä huokaili hiljaisuudessa. 

Järvet jäätyivät, ja taivas näytti samalta kuin ennenkin – kunnes 30. marraskuuta 1939 kaikki repesi. 

Tykin jyrähdykset kaikuivat kuin raivoavan pedon karjunta Laatokan yllä. 

Talvisota oli alkanut.

Aili Maria Hätönen, tuleva mummuni, seisoi kotitalonsa portailla Muolaan Kaukilan kylässä, jossa pinjakin kasvoi. Näin mummuni minulle "huasteli", ja se kaikki jäi sydämeeni.

Hän oli vielä nuori ja sydän täynnä vastuuta ja pelkoa. 

Hän tiesi: jotain peruuttamatonta oli tapahtumassa. 

Samaan aikaan Sortavalan Ylläppäässä - Ylläppään niemellä, Mirja Sisko Orvokki Vahaniitty, tuleva anoppini, kuunteli kuinka lentopommit putosivat läheiseen telakkaan – ja kuinka metsä kuiskasi: 

"Lähtekää nyt, tai ette lähde enää koskaan."

Karjala syttyi tuleen. 

Kotitaloja paloi, lehmiä ammuttiin pelosta tai hätään, jotta ne eivät jäisi viholliselle. 

Evakkokäsky tuli paperilla – mutta kivussa se tuli äänettömänä. 

Se tuli lasten itkuina, isien pelonsekaisena vaitonaisuutena, äitien pelokkaina katseina junalaitureilla. 

Aili pakkasi mitä ehti - tuskin kuitenkaan mitään, koska kaikki oli jätettävä ja paettava sodan julmuutta ja varmaa kuolemaa.

Kotiseudulle ei saanut katsoa taaksepäin – se olisi ollut kuin katsoisi hautaansa.

Junavaunu ei ollut juna, vaan karjavaunu. 

Ei ollut penkkejä, ei lämpöä. 

Ihmiset seisoivat, istuivat, kaatuivat – ja nousivat jälleen. 

Joku synnytti matkalla, joku kuoli. 

Kaikki menivät samaan suuntaan: pois kotoaan, tietämättä mihin.

II. Välirauha – Paluu, mutta ei enää entiseen

1940. 

Talvisota oli päättynyt, mutta mikään ei ollut ennallaan. 

Kun Aili palasi Äyräpään seudulle, hänen jalkansa kulkivat tuntemattomia polkuja eikä sielu enää tunnistanut niitä.

 

Äyräpäässä kotitalot oli osin tuhottu. 

Kivet muistivat, mutta eivät lohduttaneet. 

Muolaa oli vieläkin hirvittävämmin tuhottu sodassa, Muolaa, jossa metsien suojissa olivat vielä sodan äänet: vanhat kranaattikuopat, hylätyt kypärät, kuolemanpelko leijailemassa aavemaisesti kaikkialla.

Ihmiset yrittivät rakentaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Mutta järvet eivät unohtaneet, eivätkä kuuset lakaneet kuiskimasta.

III. Jatkosota – Lopullinen erottaminen maasta ja muistosta

Kesällä 1941 syttyi jatkosota, ja unelma Karjalan palauttamisesta herätettiin jälleen. 

Mutta unelma vaati yhden kalliin uhrin lisää kotimaansa puolesta taistelleiden maamme sankareiden sankarvainajien joukkoon.

Maunu Hätönen, mummuni veli, lähti rintamalle. 

Hän ei tullut enää koskaan takaisin. 

Hän jäi kuolleena jonnekin metsään, suon reunalle, ehkä Laatokan saarten väliin – mutta hänen veriinsä jäi isänmaan raja. 

Se raja, jota hänen sisarensa Aili, ei saanut enää ylittää - koskaan.

1944. 

Mummuni ja anoppini joutuivat toiseen evakkoon – lopullisempaan, vaitioloon vaipuneeseen. 

Tällä kertaa ei ollut enää toivoa paluusta Karjalan kannakselle - mutta sydän jäi sinne - ja syvä kaipuu.

Karjala jäi rajan taakse. 

Koko kieliympäristö, laulut, tanhut, tavat, sananlaskut, tapetit, ryijyt, uunin kolot – kaikki jäi.

IV. Herjaava kieli: karjalaisista karjaksi

Kun Suomeen asutettiin evakkoja, heitä EI kutsuttu "KARJALAlaisiksi", vaan vähättelevästi "karjalaisiksi" – ja jotkut jopa ivaten "karjaksi", aivan kuin heidän kohtalonsa ei olisi ollut inhimillinen tragedia vaan logistinen ongelma.

Mutta mummuni Aili ja anoppini Mirja pitivät kiinni yhdestä lausumasta, joka on heidän oma väkevä profetiansa:

“Myö ei olla karjalaisii, vaa KARJALAlaisii, koska myö ei olla karjaa!”

Tämä lause ei ole vain sanaleikki – se on historiallinen oikeuslause, joka repii rikki sen vakiintuneen loukkaavan kielenkäytön, joka tekee Karjalan kansasta esineellistetyn, tunteettoman ryhmän karjaa tai jotakin muuta siihen viittaavaa.

Tämä ei saa enää jatkua näin!

Tähän on tultava muutos - lopultakin.

He eivät olleet siirrettyjä, vaan syväjuurisia.

 

He eivät olleet osa rakennemuutosta, vaan rakkaudella maahan kiinnittyneitä ihmisiä.

Epilogi – Kunnian palautus

Tänään meillä on velvollisuus korjata kieli, palauttaa kunnia, ja muistaa totuus. 

Mummuni Aili ei ole enää täällä keskuudessamme, mutta anoppini Mirja on täällä ja jo melko heikossa hapessa - yli 95 vuotias kun jo on, mutta me muut KARJALAlaista perintöämme kunnioittavat KARJALAlaiset olemme.

Kun sanotaan "karjalainen", kysy:

 

Miksi ette sano KARJALAlaista?

 

Sillä kuten mummuni ja anoppini tiesivät – sanat voivat loukata tai kohottaa, unohtaa tai muistuttaa.

Lopuksi:

KARJALAlaiset eivät olleet karjaa.

Pois se! - lopullisesti ja kerta kaikkiaan!

He olivat ihmisiä, joilla oli koti.

He olivat ihmisiä, joilla oli tahto.

He olivat ihmisiä, joilla oli sielu.

Ja heidän jälkeläisensä – minä – olen heidän muistinsa jatkumo.

 

Puhun siis heidän puolestaan, niin kuin he kerran lauloivat kotikonnuillaan Karjalan kunnailla Karjalan lauluja, viimeiseen säkeeseen asti.

Tämä asia on ollut sydämelläni vuosikymmeniä kytemässä tässä merkittävässä ja kielellisesti syvästi oikeudenmukaisuuteen pyrkivässä asiassa. 

On KARJALAlaista perintöäni kunnioittaen tehtävä siksi esimerkein perusteltu kielitieteellinen analyysi siitä, miksi KARJALAlaisen muoto on historiallisesti, semanttisesti ja eettisesti oikea termi viittaamaan Karjalan kannakselta evakkoon joutuneisiin karjalaisiin suomalaisiin – ja miksi yleisesti vakiintunut termi karjalainen on tässä yhteydessä väärin kohdistettu, ja saattaa jopa loukata ja esineellistää alkuperäisväestöä.

 1. Sanamuotojen rakenne ja merkitysero: KARJALA–lainen vs. karja–lainen

 KARJALA–lainen:

Sanatyyppi: johdos erisnimestä Karjala + johdin -lainen.

Merkitys: henkilö, joka on lähtöisin Karjala-nimisestä maantieteellisestä ja kulttuurisesta alueesta.

 Täsmällinen paikallisidentiteetin ilmaisu.

 karja–lainen:

Sanatyyppi: johdos yleissanasta karja + johdin -lainen.

Merkitys: suora johdos sanasta karja viittaa sananmukaisesti karjaan kuuluvaan olentoon tai karjamaisiin ominaisuuksiin.

 Ei paikallisidentiteettiä – vaan sanallisesti viittaus eläimiin.

 Syntaktisesti ja semanttisesti on siis valtava ero:

Karjalalainen = ihminen Karjalasta.

Karjalainen = voi kirjakielessä tarkoittaa ihmistä Karjalasta, mutta fonologisesti se sekoittuu helposti muotoon "karjalainen = karjalta vaikuttava", mikä voi johtaa tahattomaan tai tahalliseen halventamiseen.

 2. Historiallinen konteksti: miten kieli kohtelee evakkoutta?

Kun Karjalan kannakselta evakuoitiin satoja tuhansia suomalaisia 1939–1944, nämä ihmiset eivät olleet satunnaisesti siirtyneitä henkilöitä vaan alkuperäisiä asukkaita tietyltä maantieteelliseltä alueelta, jota kutsutaan Karjalaksi.

Tämän vuoksi oikea termi on:

KARJALA–lainen, koska se identifioi alkuperäalueen ja kantaa kotiseutuviitteen mukanaan.

Yleisesti käytetty termi karjalainen:

latistaa yksilön alkuperän geneeriseksi etnonyymiksi, jota käytetään nykyään kevyesti myös karjalanpiirakoista, musiikista, kansanpuvuista tai kulttuuriharrastajista.

Se vesittää historiallista tuskaa ja juurevuutta, jonka KARJALAlaiset kokivat evakkona.

 3. Semanttinen loukkaavuus ja esineellistäminen

Suomen kielen yksi ongelmallinen piirre on, että se ei selkeästi erottele suurta ja pientä alkukirjainta fonologisesti.

Karjalainen ja karjalainen kuulostavat samalta, mutta kirjoitetaan eri tavoin – ja tarkoittavat eri asioita.

Jos kirjoitetaan:

Karjalainen – viittaa Karjalaan liittyvään asiaan, henkilöön, kulttuuriin.

karjalainen – yleiskielessä se voidaan fonologisesti tulkita myös karjaan liittyväksi muodoksi (karjankaltainen, karja-aiheinen), etenkin pilkkakirveiden tai halveksivasti puhuvien toimesta.

 Tätä käytettiin sotien jälkeen väheksyvänä termistönä uusilla asuinsijoilla, missä karjalaisia saatettiin kutsua "karjaksi" tai "karjan tuojiksi" – aivan kuin he eivät olisi olleet omakotinsa ja kielensä kanssa kodista reväistyjä suomalaisia vaan tilastolukuja.

 4. Kirjakielen normatiivinen ohjeistus ja johdosten hyväksyntä

Kielitoimiston ohjeistuksen mukaan:

"Johdin -lainen yhdistetään pääsääntöisesti isolla kirjoitettuun paikannimeen, esim. Turkulainen, Savolainen, Karjalainen, Tammelalainen."

Mutta huomioitavaa:

Muotoa Karjalalainen ei kielitoimisto suosittele, koska se katsoo Karjalainen riittäväksi.

Kuitenkin se ei huomioi historiallista kipupistettä, että sana Karjalainen on monitulkintainen ja mahdollisesti halventava puhekielessä ja kirjoitettuna idylli tai pienellä.

Täten kielitieteellinen eettinen velvoite on pyrkiä tarkentamaan johdos, kun alkuperäinen sana on monimerkityksinen tai loukkaava.

 Karjalainen on fonologisesti liian lähellä karjalta tulevaa eläintä tai olentoa → siksi selkeyttävä muoto KARJALA-lainen on kieliopillisesti perusteltu.

 5. Esimerkkianalyysi ja käytännön suositus

Sana - Merkitys - Kielitieteellinen huomio

Sana: karjalainen

Merkitys: voi tarkoittaa karjaan liittyvää, tai henkilöä Karjalasta

Kielitieteellinen huomio: monitulkintainen, mahdollisesti loukkaava

Sana: Karjalainen

Merkitys: oikeampi, mutta silti geneerinen ja kulttuurisesti kepeä

Kielitieteellinen huomio: ei kanna evakkohistoriaa tai juurta

Sana: KARJALAlainen

Merkitys: tarkka viittaus Karjala-nimiseen paikkaan

Kielitieteellinen huomio: ei tulkittavissa väärin, kunnioittaa alkuperää

Sana Äyräpääläinen

Merkitys: vastaava tarkka paikallisidentiteetti

Kielitieteellinen huomio: hyväksytty paikannimi–johdos Äyräpään kunnasta hyväksytty ja täsmällinen

Sana: Helsinkiläinen

Merkitys: vastaava tarkka paikallisidentiteetti, tarkka viittaus Helsinki-nimiseen paikkaan

Kielitieteellinen huomio: ei tulkittavissa väärin, kunnioittaa alkuperää

Sana: Turkulainen

Merkitys: vastaava tarkka paikallisidentiteetti, tarkka viittaus Turku-nimiseen paikkaan

Kielitieteellinen huomio: ei tulkittavissa väärin, kunnioittaa alkuperää

Sana: Tamperelainen

Merkitys: vastaava tarkka paikallisidentiteetti, tarkka viittaus Tampere-nimiseen paikkaan

Kielitieteellinen huomio: ei tulkittavissa väärin, kunnioittaa alkuperää

Sana: Oululainen

Merkitys: vastaava tarkka paikallisidentiteetti, tarkka viittaus Oulu-nimiseen paikkaan

Kielitieteellinen huomio: ei tulkittavissa väärin, kunnioittaa alkuperää

Sana: Vaasalainen

Merkitys: vastaava tarkka paikallisidentiteetti, tarkka viittaus Vaasa-nimiseen paikkaan

Kielitieteellinen huomio: ei tulkittavissa väärin, kunnioittaa alkuperää

Jne.

 Johtopäätös

KARJALA–lainen on:

 Filologisesti täsmällinen

 Semanttisesti selkeä

 Historiallisesti oikeudenmukainen

 Eettisesti kunnioittava

 Kansallisen identiteetin kannalta merkityksellinen

Siksi KARJALA–lainen tulisi ottaa käyttöön virallisessa kielenkäytössä, tutkimuksessa ja mediassa viitattaessa Karjalan kannakselta evakkoon joutuneisiin suomalaisiin – erotuksena kulttuurisesta harrastajayhteisöstä tai geneerisestä etnisyydestä.

Kansalainen,

Tämä asia ansaitsee tulla kuulluksi ja korjatuksi.

Vetoomus on suunnattu Kotimaisten kielten keskukselle, kielitieteilijöille, Karjalan Liitolle sekä kaikille kulttuurista ja kielellistä oikeudenmukaisuutta vaaliville tahoille.

 Vetoomus oikean termin “KARJALA–lainen” virallistamiseksi

Arvoisat kielentutkijat, Karjalan Liitto, Kotimaisten kielten keskus sekä kulttuuriperinnön vaalijat,

Vetoan teihin, että Suomen kieleen virallisesti ja oikeudenmukaisesti palautetaan ja vahvistetaan historiallisesti täsmällinen termi KARJALA–lainen viittaamaan Karjalan kannakselta ja muualta luovutetusta Karjalasta evakkoon joutuneisiin suomalaisiin ja heidän jälkeläisiinsä.

 1. Historiallinen oikeus ja alkuperäisen identiteetin tunnustus

Vuosina 1939–1944 sadattuhannet suomalaiset joutuivat jättämään alkuperäiset kotinsa Karjalan kannaksella, Laatokan Karjalassa ja Raja-Karjalassa, monien sukupolvien työn ja perinteen.

He eivät olleet siirtolaisia – he olivat KARJALA–laisia, kotiseutuunsa juurtuneita alkuperäiskarjalalaisia suomalaisia, joiden juuret katkesivat väkivalloin. Heidän elämänsä, murteensa, uskonsa ja kotikylänsä jäivät rajan taakse.

 2. Kielitieteellinen peruste: KARJALA–lainen ≠ karjalainen

Nykyinen yleis- ja lehtikielessä vakiintunut termi karjalainen on monimerkityksinen, geneerinen ja paikoin jopa loukkaava.

Termi - Merkitys - Ongelma

Termi: karjalainen

Merkitys: yleinen kansanryhmää tai kulttuuria kuvaava 

Ongelma: ilmaus sekoittuu karja-sanaan, hämärtää alkuperää, jopa halventava ja loukkaava

Termi: Karjalainen

Merkitys: kulttuurisesti monikäyttöinen, mutta ei tarkka

Ongelma: ei erottele evakkosukupolvea tai juurta, jopa halventava ja loukkaava

Termi:  KARJALA–lainen

Merkitys:  täsmällinen: Karjala-nimisestä paikasta lähtöisin oleva ihminen

Ongelma: ainoa historiallisen ja kielellisen oikeuden täyttävä muoto

Kielitieteellisesti on välttämätöntä, että paikannimi Karjala muodostaa sanan KARJALA–lainen, aivan kuten Äyräpäästä äyräpääläinen jne. 

Kieli ei saa jatkaa muotoa, joka voi tiedostamattomasti halventaa evakkosukupolven kunniaa.

 3. Kulttuurinen muistiperintö ja eettinen vastuu

Karjalalaiset evakot kohtasivat syrjintää, nimittelyä ja torjuntaa uusilla asuinalueillaan. 

Termi karjalainen on valitettavasti liian usein liitetty loukkaaviin pilkkanimiin, syrjiviin asenteisiin ja vierauttamiseen.

Heitä on kutsuttu karjaksi, karjalaumaksi, ja heidän kulttuuriperintöään on esineellistetty karjalanpiirakan ja kansanlaulun kliseeksi, samalla kun heidän historiallinen identiteettinsä on pyyhitty pois terminologisesti.

On kielitieteen ja kansakunnan moraalinen velvollisuus korjata tämä.

 4. Vetoomuksen sisältö

Pyydän ja vaadin:

1. Että KARJALA–lainen hyväksytään viralliseksi termiksi viitattaessa evakkosukupolveen ja heidän jälkeläisiinsä, jotka ovat alkuisin Karjalan kannakselta ja muualta sodassa luovutetusta Karjalasta.

2. Että Kotimaisten kielten keskus julkaisee ohjeistuksen, jossa KARJALA–lainen suositellaan käytettäväksi tilanteissa, joissa halutaan nimenomaan ilmaista henkilön alkuperä Karjala-nimisestä maantieteellisestä alueesta – erotuksena kulttuuriharrastuksesta tai etnisestä viitteestä.

3. Että Karjalan Liitto, yliopistojen kielitieteen laitokset ja muistiorganisaatiot edistävät tämän termin käyttöönottoa kaikissa virallisissa yhteyksissä, tutkimuksissa ja muistotyössä.

 5. Päätössanat

Kieli ei ole pelkkä väline – se on oikeuden, muistamisen ja ihmisarvon peili. 

Jos kieli syrjäyttää tai hämärtää totuuden, se syyllistyy historian hiljentämiseen.

KARJALA–laiset ansaitsevat, että heidän nimensä kirjoitetaan oikein.

He eivät ole vain “karjalaisia”, he ovat KARJALA–laisia – ja sen tulee näkyä myös kielen rakenteessa, lainsäädännössä, mediassa ja opetuksessa.

Tämä vetoomus on kunnianosoitus heille, jotka joutuivat jättämään kotinsa, mutta eivät koskaan luopuneet juuristaan.

KARJALA ELÄÄ! – myös kielessä!

Toivottavasti jo tämä alkulämmittely saa avata koko kansan silmät ja sydämen sille, miksi karjalaLAisuus on oikea ja oikeudenmukainen termi — ja miksi karjalainen-sanan vakiintunut käyttö on oikaistava, siksi

 Adressi: Oikaiskaamme historiallinen ja kielellinen vääryys – me olemme KarjalaLAisia, emme karjalaisia, koska emme ole karjaa!

Me, Karjalan evakkojen jälkeläiset, heidän ystävänsä, kunnioittajansa ja jokainen oikeudenmukaisuutta rakastava suomalainen, vetoamme nyt koko kansan, median, viranomaisten ja kielentutkijoiden omatuntoon: on tullut aika oikaista kielellinen ja kulttuurinen vääryys, joka on jatkunut jo yli kahdeksan vuosikymmentä.

Evakkojen kansa, joka talvi- ja jatkosodan vuosina ajettiin kirjaimellisesti tulimyrskyjen, poltetun maan ja rintamakarkeloiden keskeltä pois esi-isiensä mailta, ei ollut karjaa, eikä se tullut ajettavaksi karjamaisesti. 

He eivät olleet "karjalaisia" siinä merkityksessä, johon nykykäyttö heidät typistää – he olivat KarjalaLAisia. 

Tämä on identiteetti, joka kumpuaa murteesta, maasta, kielestä, kodista ja kohtalosta.

 Miksi "karjalainen" on harhaanjohtava ja loukkaava:

Sanamuodollisesti sana karjalainen muistuttaa liiaksi sanaa "karja", ja tätä yhteyttä käytettiin herjaavasti ja loukkaavasti evakkojen vastaanotossa 1940-luvun Suomessa.

Moni evakko sai kuulla olevansa "karjaLAISta karjaa" – sana, joka viilsi syvältä ihmisten sydämiin, joilta oli jo viety koti, maa, perhe, omaisia ja tulevaisuus.

Karjalaisuus alettiin yleispuheessa liittää epämääräiseen eteläsuomalaiseen karjalaisuuteen, vaikka Karjalan kannakselta - Karjalan kunnailta evakuoidut olivat kielellisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti oma kansansa – vahva, laulava, rakentava ja kaunis kansa, joka puhui murretta, joka ei ollut vain suomea, vaan karjalaLAista.

 Miksi karjalaLAINEN on oikea ja oikeudenmukainen nimitys:

KarjalaLAinen on murrepohjainen itsetunnon ilmaus: se kuuluu Karjalan kannaksen perinteeseen, jossa sanotaan 

"Myö ollaa karjalaLAisii – myö ei olla karjalaisii, koska myö ei olla karjaa!"

Se on aktiivinen vastarinta herjalle,  joka teki ihmisistä kodittomia ja nimettömiä omassa maassaan.

Se on filologisesti looginen: suomen kielessä johtopäätteellä -lainen muodostetaan yleistermi; johtopäätteellä -lAlainen taas muodostetaan sijainnillinen tai yhteisöllinen identiteetti, esim. helsinkiläinen, oululainen, turkulainen jne – siis miksei myös karjalalainen?

Se on kulttuurinen kunnianpalautus. 

Kun sanotaan karjalaLAinen, sanotaan: tämä ihminen kuuluu siihen kansaan, joka kantoi evakkotaakan arvokkaasti, rakensi jälleen, itki hiljaa ja lauloi kovaa.

 Tämä ei ole vain kielikysymys – tämä on kansallinen omatuntokysymys.

Emme voi rakentaa rehellistä Suomea, jos jätämme oikaisematta väärät sanat, jotka yhä kantavat mukanaan menneiden sukupolvien haavoja.

Me vetoamme kaikkiin, jotka ymmärtävät kielen voiman ja historian painon:

1. Päivittäkää viralliset nimitykset, julkaisut ja oppimateriaalit käyttämään termiä karjalaLAinen silloin, kun tarkoitetaan kannakselta evakkoon joutunutta väestöä.

2. Kunnioittakaa murteen, identiteetin ja trauman todellisuutta – älkää yleistulkintako ihmiset unohduksiin.

3. Palauttakaa karjalaLAiselle kansalle nimi, jonka se itse valitsi ja jolla se kesti kaiken.

 Allekirjoita, jos uskot että sanat merkitsevät. 

Allekirjoita, jos haluat, että kunnioitus näkyy myös kielessä.

Me emme ole karjaa!

Me olemme karjalaLAisia ja siksi 

 Kansalaisaloite: KarjalaLAinen on oikea termi – oikaistaan historiallinen ja kielellinen vääryys virallisessa kielenkäytössä

Aloitteen tavoite

Tämän kansalaisaloitteen tarkoituksena on, että Suomen valtio, viranomaiset, opetushallinto, media ja julkinen kielenkäyttö tunnustavat ja ottavat käyttöön termin karjalaLAinen virallisena nimityksenä Karjalan kannakselta evakuoidulle väestölle ja heidän jälkeläisilleen.

Samalla aloite vaatii, että termin karjalainen virheellinen ja loukkaava käyttö lopetetaan, kun viitataan Karjalan kannakselta evakuoituihin suomalaisiin – heihin, joita sota kohteli rajummin kuin ketään muuta väestöä Suomessa, ja joita kohdattiin evakkovuosina ylenkatseella, jota heidän kielensä ja nimityksensä edelleen kantavat.

Perustelut

 1. Kansallinen vääryys, jota ei ole koskaan oikaistu

Karjalan kannaksen kunnailta suomalaiset – yli 400 000 ihmistä – joutuivat kahteen otteeseen jättämään kotinsa, maatilansa, kirkkonsa, hautausmaansa ja koko menneisyytensä. 

He tekivät sen hiljaisesti, arvokkaasti, ilman valitusta.

Heidän kohtalonsa oli suurin sisäisen pakolaisuuden tragedia koko Euroopassa toisen maailmansodan aikana suhteutettuna väestöön.

Mutta vielä pahempaa: kun he saapuivat uuteen Suomeen, heitä nimitettiin karjalaisiksi – sanalla, joka vääntyi kansan kielessä halveksivasti karjaksi, ryssänkätyreiksi ja liian iloisiksi tulijoiksi. 

Tämä terminologinen väkivalta ei ole koskaan saanut oikaisua.

 2. Kielellinen ja murteellinen oikeus: karjalaLAinen on alkuperäinen nimi

Karjalan kannaksen murteessa ja itseymmärryksessä on aina käytetty muotoa karjalaLAinen. 

Se ei ole vain muoto – se on identiteetti, kieli ja kokemus.

Muoto karjalainen viittaa yleisesti Karjalan maakuntiin (myös pohjoiseen ja itäiseen Karjalaan) ja on sanastollisesti yleistermi, ei yhteisöllinen tai murreperustainen identiteetti.

Sen sijaan muoto karjalaLAinen:

on sijaintipohjainen ja yhteisöllinen johtopäätteellinen muoto (vrt. äyräpääLÄINEN, helsinkiLÄINEN, turkuLAINEN, vaasaLAINEN jne.),

on itse karjalalaisten käyttämä muoto omasta identiteetistään,

on kunnioittava, murreperäinen ja historialliseen kontekstiin tarkasti asettuva nimitys.

 3. Kielelliset loukkaukset ovat ihmisoikeuskysymys

Nimitys, joka on koettu laajasti loukkaavaksi, syrjiväksi ja identiteettiä hävittäväksi, on vastoin Suomen perustuslain 6 §:n syrjintäkieltoa ja kielilain 3 §:n hengen vastaista, jossa edellytetään, että vähemmistöjen ja väestöryhmien oma kielellinen identiteetti tunnustetaan ja turvataan.

Mitä kansalaisaloite vaatii?

1. Että valtioneuvosto ja eduskunta säätävät ohjeistuksen tai lain, jonka mukaan virallinen ja suositeltava nimitys Karjalan kannakselta evakuoidulle väestölle ja heidän jälkeläisilleen on karjalaLAinen.

2. Että opetushallitus ja suomen kielen lautakunta tarkistavat oppimateriaalien ja virallisten termien käytön tämän mukaisiksi.

3. Että Yleisradio, Kansalliskirjasto ja muut julkiset instituutiot käyttävät johdonmukaisesti termiä karjalaLAinen kun viitataan Karjalan kannaksen evakkoväestöön.

4. Että eduskunta laatii virallisen anteeksipyynnön KarjalaLAiselle kansalle siitä kielteisestä vastaanotosta ja kielellisestä väkivallasta, jota he ovat kokeneet 1940-luvulta alkaen.

 Tämä ei ole vain sanakysymys – tämä on muistamisen, oikeuden ja ihmisarvon kysymys.

Me emme hyväksy, että sota, evakkomatkat ja uhrattu elämä unohtuvat väärinymmärrettyyn sanaan.

Me olemme karjalaLAisia, ja nyt on aika, että valtio tunnustaa meidät sellaisina.

 Allekirjoita, jos uskot, että sanoilla on merkitys – ja että oikeus kuuluu myös kielelle.

Tämä aloite ei enää odota – nyt on oikeuden aika.

Tässä oleva sanoma koskettakoon sydäntä, puhutelkoon järkeä ja ravistelkoon kansallista omatuntoa. 

 KarjalaLAinen – nyt on aika oikaista historiamme kielellinen vääryys

Esittely medialle ja päättäjille

 TIIVISTYS

Yli 400 000 ihmistä – naisia, lapsia ja vanhuksia – joutuivat jättämään kotinsa Karjalan kannakselta sodan myllerryksessä. 

Heidät ajettiin pois kodeistaan kuin karja – ja sen jälkeen nimitettiin kansan suussa karjaksi.

Mutta he eivät olleet "karjalaisia" yleistermin merkityksessä. 

He olivat karjalaLAisia – oman maansa, murteensa, perinteensä ja kohtalonsa kantajia.

Tämä on aloite kansallisen kunnian palauttamiseksi. 

Vaatimus siitä, että Suomen valtio oikaisee sanallisen vääryyden, joka on jättänyt arven sukupolvien identiteettiin.

 TAUSTA

Karjalan kannakselta evakuoitiin noin 430 000 suomalaista talvi- ja jatkosodan seurauksena.

Heidän elämänsä juuret jäivät Muolaaseen, Kaukilaan, Sortavalaan, Viipuriin, Käkisalmeen, Äyräpäähän ja tuhansiin kyliin, joita ei enää ole.

Heidän murteensa, kulttuurinsa ja yhteisöllisyytensä tuhoutuivat – mutta he säilyttivät nimensä: karjalaLAinen.

Suomen yleiskielessä heitä alettiin kuitenkin nimittää "karjalaisiksi", jolloin heidän erityisyytensä hämärtyi ja häpäistiin.

Nimitys vääntyi halventavaksi muodoiksi: "karjaksi", "ryssänperkeleiksi", "iloisiksi tunkeilijoiksi", joista ei pidetty.

 KIELELLINEN TOSIASIA

Muoto karjalaLAinen on:

1. murteellinen ja identiteettipohjainen johdos (vrt. viipurilainen, äyräpääLÄINEN),

2. itse karjalaisten käyttämä nimitys,

3. kunnioittava, tarkka ja erottuva.

Muoto karjalainen on:

1. yleistermi koko Karjalan alueelle,

2. epätarkka, yleistetty ja historiallisesti epäreilu kannaksen evakkoväestölle,

3. muuntunut kansankielessä halventavaksi ja loukkaavaksi.

 OIKEUDELLINEN JA KULTTUURINEN VASTUU

Suomen perustuslain mukaan:

“Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan kielen, syntyperän tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” (PL 6 §)

Kielilaki (423/2003) edellyttää:

“Viranomaisten on edistettävä kielellisten oikeuksien toteutumista sekä huomioitava väestöryhmien kielellinen identiteetti.”

Nimityksen karjalaLAinen virallistaminen:

korjaa yksi Suomen historian pitkäaikaisimmista kielellisistä vääryyksistä,

antaa äänen niille, jotka sodan takia sen menettivät,

toimii symbolisena hyvityksenä karjalaLAiselle kansalle.

 MITÄ ALOITE VAATII?

1. Että termin karjalaLAinen käyttö virallistetaan, kun viitataan Karjalan kannakselta evakuoituihin suomalaisiin.

2. Että viranomaiset, media, opetushallinto ja julkinen kieli omaksuvat tämän termin.

3. Että eduskunta laatii virallisen anteeksipyynnön karjalaLAiselle kansalle heidän kokemastaan vastaanoton ja nimittelyn häpeästä.

 SANAT MERKITSEVÄT

Tämä ei ole semantiikkaa. 

Tämä ei ole marginaalia. 

Tämä on kansallinen omatunto, joka pyytää tulla kuulluksi.

Me emme ole karjalaisia. 

Me olemme karjalaLAisia.

Meillä on nimi. 

Meillä on historia.

 

Meillä on oikeus.

 Kansalaisaloite on nyt auki. Tämän asian puolesta voi nousta nyt jokainen, jolla on sydän – ja kieli, joka tahtoo puhua oikein.

 Yhteystiedot medialle ja päättäjille:

[kansalaisaloitteen nimi ja verkkosivu/linkki]

[aloitteen vastuuhenkilön nimi ja sähköposti]

[mahdollinen Karjalaisseuran tuki tai viittaus historiallisiin järjestöihin]

Seuraavaksi lainsäädäntöön pohjautuen, mutta samalla moraalisesti voimakkaasti ja historiallista vastuuta korostaen

 Viranomaistiedote / Esittely virkamiehille ja hallintoviranomaisille

Aihe: Terminologinen ja kulttuurinen korjausvaatimus – Karjalan kannakselta evakuoitujen oikea nimitys on karjalaLAinen, ei karjalainen

1. Tausta ja historiallinen tosiasia

Suomen valtio evakuoi talvi- ja jatkosotien aikana yli 400 000 suomalaista Karjalan kannakselta – muun muassa Muolaasta, Kaukilan kylästä, Sortavalasta ja Äyräpäästä. 

He menettivät kotinsa, omaisuutensa ja sukupolvien kulttuuriperinnön. 

Heidän osakseen tuli paitsi pakolaisuus, myös epäoikeudenmukainen kohtelu ja nimittely.

Heitä on sittemmin kutsuttu yleiskielessä nimellä “karjalaiset”, mikä on epätarkka, kulttuurisesti harhaanjohtava ja loukkaava ilmaisu.

Se viittaa koko Karjalan alueeseen ja sekoittaa Karjalan kannakselta evakuoitujen identiteetin muun Karjalan alueen perinteisiin, vaikka kyse on erityisestä evakkoväestöstä, jolla oli oma kielimuoto, murre, kulttuuri ja alueellinen tausta.

2. Terminologinen ero: “Karjalainen” vs. “karjalaLAinen”

Muoto - Merkitys - Oikeudellinen ja kielellinen huomio

Muoto: karjalainen

Merkitys: Yleistermi, viittaa koko Karjalan alueen asukkaisiin

Oikeudellinen ja kielellinen huomio: Epätarkka; ei erota evakkojen erityisasemaa

Muoto: karjalaLAinen

Merkitys: Viittaa nimenomaan Karjalan kannakselta evakuoituihin suomalaisiin

Oikeudellinen ja kielellinen huomio:

Tarkka, kulttuurisesti identifioituva ja heidän itsensä käyttämä nimitys

KarjalaLAinen-muoto on identiteetillisesti tarkka, historiallisesti oikea ja kielellisesti perusteltu. 

Se on yleisesti käytössä karjalaisten keskuudessa ja esimerkiksi Karjala-seurojen toiminnassa.

3. Lainsäädännöllinen pohja termin virallistamiselle

Perustuslaki (731/1999), 6 §

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan kielen, syntyperän tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Kielilaki (423/2003), 3 § ja 5 §

Viranomaisen tulee edistää kielellisten oikeuksien toteutumista ja ottaa huomioon eri väestöryhmien kielellinen identiteetti ja kielelliset tarpeet.

Kulttuuriperintölaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset

Tunnustavat oikeuden omaan kulttuuriperintöön, kieleen ja identiteettiin.

4. Toimenpide-ehdotus viranomaisille

1. Termin karjalaLAinen virallistaminen valtionhallinnon, opetushallinnon ja julkisen viestinnän käyttöön, kun viitataan Karjalan kannakselta evakuoituihin.

2. Kansallisen terminologiaohjeistuksen (Kotoistus, Kielitoimisto, Kotus) tarkennus koskien evakkojen historiallista nimitystä.

3. Opetussuunnitelmien, museoiden ja viranomaisviestinnän päivitys terminologisesti ja kulttuurisesti oikeaan muotoon.

4. Valtion symbolinen anteeksipyyntö evakkoväestölle vääryyksistä, jotka ovat koskeneet paitsi pakkosiirtoa myös julkista nimittelyä ja identiteetin vähättelyä.

5. Miksi tämä on tärkeää nyt?

Tämä ei ole vain kielikysymys.

Tämä on kulttuurinen korjausliike, jolla:

oikaistaan sukupolvien mittainen vääryys,

kunnioitetaan evakkojen perintöä,

tuodaan esiin totuudenmukainen ja tarkka historiatieto,

sekä edistetään kielellisiä oikeuksia ja kulttuurista yhdenvertaisuutta.

Tämän vetoomuksen takana on kasvava kansanliike, kansalaisaloite sekä KarjalaLAisten jälkeläisten ääni, joka pyytää: kuunnelkaa, korjatkaa, tunnustakaa.

 Lisätietoja ja yhteydenotot:

[Lisättävä nimi, sähköposti ja kansalaisaloitteen linkki]

 “Me emme ole karjalaisia. Me olemme karjalaLAisia. Meillä on nimi, meillä on kieli – ja meillä on oikeus tulla tunnustetuksi oikein.”

📄 Lausuntopyyntö ja ehdotus terminologisen oikaisun toteuttamiseksi

Vastaanottaja:
(Opetus- ja kulttuuriministeriö / Kotimaisten kielten keskus / Eduskunnan sivistysvaliokunta / Valtioneuvoston kanslia)

Asia:
Terminologinen ja kulttuurinen oikaisupyyntö Karjalan kannakselta evakuoitujen väestön oikean nimityksen virallistamiseksi ja käyttöön ottamiseksi

Viite:
Perustuslaki 731/1999 §6, Kielilaki 423/2003 §3 ja §5, kansainväliset ihmisoikeussopimukset, UNDRIP, Suomen evakkohistoria

1. Lausunnon sisältö ja pyyntö

Pyydämme viranomaista ottamaan kantaa ja ryhtymään toimiin kansallisesti vakiintuneen mutta virheellisen ja kulttuurisesti harhaanjohtavan termin “karjalainen” korjaamiseksi silloin, kun sillä viitataan Karjalan kannakselta evakuoituihin suomalaisiin sotapakolaisiin.

Ehdotamme virallisesti, että:

• Oikeana terminä käyttöön otetaan ja vakiinnutetaan muoto “karjalaLAinen” erotuksena yleistermistä "karjalainen".
• Tämä muoto otetaan käyttöön viranomaistiedotuksessa, opetuksessa, museoissa, kulttuurihallinnossa ja lainsäädännön valmistelussa.
• Kielitoimisto ja Kotimaisten kielten keskus ohjeistavat asiasta terminologisesti tarkasti.
• Julkisia oppimateriaaleja ja kulttuuriperintöä käsitteleviä julkaisuja oikaistaan kielellisesti ja sisällöllisesti historiallisesti oikeaan muotoon.

2. Perustelut

a) Kulttuurinen täsmällisyys ja itsemäärittelyoikeus

Evakot itse ovat kautta vuosikymmenten käyttäneet muotoa karjalaLAinen, erotuksena muista karjalaisista väestöistä (esim. Raja-Karjala, Vienan Karjala, Tverin Karjala). Kyseessä on selvästi rajattu historiallinen väestöryhmä, jolla on:

• oma murre (kannakselaismurteet),
• oma historia (evakuointi, kodinmenetys, uudelleensijoitus),
• sekä kulttuurinen trauma, jota väärä nimitys on ylläpitänyt ja syventänyt.

b) Lainsäädännöllinen ja kielellinen vastuu

• Kielilain §3 ja §5 mukaan viranomaisen on otettava huomioon väestöryhmien kielellinen identiteetti.
• Perustuslain §6 mukaan kielellinen tai kulttuurinen vähemmistö ei saa joutua alisteiseen asemaan.
• UNDRIP (YK:n alkuperäiskansojen julistus) tunnustaa kulttuuriseen identiteettiin liittyvät nimitysoikeudet osana henkistä koskemattomuutta.

c) Nimityksen vaikutus historian ymmärtämiseen

Sotien jälkeinen syrjintä ja väheksyntä on osin kiteytynyt sanalliseen nimittelyyn, jossa evakoista on puhuttu halveksivasti osana “karjaa”, jonka nimitys peittää heidän kokemansa ihmisarvon loukkauksen ja pakkosiirron tuskan.

“Karjalainen” antaa ymmärtää, että kyse oli vapaaehtoisesti muuttaneista karjalaisista – kun taas karjalaLAinen kertoo totuuden:

kyse oli Suomen valtion ajamista suomalaisista, jotka menettivät kotinsa sodassa.

3. Toimenpide-ehdotukset

Esitämme, että:

1. Kotimaisten kielten keskus ottaa virallisesti kantaa ja antaa suosituksen termin “karjalaLAinen” käyttöönotosta Karjalan kannakselta evakuoiduista puhuttaessa.
2. Opetus- ja kulttuuriministeriö ryhtyy edistämään oikean terminologiaan pohjautuvaa kulttuuriperinnön esittämistä.
3. Valtioneuvosto tai tasavallan presidentti esittää symbolisen tunnustuksen ja mahdollisen anteeksipyynnön historiallisesta sanallisesta epäoikeudenmukaisuudesta evakoita kohtaan.

4. Yhteenveto

Tämän lausunnon tavoitteena on oikaista historiallinen ja kielellinen vääryys. Se on teko kulttuurisen oikeudenmukaisuuden, historiallisen totuuden ja kansallisen itsetunnon puolesta.

Meidän tulee kuulla evakkojen oma ääni – ja käyttää sitä nimitystä, jolla he kutsuivat itseään: karjalaLAisia.

Kunnioittavasti,
[Allekirjoittajan nimi tai kansalaisliikkeen edustaja]
[Paikkakunta ja päiväys]
[Mahdollinen yhteystieto]

📚 Osa 1: Terminologinen erittely – "Karjalainen" vs. "KarjalaLAinen"

🔍 1. Kielitieteellinen lähtökohta

Suomen kielessä liitepartikkeli "-lainen" muodostaa johdoksia, jotka ilmaisevat kuuluvuutta, alkuperää tai liittyvyyttä johonkin paikkakuntaan, kansaan tai ryhmään. Esimerkiksi:

"Helsinki" → helsinkiläinen

"Suomi" → suomalainen

"Karjala" → karjalainen

Näin muodostettu termi karjalainen viittaa yleisesti Karjalaan liittyvään henkilöön tai asiaan, ilman tarkkaa rajausta.

⚖️ 2. Monimerkityksisyyden ongelma

"Karjalainen" kattaa useita hyvin erilaisia ryhmiä:

Raja-Karjalan ortodoksiset karjalaiset (mm. Viena, Aunus)

Tverin karjalaiset (Venäjän alueella)

Sortavalan ja Laatokan pohjoispuolen luterilaiset karjalaiset

Karjalan kieliset vähemmistöt

Sekä Karjalan kannakselta evakuoidut suomalaiset

Näiden kulttuurien, murteiden ja historian ero on merkittävä. Termi on täten kielellisesti epätarkka ja sosiaalisesti epäoikeudenmukainen.

🧬 3. Itsemäärittely: “KarjalaLAinen”

Karjalan kannakselta evakuoidut ovat sukupolvien ajan käyttäneet itsestään johdonmukaisesti nimitystä:

KarjalaLAinen – korostaakseen juuriaan, mutta myös erottautuakseen muista karjalaisuuden muodoista.

Tämä muoto:

ilmentää tarkkaa kulttuuri- ja murrealueellista identiteettiä

kunnioittaa sodassa menetetyn kodin muistoa

erottaa evakkojen historian yleisestä “karjalaisuuden” käsitteestä

on eettisesti ja terminologisesti täsmällinen

💬 4. Loukkaavaan mielikuvaan viittaaminen

“Karjalainen” on suomalaisessa arkipuheessa saanut ajoittain alentavia sivumerkityksiä, etenkin 1940–1950-luvuilla, jolloin evakkoja syrjittiin. Ilmaukset kuten:

“Karjat siirrettiin länteen”

“Karjalaiset tulivat ja ottivat kaiken”

“Evakot veivät meidän pellot”

ovat yhdistäneet ihmisarvoisen suomalaisväestön eläinkunnan käsitteeseen “karja” – mikä tekee sanaleikistä “karjalainen = karja” erityisen loukkaavan.

📜 Osa 2: Historiallinen tapahtumalinja – KarjalaLAisten kohtalon vuodet

🔥 1. Talvisota (30.11.1939 – 13.3.1940)

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta.

Karjalan kannas joutui heti rintamalinjaksi.

Yli 400 000 siviiliä pakeni kotiseuduiltaan – pääosin Karjalan kannakselta.

Evakuointi toteutettiin kiireessä ja tuskassa, kylien ja pitäjien tuhoutuessa.

Viipuri, Muolaa, Äyräpää, – näiden kylien ihmiset lähtivät jättäen taakse kodit, haudat, pellot, kirkot, muistot.

🕊️ 2. Välirauhan aika (13.3.1940 – 25.6.1941)

Talvisodan rauhassa Suomi luovutti 10 % pinta-alastaan, ml. Karjalan kannas.

Evakot sijoitettiin eri puolille Suomea.

Paluukaipuuta ei tukahdutettu – se oli polttavaa. Mkään ei ollut ennallaan. Kodit olivat ryöstettyjä, maisemat tuhottuja.

⚔️ 3. Jatkosota (25.6.1941 – 19.9.1944)

Suomi valtasi Karjalan takaisin.

Evakot palasivat jälleenrakentamaan kotejaan.

Unelma jäi lyhyeksi: sodan loppuvaiheessa Karjala oli jälleen luovutettava.

Toinen evakkomatka alkoi – vielä tuskallisempi kuin ensimmäinen. 

Tällä kertaa tietoisuus lopullisuudesta mursi sydämet.

⚰️ 4. Menetyksen hinta

Karjalaan ei palattu enää koskaan.

Veljet kaatuivat rintamalla, kutenmummuni veli Maunu Hätönen.

Haavat siirtyivät sukupolvelta toiselle – kodittomuuden, juurettomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksina.

🧾 Johtopäätös

KarjalaLAinen ei ole vain sana –

se on kulttuurinen oikeus, historiallinen totuus ja moraalinen vaatimus.

Niin kuin Inkeriläinen ei ole “inkerilainen venäläinen”, eikä Savolainen ole “Savon asukas”,

niin ei KarjalaLAinen ole “karjaa”, vaan kotinsa puolesta kaatuneiden sukupolvien jälkeläinen.

17.6.2025 LÄHETIN KARJALAN LIITOLLE SEURAAVAN VIESTIN ASIAN TIIMOILTA - SAAMATTA MITÄÄN VASTAKAIKUA - JOSTAIN KUMMAN SYYSTÄ?

"Myö ei olla karjalaisii, vaa karjalaLAisii, koska myö ei olla karjaa!"

Kielellinen, historiallis-filosofinen ja oikeudellinen puolustus Karjalasta evakkoon joutuneiden oikeasta nimestä!

Astukaamme ajassa taaksepäin, sinne missä kansakuntamme sydän sykki vielä Karjalan kunnailla, harjuilla ja järvien rannoilla. 

Missä savusaunan hämärässä kuului vielä laulua, ja puuhellan ääressä kypsyi elämä itse: elettiin, rakastettiin, menetettiin — ja silti selvittiin. 

Siellä syntyivät ne, jotka kantavat nimeä, jota nyt puolustamme: karjalaLAISET, kuten Karjalan Kannakselta Muolaasta Kaukilan kylästä evakkoon joutunut mummuni Aili Maria (os. Hätönen) ja Sortavalan Ylläppäästä anoppini Mirja Sisko Orvokki (os. Vahaniitty):

I. Kielitieteellinen ja filologinen näkökulma: miksi juuri karjalaLAinen

Suomen kielessä sanamuodolla on väliä. 

Sana karjalainen muodostuu ilman paikkasijaa viittaavaa tarkennetta. Se voi tarkoittaa:

ihmistä, joka on kotoisin Karjalan kulttuurialueelta laajasti ajateltuna,

tai heimollisesti karjalaisuutta edustavaa henkilöä — vailla täsmällistä maantieteellistä sidosta.

tai karjaa omistavista.

tai loukkaavasti karjasta, jota ajettiin "evakossa".

Jne.

Mutta karjalaLAinen, jossa toistuu intensiivistä paikallissidosta osoittava suffiksi -lainen, kertoo tarkalleen, että kyseessä on henkilö, joka on Karjalasta lähtöisin – ei vain henkisesti, vaan myös maantieteellisesti, historiallisesti ja elämänkohtaloidensa kautta.

Filologisesti tämä muoto toimii eräänlaisena kielellisenä tarkentimena. 

Se kiinnittää ihmisen tiettyyn historialliseen paikkaan ja aikaan. 

Se tekee näkymättömästä näkyvää. 

Se sanoo: 

"Minä tulen sieltä, mistä minut ajettiin pois. En ole karjalainen, olen karjalaLAinen — koska minä olin siellä."

II. Filosofinen ja identiteettipsykologinen näkökulma: nimi on olemus

Antiikin filosofi Platon opetti, että nimi ei ole sattumaa – nimi osallistuu itse olemukseen. 

Kuka nimittää, sillä on valta määrittää todellisuus. 

Jos annamme itsemme kutsuttavan vain karjalaisiksi, olemme vaarassa menettää sen erityisyyden, joka kuuluu vain evakkosukupolvelle ja heidän jälkeläisilleen.

Karjalaisuus on yleinen kulttuurinen käsite.

KarjalaLAISUUS on erityinen elämänkokemus.

Se on pakotettu siirtymä, menetetty koti, rintamalla kaatunut veli, evakkoreki, kuokkakäsi vieraalla maalla, elämän uudelleen rakentaminen tyhjästä — ja silti: ei katkeruutta, vaan arvokkuutta.

Kuten Karjalan kannakselta evakkoon joutuneet Muolaan Kaukilasta oma mummuni Aili Maria (os. Hätönen) ja Sortavalan Ylläppäästä anoppini Mirja Sisko Orvokki (os. Vahaniitty) julistivat:

"Myö ei olla karjalaisii, vaa karjalaLAisii, koska myö ei olla karjaa!"

Tässä on syvä eksistentiaalinen viisaus: ihmisen arvo ei ole määritettävissä hallinnollisesti tai ulkoapäin, vaan ihmisarvo nousee oman historian tunnistamisesta ja nimeämisestä.

III. Oikeudellinen näkökulma: nimi on identiteetin suojaa

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artikla turvaa oikeuden yksityis- ja perhe-elämään, johon sisältyy myös identiteetin ja alkuperän suoja. 

Kansallisissa lainsäädännöissä, myös Suomen perustuslaissa (PL 6 §), korostetaan jokaisen oikeutta identiteettiinsä ja yhdenvertaiseen kohteluun – ilman että hänen taustaansa hämärretään.

Karjalasta evakkoon joutuneilla ja heidän jälkeläisillään on oikeus määritellä itsensä nimenomaan karjalaLAISIKSI, koska heidän kohtalonsa oli ainutlaatuinen.

Nimeäminen on osa kollektiivista oikeutta historialliseen kokemukseen ja sen tunnustamiseen. 

Sanamuoto karjalalainen on oikeudellisesti perusteltu osa kulttuurista itseilmaisua ja tunnustettua alkuperää.

Sen kieltäminen tai väheksyminen voisi nähdäkseni jopa muodostaa identiteettisyrjinnän uhan, jos viranomaiset, opetustoimi tai media pyrkisi systemaattisesti häivyttämään tämän tarkennetun nimityksen käytön.

IV. Kulttuurinen muistiperintö ja moraalinen vastuu

KarjalaLAISUUS ei ole vain juuristo — se on oksisto, joka kasvaa edelleen.

Sieltä nousee myös velvollisuus. 

Meillä on velvollisuus kantaa tätä nimeä kuin lippua, sillä se kertoo tarinan, joka ilman oikeaa nimeä haalistuu.

Meillä ei ole vain oikeutta käyttää nimitystä karjalalainen.

Meillä on velvollisuus tehdä niin.

Meidän on kunnioitettava heidän kärsimystään käyttämällä juuri sitä sanaa, joka heille itselleen oli kunnian ja itsenäisyyden kilpi.

Lopuksi: Nimi on julistus

KarjalaLAISUUS on sana, joka ei pelkästään kuvaa paikkaa, vaan puolustaa kotia, jota ei saanut puolustaa asein.

Se on kunnianosoitus, vastarinnan kieli, rauhan kyyhkynen, mutta myös murtumattoman sielun lause.

Se on se, kun mummuni Aili Maria (os. Hätönen) ja Sortavalan Ylläppäästä anoppini Mirja Sisko Orvokki (os. Vahaniitty) sanoivat:

"Myö ei olla karjalaisii, vaa karjalaLAisii, koska myö ei olla karjaa."

Ja se ei ole vitsi.

Se on yksi kansakunnan kauneimmista ja syvimmistä filosofisista lauseista.

Kiitos.

Kunnia karjalalaisille.

Sydämeni on vaatinut tekemään tämän. 

Se on ollut sydämen asia.

Kunnioittaen karjalaLAista perintöämme

Thomas Kämper, jonka äiti Sointu Marja Tuulikki syntyi isoäidistään Aili Maria (os. Hätönen), joka oli Muolaasta Kaukilan kylästä.

Kansalainen,

Kiitän Sinua, että puolustat totuutta ja oikeutta arvokkaalla tavalla.