Elämänkokemus.
Elämänkokemus.
V NIIN KUIN KETUTTANUT TODELLA!,
koska allekirjoituksillamme varustettu 24.12.2017 päivätty
silminnäkijätodistuslausuntomme sekä 3.6.2018 päivätty LL Pekka Reinikaisen
lausunto on ohitettu tähän asti niin Vantaan kaupungin kirjaamoon saatetun
muistutuksen käsittelyssä kuin sitten Valvirassa ja nyttemmin
Potilasvahinkolautakunnassa huolimatta siitä, että nuo asiakirjat tulee ottaa
tämän asian takia vakavasti!
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005654084.html
Perusteet, joilla vaadin muutosta,
ovat siis seuraavat:
Lääkäri Pekka Reinikaisen SIRPA
KÄMPERIN HOITOON JA KUOLEMAAN LIITTYVÄ
LAUSUNTO –asiakirjassa on
yksiselitteisesti:
”sairaalassa suoneen annettu ruiske
pysäytti rouva Kämperin hengityksen välittömästi, kuten tämän ryhmän lääkkeet
yliannosteltuna aina tekevät. On ilmeistä, että äkkikuolema seurasi laskimoon
annettua ruisketta.
Terveydenhuollossa tulee aina kirjata
huolellisesti annetut lääkkeet, niiden määrät, määrääjä, antaja ja antohetki.
Laki edellyttää lisäksi tarkkaa kirjanpitoa tämän ryhmän lääkkeiden käytöstä.
Kun näin ei näytä tapahtuneen, määräyksiä ei ole noudatettu ja lakia on
rikottu.”
Tämä selkeästi osoittaa, että
Rakkaani äkillinen ja odottamaton kuolema on seurannut sairaalan
sairaanhoitajan (vironvenäläinen nimi) pistoksesta.
Vantaan kaupungin Peijaksen sairaalan
AKOS2-osastolla Huoneessa 7 sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi) antoi
lääkettä nimeltä "Oxanest" Vaimolleni, Sirpa Kämper, minun ja muiden
lähiomaisten läsnä ollessa 24.10.2017 n. klo 22. Ko. terveydenhuollon
toimintayksikön tunnus on 1.2.246.10.1246109.10.200.
Allekirjoittaneen lisäksi Vaimoni
sisko (suomalainen nimi), joka on ollut Vantaan kaupungilla lähihoitajana n. 40
vuotta, hänen täysi-ikäinen tyttärensä (suomalainen nimi), alaikäinen tyttäreni
(suomalainen nimi) ja alaikäinen poikani (suomalainen nimi) ovat siis
todistajia ko. tapahtuneelle.
Silminnäkijätodistuslausunnossamme on
esitetty tarkka kuvaus siitä, mitä tapahtui Vaimolleni tämän lääkeannoksen
seurauksena eli vaikutus, ja miten paljon aikaa tähän kaikkeen kului.
Näiden tosiseikkojen perusteella on
ilmeistä, että kyseessä on ollut po. lääkkeen yliannostus ja että tämän
yliannostuksen seurauksena Vaimoni kuoli; ts. lääkkeen yliannostus on ollut
välitön kuolinsyy.
Vantaan Kotisairaala 24/7:n
sairaanhoitajat painostivat Vaimoani ”lääkityksen kohdalleen säätämiseen”
useasti lokakuussa 2017. Se tapahtuisi heidän mukaansa esim. Vantaan kaupungin
Peijaksen sairaalan AKOS2-osastolla.
Lopulta sitten suostuimme siihen, kun
Vantaan Kotisairaala 24/7:n sairaanhoitajat painostivat siihen jatkuvasti,
vaikka koettiin sen loukkaavan myös itsemääräämisoikeutta. Vantaan Kotisairaala
24/7:n sairaanhoitajat sanoivat, että siis vain Vaimoni ”lääkitykset säädetään
kohdalleen”, ja sitten Vaimoni pääsisi 25.10.2017 kotiin takaisin perheensä
luokse.
23.10.2017 menimme sitten Vaimoni
kanssa Vantaan kaupungin Peijaksen sairaalan AKOS2- osastolle, jotta siis
Vantaan Kotisairaala 24/7:n sairaanhoitajien mukaan Vaimoni ”lääkitys saadaan
säädettyä kohdalleen” niin, että Vantaan Kotisairaala 24/7:n sairaanhoitajien
mukaan 25.10.2017 Sirpa voisi siis palata jälleen kotiinsa ja saisi
toivomuksensa mukaan olla kotona perheensä kanssa elämänsä loppuun asti.
Kolmelle alaikäiselle lapselle ja puolisolle jokainen hetki Sirpan kanssa oli
äärettömän tärkeä ja arvokas.
24.10.2017 Vantaan kaupungin
Peijaksen sairaalan AKOS2-osastolla Huoneessa 7 Sirpa oli meidän lähiomaisten
kanssa tajuissaan, puhui meille, reagoi puheeseen, katseisiimme, tapahtumiin ja
kosketukseen. Sirpan aviopuoliso piti Sirpaa kädestä ja vasemmasta polvesta ja
kävi vielä n. klo 22 AKOS2:n kansliassa, ja sieltä hänelle sanottiin:
”Valmistetaan lääkettä, joka auttaa.”
Pian sen jälkeen, kun Sirpan
aviopuoliso oli jo tullut takaisin AKOS2:n kansliasta Sirpan luokse Huoneeseen
7, niin sairaanhoitajakin, (vironvenäläinen nimi), tuli yllättäen Huoneeseen 7
ja sanoi:
”Kohta tulee rauha.”
ja siirtyi vauhdilla Sirpan luo,
kesken meidän lähiomaisten keskustelun Sirpan kanssa. Tämän takia Sirpan
aviopuoliso joutui myös heti siirtymään alaikäisen poikansa kanssa sivuun
Sirpan luota.
Tämä sairaanhoitajan (vironvenäläinen
nimi) toiminta ihmetytti meitä lähiomaisia, sillä olisi ollut huomaavaista
meitä lähiomaisia - kolme aikuista, joista yksi oli siis ollut n. 40 vuotta
lähihoitajana, ja kaksi alaikäistä Sirpan lasta, kohtaan, että sairaanhoitaja
ennen tuon oranssinväristä nestettä sisältävän ruiskeensa ruiskuttamista
Sirpaan, olisi edes kertonut Sirpalle - ja myös meille lähiomaisille
toimenpiteestä, lääkkeestä tai edes lääkkeen vaikutuksesta eli mahdollisesta
tajunnan menetyksestä tms., mutta sairaanhoitaja vain sanoi:
”Kohta tulee rauha.”
ja siirtyi siis vain vauhdilla Sirpan
luo.
Sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi)
antoi siis tällä vain ymmärtää, että ”Kohta tulee rauha.” Ehkä sairaanhoitaja
siis todellakin tiesi, mitä oli tekemässä ja mitä siitä seurasi.
Kello oli siis n. klo 22, kun
sairaanhoitaja ruiskutti oranssin värisen ”lääkkeen” Sirpan kaulan oikealla
puolella olevasta ihonalaisesta kanyylista Sirpan suoraan sydänlaskimoon.
Sirpa meni siitä heti täysin
tiedottomaksi!
Sirpan silmät revähtivät täysin auki,
ja Sirpan suu jäi auki!
Sirpa ei enää herännyt eikä
reagoinut!
Kysymättä siis meiltä lähiomaisilta
yhtään mitään tai Sirpalta, niin Vantaan kaupungin Peijaksen sairaalassa
AKOS2-osaston sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi) sitten ”sääti lääkitykset
kohdalleen” ruiskeellaan 24.10.2017 n. klo 22 meidän lähiomaisten silmien
nähden, joten Sirpa Kämper siis kuoli tapaturmaisesti, äkillisesti ja
odottamattomasti.
Ulkoisesta tekijästä ts.
sairaanhoitajan (vironvenäläinen nimi) antamasta ruiskeesta johtuva äkillinen
ja odottamaton Sirpa Kämperin kuolema oli kaikille silminnäkijöille täydellinen
järkytys.
Sairaanhoitajan 24.10.2017 n. klo 22
antama "ruiske" Sirpaan aiheutti siis Sirpan äkillisen ja
odottamattoman kuoleman!
Eräs useita vuosia sairaaloissa
toiminut sairaanhoitaja kertoi minulle, että verenkiertoon ei saa koskaan
laittaa värillisiä aineita, koska väri on varoittamassa siitä, että sitä ei saa
pistää koskaan ihmisen verenkiertoon, vaan ainoastaan oraalisuspensiona eli
suun kautta, koska värillinen aine on annettava vain siis suun kautta.
Tuo E110 atro-oranssi väri oli siis
tuossa aineessa, jotta sairaanhoitopiirin sairaanhoitaja olisi tiennyt antaa
sen vain ja ainoastaan suun kautta Vaimolleni, koska tämän noudattamatta
jättäminen siis hoitovirheenä aiheuttaa ihmisen kuoleman välittömästi, mutta
tuo vironvenäläinen sairaanhoitaja siis pisti sen suoraan Vaimoni verenkiertoon
ja täten aiheutti Vaimoni välittömän ja äkillisen kuoleman nähtemme.
Sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi)
vastasi lyhyesti "Oxanest.", kun sairaanhoitajalta kysyttiin, että
mitä hänen ruiskuttamansa "lääke" oli. Se on - jostain syystä jätetty
(?!?) ilmoittamatta myös potilaskertomuksesta, vaikka kaikki sellaiset lääkkeet
kirjataan yleensä osastolla lääkekorttiin, mutta sitäkään ei jostain syystä
oltu tehty.
Sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi) tuli äkisti huoneeseen noin klo 21:45
- kesken kun Sirpa Kämper oli keskustelemassa vieraidensa kanssa - ja antoi
Sirpa Kämperille listalääkityksen mukaan Midatsolaamia 2,5 mg iv. (laskimoon),
ja sen jälkeen sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi) antoi myös välittömästi
eri reittiä atsoväriaine paraoranssi E110-väriaineella merkittyä Oxynorm-oraaliliuosta
suoraan Sirpa Kämperin laskimoon, jonka jälkeen välittömästi Sirpa
Kämper menetti tajuntansa, silmät ja suu revähtivät auki eikä häneen saanut
enää kontaktia, eikä hän enää reagoinut mihinkään.
Todistajien kuullen sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi) kertoi
kysyttäessä kuitenkin antaneensa Oxanestia, mikä on ristiriitainen tieto.
Tämän kaiken todistajat kuulivat ja näkivät aivan vierestä. Kaikille silminnäkijöille
tapahtuma oli täydellinen järkytys, ja varsinkin lapsille. Isä joutuikin viemään kauhistuneet
lapset ja Sirpan siskon aikuisen tyttären pois, mutta Sirpan sisko jäi
seuraamaan, miten Sirpa Kämperin sydän löi vielä ainakin puoli tuntia tämän
jälkeen.
Antamistaan lääkkeistä sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi) kirjasi
kylläkin lääkelistan
mukaisesti subkutaanisesti antamansa Midatsolaamin, mutta ei heti perään ja kaikkien
ohjeiden vastaisesti suonensisäisesti laskimoon antamaansa oranssia
Oxynorm-oraaliliuosta, eikä liioin väittämäänsä Oxanestia. Molemmat lääkkeet ovat
kylläkin lääkelistalla, mutta aiemmin oli sovittu, että kipulääkkeet annetaan
ainoastaan suonireittiä lääkityksen yksinkertaistamiseksi.
Tämän, eli suoneen annetun oranssin Oxynormin kirjaamatta jättäminen
sekä hoitokertomuksen
totuuden vastainen muuntelu ovat julkisen asiakirjan väärentämistä ja siten vakava
rikos, joka on tehty ilmeisesti myös vakavan, kuolemaan johtaneen hoitovirheen
peittelytarkoituksessa.
Terveydenhuollossa tulee aina kirjata huolellisesti annetut lääkkeet,
niiden määrät, määrääjä, antaja ja antohetki. Laki edellyttää lisäksi tarkkaa
kirjanpitoa tämän ryhmän lääkkeiden käytöstä. Näin ei näytä tapahtuneen, koska
määräyksiä ei ole noudatettu.
Peijaksen sairaalan sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi) antoi
siis lähes yhtä aikaa Sirpan ihon alle laskimokanyyliin (CVK) Midatsolaam
annoksen (2,5 mg), jota ei oltu titrattu mitenkään Sirpan yleistilan mukaan,
joten tämä nopeavaikutteinen unilääke oli Sirpalle hyvin iso annos, mikä
todennäköisesti oli lisäksi aiheuttamassa Sirpan välittömän kuoleman väärää
antoreittiä laskimoon pistetyn oranssin Oxynorm-oraaliliuoksen kanssa, koska ne yhdessä lamaavat
hengityksen.
Atsoväriaine paraoranssilla E110-väriaineella merkittyä Oxynorm-oraaliliuosta ei saa
antaa kuin vain ja ainoastaan suun kautta, sillä virheellisesti suoneen
annettuna sen vaikutus on paljon suurempi, aiheuttaen helposti opiaatin
yliannostuksen, tajunnan menetyksen, hengityksen pysähtymisen ja kuoleman,
mikäli mitään asianmukaisia hoitotoimenpiteitä ei aloiteta, kuten nyt
tapahtui.
Oxynorm-oraaliliuosta ei saa koskaan antaa ruiskeena verisuoneen, sillä
tämä voi aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia, jotka voivat johtaa kuolemaan. Kaikkien opiaatteja käsittelevien hoitajien
pitäisi ehdottomasti tietää tämä, mutta ennen kaikkea hoitolaitoksen pitää yhtä
ehdottomasti huolehtia hoitajien koulutuksesta ja työpaikkakohtaisesta
opastuksesta. Em. hoitajien pitäisi siten aina tietää miten sairaalan
elvytystiimi kutsutaan paikalle ja missä nalokson-vastalääke ampulli sijaitsee.
Näiden kaikkien - sinänsä yksinkertaisten - ohjeiden noudattamatta
jättäminen aiheutti Sirpa Kämperin traagisen kuoleman.
Lääkkeen väärä antoreitti, lääkkeen väärä määrä ja
väärä lääke ovat johtaneet yksiselitteisesti opiaatin lähes viisinkertaiseen
yliannostukseen, ja siten vielä ilman mitään asianmukaisia välttämättömiä
hoitotoimenpiteitä Sirpa Kämperin traagiseen kuolemaan.
Suuren oksikodoni-annoksen nopea suonensisäinen
laskimoon antaminen väärää antoreittiä on johtanut tappavan korkeaan
veripitoisuuteen ja aivan tyypilliseen sitä seuranneeseen salamannopeaan
tajuttomuuteen, ja siten ilman asianmukaisia hoitotoimenpiteitä kuolemaan,
jonka syy on yksiselitteisesti opiaatin yliannostus johtuen osaamattomuudesta
ja osaston täysin riittämättömästä ja kohtalokkaasta perehdytyksestä. Tämä ei
saisi olla mitenkään mahdollista.
Kuolemaan johtaneen oksikodonin suonensisäisen
antamisen, siihen juuri sopivan toksisen korkean oksikodonin
postmortem-veripitoisuuden ja edeltävän salamannopean tajunnanmenetyksen, sekä
muun tapahtumaketjun perusteella välitön kuolinsyy on siten yksiselitteisesti
hoitovirhe, eli opiaatin yliannostus.
Aivan Sirpa Kämperin kuolemaa vastaavista tapauksista
löytyy myös alan kirjallisuudesta tuhansittain dokumentaatiota, koska kuolemaan
johtaneet opiaattimyrkytykset ovat valitettavan usein huumeiden yliannostuksen,
hoitovirheen ja murhan välineitä. Siten pitää edellyttää, että niin kaikki
lääkärit, ensihoitajat, hoitajat, sairaalat, poliisi ja oikeuslääketieteen
laitos kuin Valvirakin ehdottomasti tuntevat opiaattimyrkytykset, niiden oireet
ja hoidon.
Opiaattimyrkytykset ovat tunnettu ja yleinen
maailmanlaajuinen ongelma, ja kaikkien sairaaloiden painajainen, ja ne pitäisi
saada ehdottomasti kitkettyä ainakin hoitolaitoksista pois. Hoitolaitoksissa
asianmukaisella kouluttamisella, työpaikkaan perehdyttämisellä ja ohjauksella
on vielä säännöllisesti varmistettava, että tällaista ei koskaan pääse
tapahtumaan.
Tämäkin tapahtuma alleviivaa sitä selvää vaatimusta,
että sairaalan on aina varmistettava se, että opiaatteja käsittelevän
hoitohenkilökunnan täytyy aina olla asiantuntevaa ja ammattitaitoista.
Tuolloin 24.10.2017 n. klo 22
paikalla olleille lähiomaisille ei jäänyt pienintäkään epäselvyyttä siitä,
etteikö tuo sairaanhoitajan Sirpaan ruiskuttama ”lääke” aiheuttanut Sirpan
kuolemaa.
Me kaikki paikalla olleet lähiomaiset
järkytyimme siitä, mitä sairaanhoitajan antama ruiske teki Sirpalle.
Erityisesti Sirpan alaikäinen poika, joka ko. tilanteessa itki isänsä syliä
vasten, oli järkyttynyt kysyessään itkien isältään:
”Isi, miksi äiti jäi nukkumaan silmät
auki?”
Ruiskeen antaneen sairaanhoitajan
lähes välitön reaktio oli, kun hän huomasi, mitä hänen ruiskuttamasta
”lääkkeestä” seurasi, että hän ehdotti alaikäiselle Sirpan pojalle (suomalainen
nimi) päivystävää lääkäriä ja rauhoittavaa lääkettä. Hän sanoi mm. katsoen
pojan isään, mutta kohdistaen sanansa itkevälle pojalle, joka siis siinä
tilanteessa itki isänsä syliä vasten:
”Tarvitseeko poikanne rauhottavia?”
Tämä samainen sairaanhoitajahan
(vironvenäläinen nimi) oli siis juuri ”antanut lääkettä” pojan äidille,
(suomalainen nimi), joten poika ei tietenkään halunnut tuolta sairaanhoitajalta
”rauhottavia” nähtyään miten hänen äidilleen kävi juuri tämän saman
sairaanhoitajan suorittaman ”lääkkeen antamisen” jälkeen.
Pelkästään poikani (suomalainen nimi)
henkinen kärsimys, kun hän näki Äitinsä kuoleman sairaanhoitaja
(vironvenäläinen nimi) annettua ruiskeen hänen Äitiinsä ts. joutui kokemaan
oman äitinsä menetyksen silminnäkijätodistuksen kuvaamalla tavalla, minkä itse
asiassa myös sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi) on tunnustanut tarjoamalla
pojalleni psyykkistä lääkitystä ko. Tilanteessa!
24.10.2017 n. klo 22 Vantaan
kaupungin Peijaksen sairaalan AKOS2-osaston huoneessa 7 tilanteesta jäi
erittäin kamala ja ikävä kuva läsnäolleille, koska meille lähiomaisille jäi
vahvasti vaikutelma, että sairaalassa toteutettiin Sirpan tappo tai murha,
aktiivinen eutanasia tai sitten AKOS2:lla oli tehty Sirpa Kämperin äkillisen ja
odottamattoman kuoleman aiheuttanut hoitovirhe, jota he eivät ole myöntäneet,
vaan harkitusti salanneet ja peitelleet.
Muutoinhan instrumentaalisesti,
intentionaalisesti suunnitellusti, harkitusti ja tarkoituksellisesti tapahtui
siis Sirpan tappo tai murha – äkillisesti (!) ja odottamattomasti (!) meidän
lähiomaisten nähden.
Lisäksi 24.10.2017 klo 21:50
Peijaksen sairaalan AKOS2 -osastolla Huoneessa 7 Sirpan ihon alle
laskimokanyyliin (CVK) sairaanhoitajan ruiskuttama Midatzolam annos (2,5 mg),
jota ei oltu titrattu mitenkään Sirpan yleistilan mukaan, oli Sirpalle myös
hyvin iso annos, mikä todennäköisesti oli aiheuttamassa Sirpan välittömän
kuoleman ”Oxanest”-ruiskun lisäksi, jonka sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi)
sanoi meille lähiomaisille ruiskuttaneensa Sirpaan. Tuota ”Oxanest”-injektiota
ei ole merkitty potilaskertomukseen – jostain syystä (?!?), vaikka sen pitäisi
olla yleinen käytäntö osastoilla sairaaloissa.
Onko kysymyksessä Vantaan kaupungin
Peijaksen sairaalan sairaanhoitajan toteuttama vallitsevan lain puitteissa
toteutettu lääkärinetiikan vastainen aktiivinen eutanasia, koska me näimme
kuinka Rakas Vaimoni Sirpa Kämper äkillisesti (!) ja odottamattomasti (!)
murhattiin, tai sitten tapettiin, jos katsotaan, että sairaanhoitajan teko ei
ollut tarpeeksi intentionaalinen ja suunniteltu, vaikka instrumentaalisesti
kaikki murhan kriteerit täyttyivätKIN äkillisesti (!) ja odottamattomasti (!)?
Olen toimittanut siis jo
Silminnäkijätodistuslausuntomme allekirjoituksin (2-sivuinen Liite), jossa on
kronologisesti tapahtuma/tilannekuvaus meiltä, jotka näimme kaiken 24.10.2017,
mitä Peijaksen sairaalan AKOS2-osaston huoneessa 7 sairaanhoitaja
(vironvenäläinen nimi) teki.
Sirpa Kämper kuoli 24.10.2017 Vantaan
kaupungin Peijaksen sairaalan AKOS2-osaston sairaanhoitaja (vironvenäläinen
nimi) antaman ruiskeen takia äkillisesti (!) ja odottamattomasti (!)
lähiomaisten silmien alla AKOS2-osaston huoneessa 7.
25.10.2017, jolloin meille
alustavasti annetun tiedon mukaan Vaimoni olisi pitänyt päästä kotiin perheensä
luokse – minä puolisona sekä alaikäiset lapset odotimme siis Sirpaa kotiin,
niin AKOS2- osaston lääkäri (venäläinen nimi) soitti aamulla ja sanoi: ”Sirpa
Kämper on kuollut.”
Sanoin hänelle: ”Teillä on ollut todella
tuloksellista 'lääkityksen kohdalleen säätäminen' – Vaimoni on nyt kuolleena
teidän ruumishuoneessanne, kylmällä rautalavetilla, ja minä olen nyt kolmen
alaikäisen lapsen yksinhuoltaja ja leski.”
Lääkäri (venäläinen nimi) lopetti
puhelun siihen.
Kohta sen jälkeen soittaa
AKOS2-osaston osastonlääkäri (suomalainen nimi) ja sanoo:
”Epäilettekö hoitovirhettä?”, johon
totean:
””Teillä on ollut todella
tuloksellista 'lääkityksen kohdalleen säätäminen' – Vaimoni on kuolleena teidän
ruumishuoneessanne, kylmällä rautalavetilla, ja minä olen nyt kolmen alaikäisen
lapsen yksinhuoltaja ja leski.”
Lääkäri (suomalainen nimi) sanoo
heti: ”Poliisi soittaa teille kohta.”, johon totean: ”MITÄ?!?”
Lääkäri (suomalainen nimi) sanoi
siihen:
”Vaimonne ruumis siirretään
oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen.”
Poliisi (ruotsalainen nimi) lupasi
lokakuussa 2017 käydyssä keskustelussa, että saan 6 kk:n kuluttua kirjallisena
THL:n patologin, (suomalainen nimi), lausunnon Vaimoni Sirpan
ruumiinavauspöytäkirjasta. Sitä ei ole kuitenkaan kuulunut - jostain syystä
(?!?), eikä ole selvitetty mitä lääkeainepitoisuuksia (!) on määritelty
oikeuslääketieteen laitoksella - nimenomaan tyhjentävät selitykset pitää tulla,
koska THL:n harjoitteleva opiskeleva patologi (suomalainen nimi) ei ole voinut
tehdä ihan mitä tahansa, mihin silloin poliisin (ruotsalainen nimi) lukemana
patologin (suomalainen nimi) tekemä kollegiaalinen lausunto lähinnä viittasi.
En ko. poliisin lupauksesta huolimatta saanut lainkaan Sirpa Kämperin kuolinsyytodistusta
enkä ruumiinavauspöytäkirjaa kuin vasta kahden vuoden kuluttua - ja vain
lakimieheni avulla - vuonna 2019 toukokuun puolessa välissä Itä-Uudenmaan
komisariolta (suomenkielinen nimi). En olisi saanut niitä ilman lakimiestä
ollenkaan. Lokitietoja
en ole vieläkään saanut useista kirjallisista pyynnöistä huolimatta.
Kysyn kuinka paljon on hänen
vastuullaan se, millä tavalla lääkeainepitoisuuksia määrittelevä ruumiinavaus
tehdään, vai voiko esim. patologi tahallisesti jättää oikeuslääketieteellisessä
ruumiinavauksessa lääkeainepitoisuuksia määrittelevän osion pois suojellakseen
siis kollegiaalisuuttaan tai esim. Peijaksen osaston lääkärin pyynnöstä Vaimoni
Sirpan ja lasteni Äidin - vastoin lääkärinetiikkaa ja Suomen lakia toteutettua
(!) "lopetusta sairaalassa" - eli lääkärin ja sairaanhoitajien mukaan
"lääkitysten kohdalleen säätämistä"? Poliisikaan ei ollut ollut
mukana ruumiinavauksessa – jostain syystä?!? Näin poliisi (ruotsalainen nimi)
totesi kysyttyäni asiasta suoraan.
Nythän eduskunnassa eutanasia -aloite
ei vielä edennyt. Vaikka eutanasia olisi mennyt läpi, niin silti
kuolemantuottamus vastoin potilaan ja lähiomaisten tahtoa on rikos ja ainakin
lainvastainen teko.
Suomessahan on myös lainvastaista
vielä tappaa tai murhata potilas. Sehän on ollut lääkärin etiikan vastaista.
Lääkäreiden tulisi suojella elämää.
Tätä mieltä ovat olleet Suomen lääkärit eutanasia-keskustelun yhteydessä.
Lisäksi on siis myös täysin lääkärinetiikan vastaista ”lopettaa potilas”- ja
vielä loukkaavampaa on tehdä se lähiomaisten nähden sairaalassa.
En ollut saanut esim. nähtäväksi edes
pyytämääni Vaimoni virallista kuolintodistusta enkä kuolinsyytodistusta enkä
ruumiinavauspöytäkirjaa - jostain syystä (?!?), enkä ollut siis päässyt
kommentoimaan jälkimmäistä. Sain ne vasta toukokuun puolessa välissä 2019, kun
mainehikkaan ystäväni viisas puoliso oli lähestynyt Itä-Uudenmaan komisario
(suomalainen nimi), koska tutkinnanjohtajana ollut (suomalainen nimi) poliisi
oli salannut kaiken siihen asti.
Tämä asia tulisi ottaa siis jo
vakavasti, eli että kyse on ollut siis lääkkeen yliannostuksesta (vähintään
hoitovirheestä), josta on seurannut Vaimoni Sirpa Kämperin välitön kuolema
äkillisesti (!) ja odottamattomasti (!).
Sirpa Kämperin kuolema oli siis
äkillinen ja odottamaton!
Tämä ko. asia on aiheuttanut henkistä
kipua ja särkyä perheelleni, pojalleni jne. ja minulle Vaimolleni tehdyn
hoitovirheen ja sen aiheuttaman äkillisen ja odottamattoman Vaimoni Sirpa
Kämperin kuoleman johdosta.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005654084.html
Pelkästään poikani (suomalainen nimi) henkinen kärsimys, kun hän näki
Äitinsä kuoleman ts., joutui kokemaan oman äitinsä menetyksen silminnäkijätodistuksen
kuvaamalla tavalla, minkä itse asiassa myös sairaanhoitaja (vironvenäläinen
nimi) on tunnustanut tarjoamalla pojalleni psyykkistä lääkitystä ko.
Tilanteessa.
Kaikille silminnäkijöille tapahtuma oli täydellinen järkytys, ja varsinkin
alaikäisille lapsille. Jouduin
viemään kauhistuneet alaikäiset lapseni ja yhden muun läsnäolijan pois. Sirpan
luokse jäi tilannetta seuraamaan hänen siskonsa, joka on ollut hoitoalalla
pitkään, joten hän ymmärsi Sirpan sydämen lyövän vielä noin tunnin ajan, joka
aikamääre onkin sairaanhoitajan potilasasiakirjoihin merkitsemä.
Todistajien kuullen sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi) kertoi
kysyttäessä antaneensa ”Oxanestia”. Tätä Oxanest tietoa ei kuitenkaan
potilasasiakirjoihin ole kirjattu. Lääkelistalla oli Oxanest ja Oxynorm.
Oxanestia valmistetaan pelkästään injektionesteenä, sen sijaan Oxynormia on
kahdenlaista muotoa injektionestettä ja suun kautta otettavaa oranssin väristä
oraaliliuosta. Suun kautta otettavaa Oxynormia ei missään olosuhteessa saa
laittaa suoneen, koska se aiheuttaa juuri tämänkaltaisen tapahtuman: potilaan
kuoleman.
Lääkkeenannon hoito-ohjeistuksen mukaisesti sairaanhoitajan on ehdottomasti
aina huolellisesti tarkastettava kumpaa Oxynorm-muotoa on annostelemassa. Onkin
epäiltävissä, että suoneen meni Oxanestin sijaan Oxynormin oraaliliuos. Tällöin
kyseessä on törkeä huolimattomuus lääkkeen annossa, jonka osoittaa, että
potilas kuoli.
Sairaanhoitaja ei merkinnyt antaneensa potilasasiakirjoihin sen enempää
Oxanestia kuin Oxynormiakaan. Tämä potilaan tajunnan vienyt ruiske oli oranssin
värinen, ja koska Oxanestia ei ole oranssin värisenä, niin tämän vuoksi on
vahva epäily, että suoneen meni Oxynorm-oraaliuos. Tästä johtuen on vahva
epäilys lääkintävirheestä ja todistetusti potilasasiakirjoista kirjaamisen
laiminlyönnistä ja sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi) on jättänyt törkeästi
ja harkitusti potilaan kylmäverisesti kuolemaan.
Tämän, eli suoneen annetun oranssin Oxynormin kirjaamatta jättäminen
sekä hoitokertomuksen
totuuden vastainen muuntelu ovat asiakirjan väärentämistä ja siten vakava rikos, joka on
tehty ilmeisesti myös vakavan, kuolemaan johtaneen lääkintävirheen
peittelytarkoituksessa.
Terveydenhuollossa tulee aina kirjata huolellisesti annetut lääkkeet,
niiden määrät, määrääjä, antaja ja antohetki. Laki edellyttää lisäksi tarkkaa
kirjanpitoa tämän ryhmän lääkkeiden käytöstä. Näin ei näytä tapahtuneen, koska
määräyksiä ei ole noudatettu. Tämä täyttää peittelytarkoituksen
tunnusmerkistön.
Viitaten vielä Vaimoni Sirpan
traagiseen kuolemaan, mikä on järkyttänyt meitä omaisia syvästi, niin kuinka
ylipäänsä voidaan ns. ymmärtää Peijaksen sairaalan toimintaa Sirpan hoidon
kohdalla?
Selvä kuolemaan johtanut hoitovirhe
on tapahtunut mitä karkeimmalla tavalla!
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005654084.html
Miksi siis Peijaksen sairaalan
sairaanhoitajan (vironvenäläinen nimi) piti antaa yhtä aikaa nopeavaikutteista
unilääkettä ja kipulääkettä, jotka yhdessä lamaavat hengityksen - ja tämän
takia Sirpa Kämper kuoli äkillisesti nähtemme?
Ei ole ollut siis mitään sellaista
syytä tuollaisen tappavan lääkemäärän antamiseen, johon Sirpa Kämper
äkillisesti kuoli nähtemme.
Yksikään lääkäri ei ole siis ollut
paikalla tuossa ko. Tilanteessa 24.10. 2017, kun Sirpa Kämper äkillisesti kuoli
Peijaksen sairaalan sairaanhoitajan pistokseen.
On siis fakta, että lääkärit eivät
siis nähneet Sirpa Kämperin äkillistä kuolemaa.
Sirpa Kämper kuoli siis äkillisesti
Peijaksen sairaanhoitajan pistokseen, joten lääkäreiden ko. Asiaan liittyvät
lausunnot on laadittu jälkikäteen.
Nyt on siis varsin ilmeistä, että ko.
lääkäreiden lausunnot ovat johtaneet sekä välittömästi että välillisesti
syndikaatin palkkalistoilla olevat toimijat siis tosiasiainvastaiseen
käsitykseen ko. Asiassa.
On tullut kokemuksesta ainakin nyt
henkilökohtaisella tasolla varsin selväksi, että sairaalat ovatkin juuri niitä
pahimpia paikkoja kollegiaalisuuden prinsiippien kannalta. Heidän tekemistänsä
virheistä henkilökuntaa on niin vaikeaa saada vastuuseen.
Vaimoni tapaus on yksiselitteisesti
niin selvä lääkkeiden yliannostus - tappava annos, ettei sitä voi pimittää.
Patologin lausunnossa on maininnat
lääkepitoisuuksista. Se on koko asian ydin. Sirpa sai kuolettavan annoksen -
yhteensä useita eri lääkkeitä - ja kahta tappavasti, ja ajallisesti lähellä
toisiaan.
Vielä kun/jos tappavaa lääkettä ei
oltu kirjattu mihinkään, niin entistä tärkeämpää oli pimittää koko sotku - edes
lokitietoja eivät ole suostuneet luovuttamaan useista kirjallisista
pyynnöistäni huolimatta.
Siinä he taas kerran onnistuvat
täydellisesti, jollei ko. Asiaa - tahoineen ja nimineen jne., pian nosteta
median valokeilaan ja julkiseksi.
Se tulee siis tapahtumaan, kun ko.
Asia on käsitelty Potilasvakuutuksessa ja Oikeusvakuutuksessa, koska olen jo käynyt
läpi tahot Valviraan ja Potilasvahinkokeskukseen, jotka ovat olleet etovan
oksettavan kollegiaalisia ts. lääkärit lakimiehineen ovat pitäneet omatuntonsa
puhtaina, kun ne eivät ole käyttäneet sitä olleenkaan antaessaan kollegiaalisia
päätöksiään, joilla vain vahvistavat syndikaattinsa
kollegiaalikoppurtiovääryyttä kieroudessaan eikä pientä ihmistä ole kuultu.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005654084.html
Valvira on aiemmin tehnyt asiassa
virheellisen päätöksen 23.2.2018 sen käytössä silloin vielä oleellisesti
riittämättömien tietojen perusteella, koska sillä ei ollut vielä päätöstä
tehdessään käytössään oikeuslääketieteellistä ruumiinavauspöytäkirjaa, joka on
päivätty 29.3.2018.
Vantaan kaupungin sairaaloiden
johtavan ylilääkärin (suomalainen nimi) mukaan sairaalassa on annettu vain
lääkärin määräämää ja asianmukaista hoitoa. Kuitenkin tämän väitteen
vastaisesti Sirpa Kämperille on annettu virheellisesti suonensisäinen ruiske,
joka on johtanut ilman mitään asianmukaisia aina hoitovirheeseen liittyviä
elvytystoimenpiteitä hänen välittömään kuolemaansa.
Asiasta on keskusteltu Helsingin
yliopiston kliinisen farmakologian professori Janne Backmanin kanssa, jonka
mukaan opiaattien lääkeainepitoisuudet säilyvät samana kuolemanhetken
jälkeenkin. Hänen neuvostaan konsultoitiin oikeuden asiantuntijalääkärinä
käytettyä anestesiaerikoislääkäri Hannu Kokkia. Hannu Kokki lupautui siihen,
että hänen nimeään voidaan käyttää ja hän on tarvittaessa käytettävissä. Hän
sanoi, että välitön tajuttomuus ja kuolema seurasi oksykodonin
yliannostuksesta: välitön kuolinsyy on opiaatin suonensisäinen yliannostus!
Sirpa Kämperin ihon alle
laskimokanyyliin (CVK) Peijaksen sairaanhoitajan (vironvenäläinen nimi)
ruiskuttamat annokset - siinä hetkessä silminnäkijätodistajille oman kertomansa
mukaan, oranssi ”Oxanest” ja midatsolam annos (2,5 mg), jota ei oltu titrattu
mitenkään Sirpan yleistilan mukaan, aiheuttivat Sirpan välittömän kuoleman.
29.3.2018 päivätyn kuolemansyylausunnon mukaan oikeuslääketieteellisen
ruumiinavaus-pöytäkirjan oksikodonin pitoisuus oli veressä 6.1 mg/l, joka
näyttäisi olevan 13 - 60 kertainen lääkkeen yliannostelu verrattuna
sallittuihin oksikodonin raja-arvoihin (0.01 – 0.1 mg/l) nähden.
Näin ollen vaimoni ja alaikäisten
lasteni äidin Sirpa Kämperin välitön kuolemansyy ei ole tauti vaan lääkemyrkytys
/ lääkkeen huima yliannostus, ja siitä johtuva kuolema. Kysymyksessä on
kuolemaan johtanut tapahtuma. Lisäksi veressä oli todettu useita muita
rauhoittavia lääkeaineita. Hannu Kokin mukaan lääkeainepitoisuus ja välitön
tajuttomuus sekä hengityksen pysähtyminen osoittavat yksiselitteisesti, että
Sirpa Kämperin kuolinsyy on lääkeaineen yliannostus.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005654084.html
Miltei välittömälle kuolemalle on
aivan yhdenmukaisine lausuntoineen 5 silminnäkijää, jotka todistivat, että
Peijaksen sairaalan sairaanhoitajan (vironvenäläinen nimi) antamaa oranssia
suoraan laskimoon annettua iv-ruisketta seurasivat Sirpa Kämperin silmien auki
revähtäminen, suun aukeaminen, kielen valuminen kurkkuun, hengityksen
pysähtyminen ja tajuttomuus välittömästi.
Hoitokertomusmerkintöjen mukaan
Peijaksen sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi) antoi Sirpalle 2,5 mg Midatsolaamia
ihonalaisesti 24.10.2017 klo 21:45 ja juuri ennen tätä, 5 silminnäkijän mukaan,
hän antoi kuitenkin myös oman kertomansa mukaan oranssia Oxanestia suoraan
kaulalaskimoon. Tätä ei ole merkitty hoitokertomukseen. Sen sijaan
sairauskertomusmerkinnöissä on useita merkintöjä sairaanhoitajan
(vironvenäläinen nimi) antamista hoidoista välittömän kuoleman jälkeenkin vielä
n. tunnin ajan.
Sairaalassa suoneen annettu ruiske
pysäytti Sirpa Kämperin hengityksen välittömästi, kuten tämän ryhmän lääkkeet
yliannosteltuna aina tekevät. Äkkikuolema seurasi laskimoon annettua ruisketta.
Terveydenhuollossa tulee aina kirjata huolellisesti annetut lääkkeet, niiden
määrät, määrääjä, antaja ja antohetki. Laki edellyttää lisäksi tarkkaa
kirjanpitoa tämän ryhmän lääkkeiden käytöstä. Näin ei näytä tapahtuneen, koska
määräyksiä ei ole noudatettu.
Sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi)
antoi siis potilaan kaulalaskimoon kertomansa mukaan Oxanest -lääkettä, joka
oli 5 todistajan mukaan oranssin väristä. Sitä ei olisi saanut missään tapauksessa
suonensisäisesti antaa, koska atsoväriaine paraoranssi E110-väriaineella
merkittyä Oxynorm-oraaliliuosta suoraan Sirpa Kämperin laskimoon,
vaikka atro-oranssilla E110 -merkkiväriaineella merkitty lääke on
tarkoitettu ainoastaan suun kautta annettavaksi. Suonensisäisesti annettuna
tämä Oxanest -annos on n. 10-15 kertaa tehokkaampaa kuin oraaliliuos suun
kautta annettuna. Oxanest on morfiinijohdannainen, joka on tehokas kipulääke,
mutta lamauttaa myös yliannoksina hengitystä. Siksi sitä ei saa annostella
suoneen kuin pieninä annoksina. Lääkelistalta löytyy todellakin
Oxynorm-oraaliliuos, joka on siis tarkoitettu ainoastaan suun kautta
annettavaksi. Hoitajan pitäisi ehdottomasti tietää tämä. Tämän noudattamatta
jättäminen hoitovirheenä aiheutti Sirpa Kämperin kuoleman välittömästi.
Lääkkeen antoreitti on siten ollut
väärä ja annettu lääkemäärä oli moninkertainen sallittuun nähden kuten
patologin mittaama lääkeainepitoisuus osoittaakin. Asia on asiantuntijalääkäri
Hannu Kokin mukaan täysin yksiselitteinen yliannostus, josta sitten seurasi
vielä ilman mitään asianmukaisia aina hoitovirhettä seuraavia oikeita
elvytystoimia välitön kuolema. Mihinkään elvytystoimiin ei kuitenkaan ryhdytty
eikä sairaanhoitaja (vironvenäläinen nimi) hälyttänyt paikalle lääkäriä tai
sairaanhoitajia.
Oikeuden asiantuntijalääkäri ja
anestesiaerikoislääkäri Hannu Kokin mukaan yleinen käytäntö on, ettei kenenkään
anneta kuolla hoitovirheeseen. Hänen mukaansa ensin hengityksen välitön
avustaminen ja opiaattien vastalääkkeen naloksonin riittävä antaminen olisi
nopeasti palauttanut tajunnan, ja tilanne olisi ollut ohi.
On huomioitava, että potilaan oli
suunniteltu kotiutua seuraavana päivänä 25.10.2017. Sirpa Kämperin on katsottu
kuolleen välittömästi kuolemaan johtaneesta hoitovirheestä.
Kysymyksessä on vakavasta ja törkeästä huolimattomuudesta johtuvasta hoitovirheestä johtuva kuolemantuottamus, jota ennen kylmäverinen heitteillejättö varmaan kuolemaan.
Vein asian lopulta sisäministeriön poliisitarkastajalle (suomalainen nimi), koska 24.10.2017 nähtemme Vantaan Peijaksen sairaalassa sairaanhoitaja instrumentaalisesti - joko vakavasta törkeästä huolimattomuudesta tai sitten suunnitelmallisesti, intentionaalisesti, tarkoituksellisesti ts. murhasi - aiheutti Vaimoni kuoleman injektoimalla oraalisuspensio-lääkettä suoraan kaulalaskimoon / verenkiertoon.
Kysymyksessä on vakavasta ja törkeästä huolimattomuudesta johtuvasta hoitovirheestä johtuva kuolemantuottamus, jota ennen kylmäverinen heitteillejättö varmaan kuolemaan.
On selvää, että ilman Vantaan kaupungin Peijaksen sairaalan sairaanhoitajan "käsittelyä" Vaimoni ei olisi kuollut 24.10.2017 Vantaan kaupungin Peijaksen sairaalan AKOS2-osaston huoneessa 7.
Tässä korruptiosyndikaatissa kollegiaalisuudesta johtuen virkavastuulla vastuullisten viranomaisten omatunto, niin poliisissa aina sisäministeriötä myöten kuin sairaanhoitopiirin eri toimijoissa thl:sta myöten, on pysynyt kuitenkin puhtaana, koska ne eivät ole käyttäneet sitä, jotta olisivat oikeellisesti tutkineet tapahtunutta rikosasiana.
PoliisiKIN yksiselitteisesti oli vain viivytellyt asiassa ja jätättänyt asian vain vanhenemaan sekä sivuuttanut selvän uuden seikan / todistajan ja vain todennut ettei rikosta ja kirjoittanut lopuksi ettei uusia todisteita ollut. No mitenpä olisi todettu, kun ei tutkittu!
Kukaan ei edes uskoisi miten esimerkiksi THL:n tahdituksella poliisien osastolla väännetään kuin mitään ei olisi väärin tehty ja sairaanhoitajakin näyttää jo toimineen oikein - liekö jo siis maan tapa?!
Lisäksi poliisin antamassa päätöksessä on valittamis-kielto, joten oikeutta ei heru - ei sitten millään. Kantelutkaan eivät johda mihinkään tässä korruptiosyndikaatissa, jossa kansalaiset maksavat kiltisti veronsa, jotta virkakoneisto poliisia myöten tekisi rehellisesti työtään Kansalle.
Tämän takia julkista sektoria pitäisi kutistaa puoleen Suomen tämänhetkisestä 800 000:sta "työntekijästä", jotka eivät teekään enää työtä Kansalle. Pakastevirat on sulatettava, jotta julkinen sektori terästyisi ja tekisi työnsä: esimerkiksi Sveitsissä julkinen sektori on 300 000 työntekijää ja kaikki hoituu paljon paremmin, koska siellä tehdään oikeasti töitä Kansalle.
Onko siis valtioverorahojen tuhlausta ylläpitää viranhaltijoita, jotka laiminlyövät virkavelvollisuutensa, jotta kansalaiset saisivat maksamalleen verorahalle vastinetta ts. jotta kansalaiset saisivat oikeutta, eivätkä vain "haistapaskan/nahka"-päätöksiä. Näin Suomessa on tapahtunut - valitettavasti, koska kaikki nuo säälittävät tapaukset omissa suojatyöpaikoissaan istuvat vieläpä samalla puolen pöytää - ts. kansalaisia vastaan!, ja saavat palkkansa samasta kassasta ja vain sukivat itseään toistensa edessä eivätkä käy toistensa kimppuun ja näin keräävät päälleen tuomiota lisää. Käytännöksi on siis muodostunut vain se, että nuo raukat tulevat saamaan tuomionsa paikassa, joka ei ole lainkaan kadehdittava.
Lopuksi toteaisin, että tämä kokemus
oli erittäin traumaattinen perheelleni - erityisesti läsnäolleille alaikäisille
lapsilleni.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005654084.html
Kommentit
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia?
Ota kantaa - nyt, heti tai ihan oitis, joko lyhyen napakasti tai polveilevalla tajunnanvirralla.
Sana on vapaa!
S’il te plaît.